lauantai 24. toukokuuta 2014

"Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin. Laulut kertoo vapaudest, viini vie sut vangikseen"

Takaisin Suomessa. Viimeinen viikko Bangkokissa meni hillittömään stressailuun asunnon suhteen, shoppailuun ja ystävien kanssa pyörimiseen. Suurimman osan olin pahalla tuulella, koska stressasi niin paljon. Onneksi kuitenkin löysin vuokralaisen kolmeksi kuukaudeksi niin olo helpotti huimasti. 

Suomen helteetkin alkoivat ihan näpsäkästi, joten nopea sopeutuminen ainakin sään puolesta oli taattu. Parasta oli nähdä kavereita ja nauttia kesästä. Tyttöseura oli Bangkokin jälkeen enemmän kuin kaivattua, kun siellä en oikein nuihin isoihin tyttöporukoihin päässyt mukaan. Mutta mitä pienistä,  Suomi tyypit voittaa muut kyllä ihan sata nolla! Ihan kuin en edes olisi ollut poissa. On myös kivaa, että täällä Suomessa kukaan harvemmin luulee minua 16v. ruotsalaiseksi. Pääsin myös vihdoin lenkille Jyväsjärvelle, olin ehkä mielessäni romantisoinut kyseistä tilannetta aika reippaasti, aika tuskaltahan se  lopulta tuntui ja kaipaamani raikas tuuli puhalsi päin naamaa vähän turhankin lujaa. Onnistuin myös eksymään Kypärämäkeen, jota pidän aikamoisena saavutuksena. Onneksi oli navigaattori.

Back in Finland! My last week in Bangkok went by so fast. I heard bad news from Finland concerning my apartment so I had to take care of things related to that and I was super stressed. However, things worked out right at the end.  Being back in Finlad wasn’t too hard because summer arrived just in time so I didn’t freeze to death. Moreover, It was so cool to meet my girl friends, who I had missed so much,  and enjoy the warm summer days outside. After arriving in Finland, no one has asked me if  I’m a 16 years old Swedish girl, I used to hear that pretty often in Asia.

I also went jogging, I had dreamed about it for so long, but the reality was slightly different. I did barely any sports in Thailand, so running after so long time felt quite bad but I’m gonna get used to it again. I also got lost, that’s pretty sad.





Mutta mitä jäi mieleen? Ulkomaille lähtiessä Australia oli se ”iso juttu”, tietynlainen testi, että pärjääkö sitä yksikseen. Thaimaa tuli kakkosena, vaihto oli jotain, jota oli odottanut todella kauan, mutta Bangkokiin päästyään ei oikein tiennyt miten päin olisi. Alkuun olisi pitänyt olla todella sosiaalinen ja luoda ihmissuhteita, vaikka Aussien jälkeen tuntui, että olisi kaivannut hetken aikaa vain huokaista. Kaikki tuntui jokseenkin surrealistiselta, koska elämäni oli ollut todella suorituskeskeistä varsinkin viimeiset pari vuotta; töitä ja koulua, vapaa-aikaa ei juuri yhtään. En koe viettäneeni ns. opiskelijaelämää, jossa ryypätään opintolainat ja kalastellaan uusia haalarimerkkejä. Tämän huomioiden Thaimaan kahtena päivänä koulua viikossa tuntui suorastaan laiskottelulta. Sitten kun yhtälöön lisäsi vielä siivoojan, uima-altaan ja sen että aina voi syödä ulkona, koin suorastaan huonoa omaatuntoa ja mietin, että onkohan tämä nyt ihan täysin ansaittua. Sitten ns. ”hyväksyin” tilanteen, säälin niitä ketkä menivät vaihtoon johonkin kylmään maahan, otin rusketuksen maksimoimisen viikko-ohjelmaani, rupesin puhumaan alkeellista englantia, käyttämään koulupukua ja reissaamaan aina kun mahdollista ja mahdollisimman halvalla.

But how do I feel about being back? When I left Finland, I was super exited about finally going to Australia and it was also my first time to travel alone. Studying in Thailand was also cool but when I finally  got there, I didn’t quite know what to do and how to be. I was supposed to be really social and make heaps of new friends, but after Australia, I was mostly just tired of socializing.

Everyhing was quite surreal since my days in Finland had been filled with work and school for the last few years. I wasn’t used to having free time or going to student parties and drinking all my money. I felt lazy since I had classes only twice a week in Thailand. On top of that, I also had a cleaning lady, a pool and I always ate out, so I actually kept asking myself what I’ve done to deserve all this. Then I got used to it; I felt bad for the people who did their exchange semester in some cold country, sunbathing became part of my daily routine, I started to speak simple English and wear a school uniform and kept on travelling on a  budget.

Getting lost in the middle of a mango plantation and Cape Tribulation -rain forrest, Australia

Bangkok on hauskanpidon kaupunki, jossa köyhyys ja rikkaus kohtaavat. Jos ei ole rahaa, siellä on aika kurjaa, mutta jo pienelläkin summalla saa paljon enemmän vastinetta kuin Suomessa. Myöskin arvot ovat erilaiset, naispuolisena henkilönä kesti aika kauan tottua siihen, että naiset ovat siellä kauppatavaraa siinä missä autotkin. Toisaalta naiset käyttävät miehiä hyväkseen sen minkä ehtivät, maksattaen näillä kaiken mahdollisen (eivät tietenkään kuitenkaan kaikki). Thaimaassa on loppunsa aika hankala erottaa oikeat tunteet väärästä. Tai yleensäkin oikea ja väärä, tai arvot tai moraali tai yhtään mikään. Kaikki tuntui olevan sallittua, ja aina voi vaihtaa parempaan. Joillain vaihtareilla lähtikin mielestäni aika pahasti lapasesta.  Mutta siihenkin tottui. En edes vaivaudu kirjoittamaan rivien väliin vaan todettakoon ihan näin suoraan, että älkää tytöt päästäkö rakkaitanne esim. Pattayalle lomalle.

Bangkok is a city of having fun where poverty and riches meet. Without money you cannot do much there, but compared to Finland, you can do a lot even with a couple of euros. Also the values are different. As a woman, it was quite hard for me to get used to the fact that women seemed to be ”goods”, always available for those who were ready to pay. On the other hand, women knew how to take advantage of guys and make them pay for their stuff (not everyone of course). I kinda felt that in Thailand is quite hard to tell the difference between real and fake feelings, right or wrong, or moral or values in general. Everything seemed to be allowed and there was always a possibility to "switch to something better" if things didn’t go easy enough. But I got used to that. I don’t even bother writing between the lines so I prefer saying it honestly. To all the girls, don’t let your loved ones to go to Pattaya :DD

Fraser island and Byron Bay, Australia

Näiden viiden ja puolen kuukauden aikana opin pitämään itsestäni huolta enkä olettamaan, että aina on joku katsomassa perään. Opin olemaan aikaisempaa vaativampi ja päättäväisempi. Tarkoitti se sitten mittaritaxin saamista, liikenteen välissä poukkoilua tinkimistä tai jotain muuta. En suostunut epäoikeudenmukaiseen kohteluun vain siksi, että näytän erilaiselta kuin muut enkä ymmärrä kieltä. Opin myös pitämään kaupungeista, fiilistelemään metroasemia ja inspiroitumaan ihmisistä ja sietämään tuijotusta ja huutelua.

 Edelleen vannon juna- ja bussimatkailun nimeen lentämisen sijaan, silloin on aikaa ajatella. Opin myös arvostamaan saamaani hyvää kasvatusta ja sitä että olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Sain aika usein kuulla, että on yllättävää etten ole kusipää, maksan itse menoni ja osaan iloita pienistä jutuista vaikka helposti ulkonäön perusteella voisi luulla toisin.

During these five and half months,  learned to take care of myself and got used to the fact that there wasn’t always someone to look after me. I became even more demanding and determined than earlier, I didn’t accept unfair treatment only because I looked different and didn’t speak the language. I learned to love the cities and mrt stations, I was inspired by cool people and got used to staring.

I still prefer long bus and train rides instead of flying because those give me time to think. I also learned to appreciate the fact that I'm from a small town and my parents have raised me so well, I often heard that it's nice that I pay my own things (mostly haha), little things make me happy and I'm not a bitch even though people who judge me by the looks might think so.

Henderson Waves -bridge, Singapore, white water rafting, Australia

Opin myös olemaan välittämättä odottelusta, enää ei kiinnosta joutuuko sitä junaa odottamaan puolitoista vai neljä tuntia. Siinä välissä ehtii vaikka kaivella napaa, kuten Thaimaalaiset taxikuskitkin tekevät; asioita tehdään silloin kun itselle sopii ja  siitä ollaan täysin rehellisiä ”en voi ajaa koska syön tai nukun”.

Vaikka välillä tuntuikin hankalalta olla se ainut suomalainen tyttö, onnistuin myös saamaan hyviä ystäviä, joita kyllä jään kaipaamaan. Vähän väliä Bangkokiin myös saapui ihmisiä, joita tapasin Ausseissa. Taisi tänä aikana jokunen todellinen ystäväkin löytyä ja toisinaan mitä erikoisempia reittejä, ikähaarukalla 18-94v. Näiden kuukausien aikana myös tajusin, että en ole valmis tekemään kompromisseja omien juttujen suhteen ja pitänee alkaa kehittää uusia päämääriä, koska nyt on yliviivattu to do –listalta suurin osa asioista, jotka olen halunnut  elämässäni tähän mennessä toteuttaa. Jei!

I also learned not to care about waiting, it doesn’t really matter if I have to wait for the train for five hours. I can chill in the meantime, just like the Asian taxi drivers, they only work when they feel like that and are totally honest about it ”cannot drive you to school because I prefer eating or sleeping..”.


Even though it was sometimes hard to be the only Finnish girl, I managed to make a lot of great friends, sometimes in the most random ways, who I will miss for sure. Every now and then, my other travel buddies also arrived in Bangkok and I got a change to catch up with them again which was great. During this time abroad, I also realized that I’m not willing to make any compromises when it comes to my own life and things I want to achieve. I might have to start making new plans though since I ticked so many things off my bucket list. Yay!

Loppukevennys.
  Sorry guys <3 peace!

I also met some famous people

Ajattelin jatkaa kirjoittelua, viimeistään sitten Kreikasta käsin!
I will continue writing, at the latest from Greece!

4 kommenttia:

  1. Heippa!

    Tosi hyvää pohdintaa, munkin pitäisi vielä saada ajatukset kasaan blogin puolelle, ehkäpä pitää vilkaista mitä tulikaan oksennettua siihen vaihtoraporttiin :P Kuvasit todella osuvasti Bangkokin surrealista "valkoisen miehen" elämää, itsekin puhuin usein "kuplasta" missä eletään kun ei se vaihtoelämä mitään aitoa thaimaalaista elämää ole koskaan nähnytkään.

    Superia, että kirjoitat sit Kreikasta kans! Mä jään ootteleen ihania kuvia joille huokailla kun oma matkakuume herää taas henkiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii!

      Kiitos :) Itsellä vielä vaihtoraportti edessä, eilen jo vähä aloittelin, mutta nettisivu sekosi ja hävisi tunnin työ bittiavaruuteen.. Mutta vähänkö oon nyt nauttinu ihan arkijutuista, jopa tiskikoneen tyhjennys maistuu. Ihana Suomi! ;D

      Tottakai, saa nähä millasta settiä sieltä sit saa aikaan! Eiköhän se sunkin reissukuume tässä muutaman kuukauden Suomessa olon jälkeen taas heräile :)

      Poista
  2. Voi, miten hyvä teksti! Olen ylpeä sinusta, kummityttö (vaikka minulla ei ole siihen mitään osaa eikä arpaa)! <3 Tapaamisiin pian Kainuussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kummitäti! Huippua, että pääsette juhliin niin ehtii pitkästä aikaa rupatella ja nähdä poikiakin, jei :)

      Poista