Etsitään sohvaa Roomasta tosi tarkoituksella

Varasin lennon Roomaan syyskuun 3. päivä. Toinen harkkari palasi juuri viikon Rooman reissulta niin inspiroivien tarinoioiden kera, että päätin, että minäkin haluan syödä gelatoa Piazzalla ja haahuilla päämäärättömästi pitkin kaupungin kujia. Ja kukapa nyt ei haluaisi napsaista selfietä Colosseumilla. Toivottavasti siitä tulee vähän laadukkaampi kuin alla oleva yritykseni Angkor Watilla saada edes osa temppelistä samaan kuvaan naamani kanssa. En muuten tainnut ikinä laittaa Angkor Watista kuvia, wuups.

Järkeilin Rooma -mutkan niin, että se on synttärilahja itselleni. Joka tapauksessa olisin joutunut tekemään välilaskun jossain ja toisekseen on mukava saada hengähtää ihan itsekseen ennen Suomeen paluuta. Tarkoitus on couchsurffata, jottei majoitukseen tarvitse budjetoida. Tähän asti olen käyttänyt sivustoa vain hengailutarkoitukseen, joten tuleepa kokeiltua tuota toistakin puolta. Viimeksi tällä viikolla liityin mitä mukavimman suomalaisen pariskunnan seuraan, joka oli Corfulla lomalla ja vuokrasi auton. Pääsin vihdoin näkemään saaren etelä puoltakin ja oli mukava saada höpötellä suomeksi.

I’ll fly to Rome on 3^rd of September! I’ve been thinking about going to Rome for a while but haven’t been able to make any decisions. However, two of my friends just came back from there with so inspiring stories that I felt that I also need to eat gelato on Piazza Navona and walk aimlessly around the city. So Rome it is! And because I’m so addicted to social media, I have to take a selfie at Colosseum. Hopefully, it’ll look better than this one I took when visiting Angkor Wat..

A trip to Rome is also a birthday present to myself because I’ll turn 23 on September, 1. Hence, I will have to make a stop-over anyway on my way back to Finland, so this way I can make the best out of the situation. I'm going to couchsurf, so I don't have to budget for accommodation and hopefully I'll meet some cool people. This week I met a super nice Finnish couple, who was on a holiday here in Corfu. They rented a car and asked me to join them, we drove to the southern parts of the island which was cool because I hadn’t been there yet. It was also nice to speak Finnish!

Viime postauksessa mainitsemani keskustelu pomoni kanssa näyttää vaikuttaneen positiivisesti ja meillä onkin nyt ollut porukalla tosi hyviä keskustelu sessioita mitä tämän yrityksen historiaan ja pyörittämiseen tulee. Yhden päivän myös napotin itsepintaisesti respassa. Tästä huolimatta lasken päiviä kotiin paluuseen. Ikinä en ole joutunut tappelemaan mielialan pirteänä pysymisen suhteen niin paljon kuin täällä ja enkä oikein itsekään tiedä mistä se johtuu. Ihmiset on mukavia ja aurinko paistaa.  Mutta eikai se ole huono juttu, että haluaa takaisin Suomeen perheen ja ystävien luo, töihin ja normijuttujen pariin. Tiedän ainakin, että tämä oli tällä erää tässä ja vihdoinkin voin palata hyvillä mielin takaisin maahan, josta olen viimeiset vuodet pyrkinyt niin kovasti muualle. Itseni tuntien voin sitten parin Paltamo päivän jälkeen alkaa taas pyrkiä muualle.

I've probably mentioned already earlier about my motivation problems concerning this internship. However, it’s been more interesting here lately and we’ve had good conversations with our boss. I’m also about to learn more practical things such as bookings etc, not just how to prepare breakfast. So, I’m sure I’ll get something out of this experience anyway! For the first time in a long time, I’m also excited about going back to Finland. That's nice considering that I’ve tried to get away from there for the last few years haha. Now I cannot wait to see my friends, family and just do normal stuff. However, I’m pretty sure that after spending a few days there, I’ll start planning where to go next. I’m always like that.

 

Olen myös törmännyt kulttuurieroihin. Pomoni totesi yksi päivä että ”Ella, halaa ja suukota vieraita heidän lähtiessään samoin kuin kotonakin halaat ja suukotat kavereitasi ja perheen jäseniäsi”. Totesin, että olen Suomesta eli eipä paljon kotipuolessa suukotella. 

No sain kuitenkin hyvästeltyä italialaisen pariskunnan jokseenkin ohjeiden mukaan eli onnistuin aloittamaan oikealta puolelta poskea ja tekemään ujohkon”suukotusäänen”. Näissäkin kun on niitä maakohtaisia eroja, joihin en ole aiemmin kokenut tarvetta tutustua. Mutta eipä siinä, suukotellaanpa sitten kerta Kreikassa ollaan. Odotan sitä päivää kun aloitan väärältä puolelta ja moiskautan vahingossa suoraan suulle. Toivottavasti on edes joku komea uhri.

I’ve also encountered some cultural differences this week. My boss told me to hug and kiss guest when they leave, just like I hug and kiss my family and friends at home. I was like “I’m Finnish, we don’t really hug and kiss our friends and family members”.  But I do understand this culture is different, so I guess I have to become more “affectionate”. I actually said goodbye to some guests and managed not to fail the kissing part; would be awkward to start from on the wrong side and kiss on the lips. In case that happens, I hope the victim is hot.

Viime päivinä olen myös nauttinut lenkkeilystä ja keitellyt puuroa. Joka ilta joku muistaa mainita, että ”toivottavasti tuo maistuu paremmalta kuin näyttää”. Voi kyllä. Suomesta roudaamani Elovena-kaurahiutaleet ovat jo päässeet loppumaan, mutta onnistuin löytämään kaupasta suklaapuuroa. Ehkä kun porukat tulevat pian käymään pyydän heitä tuomaan lisää kaurahiutaleita—jotta se oudon suomalaisen puurotytön maine on aivan varmasti taattu. 

Kuvat ovat pääasiassa Janisin ottamia, joka raahasi kameran mukana lenkille, kun sporttasimme läheiselle vuorelle, jonka päällä on kappeli.

I’ve also been enjoying jogging and eating porridge, as always. Every evening the porridge I've cooked receives skeptical looks and someone mentiones “hopefully that tastes better than it looks”. Well of course. I might have to ask my parents to bring me some high-class oatmeals from Finland when they visit me, just to guarantee my reputation as a weird Finnish porridge girl.

The pics are mostly taken by Janis when we went jogging to the nearby mountain.