BKK kerrosta ylempää

Kello 7:15 ja olin jo koululla maanantaiaamuna. Kämppiksellä oli koe joten päätin jakaa taksin ja mennä kirjastoon lukemaan, kotona on hankala keskittyä. Tässä on tosi sosiaalinen viikko takana ja huomaamattani on tullut fiilisteltyä Bangkokin skybaarien näkymiä. Hienoa juu, mutta itse tykkään enempi rantamaisemista. Ei nuo moottoritiet ja talot niinkään herätä suurempia tuntemuksia vaikka  Bangkokiin kaupunkina olen kyllä jo kiintynyt. Vaikka tämä onkin yksi epäorganisoidun organisoitu saasteläjä, täällä ei ole ikinä tylsää ja varmasti löytyy jokaiselle jotakin, kunhan vain jaksaa nähdä vähän vaivaa. Jos täällä on vain muutaman päivän ilman suurempaa tietoa mitä tehdä, kaupungista voi helposti saada väärän kuvan. Ihmisetkin ovat tosi sydämellisiä, ainakin jos onnistuu kohtaamaan muitakin kuin kauppiaita ja huijaavia tuktuk-kuskeja. Sunnuntaina kun odottelin puistossa äitiä ja kummitätiä saapuvaksi, mulle tuli juttelemaan ehkä maailman söpöin pappa kävelykeppiin nojaten ja oli aidosti kiinnostunut mitä teen Bangkokissa ja olenko ihan yksikseni. Myöskin eräs taksi kuski rupesi luettelemaan suomalaisten futisjoukkueiden nimiä liukuhihnalta kun kuuli, että olen Suomesta.

Mutta niin, Bangkokista löytyy tosissaan aika monta korkeaa rakennusta, joista voi katsella maailmaa astetta korkeammalta vaikka ei tämä sinällään mikään pilvenpiirtäjien valtaama kaupunki ole. Perjantaina kävin saksalais porukassa Cloud 47 nimisessä baarissa, joka sijaitsee Patpongin alueella eli siellä missä pääsee katsomaan myös kuuluisaa Ping Pong -showta, hyi. Patpongilta löytyy myös suhtkoht tunnettu Nightmarket, mutta samaa rojua siellä näytti olevan kuin muuallakin. Hintatasoltaan Cloud 47 on huomattavasti halvempi kuin muut vastaavat paikat eli sopii paremmin istuskeluun ja ainakin tuona iltana siellä oli livebändi. Kesti vain hetki löytää koko paikka, rullailtiin ensin hissillä väärää pilvenpiirtäjää ylös alas kunnes tajuttiin ettei siinä edes ole 47:ää kerrosta.

Seuraava ilta vierähti suomalaisten kanssa tunnetummassa Lebua State Towerissa, jossa on kuvattu kohtauksia Hangover 2-leffaan. Siksipä siis maisteltiin leffan nimikkodrinkkiä Hangovertinia. Oli muuten aika pahaa, näytti viemäriltä ja maistui havuilta. Sisään tuonne ei maksa mitään, mutta juomista saakin sitten pulittaa 450 THB ylöspäin eli ei mitenkään opiskelijaystävällinen paikka, mutta tulipa nähtyä! Siellä muuten tuulee eli älkää laittako mekkoa, like I did. Lebuassa oltiin myös valokuvaamisen suhteen todella tarkkoja ja kuvia sai napsia vain tietyissä paikoissa. En ymmärrä tuollaista nipotusta. Niin kuin se maisema siitä menisi miksikään jos muutaman kuvan räpsii?

Ei kahta ilman kolmatta, sunnuntai illan viettelin Bangkokin korkeimmassa rakennuksessa Baiyoke Towerissa. Tinder on täällä nyt aika kova juttu. Yhden pojan Tinder -tuttavuus hengaili meidän kanssa yhden illan ja oli tosi mukava, joten kun kyllästyin pari päivää sitten kokeisiin lukemiseen niin kas kummaa löysin itseni arvostelemasta toisten profiilikuvia kyseisessä sovelluksessa. Ihmeesti sitä keksii muuta puuhaa silloin kun ei pitäisi ja ainahan se on jees tutustua uusiin ihmisiin. 

Skippasin aasialaiset,  mutta olihan siellä muitakin, joten minä ja New Yorkilainen muotisuunnittelija Tinderöitiin toisistamme seuraa tuonne Baiyokeen. Tyyppi oli ollut kaksi vuotta Suomessa opiskelemassa, joten rupateltiin melko sujuvasti suomeksi poronkäristyksestä ja Lapin Kullasta. Toi oli niin perus jenkki! ” Have you Finns invented anything else than sauvakävely?”. Sitten se luetteli mitä kaikkea niillä on CocaColasta  rockmusiikkiin. Itselle ei tietenkään tullut muuta suomalaista mieleen kuin Nokian kumisaappaat, joten keskityin jättämään sen patrioottiset puheet huomiotta. Kaiken kaikkiaan oli kyllä mukava ilta. Huomioiden miten kivoja tyyppeja tapasin esim Couchsurfingin kautta Ausseissa, en jaksa olla ollenkaan ennakkoluuloinen eri sovelluksia kohtaan.

Ainahan nuo ns. lähes sokkomiitit ovat kuitenkin jollain tapaa vähän arveluttavia, joten piti vakuuttaa kämppikselle ennen lähtöä, että ilmoitan sille kun pääsen perille ja että seuralainen on ihan sitä mitä piti. Noh, tottakai unohdin. Victor oli soittanut kolmesti ja laittanut kaksi viestiä, että olenko ok ennen kuin tajusin katsoa puhelinta. Wuups. 

Mutta tykkäsin Baiyokesta! Se ei ole ollenkaan niin fiini kuin Lebua, selvästi vanhempi ja sellainen turha hienostelu puuttuu. Koko paikka on sisustettu avaruusteemalla ja näköalatasanne on tehty pyöriväksi, joten ei tarvitse edes vaivautua itse kävelemään nähdäkseen maisemat joka suunnalta. Sisäänpääsy olikin sitten suolaiset vajaa 500THB, mutta siihen hintaan sai juoman. Onneksi ulkomaalaiset on kohteliaita, joten ei tarvinnut maksaa itse haha. 

Kolme kokeista on nyt ohi, yksi vielä jäljellä. Brand building strategy meni uskoakseni tosi hyvin, mutta tämän päiväinen Comparative management, johon oikeasti pänttäsin, oli kyllä aikamoinen fiasko. Mun fysiikkakin selvästi sotii liikaa ajattelemista  vastaan ja olenkin meinannut kahden kokeen aikana nukahtaa. Onneksi vika koe on torstaina. Äiti ja kummitätikin ovat nyt täällä ja lähdetään perjantaista maanantaihin Koh Sametille, joka on pieni saari aika lyhyen matkan päässä Bangokista. Tuleekohan tästä bileetön viikonloppu? Ei kyllä haittaisi, sillä lepo voisi tehdä ihan hyvää.