Harrastuksena trekkailu ja tanssiminen

I’m back. Pidin luovaa taukoa. Full Moon -reissun jälkeen piti hankkia sosiaalista asemaa takaisin kipittämällä juhlissa, oli pool partya, synttäreitä sun muuta niin ei tullut koneella oltua.

Eilinen päivä aloitettiin syömällä patonkia ja hanhenmaksaa, koska yhdellä ranskalaisella kaverilla oli synttärit. Illasta suunnattiin Wine Connection nimiseen ravintolaan syömään tapaksia ja juomaan viiniä. Tuota kyllä suosittelen kaikille, 320THB, ja saa syödä överi hyvää ruokaa ja juoda niin paljon viiniä kuin sielu sietää. Hyvin petollinen paikka, mutta kyllä viihtyy.

Koska en pääse lenkkeilemään Jyväsjärvelle, olen löytänyt korvaavan liikuntamuodon tanssimisesta, tai näin olen yöelämäpainotteisen viimeviikon itselleni vakuuttanut ja oikeuttanut. On myös ollut vähän muutoksia ihmissuhteissa ja sen vuoksi pikkasen huono mieli. Mutta kyllä se tästä, jos murjotuttaa muistutan itseäni, että olen sentään Bangkokissa ja mulla on uima-allas, eli kaikki hyvin! 

Mäjäytin myös naamaan mopotaksikuskia, joka yritti tehdä liian läheistä tuttavuutta takamukseni kanssa tässä yhtenä iltana. Kehtasi vielä tönäistä mut melkein nurin tuon jälkeen. Oli huono tuuri, harvemmin tulee käveltyä yksinään, mutta tuolloin lähdin ravintolasta kouluhommien takia aiemmin pois. Sinänsä tuossa tilanteessa ei ollut vaaraa tai mitään, mutta pisti ajattelemaan, että pitänee astua alas kuplasta ja ottaa enemmän tosissaan, että joskus voi oikeasti sattua jotain, jos yksinään haahuilee iltasella. Taksiakaan ei kuulema ole turvallista ottaa yksinään enää puolen yön jälkeen. Mutta toisekseen, ei voi olettaa että aina on joku bodyguardina, vaikka pojat kyllä vannottivat ettei tarvitse enää yksinään kävellä. Sain myös vinkkejä mihin potkia, jos vielä tulee ongelmia. Nyt kun tulee mopotakseja vastaan kaverit aina kyselee, että ”was it that one?!”. Ehkä taksin kannalta siis parempi jos ei täälläpäin huristele.

retkikunta

Nyt pitää hukuttautua koulukirjoihin, ensimmäiset mid term -kokeet on huomenna. Ihan kamalaa koittaa lukea ja opetelle juttuja ulkoa, koska en ole pahemmin joutunut pänttäämään sitten pääsykokeiden. Jotenkin nyt kun mun kahden aivosolun pitäisi aktivoitua, ne tuntuu kimpoilevan tavallistakin hitaammalla ja mahdollisimman eri suunnilla.

Viimeviikkoon mahtui myös retki Erawan-kansallispuistoon. Meitä oli kymmenen tyyppiä, koska pojille tuli Itävallasta kavereita käymään. Ostin tätä reissua varten jopa sporttirepun! Edellinen kansallispuistoreissu kun vedeltiin läpi olkalaukulla ja ei ollut oikein toimivaa. Tämä oli yhden yön reissu ja yövyttiin tosi kivassa hostellissa Kwai-joen rannalla. Ensimmäisenä päivänä käytiin tsekkkaamassa Kwai-joen silta ja Hellfire Pass Memorial, joka on tehty  sotavankien, jotka rakensivat rautatien epäinhimillisissä olosuhteissa Thaimaasta Burmaan, muistolle. Vaikuttava paikka. Käveltiin neljän kilometrin lenkki, joka oli tehty siihen, missä rautatie ennen kulki. Pisti kyllä miettimään, miten pahoja ihmiset voivat olla, koska 100 000 sotilasta ja muita työntekijöitä kuoli rakennustöiden aikana. 

Toinen päivä vierähti vesiputouksilla, kerrankin löytyi vesiputouksia eikä vain jotain säälittäviä liruja. Kaikki seitsemän vesiputousta oli helppo kiertää läpi seuraamalla valmista reittiä ja välillä pulahdettiin uimaan. Miinusta venäläisistä turisteista. Oli hankala löytää kuvia vesiputouksista ilman keskivartalolihavaa miestä liian pienissä speedoissa.

Olin myös mallina yhdelle tytölle, joka opiskelee valokuuvajaksi. Se spottasi mut koulunpihalta ja kysyi voinko auttaa koulujutussa. Mikäpäs siinä. Täällä ihaillaan ihan hulluna vaaleaa ihoa ja harmikseni työllä ja vaivalla hankittu rusketus piti peittää meikkivoiteella ja vauvatalkilla kuvia varten. Voin kertoa, että kun on jalat ja käsivarret meikkivoiteessa ja lämpöä on se +30 niin oli aika nihkeä olo. Mutta tässä tuotoksia!

Nyt takaisin koulujuttujen pariin. Ehkä kun nuo ensimmäiset saa pois alta niin tulee vähän rennompi olo. Äiti ja kummitäti tulevat tänne ensi viikolla jee jee! Meidän asunnossa kävi myös sopivasti siivooja ja ohjeistin kämppistä, että nyt ei saa sotkea, jotta vieraille kehtaa näyttää tämän asunnon. Lupasi yrittää parhaansa!

"So wake me up when it's all over, When I'm wiser and I'm older"

Kotimatka alkoi ja tällä kertaa saankin matkustaa vuorokauden ihan yksikseni. Sitä mennään lautallla, bussilla, junalla, metrolla ja mopotaksilla ennen kuin ollaan kotona. Eilen saatiin vihdoin kauan kaivattu bungalowi ja rentoilupäivään rannalla olikin mukava päättää tämä miniloma. Myöskin kohtelu Seagaten henkilokunnan puolelta oli todella hyvää, joten jos alun sähläyksiä ei olisi ollut, tuskin olisi paikasta mitään pahaa sanottavaa. Nyt Annis sai yöpyä meidän bungalowissa ilmaiseksi, saatiin ilmaiset kyydit satamaan ja myös sipsejä haha. Näin ne tytöt leppyy.

Lauttamatkan jälkeen piti mennä bussilla vajaa pari tuntia juna-asemalle, mutta olin ainut, jolle ei riittänyt istumapaikkaa. Koska bussi oli täynnä herrasmiehiä, jouduin istumaan portaikossa taukopaikalle asti, jolloin pääsin ilmoittamaan kuskille, että ei ole reilua. Loppumatka istuttiinkin sitten apukuskin paikalla, apukuski seisoi ja tarjoili minulle välillä Fisherman’s Friendsejä. Niin sanotusti nopea nousu lattiatasosta VIP:ksi.

Juna-asemalla piti päästä lataamaan puhelimen akku, pistokkeita löytyi, mutta yksikään ei tietenkään toiminut. Joku aasialainen poika tarjoutui viemään puhelimen latuuseen johonkin työntekijöiden taukotupaan ja nappasi puhelimen kädestäni. Seurasin perässä ja sitten se vaati lataamisesta rahaa samalla, kun muut ihmiset sisällä naureskeli. Ärsyttää tuollainen muka ystävällisyyteen verhottu kusettaminen. Kun kieltäydyin, en meinannut saada puhelinta takaisin. Onneksi tiukka äänensävy ja murhaava katse toimi. Seuraavaksi yritin viedä puhelimen vessaan latuuseen, mutta sielläkin kuulema maksoi. Lopulta sain sen tyrkättyä infopisteen pistorasiaan ja ilmaiseksi. Joku muu varmaan maksaisikin sen muutaman sentin, mutta ihan periaatteesta en halua maksaa asiasta, joka pitäisi voida tehdä itse sellaisessa julkisessa paikassa kuin juna-asema, ja kuka toisekseen haluaa jätttää puhelinta kymmenen keskenkasvuisen pojannulikan haltuun taukotupaan ja vielä maksaa siitä?

Skobaillessa tyyli ennen kaikkea- liivi mätsätty kypärään 

Juhlat täydenkuun loisteessa täyttivät myös odotukset. Verrattuna aikaisemmin käymiini Full Moon Partyihin, nämä karkelot  olivat paremmin organisoitu ja ympäristöasioihinkin oli onneksi vähän alettu kiinnittää huomiota. Juhla-alue oli rajattu ja 100THB:n sisäänpääsymaksua vastaan sai rannekkeen. Aikaisemmin pääsymaksua ei ollut, mutta muutaman euron maksaa kyllä mielellään, koska rahat käytetään rannan siivoukseen. Vähän teki pahaa katsoa aamun valjetessa pullo/tölkki/roska läjiä, joista osa varmasti huuhtoutuu mereen ennen kuin niitä ehditään siivota pois. Tulevaisuudessa sukellellaan bucketteja ja Chang-pulloja sitten varmaan.

Mitä itse juhlakostyymiin tuli niin varustauduttiin asianmukaisesti topein ja hohtavin vartalomaalauksin kuten uhkasinkin. Lähiruokapaikassa ruokaa odotellessa olikin hyvin aikaa taiteilla iholle kaikkea kilpikonnista ja lumihiutaleista laulunsanoihin ja omaa käsivartta koristikin luonnollisesti ”salil eka salil vika”-teksti. Mukaan rannalle en ottanut muuta kuin rahat ja kännykän pieneen kaulakukkaroon. Tea onneksi uskalsi ottaa myös kameran niin saatiin jotain kuvamateriaaliakin!

Juhlapaikalle Haad Rinin rannalle napattiin taxi ja ranta oli täpötäysi puoleenyöhön mennessä. Jengi ei ollut jokseenkaan läheskään niin sekaisin mitä oletin ja mekin jaksettiin tanssia viiteen asti. Mikäs siellä ollessa, kun merituuli mukavasti puhalteli ja enemmän tuli juotua vettä kuin bucketteja. Viimeksi Full Mooneissa hävitin kaverit ensimmäisen 10 min aikana, joten nyt pidin huolta että ei käy samoin, koska kavereita on aika mahdotonta löytää uudestaan ihmismeren keskeltä. Tuolla ei myöskään ole kovin kiva jäädä yksikseen. Ei sillä että olisi niinkään turvaton olo vaan ennemminkin sen vuoksi, että huomiota saa ihan järjettömät määrät. Todettiinkin ettei ikinä olla jouduttu antamaan niin paljon pakkeja kuin tuon illan aikana. Ei siinä, hauska tutustua ihmisiin, mutta parasta on bilettää omien kavereiden kanssa rauhassa ilman, että joku tulee hinkkaamaan tai yrittää kiinnittää huomion esim. työntämällä sormea kainaloon. Juu, tyylejä on erilaisia. 

Iltaan mahtui myös monia hämmentäviä hetkiä. Oli hankala pitää pokkaa kun yhtenä hetkenä vieressä pomppii viisi aasialaista, jotka nyt ovat liekeissä ihan kaikesta ja toisena samassa ringissä tanssii sekä kaksi metrinen musta mies että kääpiö. Vähän niin kuin että toista ei uskaltanut pyytää poistumaan ja toiselle ei kehdannut sanoa ei..

 Pakko myös todeta että ruotsalaiset ovat valtaamassa maailman. Aivan järjetön invaasio. Jos ei tietäisi olevansa Aasiassa, voisi hyvinkin luulla olevansa Ruotsissa. Itse en haluaisi lomalle paikkaan, joka on täynnä oman maan kansalaisia, mutta mitä vielä, ruotsalaiset oikein hakeutuvat toistensa seuraan. Siinä sitä sitten liikutaan sinikeltaisina laumoina ympäriinsä. Hyvä puoli tässä on se, että kohta on varmaan helpompi löytää ravintoloita, jotka tarjoavat lihapullia. Minuakin luullaan usein ruotsalaiseksi. Tämän vuoksi Full Mooneihin piirrettiinkin suomenliput käteen, niitä oli helppo vilautella, kun joku kysyi mistä ollaan. Siltinkin arvaus oli yleensä joko Sweden tai England.

YOLO

Täten vetoankin Suomen nuorisoon, jättäkää pelikonsolit ja lähtekää reissuun ennen kuin kansakuntamme häviää kartalta. Täällä Aasiassa on esim. parempaa ruokaa ja halvempaa olutta kuin Suomessa ja ilmastokin huomattavasti suopeampi. Ja kuten olen aiemminkin maininnut onnellisuuden olevan suoraan verrannollinen rusketuksen määrään, niin elämä hymyilee ainakin tällä suunnalla! 

(Vaikka nyt vähän väsyttääkin, koska junaa piti odottaa 5h. Surat Thanista meni jotain miljoona junaa Bangkokiin, mutta minulla oli tottakai lippu siihen joka oli kaksi tuntia myöhässä)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

All the parties come to end. I was travelling with my Finnish friend who was visiting me in Thailand for ten days. We went to Koh Tao and Koh Phangan and had such a great time together. It was so nice to see her!

Now I’m on my way back to Bkk, this train trip is gonna last 10 hours.. I already travelled by bus and ferry.There were no free seats in the bus (or gentlemen to offer me a seat) so I had to sit on the floor. I was the only one without a seat so I was really annoyed and when the bus stopped for the first time, I went talk to the drivers. They were really sorry and the other one offered me his seat next to the driver haha. They also gave me some Fisherman’s Friend-candies, so I started to feel a bit happier. This is how you become a VIP!

The biggest reason to skip school and go travelling now was the legendary Full Moon Party that was held in Koh Phangan. This was my second time there and gotta say that the whole thing is a lot more organized now than earlier. Everyone has to pay 100THB entrance fee to get in and the money will be used for cleaning the beach which I find great since the mess after the party is huuuge. I really don’t wanna see beer bottles etc. when scuba diving.

We decided to be real tourists and bought Full Moon Party -tops and some glowing body paint before the party. After an artistic session, I had pictures of seaturtles, snowflakes and skulls all over my body, I think those looked pretty good! We partied till 5AM, the sea breeze was so nice and I was clever enough to drink more water than buckets. The funny thing to notice was that there were SO MANY Swedish people. I mean, where are all the other nationalities, do they travel at all? I wish Finnish kids would also forget their PlayStations and leave their home country even once. I can really recommend Asia, food and weather are better than in Finland and also beer is cheaper (not that I really care about that one)!

Bungalowiton Koh Phangan

Thaimaan kovimmat skootterinvuokraajat ovat rantautuneet Koh Phanganille. Vähän jo huomiset Full Moon Partyt kiiluvat silmissä. Koska nuo bileet keräävät max 30 000 juhlijaa Haad Rinin rannalle, on saarelta todella hankala löytää majoitusta. Me kuitenkin varailtiin suht kiva bungalowi jo hyvissä ajoin netin kautta (Seagate Beach Resort) Ban Tai -beachilta ettei tarvitse sitten tänne päästyä stressailla majoituksen suhteen ja voidaan rauhassa chillailla bungalowin terassilla ja rannalla. No mutta kuinkas ollakaan, kun päästiin paikalle kävi ilmi ettei kyseisestä hostellista voi enää nykyään varata netin kautta majoitusta, eikä vapaita bungaloweja tietenkään enää ollut. Omistajat sanoivat etteivät tiedä käyttämäämme booking firmaa (Asiawebdirect.com) eivätkä ole yhteistyössä heidän kanssaan. Koska minulla kuitenkin oli varausvahvistus ja maksutosite, alkoivat he selvitellä asiaa. Selitys oli, että booking firma oli vahvistanut hostellin omistajalta meidän varauksen, mutta koska työntekijät vuokraavat firmaa omistajalta, ei bookkaus ollut tullut heidän tietoonsa. Saatiin ilmaiset juomat ja kolmeksi yöksi majoitus toisesta hostellista pääkadun varresta. Hei hei bungalowi ja rantamaisema, terve kliininen valkoseinäinen huone, jonne kuljetaan 6 hengen dorm-huoneen kautta ja wc ja suihku jaetaan muiden kanssa. Ilmastointikin saatiin vasta tänään toimimaan.

Eihän tämä nyt ihan ole mitä haluttiin, plus tämä on oikeasti halvempi kuin mitä ollaan maksettu. Mentiin siis eilen illalla Seagateen pytämään vähän kompensaatiota, ajalteltiin että jos edes saataisiin skootteri pariksi päiväksi käyttöön se korvaisi rahallisen menetyksen ja mielipahan. Mitä vielä, mies joka oli vuorossa veti viskiä ja poltteli pilveä eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Ei kuulema kiinnosta, jos asiakkaat eivät ole tyytyväisiä, koska ei edes olla heidän asiakkaitaan vaan nettifirman. Hyvä ettei tullut sen tiskin yli kimppuun, kun kysyin saataisiinko edes skootteria käyttää. Pysyttiin kutenkin asiallisina ja vuokrattiin aamulla skootteri muualta ja koitettiin myöskin etsiä muuta majoituista. Kaikki täynnä, mutta tulipa kierrettyä tätä saarta ja nähtyä missä olisi voinut asua. Koh Phanganille tulijoita kehotan ehdottomasti suuntaamaan saaren pohjoisosaan Mae Haad -beachille, siellä näytti olevan bungaloveja rannalla 400-600THB hintaan hulppeissa maisemissa.

Otettiin myös Asiawebdirect.comiin yhteyttä ja sieltä päästä kyllä hoisivat asiat hyvin. Sovittiin, että palauttavat meille rahat yhdestä yöstä ja mennään viimeiseksi yöksi tuonne Seagateen, kun sieltä vapautuu yksi bungalowi, ei sillä että yhtään olisi fiilistä mennä sinne.

Mutta vastoinkäymisiä sattuu. Ymmärrän myös, että tuplavarauksia sattuu ja ettei lisää bungaloweja taiota tyhjästä, mutta luulisi myös, että majoituspalvelujen tarjoajat seuraisivat missä heidän palveluitaan voi varata. Myöskin tyytymättömiä asiakkaita kannattaisi kohdella muuten kuin huutamalla päin naamaa, varsinkin silloin kun asiakas pyytää maksamilleen rahoille vastinetta.

Ei tämä kuitenkaan lannista, eihän tänne muutenkaan tultu hostellille istumaan ja reissu on muuten mennyt tähän asti mainiosti. Teakin sai sukelluskortin suoritettua (jee jee!!) ja omatkin sukellukset meni tosi hyvin; pystyin olemaan molemmilla sukelluksilla pinnan alla tunnin eli omia ennätyksiä rikotaan! Kivaa on myös se, että tänään saatiin Tean kaveri Singaporesta tänne eli Full Mooneja lähdetään valloittamaan kolmestaan huomenna. Pitänee olla mahdollisimman turisti ja hommailla joku Full Moon -teeppari, kun se viime kerralla jäi ostamatta. Sen voi sitten vetää Suomessakin niskaan, jotta tyypit voi olla "uu ooksä ollu tuolla?!!". No ei, mutta onhan se kiva olla joku muisto näistäkin karkeloista.

"Iske mies jolla on resortti niin päästään halvemmalla"

 Matka Koh Taolle meni nopsaan, koska nukuttiin suurin osa ajasta. Juuri kun pääsi kehumasta, että onpa siistiä matkustaa junassa niin pakko sanoa, että oli muuten kylmä. Puoliakaan vaunun ikkunoista ei saanut suljettua ja koska yöt ovat täällä muutenkin viileät, kylmä tuuli puhalsi ikävästi sisään. Onneksi oli makuupussi mukana niin päästiin vähän suojaan. Kukin maastoutui miten parhaaksi koki, itse suosimme seuraavanlaista yhdistelmää :)

Koh Tao on mun lempparisaari Thaimaassa, täällä on ihanan rento meininki. Onhan täällä paljon länkkäreitä, mutta se ei jotenkaan haittaa. Niille jotka eivät välitä sukeltaa tai snorklata niin ei ehkä ole oikea kohde, mutta meille tämä on juuri passeli.  Ylpeänä voinkin ilmoittaa, että Tea aloitti OWD-kurssin tänään suomalaisessa Koh Tao Divers-koulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että  jos kaikki menee hyvin, kohta on sukeltavan kaverin paikka ystäväpiirissäni täytetty. JES! Harmikseni sain huomata, että koulu jossa tein oman lisenssini, oli suljettu viime vuonna : ( Löysin kuitenkin mukavan oloisen paikan, josta bookkasin pari sukellusta huomiselle.

Meillä kävi hyvä tuuri hostellin kanssa. Ei varattu mitään majoitusta etukäteen ja hups vain, täällähän olikin aika täyttä. Jouduttiin kiertelemään aikamme ympäriinsä, se on vähän turhauttavaa täällä kuumudessa kaikkien tavaroiden kanssa. Lopulta kuitenkin  löytyi huone 600bht/yö. Hintaan kuuluu myös kuumasuihku, pyyhkeet ja shampoot ja rantaankin on vain pikkumatka. 

200bht vuokrattiin myös eilen skootteri vuorokaudeksi, jotta päästiin kiertelemään sukelluskouluja. Oltiin vähän pihalla sen suhteen missä ollaan ja ajeltiin kauan ympäriinsä ja ihmeteltiin, kun ei millään löydetä sille rantaraitille mille haluttiin. Päädyttiin myös huristelemaan jyrkkää rinnettä ylös. Menomatkahan ei ollut sinänsä ongelma, mutta sitten kun katsottiin alaspäin tajuttiin, että ei ehkä ollut ihan viisain veto ajaa skootteria sinne.. Olisi pitänyt saada videolle kun työnnettiin skootteria alas rinnettä, Tea istui ja minä yritin pitää skootteria takaa kiinni ettei se vaan lähde valumaan itsekseen alas rinnettä. Täällä ollaan tosi tarkkoja nuista skoottereista, joten ei todellakaan haluttu rikkoa/kolhia sitä. Saatiin kyllä heti ensimmäisen 10 min sisään penkki niin jumiin ettei saatu sitä auki ja piti mennä kysymään huotsikalta apua. Ei vain oltu osattu painaa aukaisu nappia tarpeeksi alas asti :) Mutta joo, saatiinhan se skootteri lopulta alas sieltä rinteestä ja päästettiin helpottunut huokaus!

Myöhemmin illasta oli vähän partyfiilis, vaikkei tämä mikään partysaari olekaan ja oli myöskin sunnuntai. Pikku vikoja, koska onnistuttiin löytämään saaren ainut baari, jossa soi musiikki ja siellähän sitä sitten taas jorattiin pöydillä. Tänään luonnollisesti podettiin seurauksia ja päätettiin viettää päivä rennosti maaten rannalla ja käyden välillä pulahtamassa vedessä. Pelastettiin myös kala joka oli ajautunut hietikolle. Nakattiin kaveri takaisin syvempiin vesiin :)