Mutta missä on haarukka?

Täällä ollaan edelleen Nonsessa, laiska mikä laiska. Victorin kanssa pistettiin eilen tavarat kasaan ja tyhjennettiin asunto. Lopputarkastuksestakin selvittiin suhtkoht kunnialla. Oltiin onnistuttu hävittämään haarukka ja rikkomaan vähän jääkappia, jännä koska ei kumpikaan muistettu rikkoneemme sitä. Olin myös tuhonnut yhtä pöytää näyttävästi kynsilakanpoistoaineella, mutta jostain syystä en joutunut vastuuseen.

Oli vähän jännä fiilis lähteä, kun vastahan tuonne muutin ja roudasin mohito-juomia Tescosta sen kunniaksi, että saisin vihdoinkin olla samassa paikassa edes hetken ja leväyttää tavarat ympäriinsä. Nyt näyttää kuitenkin auttamattomasti siltä, että johonkin ne neljä kuukautta vain vilahtivat. Omaa tavarasekamelskaa katsellessani totesin, että en varmaan jaksa raahata nuita minnekään kauas, joten muutin sitten muutamaa kerrosta alemmaksi yksiöön ainakin nyt pariksi yöksi. Samalla kaupunkinäkymä vaihtui näkymään autotalliin. Hei hei kaupunkinäkymä, you’ll be missed.

Sain myös kuulla vähän sydämen tykytyksiä aiheuttavia uutisia Jyväskylän suunnalta. Alivuokralainen ei pystykään jatkamaan vuokrasopimusta, kuten oli ollut puhe, joten nyt on uusi vuokralainen hakusessa. Mieltä lämmittävää hoitaa tällaisia asioita toiselta puolelta palloa varsinkin, kun kolmen viikon päästä pitäisi olla Kreikassa palkattomassa harjoittelussa. Painottaen sanaa palkaton, se asunto pitäisi todellakin saada vuokrattua. Kyseessä on  siis 36m2 yksiö/pieni kaksio Jyväskylän Mäki-Matissa, 480€ (sis. sähkö, vesi, netti) vapaana 1.6-31.10. Jos ei vuokralaista löydy, pitänee asunto irtisanoa ja järjestää blogihuutokauppa huonekaluista. Noh, saataisiinpa kenties jotain liikettä tuonne kommenttiboksiinkin.

vuokraa mun koti pliis

Kaipasin muuta ajateltavaa, joten tämän säälittävän tekosyyn turvin hiippailin tänään taas viikonloppumarkkinoille ja löytyihän sieltä vähän ”työvaatetta”. Sen jälkeen oli määrä tavata muutamaa thaimaalaista ystävääni illallisen merkeissä, en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin aamiaisen. Noh, tapaamiseen oli pienimuotoinen koira haudattuna. Ensin mentäisiin kuulema kirkkoon. Ystäväni hyvin kyllä tiesi, että en ole kirkkoihmisiä, mutta suostuin siinä toivossa, että sen jälkeen saisin ruokaa. Sinänsä tapahtuma oli rento, livebändi soitteli sun muuta (oli myös todella taitava saksofonisti), mutta kyllähän se ylistäminen alkoi ahdistaa. En halua enää ikinä kuulla kappaletta ”God is here”, se ei nimittäin lopu koskaan.

Kestin 1h 45min. Osa ihmisistä kyynelehti hurmiossa, mutta minä haaveilin kanavartaista ja mietin, että kohta ihmiset ympärilläni alkavat puhua kielillä. Nälkä ei lähtenyt vaikka pastori kuinka saarnasi, että kun tarpeeksi luottaa niin kaikki kivut poistuvat. Lähdin siis kesken toimituksen syömään ja ajattelin, että nuo bileet eivät ole minua varten. Menin kuitenkin myöhemmin takaisin odottamaan ystäviäni, he olivat iloisia etten ollut lähtenyt kotiin ja ostivat minulle kookospähkinän, banaaneja ja mangoja. Thaimaalaiset ovat todella sydämellisiä.

Eilisiltakin vierähti osittain paikallisten seurassa, kun menin Raheelin ja hänen kaverinsa kanssa japanilaiseen ravintolaan, jonka omistajat heidän paikallinen ystävänsä tunsi. Sen jälkeen menimme pieneen rockhenkiseen baariin istumaan iltaa. Sielläkin oli livebändi, joka omasi ihan hullun taitavan solistin, jolta sujui niin Eric Clapton, Michael Jackson kuin James Bluntkin. En olisi ikinä löytänyt tietäni tuonne ilman paikallista seuraa, mutta menee kyllä tunnelmaltaan ehdottomasti parhaiden paikkojen joukkoon, missä olen käynyt.

Sitten tietty Mäkkärin kautta kotiin. BigMac maksaa täällä vain 2,20€!