Bon appétit

Laos on ihana. On mielenkiintoista reissata maassa, johon massaturismi ei ole vielä suuremmin iskenyt. Paikalliset ovat iloisia ja kohteliata eikä kukaan tyrkytä mitään. Pääkaupunki Vientiane, jossa nyt olemme, sijaitsee Mekong-joen rannalla ja rannalta voi nähdä Thaimaan puolelle. Heti saavuttuani tänne tuntui, että tämä on yksi lempi kaupunkejani. Varmaan siksi, että Vientiane ei oikestaan edes tunnu kaupungilta ja eihän tämä suuri olekaan. Vuokraamalla polkupyörän voikin hurauttaa kaupungin päästä päähän aika nopeasti.

Tänään kävelimme ympäri Vientianea ja kävimme markkinoilla. Sanotaanko, että nyt ainakin tiedän mistä se lähiravintolan kana tulee. Olen jotenkin todella viehättynyt markkinoihin.  Ihmiset istuvat tuotteidensa sessa huiskutellen välillä kärpäsia muualle ja vadissa pomppivat sammakot ovat autuaan tietämättömiä tulevasta kohtalostaan. 

En ruvennut ostoksille, mutta kuvailtua tuli sitäkin enemmän. Tuolla olivat kampaamot ja kalamyyjät sulassa sovussa. Suurena kilpikonnien ystävänä meni pasmat vähän sekaisin, kun näin niitäkin myynnissä.

Paikalliset varmaan ihmettelivät, että mitä se kuvaa lihakojua, mutta ihmiselle, joka on tottunut ostamaan sen jauhelihapaketin K-Marketista, lihakojukin on sinänsä kaikessa ällöttävyydessään mielenkiintoinen.

Vientiane sinällään on oikein siisti ja aika hyvin organisoidun oloinen, ainakin verrattuna Thaimaahan. Kirjoittelen myöhemmin oman postauksen muista juituista mitä olemme täällä tehneet.

Alunperin oli suunnitelmissa olla Vientianessa vain kaksi yötä, mutta ehdotin pojille aamulla, että eikös jäätäisi vielä hetkeksi. Kuitenkin viimeistään keskiviikkona suuntaamme Vang Viengiä kohti.

Tältä näytti, kun olin menossa väärästä kohtaa markkinatelttaa ulos. Ja taas ne myyjät miettivät, että mitä se kuvaa roskia.