Ei tippa tapa, mut Bangkokiin voi hukkuu

Perjantai-iltaa Bangkokissa vietellään ihan kotosalla. Mukava olla kotona, kun viime viikonloppu vierähti Koh Sametilla ja eilen illalla olin mukana keilaamassa. Voitin, ja sehän oli mieluisaa. Tämän päivän hämmensin ympäri kaupunkia ja varmaan vähän nestehukka, kun päässä hivenen pökkelö olo. Päivän agendaan kuului mm. junalippujen osto Laosiin itselle ja yhdelle kaverille. Mulla ja muutamalla muulla menee visat tämän kuun lopussa umpeen, joten päätettiin lähteä visa runille naapurimaahan ensi viikon sunnuntaina. Luultavimmin lennetään sieltä takaisin Bangkokiin, täytyy vielä vähän suunnitella. Se on ainakin varmaa, että aloitetaan Vientianesta ja luultavasti vuokrataan sieltä moottoripyörät ja ajellaan etelä Laosia kohti. Itse en tietenkään aja, mutta elättelen toiveita, että joku pojista ottaa mut kyytiin. Parempi olisi, koska vähän tuntuu, että olen vastuussa reissun suunnittelupuolesta. Kielitaito on myös ottanut askeleen eteenpäin viime aikoina. Pidettiin miitti tuosta reissusta ja ehdotin, että eikö  olisi mukava mennä “tenting” johonkin leirintäalueelle. Yep, tenting is the new camping.

Varasin lennon suomeen 18.5, joten tässä on enää pari kuukautta aikaa häseltää menemään. Hassu olo, kirjoitin kolme vuotta sitte CV: hen, että tulevaisuuden suunnitelmana on päästä Aasiaan vaihtoon ja kohtahan tämä on jo ohi! Unelmien toteuttaminen on siistiä puuhaa, siihen jää aika pahasti koukkuun. Voi myös ilmoittaa, että mid term -kokeet ovat menneet läpi. Hiketin kahdesta kokeesta luokan parhaat tulokset, kolmaskin meni ilmeisesti hyvin, koska ope sanoi, että turha stressata, koska kaikki tulevat joka tapauksessa saamaan hyvän numeron haha. Koe johon luin varmaan eniten menikin sitten suht kehnosti. Mutta tärkeintä että läpi!

Junalippujen oston jälkeen suuntasin thaikahville Raahelin kanssa, joka on vuosien takainen Kuala Lumpur tuttu. Tavattiin Terminal 21 ostarilla ja kahvihetki venähti kolmetuntiseksi. Reissututut on siinä mielessä mainio juttu, että sitä vaan törmää jossain vaiheessa elämää uudestaan (jos törmää), ja sitten mennään kahville päivittämään kuulumiset. Mulle just sopivaa, koska olen niitä ihmisiä, jotka pitää aika huonosti yhteyttä lähimpiinkin kavereihin. Olen yksinkertaisesti turhan laiska whatsappaamaan kuulumisia sinne tänne vaikka suomikaverit ovatkin mielessä päivittäin. Koin myös ostarin  naistenvessassa hämmentävän hetken itseäni älykkäämmän wc-pöntön kanssa. Sieltä löytyi hirveästi nappeja, muun muassa dry ja shower vaihtoehdot. Minulle olisi riittänyt pelkkä flush ja painelinkin nappeja hetken katsoen mitähän tapahtuu, ennen kuin tajusin, että flush nappi oli seinässä.

Raheel on reissaillut ihan hulluna ja oli myös kiva jutella fiiliksistä jollekin, joka ei ole vaihdossa. Sain myös noottia siitä etten selvästikään juo tarpeeksi vettä “yleensä mulla on yksi pikku pullo ja sitten saatan ostaa toisen”.  Taisinkin joskus vitsailla jollekin, että nopeampaa vain käydä tiputuksessa kuin huolehtia riittävästä veden saannista haha. Olen myös huomannut, että tuskin saan näistä ravinnerikkaista nuudeli/riisi kanalla sapuskoista tarpeeksi vitamiineja, joten pitää tehdä reissu apteekkiin ja napata mukaan muutama purnukka B:tä ja C:tä ja mitänäitänyton koristamaan keittiönpöytää.

Kahvittelun lopuksi käytiin pizzalla ja koska oli kaksi yhden hinnalla –tarjous, annettin toinen pizza kotimatkalla kerjäläiselle. Kerjäläinen otti ruoan niin kiitollisena vastaan, että tuli kyllä hyvä mieli. Sovittiin Raheelin kanssa, että tehdään päivä reissu Ayutthayaan nyt maanantaina. Ayutthaya on sellainen vanha kaupunki tässä Bangkokin lähellä, missä on paljon temppeleitä. Temppeleiden kuvia tiedossa siis! Nämä buddha kuvat on What Po-temppelistä, joka on tällä Bangkokissa.

Viimeviikkoon mahtui myös yksi ikävämpi juttu ja ensin meinasin, etten mainitse täällä mutta miksipä ei, koska tämä on vähän niin kuin päiväkirja. Eli tällaistakin voi sattua ja otetaanpa varoittavana esimerkkinä. Viime keskiviikkona vietin iltaa kavereiden ja äidin ja kummitädin kanssa Wine Connectionissa, koska oli kiva, että hekin tapasivat kavereitani. Pojat olivat suuntaamassa baariin, ja koska koulua oli vasta kolmelta seuraavana päivänä, ajattelin myös pyörähtää mukana ilman sen suurempia aikomuksia juhlia. Noh, jaoin bucketin katubaarissa, menin klubille muiden mukana ja sain drinkin, josta muistan maistaneeni, mutta pitäneeni sitä liian vahvana. Siihen loppuvatkin muistikuvat. 

Aamulla heräsin omasta sängystä, vaatteet päällä, vasen kylki siihen malliin kipeä ja polvi auki, että olin ilmeisesti mylyttänyt jossain ja kännykkäkin olin kadoksissa. Oli tosi epätodellinen olo. Avasin koneen ja kavereilta oli tullut viestiä, että olenko ok, kun olin hävinnyt ja niille oli soitettu, että olin ollut todella sekaisin. Yksi thaimaalainen tyttö, joka on meidän kaveriporukassa oli huomannut mut klubilla  ja roudannut yöllä kotiin, kun olin sanonut, että haluan kotiin ja etten tunne tyyppiä kenen seurassa hengaan. Se tyypi oli kottanut tulla mukaan taxiin, mutta onneksi kaveri oli tajunnut olla päästämättä. Voitte vaan arvata, miten kiitollinen olin sille, joka oli tuonut mut kotiin.

Jos mokaa niin on helppo sanoa, että juomassa oli varmaan jotain ja onhan sitä hankala todistaa. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että jotain epämääräistä on täytynyt käydä, koska ei ole ollenkaan itseni tapaista toimintaa. Kaveritkaan eivät muista nähneensä minun juoneen kovin paljon. Aloin vasta myöhemmin miettiä, että kamalaa jos joku tuntematon olisi käyttänyt mun tilaa hyväksi ja oli onni, että tuttu oli ollut valppaana ja vienyt mut kotiin. Se on kuitenkin vähän ahdistavaa, että iso osa tuosta illasta on täysin pimeän peitossa. Säikähdyksellä onneksi kuitenkin selvittiin ja puhelimiakin saa aina uusia. Kävinkin muutama päivä sitten tinkimässä itselleni MBK-ostoskeskusessa uuden iphone 4:sen n. 160€ hintaan.  Suht tekniikasta tietämättömänä ihmisenä olen tyytyväinen diiliin. Eihän tuo mikään uusin malli ole, mutta ei tarvitsekaan.

Näin surullinen olin aamulla 

Koska täällä on joka toisella mun kavereista hävinnyt puhelin, sain ohjeet mennä poliisiasemalle tekemään ilmoituksen, jotta saan haettua uuden sim kortin ilmaiseksi samalla numerolla. Siispä menin epäonnisen illan jälkeisena aamuna ennen koululle lähtöä mopotaksilla poliisiasemalle. Siellä oli kiva alkujaan amerikkalainen poliisisetä, joka sanoi, että ilmoitus täytyy tehdä siellä päin missä puhelin on kadonnut, mutta kerta hänellä on aikaa niin ei ole niin justiinsa. Siispä hän nappasi mut moottoripyörän kyytiin ja kurvailtiin liikenneruuhkassa sille poliisiasemalle, jossa hänellä on pöytä. Hän selitti asiani sihteerille ja 5 minuutissa minulla oli confirmaton paperi kourassa, jonka avulla sain haettua uuden sim-kortin. Jos jotain hauskaa pitää tästä episodista keksiä niin poliisi kysyi aivan tosissaan, että haluanko heidän aloittavan puhelimeni suhteen INVESTIGATIONS! Olin vähän silleen, että puhelin oli jo aika vanha ja eiköhän täällä Bangkokissa ole tärkeämpääkin tutkittavaa. 

Vai onko sittenkään? Asiaa tarkemmin pohdittuani olisi kyllä pitänyt ottaa tarjous vastaan huomioiden, että puhelimen mukana meni kaikki yhteystidot ja paljon valokuvia. Vähän huono omatunto, vaihdoinkohan lapseni liian nopeasti uuteen.