"Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin. Laulut kertoo vapaudest, viini vie sut vangikseen"

Takaisin Suomessa. Viimeinen viikko Bangkokissa meni hillittömään stressailuun asunnon suhteen, shoppailuun ja ystävien kanssa pyörimiseen. Suurimman osan olin pahalla tuulella, koska stressasi niin paljon. Onneksi kuitenkin löysin vuokralaisen kolmeksi kuukaudeksi niin olo helpotti huimasti. 

Suomen helteetkin alkoivat ihan näpsäkästi, joten nopea sopeutuminen ainakin sään puolesta oli taattu. Parasta oli nähdä kavereita ja nauttia kesästä. Tyttöseura oli Bangkokin jälkeen enemmän kuin kaivattua, kun siellä en oikein nuihin isoihin tyttöporukoihin päässyt mukaan. Mutta mitä pienistä,  Suomi tyypit voittaa muut kyllä ihan sata nolla! Ihan kuin en edes olisi ollut poissa. On myös kivaa, että täällä Suomessa kukaan harvemmin luulee minua 16v. ruotsalaiseksi. Pääsin myös vihdoin lenkille Jyväsjärvelle, olin ehkä mielessäni romantisoinut kyseistä tilannetta aika reippaasti, aika tuskaltahan se  lopulta tuntui ja kaipaamani raikas tuuli puhalsi päin naamaa vähän turhankin lujaa. Onnistuin myös eksymään Kypärämäkeen, jota pidän aikamoisena saavutuksena. Onneksi oli navigaattori.

Back in Finland! My last week in Bangkok went by so fast. I heard bad news from Finland concerning my apartment so I had to take care of things related to that and I was super stressed. However, things worked out right at the end.  Being back in Finlad wasn’t too hard because summer arrived just in time so I didn’t freeze to death. Moreover, It was so cool to meet my girl friends, who I had missed so much,  and enjoy the warm summer days outside. After arriving in Finland, no one has asked me if  I’m a 16 years old Swedish girl, I used to hear that pretty often in Asia.

I also went jogging, I had dreamed about it for so long, but the reality was slightly different. I did barely any sports in Thailand, so running after so long time felt quite bad but I’m gonna get used to it again. I also got lost, that’s pretty sad.

Mutta mitä jäi mieleen? Ulkomaille lähtiessä Australia oli se ”iso juttu”, tietynlainen testi, että pärjääkö sitä yksikseen. Thaimaa tuli kakkosena, vaihto oli jotain, jota oli odottanut todella kauan, mutta Bangkokiin päästyään ei oikein tiennyt miten päin olisi. Alkuun olisi pitänyt olla todella sosiaalinen ja luoda ihmissuhteita, vaikka Aussien jälkeen tuntui, että olisi kaivannut hetken aikaa vain huokaista. Kaikki tuntui jokseenkin surrealistiselta, koska elämäni oli ollut todella suorituskeskeistä varsinkin viimeiset pari vuotta; töitä ja koulua, vapaa-aikaa ei juuri yhtään. En koe viettäneeni ns. opiskelijaelämää, jossa ryypätään opintolainat ja kalastellaan uusia haalarimerkkejä. Tämän huomioiden Thaimaan kahtena päivänä koulua viikossa tuntui suorastaan laiskottelulta. Sitten kun yhtälöön lisäsi vielä siivoojan, uima-altaan ja sen että aina voi syödä ulkona, koin suorastaan huonoa omaatuntoa ja mietin, että onkohan tämä nyt ihan täysin ansaittua. Sitten ns. ”hyväksyin” tilanteen, säälin niitä ketkä menivät vaihtoon johonkin kylmään maahan, otin rusketuksen maksimoimisen viikko-ohjelmaani, rupesin puhumaan alkeellista englantia, käyttämään koulupukua ja reissaamaan aina kun mahdollista ja mahdollisimman halvalla.

But how do I feel about being back? When I left Finland, I was super exited about finally going to Australia and it was also my first time to travel alone. Studying in Thailand was also cool but when I finally  got there, I didn’t quite know what to do and how to be. I was supposed to be really social and make heaps of new friends, but after Australia, I was mostly just tired of socializing.

Everyhing was quite surreal since my days in Finland had been filled with work and school for the last few years. I wasn’t used to having free time or going to student parties and drinking all my money. I felt lazy since I had classes only twice a week in Thailand. On top of that, I also had a cleaning lady, a pool and I always ate out, so I actually kept asking myself what I’ve done to deserve all this. Then I got used to it; I felt bad for the people who did their exchange semester in some cold country, sunbathing became part of my daily routine, I started to speak simple English and wear a school uniform and kept on travelling on a  budget.

Getting lost in the middle of a mango plantation and Cape Tribulation -rain forrest, Australia

Bangkok on hauskanpidon kaupunki, jossa köyhyys ja rikkaus kohtaavat. Jos ei ole rahaa, siellä on aika kurjaa, mutta jo pienelläkin summalla saa paljon enemmän vastinetta kuin Suomessa. Myöskin arvot ovat erilaiset, naispuolisena henkilönä kesti aika kauan tottua siihen, että naiset ovat siellä kauppatavaraa siinä missä autotkin. Toisaalta naiset käyttävät miehiä hyväkseen sen minkä ehtivät, maksattaen näillä kaiken mahdollisen (eivät tietenkään kuitenkaan kaikki). Thaimaassa on loppunsa aika hankala erottaa oikeat tunteet väärästä. Tai yleensäkin oikea ja väärä, tai arvot tai moraali tai yhtään mikään. Kaikki tuntui olevan sallittua, ja aina voi vaihtaa parempaan. Joillain vaihtareilla lähtikin mielestäni aika pahasti lapasesta.  Mutta siihenkin tottui. En edes vaivaudu kirjoittamaan rivien väliin vaan todettakoon ihan näin suoraan, että älkää tytöt päästäkö rakkaitanne esim. Pattayalle lomalle.

Bangkok is a city of having fun where poverty and riches meet. Without money you cannot do much there, but compared to Finland, you can do a lot even with a couple of euros. Also the values are different. As a woman, it was quite hard for me to get used to the fact that women seemed to be ”goods”, always available for those who were ready to pay. On the other hand, women knew how to take advantage of guys and make them pay for their stuff (not everyone of course). I kinda felt that in Thailand is quite hard to tell the difference between real and fake feelings, right or wrong, or moral or values in general. Everything seemed to be allowed and there was always a possibility to "switch to something better" if things didn’t go easy enough. But I got used to that. I don’t even bother writing between the lines so I prefer saying it honestly. To all the girls, don’t let your loved ones to go to Pattaya :DD

Fraser island and Byron Bay, Australia

Näiden viiden ja puolen kuukauden aikana opin pitämään itsestäni huolta enkä olettamaan, että aina on joku katsomassa perään. Opin olemaan aikaisempaa vaativampi ja päättäväisempi. Tarkoitti se sitten mittaritaxin saamista, liikenteen välissä poukkoilua tinkimistä tai jotain muuta. En suostunut epäoikeudenmukaiseen kohteluun vain siksi, että näytän erilaiselta kuin muut enkä ymmärrä kieltä. Opin myös pitämään kaupungeista, fiilistelemään metroasemia ja inspiroitumaan ihmisistä ja sietämään tuijotusta ja huutelua.

 Edelleen vannon juna- ja bussimatkailun nimeen lentämisen sijaan, silloin on aikaa ajatella. Opin myös arvostamaan saamaani hyvää kasvatusta ja sitä että olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Sain aika usein kuulla, että on yllättävää etten ole kusipää, maksan itse menoni ja osaan iloita pienistä jutuista vaikka helposti ulkonäön perusteella voisi luulla toisin.

During these five and half months,  learned to take care of myself and got used to the fact that there wasn’t always someone to look after me. I became even more demanding and determined than earlier, I didn’t accept unfair treatment only because I looked different and didn’t speak the language. I learned to love the cities and mrt stations, I was inspired by cool people and got used to staring.

I still prefer long bus and train rides instead of flying because those give me time to think. I also learned to appreciate the fact that I'm from a small town and my parents have raised me so well, I often heard that it's nice that I pay my own things (mostly haha), little things make me happy and I'm not a bitch even though people who judge me by the looks might think so.

Henderson Waves -bridge, Singapore, white water rafting, Australia

Opin myös olemaan välittämättä odottelusta, enää ei kiinnosta joutuuko sitä junaa odottamaan puolitoista vai neljä tuntia. Siinä välissä ehtii vaikka kaivella napaa, kuten Thaimaalaiset taxikuskitkin tekevät; asioita tehdään silloin kun itselle sopii ja  siitä ollaan täysin rehellisiä ”en voi ajaa koska syön tai nukun”.

Vaikka välillä tuntuikin hankalalta olla se ainut suomalainen tyttö, onnistuin myös saamaan hyviä ystäviä, joita kyllä jään kaipaamaan. Vähän väliä Bangkokiin myös saapui ihmisiä, joita tapasin Ausseissa. Taisi tänä aikana jokunen todellinen ystäväkin löytyä ja toisinaan mitä erikoisempia reittejä, ikähaarukalla 18-94v. Näiden kuukausien aikana myös tajusin, että en ole valmis tekemään kompromisseja omien juttujen suhteen ja pitänee alkaa kehittää uusia päämääriä, koska nyt on yliviivattu to do –listalta suurin osa asioista, jotka olen halunnut  elämässäni tähän mennessä toteuttaa. Jei!

I also learned not to care about waiting, it doesn’t really matter if I have to wait for the train for five hours. I can chill in the meantime, just like the Asian taxi drivers, they only work when they feel like that and are totally honest about it ”cannot drive you to school because I prefer eating or sleeping..”.

Even though it was sometimes hard to be the only Finnish girl, I managed to make a lot of great friends, sometimes in the most random ways, who I will miss for sure. Every now and then, my other travel buddies also arrived in Bangkok and I got a change to catch up with them again which was great. During this time abroad, I also realized that I’m not willing to make any compromises when it comes to my own life and things I want to achieve. I might have to start making new plans though since I ticked so many things off my bucket list. Yay!

Loppukevennys.

  Sorry guys <3 peace!

I also met some famous people

Ajattelin jatkaa kirjoittelua, viimeistään sitten Kreikasta käsin!

I will continue writing, at the latest from Greece!

Mutta missä on haarukka?

Täällä ollaan edelleen Nonsessa, laiska mikä laiska. Victorin kanssa pistettiin eilen tavarat kasaan ja tyhjennettiin asunto. Lopputarkastuksestakin selvittiin suhtkoht kunnialla. Oltiin onnistuttu hävittämään haarukka ja rikkomaan vähän jääkappia, jännä koska ei kumpikaan muistettu rikkoneemme sitä. Olin myös tuhonnut yhtä pöytää näyttävästi kynsilakanpoistoaineella, mutta jostain syystä en joutunut vastuuseen.

Oli vähän jännä fiilis lähteä, kun vastahan tuonne muutin ja roudasin mohito-juomia Tescosta sen kunniaksi, että saisin vihdoinkin olla samassa paikassa edes hetken ja leväyttää tavarat ympäriinsä. Nyt näyttää kuitenkin auttamattomasti siltä, että johonkin ne neljä kuukautta vain vilahtivat. Omaa tavarasekamelskaa katsellessani totesin, että en varmaan jaksa raahata nuita minnekään kauas, joten muutin sitten muutamaa kerrosta alemmaksi yksiöön ainakin nyt pariksi yöksi. Samalla kaupunkinäkymä vaihtui näkymään autotalliin. Hei hei kaupunkinäkymä, you’ll be missed.

Sain myös kuulla vähän sydämen tykytyksiä aiheuttavia uutisia Jyväskylän suunnalta. Alivuokralainen ei pystykään jatkamaan vuokrasopimusta, kuten oli ollut puhe, joten nyt on uusi vuokralainen hakusessa. Mieltä lämmittävää hoitaa tällaisia asioita toiselta puolelta palloa varsinkin, kun kolmen viikon päästä pitäisi olla Kreikassa palkattomassa harjoittelussa. Painottaen sanaa palkaton, se asunto pitäisi todellakin saada vuokrattua. Kyseessä on  siis 36m2 yksiö/pieni kaksio Jyväskylän Mäki-Matissa, 480€ (sis. sähkö, vesi, netti) vapaana 1.6-31.10. Jos ei vuokralaista löydy, pitänee asunto irtisanoa ja järjestää blogihuutokauppa huonekaluista. Noh, saataisiinpa kenties jotain liikettä tuonne kommenttiboksiinkin.

vuokraa mun koti pliis

Kaipasin muuta ajateltavaa, joten tämän säälittävän tekosyyn turvin hiippailin tänään taas viikonloppumarkkinoille ja löytyihän sieltä vähän ”työvaatetta”. Sen jälkeen oli määrä tavata muutamaa thaimaalaista ystävääni illallisen merkeissä, en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin aamiaisen. Noh, tapaamiseen oli pienimuotoinen koira haudattuna. Ensin mentäisiin kuulema kirkkoon. Ystäväni hyvin kyllä tiesi, että en ole kirkkoihmisiä, mutta suostuin siinä toivossa, että sen jälkeen saisin ruokaa. Sinänsä tapahtuma oli rento, livebändi soitteli sun muuta (oli myös todella taitava saksofonisti), mutta kyllähän se ylistäminen alkoi ahdistaa. En halua enää ikinä kuulla kappaletta ”God is here”, se ei nimittäin lopu koskaan.

Kestin 1h 45min. Osa ihmisistä kyynelehti hurmiossa, mutta minä haaveilin kanavartaista ja mietin, että kohta ihmiset ympärilläni alkavat puhua kielillä. Nälkä ei lähtenyt vaikka pastori kuinka saarnasi, että kun tarpeeksi luottaa niin kaikki kivut poistuvat. Lähdin siis kesken toimituksen syömään ja ajattelin, että nuo bileet eivät ole minua varten. Menin kuitenkin myöhemmin takaisin odottamaan ystäviäni, he olivat iloisia etten ollut lähtenyt kotiin ja ostivat minulle kookospähkinän, banaaneja ja mangoja. Thaimaalaiset ovat todella sydämellisiä.

Eilisiltakin vierähti osittain paikallisten seurassa, kun menin Raheelin ja hänen kaverinsa kanssa japanilaiseen ravintolaan, jonka omistajat heidän paikallinen ystävänsä tunsi. Sen jälkeen menimme pieneen rockhenkiseen baariin istumaan iltaa. Sielläkin oli livebändi, joka omasi ihan hullun taitavan solistin, jolta sujui niin Eric Clapton, Michael Jackson kuin James Bluntkin. En olisi ikinä löytänyt tietäni tuonne ilman paikallista seuraa, mutta menee kyllä tunnelmaltaan ehdottomasti parhaiden paikkojen joukkoon, missä olen käynyt.

Sitten tietty Mäkkärin kautta kotiin. BigMac maksaa täällä vain 2,20€!

Marry me Erik Paartalu

Ihan harmittaa, kun jäänyt blogi taka-alalle. Mutta sehän vain tarkoittaa, että on ollut hommia. Olen valmistautunut loppukokeisiin, sosialisoinut ja hankkinut flunssan. Syytän olotilastani ihan lämpötilavaihteluita, kun ulkona on +35 ja sisällä ilmastointi puhaltaa kylmää ilmaa naamaan niin sanoppa siinä kropalle, että koitappa nyt sopeutua. Olen myös ottanut miehen roolin taloudessamme ja tappanut torakan, joka hengailin eräs ilta minun ja pesualtaan välissä. Muutama kirosanan ja lenkkikengällä mojautuksen jälkeen pääsin pesemään hampaat.

I've feel bad for not writing anything lately but this is only because I've been busy with studying, spending time with friends and being sick. It's so hard not to get a cold when the temperature outside is  +35 degrees  and the A/C at home is blowing cold air. My body just don't know how to react. I can also proudly announce that I've successfully killed a cockroach. It was chilling in our bathroom and I needed to brush my teeth. I didn't scream at all when I smashed it with my training shoe. 

Nyt on kaksi koetta takanapäin; turismi ja brand building strategy ja kumpikin menivät uskoakseni ihan ok.Torstaina  on comparative management, joka vähän stressaa. Ensi viikolla vielä yksi koe ja sitten olisi hommat koulun osalta paketissa uujee. Ei tässä muuta, mutta tuttuja on tulossa Bangkokiin käymään niin harmittaa sanoa, että ei oikein ehdi nähdä kun pitää niistää ja lukea päivät pitkät. Voisi tietenkin ottaa vötkylä asenteen, mutta en oikein osaa. Eilen kuitenkin piristyi sen verran, että vetäisin vitamiinit naamaan kävin dinnerillä erään Australian koskenlaskutiimiläiseni kanssa, joka tuli Bangkokiin muutamaksi päiväksi. Tänään pitäisi lähteä näyttämään hänelle vähän yöelämää. Toisaalta on kiva olla paikallisopas, toisaalta ihmiset eivät aina oikein ymmärrä että näin neljän kuukauden jälkeen ei enää jaksa innostua ihan ensikertalaisen tavoin tuosta juhlimisesta. Vaikka kyllä pitäisi, Bangkokiin verratuna Suomen yöelämä doesn't exist. Ei sitten ollenkaan.

I've got two final exams left; I think that tourism and brand building strategy exams went pretty well. I try not to stress about the exams but I stress anyway because that's how I roll! Actually I really wouldn't have time for studying since some of my travel mates are visiting BKK and it sucks to tell them that I don't have time to show them around since I'm busy with school and being sick. However, yesterday I ate dinner with one guy who I met while white water rafting in OZ. Tonight I'm gonna show him how's the night life in BKK. It's great of course.

Yllätin myös itseni ja menin kavereiden kanssa katsomaan Thai premier leaguen jalkapallo-ottelua. Toinen pelaavista joukkueista oli Thaimaan paras, muuta en oikeastaan osaa kertoa. Keskityin pääasiassa googlaamaan nippelitietoa pelaajista, koska itse peli jaksoi kiinnostaa noin puolisen tuntia. Mutta oli hauska kokemus! Ei paljon länsimaalaisia stadionilla näkynyt ja päästiinpä edustamaan alla olevan kuvan muodossa ihan nettisivulle asti. En myöskään ostanut pelipaitaa, ja olin melkein ainut 15000 ihmisen joukossa, joka ei sitä pitänyt, mutta mielestäni rahan hukkaa tuommoiset turhakkeet. En huolisi edes yökkäriksi. Pelin jälkeen tilattiin taxissa matkalla kotiin McDonal's deliverysta hampparit. En tiedä mitä ne sekoili, mutta sieltä ne soitteli takaisin, että olihan se Pattaya missä asutte, että täällä odotellaan ruokien kanssa oven takana. Juu Pattayallahan me kyllä joo.

A few days ago I went to see a thai premier league football match with my friends. I don't really care about football but it was a nice experience, there weren't many western people watching the game. To be honest, I mostly just concentrated on googling info about the good looking players so I cannot really tell much about the game itself. I didn't buy the shirt either.. I'm such a traitor. After the game we ordered food from McDonald's delivery. For some reason, they delivered our hamburgers to Pattaya. Nice.

Muutama yö sitten sain myös piirtämis inspiraation, näin käy aina noin kolmen vuoden välein, jonka seurauksena tein ekskursion paikalliseen taideliikkesseen seuraavana aamuna. Sovin miitin ensi viikon tiistaille, koska niinhän se on, että näin sadekauden alkaessa on hyvä aika parannella haavoja ja haluan, että jää jotain konkreettisiakin muistoja tältäkin puoleta maailmaa. Eiks je.

I also got a drawing inspiration, this happens once every three years, which is why I went to visit a local "art store" yesterday morning. I'll go there again next Tuesday because I want to get something permanent that will always remind me of my time abroad. Yay.