Vang Vieng & Luang Prabang

Tämä ilta kuluu Luang Prabangissa naukkaillen vihreää teetä. Tilasin kokeilun vuoksi Mulberry-teetä, mutta vihreää tuli.

Ennen Luang Prabangia vietimme yhden yön Vang Viengissä, joka vielä muuta vuosi sitten oli tunnettu backpackerien rellestysmestana, jossa he laskivat sisärenkailla pitkin Mekong-jokea mahdollisimman sekaisin  (tubing). Siinä vaiheessa kun kuolinluvut olivat yli 20henkeä vuosi, Laosin hallitus puuttui asiaan ja sittemmin Vang Vieng on hieman rauhoittunut. Nyt paikalla oli ehkä 60 turistia, jokainen enemmän ja vähemmän pilvessä. Juteltiin ruotsalaiselle 19-vuotiaalle pojalle, joka ylpeänä selitti mitä kaikkia huumeita on ehtinyt vetää parin viikon aikana. Teki mieli kehottaa laittamaan valoja tauluun ja miettimään kannattaako ottaa sitä riskiä, että viettää seuraavat kolmekymmentä vuotta vankilassa Aasiassa, täällä kun vankilat eivät ole mitään täysihoitoloita. Tuomiot ovat ihan älyttömiä ja usein huolimattomat turistit houkutellaan ansaan. Mutta eipä ole minun asiani valistaa.

Koska meitä ei tubeilu Mekongilla pahemmin kiinnostanut, päätimme lähteä vaeltamaan läheisille kaivoksille. Koska pimeä tulee jo kuuden jälkeen, ehdimme talsia muutaman riisiviljelmän läpi ja käydä yhden kaivoksen sisällä oppaanamme pari paikallista poikaa, jotka asuivat majassa kaivoksen vierellä.

Vang Viengin jälkeen suuntasimme Luang Prabangiin. Viimeksi tuli jaettua muutamia ylistyssanoja Vientianelle, mutta ei vitsi, Luang Prabang on sekin  oikein idyllinen paikka ja on tunnettu myös UNESCO:n maailman perintökohteena. Luang Prabang on erityisesti maineikas temppeleistään, joita onkin siellä täällä ympäri kaupunkia. Melkeinpä jokaiseen on kuitekin 20 000 kipin pääsymaksu, joten olenkin tyytynyt ihastelemaan niitä pääasiassa ulkoapäin. Eilen kuitenkin tsemppasin ja kiipesin ainakin 300 porrasta kukkulan päälle rakennettuun temppeliin. Nyt on sitten pohkeet kipeät. Noloa.

Vuokrattiin myös polkupyörät ja olenkin nauttinut, kun pääsen pitkästä aikaa pyöräilemään. Mikä mukavinta, täällä voi myös painella yksisuuntaista tietä väärään suuntaan ilman että kukaan valittaa. Jyväskylässä olisi joku autoilija ajanut yli jo pelkästään sillä oikeudella ja siitä ilosta, että pyöräilijä rikkoo sääntöjä. 

Tänään Heinz vuokrasi moottoripyörän ja lähti tutkailemaan lähiseutuja. Itse päätin chillailla ilman kummempia suunnitelmia sillä eilen illalla kävimme muutamien tuttujen kanssa ulkona. Tai no täällä ei hirveästi baareja ole ja ne ainoatkin sulkevat ovensa jo klo 23. Turistien näkökulmastahan tuo on tosi aikaisin ja sääntöjä kierretäänkin roudaamalla porukka tuktukien kyydissä lähellä sijaitsevaan keilahalliin, joka ilmeisesti saa tarjoilla alkoholia kahteen asti. Ihmettelinkin ensimmäisenä iltana täällä, kun kadulla kävellessä kaikki kuskit kyselivät kiinnostaisiko ”bowling”, mutta nytpä sitten tuokin selvisi.  Sattui myös ”maailma on pieni” -hetki, kun pari poikaa, joihin olen kerran törmännyt kaverin kautta Bangkokissa, sattuivat samaan tuktukiin matkalla keilahallille. 

Vaikka tuolta tulikin lähdettyä suht aikaisin pois, tuli vähän huonot unet, koska naapurin kukko kiekui aamu kuudesta  aamu kahdeksaan. Jossain välissä sitä säesti myös toinen kukko.. Tämän vuoksi raahauduinkin aamiaiselle vasta kahden aikaan. Edellä mainittu eläinlaji päätyikin aamuisen toimintansa seurauksena inhokki eläinteni listan kärkipäähän ja teki mieli nakata sitä ikkunasta jollain.

Jottei koko päivä olisi mennyt löhöilyksi, päätimme illasta Raheelin kanssa käydä katsastamassa paikallisen saunan. Oli ihana päästä saunaan ja oli erilainen kokemus. Minulle annettiin saronki, saippua ja pyyhe. Siellä sitten istuskelin saronki päälläni paikallisten naisten kanssa 2,5m x2 m ikkunattomassa kuumassa kopissa, joka oli täynnä höyryä. Oveen piti koputtaa, kun halusi sisään ja vilvoittelutauoilla sai nautiskella teetä.

Huomenna nappaamme Heinzin kanssa yöbussin Vientianeen ja sieltä jatkamme joko bussilla tai yöjunalla Bangkokiin. Paaaljon istumista tiedossa siis, mutta sitähän se reissailu on!

Vientiane 2

Vilkutin aamulla heipat Vientianelle ja otimme sunnaksi Vang Viengin. Bussin piti lähteä yhdeksältä, mutta vasta yhdentoista aikoihin päästiin matkaan. Todettiin matkakavereiden kanssa yhteen ääneen, että tässä voi kestää. Onneksi matkaan meni kuitenkin lopulta vain neljä tuntia, joten jäi tämä päivä aikaa tutkailla Vang Viengiä. Huomenna lähdemme jo Luang Prabangiin, koska on niin tiukka aikataulu. Minun pitää olla takaisiin Thaimaan rajojen sisäpuolella viimeistään 1.4 ettei mene hommat viisumin suhteen ihan sekaisin.

Saimme omaksikin yllätykseksemme kolmeen päivään Vientianessa mahtumaan yllättävän paljon puuhaa. Heti sinne saavuttuamme vierailimme Buddha -puistossa, joka sijaitsee tunnin matkan päässä kaupungin keskustasta. Käytännössä puisto on täynnä erilaisia Buddha-patsaita, jotka pälyilevät eri suuntiin.

Eilen Heinz vuokrasi skootterin ja kävimme ajelemassa Vientianen keskustan ulkopuolella. Jo viiden kilometrin jälkeen huomasi hyvin, miksi Laos mielletään vielä kehitysmaaksi; punamulta tiet pöllysivät ja ihmiset asuivat hökkeleissä. Melkein jokainen vastaantulija kuitenkin tervehti iloisesti ja vilkutti, joten ei jäänyt sellainen surkea fiilis. Ennemminkin taas pisti miettimään, että voisi lopettaa sen oman valittamisen asioista, kun toisilla ei oikeasti ole oikein mitään. 

Skootteriajelun jälkeen tyhjensin silmät hiekasta ja suuntasimme Raheelin paikallisten ystävien kanssa katsomaan temppeliä iltavalaistuksessa ja illalliselle.

Oli todella hauska tutustua paikallisiin, he edustivat Laosin varakkaampaa väestöä ja liikuimmekin autolla paikasta toiseen. Uudet ystäväni myös halusivat meidän kokeilevan Laosilaista ruokaa, joten ravintolassa tilasimmekin pöydän täyteen paikallisia herkkuja.Koitimme selittää heille, että olen allerginen tomaatille ja mausteille, joten voisiko ne jättää ruoista pois. Hetken jo luulin, että olin saanut asiani perille, mutta ei nyt sentään. Minulle tarjoiltiin ”only for you”-meiningillä iso kipollinen tomaattiviipaleita jääpalojen seassa ja höysteeksi pieni kipollinen pippuria. Oli vähän hankala pidätellä naurua tuon kuolemankulhon saapuessa eteeni, mutta esitin iloista ja nakkelin tomaatin palaset sopivan hetken saapuessa poikien lautasille. 

Ruoka oli pääasiassa kasvispitoista ja tarjolla oli monenlaisia kevätkääryleitä. Kokeilimme myös salaatinlehtinyyttejä, joihin tuli täytteeksi erilaisia mintunlehtiä, riisiä, porsaanlihaa ja banaaninlehtiä. Erilaista mutta hyvää!

Uudet ystävät toivottivat tervetulleeksi uudestaankin ja mikäs siinä, koska Vientiane oli mitä mukavin paikka!

Bon appétit

Laos on ihana. On mielenkiintoista reissata maassa, johon massaturismi ei ole vielä suuremmin iskenyt. Paikalliset ovat iloisia ja kohteliata eikä kukaan tyrkytä mitään. Pääkaupunki Vientiane, jossa nyt olemme, sijaitsee Mekong-joen rannalla ja rannalta voi nähdä Thaimaan puolelle. Heti saavuttuani tänne tuntui, että tämä on yksi lempi kaupunkejani. Varmaan siksi, että Vientiane ei oikestaan edes tunnu kaupungilta ja eihän tämä suuri olekaan. Vuokraamalla polkupyörän voikin hurauttaa kaupungin päästä päähän aika nopeasti.

Tänään kävelimme ympäri Vientianea ja kävimme markkinoilla. Sanotaanko, että nyt ainakin tiedän mistä se lähiravintolan kana tulee. Olen jotenkin todella viehättynyt markkinoihin.  Ihmiset istuvat tuotteidensa sessa huiskutellen välillä kärpäsia muualle ja vadissa pomppivat sammakot ovat autuaan tietämättömiä tulevasta kohtalostaan. 

En ruvennut ostoksille, mutta kuvailtua tuli sitäkin enemmän. Tuolla olivat kampaamot ja kalamyyjät sulassa sovussa. Suurena kilpikonnien ystävänä meni pasmat vähän sekaisin, kun näin niitäkin myynnissä.

Paikalliset varmaan ihmettelivät, että mitä se kuvaa lihakojua, mutta ihmiselle, joka on tottunut ostamaan sen jauhelihapaketin K-Marketista, lihakojukin on sinänsä kaikessa ällöttävyydessään mielenkiintoinen.

Vientiane sinällään on oikein siisti ja aika hyvin organisoidun oloinen, ainakin verrattuna Thaimaahan. Kirjoittelen myöhemmin oman postauksen muista juituista mitä olemme täällä tehneet.

Alunperin oli suunnitelmissa olla Vientianessa vain kaksi yötä, mutta ehdotin pojille aamulla, että eikös jäätäisi vielä hetkeksi. Kuitenkin viimeistään keskiviikkona suuntaamme Vang Viengiä kohti.

Tältä näytti, kun olin menossa väärästä kohtaa markkinatelttaa ulos. Ja taas ne myyjät miettivät, että mitä se kuvaa roskia.

Taas eksyin näyttelyyn

Pikaiset kuulumiset ennen kuin huomenna suunnataan Laosia kohti. Juna lähtee ilta kahdeksalta ja saavutaan rajalle aamulla vähän ennen kahdeksaa. Siitä pitäisi saada viisumi ja jatkaa matkaa joko junalla tai bussilla Vientianeen. Jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan..

Tässä on taas ollut kaikkea säätöä, kaksi itävaltalaista perui lähdön muutama päivä sitten, joten sitten oli lähdössä minä ja yksi itävaltalainen. Raheelilla oli myös viisumi menossa umpeen ja hänen alkuperäiset matkasuunnitelmansa menivät menivät pieleen, joten kysäisin hänetkin mukaan. En todellakaan ajatellut, että olisi ongelmaa missään ja toisekseen on kätevää olla mukana joku, joka on ollut kyseisessä maassa ennenkin. Noh, sitten kolmaskin itävaltalainen ilmoitti ettei ehkä ole lähdössä. Sepä kiva uutinen näin vajaa vuorokausi ennen lähtöä. Meni hetki saada kaivettua ulos mikä oli pielessä, mutta sainpas sen ulos. Se luuli että minulla ja Raheelilla on suhde! Sain kuitenkin selitettyä asian oikean laidan, joten enempää peruutuksia ei lopulta tullut. 

Voi hyvänen aika, joskus tämä paikka on niin kuin joku ala-aste. 

Haha Starbucks ja Star Back vierekkäin..

Sinänsä ihan ymmärrettävä huoli, jos pelkää joutuvansa ulkopuoliseksi, mutta kannattaa varmaan tarkistaa faktat ennen kuin vetää suurempia johtopäätöksiä ja meinaa perua koko reissun. Olen sellainen, että hengailen kaikkien kanssa ja tunnen ihmisiä sieltä täältä ilman suurempia klikkiytymisiä, se on kivaa. Toisekseen ystävystyn useimmiten helpommin poikien kuin tyttöjen kanssa, ne muutamat tyttökaverit onkin sitten sitäkin tärkeämpiä, varsinkin täällä. Inhoan draamaa ja koitankin parhaani mukaan pysyä kaikista ihmissuhdesotkuista mahdollisimman kaukana. Sotkuksihan ne kuitenkin tuppaavat päätymään. Kävipä taas mielessä, että olisi voinut olla helpompi lähteä ihan vain itsekseen. Mutta uskon että kyllä tästä vielä  hyvä reissu tulee! Ilman poikaystäviä haha.

Tuosta ihmisten tuntemisesta tulikin mieleen, että kun on avoimin mielin, saattaa päätyä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tämän vuoksi huomasinkin täällä viikolla istuvani thaimaalaisessa kodissa kiittämässä Jumalaa ja kuuntelemassa thainkielisiä ylistyslauluja. Tiesin, että ystäväni on hyvin uskonnollinen, mutta rehellisesti sanottuna luulin, että olemme menossa hänen ystävänsä luokse kahville. Siksi olinkin hivenen järkyttynyt, tai no en järkyttynyt mutta yllättynyt, kun tajusin tilanteen laidan, koska ylenpalttinen ylistäminen ja ”näkyvä” uskonnollisuus tuntuu itsestä aika vieraalta ja jopa vähän ahdistavalta. En vain koe oloani kovin miellyttäväksi kyseisissä tilanteissa. Vaikka tulenkin sinänsä suht uskonnollisesta kodista, se  vuosittainen joulukirkko on itselle jokseenkin ihan riittävä ja muuten saan ”hengellisen ravintoni” muualta. Näissä asioissa koen, että jokaisen tulisi saada tehdä omat valintansa.

Mutta en voi kiistää etteikö olisi ollut hieno kokemus ja en ollenkaan halua vähätellä uskonnollisia miittejä. Uskon, että osa ihmisistä saa niistä paljonkin irti. Ystäväni käänsi sen minkä ehti ja muuten kuuntelin ja taputin tarvittaessa mukana, yhteisöllisyyden tunne oli vahva ja ihmiset näyttivät aidosti välittävän toisistaan. Siellä oli niin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä ja varsinkin 94-vuotias thai mummo oli todella ihana uusi tuttavuus.  Hän raahasi kiikkutulin viereeni ja rupesi rupatteleman englanniksi. Opetin hänelle muutamia sanoja suomeakin. Sain myös vuorollani kertoa kaikille, mistä olin sinä päivänä kiitollinen ja se oli ihan jees. Kieltäydyin kuitenkin laulamasta, en tykkää laulaa julkisesti ja ei muutenkaan tullut kuin ukko Nooa mieleen.. sen väittäminen suomalaiseksi uskonnolliseksi kappaleeksi olisi tuntunut hivenen härskiltä.

Tänään ei ollut koulua, joten suunnittelin vähän reissua ja kävin vaihtamassa US dollareita Laosia varten. Valuuttojen kanssa säätäminen on raastavaa, kun on tottunut että eurojen kanssa kaikki on niin kätevää. Nytkin lojuu laatikossa niin Singaporen, Malesian ja Australinkin valuuttaa. Kun sain nuo hoidettua, kävin Raheelin kanssa Bangkokin Cultural Centerissä taidenäyttelyssä, siitähän onkin jo aikaa kun eksyin mihinkään tuon tapaiseen! Ausseissahan näyttelyitä tuli harrastettua ihan urakalla.

Tämä näyttely oli ilmainen ja siellä oli kuvia mm. eläimistä. Pahoittelen, että eipä taaskaan ole oikein syvempää taideanalyysiä tarjota. Paikassa oli myös useita todella söpöjä kahviloita, joten aikomuksissa on raahata joku kaveri sinne joskus kupilliselle lattea.

Näyttelyn jälkeen kävimme syömässä Bangkokin arabialaisessa kaupunginosassa Nanalla, jossa tilasin hämmästyksekseni ihan jäätävän lihalautasen, jossa oli niin nauta, kana kuin lammasvartaita. Lisäksi oli Naanleipää ja hummusta ja valkosipulilevitettä ja lopuksi minttuteetä. En jaksanut kuin muutaman vartaan vaikka olikin tosi hyvää. Tyrkytin loput Raheelille, saliaddiktit tarvitsevat luonnollisesti paljon proteiinia!