Koh Chang

Terve. Koh Chang on koettu, oli kivaa! Saarena kylläkin ihan liian turismi ainakin omaan makuuni. Suomeakin kuuli puhuttavan ympärillään vähän väliä eli näin moraalina sai koko ajan olla tyrkkimässä poikia puhumaan hiljempaa tyhmiä juttuja. Lähdettiin tuonne perjantaina Bangkokista ja bussimatkaan meni 5,5h ja sitten mentiin lautalla vielä 45min. Paluumatka eilen ei sitten mennytkään ihan yhtä sujuvasti, lähdettiin klo 11 aamulla ja matkaan meni 12 h. Ensin bussi pysähteli joka paikassa ja lopulta hajosi kesken matkan. Siinä sitten odoteltiin seuraavaa bussia tien varressa ja kuski hävisi väkertämään jotain varoituslippua läheiseen ojaan sen kummemmin infoamatta mistään mitään. 

 

Changilla asuin KLKL nimisessä hostellissa ja maksoin700bht per yö. Ihan söpöjä kahden huoneiston pikkumökkejähän nuo oli, mutta hintaansa nähden paikka olisi voinut olla parempi. Nyt myös osaa taas arvostaa pieniä juttuja, kuten vedettävää vessaa. Tuolla nimittäin huuhdeltiin vessa lappomalla sinne vettä kipolla. Loogista. Sanomattakin varmaan selvää, että kaikki huoneistot haisivat huonosti vedetyltiä vessoilta.

Klong Plu "vesiputous"

Aktiviteetteihin Changilla itselläni kuului ranta, syöminen ja sukeltaminen. Kävin tsekkaamassa japanilaisen sotalaivan hylyn, pääsin ihan sisälle asti räpiköimään käytäviä pitkin ja kaloja oli ainakin miljoona. Tasapainon kanssa oli vähän ongelmia alkuun, kun en ole ahtaissa tiloissa tottunut sukeltamaan eli niin teloin vähän jalkoja. Nyt on sitten mukavat naarmut, mutta oli sen arvoista. Toinen sukellus oli sitten perinteisempää settiä koralleja sun muuta. Korviin van sattui ekaa kertaa ihan tosi paljon, joten ei oikein voinut nauttia ja halusin vain pinnalle. Eipä sieltä kuitenkaan itsekseen voinut lähteä niin sinnittelin 46 min, ilma meni kyllä omasta mielestäni ihan liian vähiin. 

Moi pojat! Tämän myötä on viimeistekin ulkonäköpaineet rapisseet :D

Changilla tullut jitselläni kummemmin juhlittua, paitsi tietenkin viimeisenä iltana, koska ”viimeinen ilta”-u know. Oli vähän tuskaisa paluumatka siis ja tänään puolikuolleena kouluun, kun päästiin vasta myöhään takaisin kotiin. Seuraavalla kerralla kyllä varalta päivää ennen kotiin, koska näköjään kaikkea voi sattua ja pitäisi ehtiä levätä tarpeeksi! Kämppis oli myös selkeästi viettänyt rentoa elämää minun poissa ollessani ja keittiössä ja olkkarissa  oli aika siivo. En kuitenkaan jaksanut pitää "your mum doesn't live here"-saarnaa, mutta syvästi kyllä harkitsen pitäisikö! Nyt on myös muuten viimeistään valjennut, että täällä pitää oikeasti myös opiskella reippaasti. Huomisella on kurssilla on tiukin opettaja aikoihin, joka tunnin loppuun on koe, jipii. Pitää muodon vuoksi ottaa ensi postaukseen kuva myös koulukirjoista. Sain tänään myös huomisen esitelmän vihdoin valmiiksi. Aiheena on Hesburger yritysesittely ja sen markkinointikeinojen analysointi ym. Kovasti toivon, että tekemässäni Power Pointissa lentävät hampurilasanimaatiot korvaavat toisinaan heikohkon asiasisällön.

Menin sitten myös hankkimaan harjoittelupaikan Kreikasta Corfun saarelta :) Ei siis vielä Suomeen vaan vasta sitten syksymmällä, kun on kylmää ja sateista, jotta voidaan maksimoida ahdistus. Kerron tuosta joskus enemmän, nyt keskityn hajoilemaan nuille kaavakkaille mitä pitää täyttää. Olisi helpompaa jos osaisi vastata kysymyksiin. Siitä vasta tuleekin hauskaa, kun pitää skannailla nuita lippuslappusia Suomeen ja Kreikkaan. Eihän siinä sinänsä vielä mitään, mutta koitapa löytää tältä miljoonia maksaneelta kampukselta edes yksi toimiva skanneri tai tulostin. Jos sen onnistun löytämään niin siihen, että sitä saa käyttää on varmasti jotain tyhmiä sääntöjä. Joko ei ole salasanaa, hame on liian lyhyt tai opiskelen väärää alaa. Pitää kuitenkin saada asiat hoidettua ennen ensi viikon perjantaita jolloin lemppari tyttöni Tea tulee tänne Singaporesta ja lähdetään vähän saarikierrokselle! Ihana saada tyttöseuraa ja rupatella omalla kielellä tutun ihmisen kanssa. Käydään myös reivaamassa Full Moon Partyt Koh Phanganilla!

Okay, Okay

Käytetääs koulumatka hyödyksi niin tulee jotain tännekin naputeltua.

Täällä on kylmä, varsinkin aamuisin, joten pitänee hankkia villapaita, asia joka on kyllä ollut harkinnassa jo viimeiset kaksi kuukautta. Alkuun ajattelin, että vitsi kun vähän koulua, mutta nyt voin todeta, että kyllä viisi vapaapäivää tarvitaan jo ihan toipumiseen. Rytmit vähän sekaisin kun välillä bilettää kuuteen ja välillä herää kouluun kuudelta, ja onhan se myös kiva ehtiä vähän reissailla! Huomenna lähdetään Koh Changille Antin, Nikon ja 6 vaihtarin kanssa. Meillä on itävaltalaisten, saksalaisten ja parin ranskalaisen kanssa  muodostunut oma porukka, koska meidän talo on muuten täynnä ranskalaisia ja sen suhteen, että ne puhuisi englantia eikä läpättäisi ranskaa, ei ole tullut mitään edistystä. Tämä puolestaan johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että turhauttaa edes koittaa tutustua.

Mutta on kyllä ihana päästä pois Bangkokista ja biitsille! Mokasin vain meidän suomalaisten hostellivarauksen… piti varata pe-ti, mutta maksun jälkeen tajusin, että oho, tulikin la-ke. Koitin laittaa mailia voisiko vaihtaa ilman hulluja maksuja ja vielä soitin sinne koulusta, onnistui jee! Eilinen päivä nyt oli muutenkin mitä sattui niin ihan oletettava moka. Koulu loppui 2h aikaisemmin kuin piti, mutta jouduttiin odottamaan bussia 1h, sitten taxiin ja maksettiin extraa, että päästään moottoritietä ja vältetään ruuhkat. Noh, mihinkäs se kuski huristeli? Keskustan ruuhkiinhan se. Ei sillä ollutkaan hajua osoitteesta, joten hypättiin pois kyydistä ja otettiin metro kotia päin. Kotona  olin lopulta 3h koulun loppumisen jälkeen. Sain vielä kivat vatsakrampitkin jostain niin parin tunnin päikkärit tuli tarpeeseen. Mun ensi viikon aloittamaton esitelmä edistyi siis eilen illalla huimasti, edistyy varmaan tuolla Changillakin hurjasti. Tänään ei ainakaan edisty, koska pitää pakata ja päivittää blogia.

ananastauko

Ei muuten huolta, että kielitaito paranisi täällä. Sen sijaan asiat oppii sanomaan kompaktisti ilman turhia verbejä ja kysymyssanoja. Tärkeintä on jankata “okay” joka väliin.  Näin pääsee EHKÄ taxilla koululle:

                                               Minä: “ABAC, Hua Mak, Okay?”

                                               Taxi:“Yes yes”

                                               M: “Can go highway. Okay?”

                                               T: “Okay, Okay”

                                               M:“Put meter”

                                               M: “You know this address, this address okay?”

                                               T:“ABAC? Yes, yes”

Toisinaan päätyy sinne minne pitää, toisinaan pitää kiitellä hymyssäsuin kyydistä ja kaivella Google navigaattoria esiin, että missäs sitä nyt tällä kertaa ollaan.

Pojat sanoivat, että turha odottaa apua jos molskahdan veteen. Wonder why

Saksalaisten ja itävaltalaisten kanssa on myös parina päivänä kierrelty Bangkokissa. Jokiveneillä pääsee kivasti ja halvalla paikasta toiseen, ei missään nimessä kannata mennä halpaan ja ottaa turistivenettä. Paikallisten sekaan vaan vaikka onkin ahdasta. Vaikka kielitaito ei välesti parane niin oman puolensa pitämisen täällä kyllä oppii, paikalliset nimittäin ovat mestareita etuilemaan ja  tyrkkimään mahtuakseen hissiin tai metroon tai yleensäkin mihin vaan. Käytiin tuolla reissulla Chinatownissa ja lääketieteellisessä museossa, joka oli ihan super mielenkiintoinen. Harmi vain ettei käännöksiä yleensä ollut ja muu porukka kiersi aina paljon nopeampaa kuin minä. Kuvia ei saanut ottaa.

Chinatown

Hello Kitty-taivas

Hymyillään vaikka ruoka olikin silsaa

Paikka oli jaoteltu eri osioihin ja oli välillä suorastaan ällöttävää. Siellä oli oikeita sikiöitä ym epämuodostuneita lapsia näytillä lillumassa (alkoholissa?), kuvia itsemurhan tehneistä, liikenneonnetomuuksissa haavoittuneista sekä verisiä murhattujen ihmisten vaatteita (en tiedä mikä niiden funktio oikestaan oli). Myöskin raiskaajamurhaajan ruumis oli näytillä ja lisäksi oli kaikki mahdolliset sisäelimet ja ruumiinosat kaikkine mahdollisine sairauksineen, parasiitteja ja muita ötököitä unohtamatta. Kiinnostavaa oli myös kuvaukset tsunamista ja miten ensiapu ja ruumiiden tutkinta hoidettiin.  Pari osiota jäi vielä kiertämättä, koska ihmisillä oli vielä tuon jälkeen jostain syystä halua mennä syömään.

Lumpini -puisto

Jäätiin myös huvikseen pois tuntemattomalla pysäkillä huomataksemme päätyneemme alueelle, jossa oli vain paikallisia. Käveltiin hetki ympäriinsä, kestettiin tuijotukset ja päätettiin lähteä. Tuollaisissa paikoissa kylläkin näkee paikallista kulttuuria kaikista parhaiten! Nyt on myös sorruttu länsimaalaiseen ruokaan syömällä pizzaa, teki hyvää ja maha oli kerrankin kylläinen kauemmin kuin 2h. 

Get a room.

Käytiin myös tsekkaamassa Lumpinin puisto, nyt siellä telttaili mielenosoittajia, mutta muuten oli rauhallista. Olisi niin kiva päästä juoksemaan sinne! Tyhmää, että Bangkokiin julistettiin hätätila pari päivää sitten niin pitänee pysyä varuulta pois kaikilta rauhattomiksi merkityiltä alueilta :(

Mai Pen Rai

Tulin tuossa äsken kotia keskustasta. Lähdettiin viettämään iltaa muiden asukkaiden kanssa Ocean-uima-allasbaarin/ravintolan avajaisiin, mutta itse en halunnut lähteä jatkamaan siitä enää muualle. Täälläkin on sama kuin Suomessa, alkoholittoman juoman tilaaminen on yhtä kallista kuin alkoholillisen, tyhmää. Kun lähdin baarista, jouduin kokeilemaan kolmea eri taxia ja jäämään aina pois kyydistä ennen kuin löysin kuskin, joka osasi ajaa edes vähän oikeaan suuntaan. Yksikseen ei ollut kyllä kiva hortoilla tuolla, kun en voi vielä sanoa osaavani kulkea täällä ja tänne asunnolle on aika hankala löytää. Mutta lopulta onnisti!

Tänään päivällä kävin Antin ja Nikon kanssa Chatuchakin markkinoilla pyörimässä. Ostin shortsit ja sairaan hienon farkkuliivin, jossa on pitsinen selkä. Koitan ostaa vain juttuja, joista voi olla varma että käyttän.

siitä vielä koiranpentu kotiinviemisiksi

Eilen meillä oli muutaman tunnin PowerPoint -esitelmän ja puheen käsittävä orientaatio koulussa. Mulle jostain syystä annettiin myös vastuutehtävä pitää yhteyttä opettajiin ja tiedottaa oppilaita, jos vaihtareille joudutaan näiden Bangkokin levottomuuksien vuoksi järjestämään esim. hätämajoitusta. Mikäs siinä vaikka en millään tapaa halunnut ottaa tehtävää hoitaakseni. Tämä siis varmaan sen vuoksi, että Lumpinin puistossa, yhden metropysäkin päässä mun asunnolta, räjäytettiin eilen jonkin sortin amatööripommi.

Orientaation jälkeen illallan pari saksalaista poikaa järkkäsi kotibileet. Oli mukava tavata muita vaihtareita omasta koulusta, koska muutenhan meillä ei ole ollut _yhtään_ mitään oriantaatiohommeleita, joissa voisi tutustua tyyppeihin. Saatiin muutes yksi suomalainen lisää porukkaan, kun tutustuttiin tyttöön, joka myös opiskelee täällä. Vaihteeksi myös tyttöseuraa jee! Tässä koulussa on orientaation suhteen aika eri meininki kuin Suomessa, itse entisenä kv-tuutorina on nimittäin hommattu asuntoja ja suurin piirtein ostettu lentoliputkin vaihtareiden puolesta. Mutta eipä siinä mitään, oppiipahan ottamaan itse vastuuta asioista täällä. Kotibileet puolestaan siirtyi aika nopsaan parkkihalliin, koska kuulemma oli liian äänekästä. Siitä suunnattiin Route 66-baariin, missä tuli myös viikko sitten tampattua.

Ensin näin

ja sitten näin

Olen tässä miettinyt aika paljon, että mitä se vaihtaerielämä oikein on. Tuntuu nimittäin, että useimmille se on vaan ryyppäämistä ryyppäämisen perään. Ja no miespuolisille tulee plussana halvat strippiklubit ja aina valmiit thaikkutytöt. Itse taas ajattelee, että kerta en Suomessakaan tissuttele joka ilta tai käy baareissa monesti viikossa, miksi tekisin sitä täälläkään. Sitte kun olen maininnut asiasta joillekin vaihtareille, vastaus on yleensä ”why don’t you wanna have a time of your life?”. Jännä, itsestä tuntuu surulliselta ajatella, että elämäni paras aika olisi sitä, kun vedän perseet ulkomailla. 

Jollain tapaa on sellainen been there, done that –olo.  Mutta joo, turha pelätä että baarikuvat loppuisivat tähän, on vain tullut mietittyä tätä meininkiä. Lisäksi olisi mukava voida lähteä mukaan paikkoihin ilman, että joutuu selittelemään ettei oikeasti halua sitä kaljaa. Tänään vähän jo ärähdin yhdelle tyypille, joka vaan jaksoi jankata.

Route 66 -naisten vessassa oli livemusaa!

Vahingossa muuten eksyin strippiklubillekin yksi ilta, niin siinä käy kun kysyy pojilta osoitteen mihin tulla. Roudasin sinne sitten 10 muutakin ihmistä mukana ja tajusin asian laidan vasta paikanpäällä.. Eipä siinä, tulipa nähtyä sitten sekin puoli kulttuurista! Kiitos sivistämisestä, u know who you are!

-----------------------------------------------------------------------------------------------

I just came back home from the center where I was spending the evening with some students living in the same residence with me. We went to an opening of a new club called “Ocean”, it was supposed to be a pool party but actually there was no one swimming in the pool. Afterwards, I didn’t feel like going to a nightclub so I left earlier than others. It was so hard to find a taxi driver who knew this address, I had to change the taxi three times. It wasn’t too much fun since it was already late, the drivers didn’t speak English and even I wasn’t quite sure how to get here. But I got home eventually!

Earlier today, I went to a Chatuchak Weekend Market with my Finnish friends Antti and Niko. We found some nice clothes, guys actually bought more than me!

We also had a short orientation at school, it only consisted of a PowerPoint presentation and a speech. Hence, later in the evening, two guys organized a house party which was cool. It was nice to meet other exchange students :) Of course we ended up dancing at a Route 66 bar, it was the same place where I was also last week.

I’ve been thinking about a lot what it actually is to be an exchange student. Of course the main thing is not to study (haha) but for me it’s weird that many people just seem to think that it’s all about getting wasted. It’s not that I don’t like to party, I really do. But if I don’t go out in Finland all the time, why would I spend my money on that here either. For me “having the time of my life” means so much more than just another fancy drink and a nice hangover in the morning. But don’t worry, there will still be party pictures in this blog :D These are just some thoughts that have been in my mind lately, since all this is so obvious here. I would love to enjoy my soda water without having to explain why it’s not beer in my glass.

A few nights ago, I also ended up in a strip club. That happens when you call to your male friends and ask for an address of a bar they are at.. Naturally, I didn’t realize what kind of a bar it was until I walked in there, I also brought a group of people with me haha. But never mind, it was kind of cool to see that side of this country too!