(I promise to translate this some other day!!)
23-vuotta mittarissa! Sehän on melkein puolet viidestäkymmenestä.
Suomeen on saavuttu ja Turkuun muutettu. Minulla oli lentojen välillä
vuorokauden vaihto, joka kului Rooman lentokentällä. Periaatteessa siinä olisi
ehtinyt käydä jossain, jotta voisi rehellisesti sanoa käyneensä Italiassa.
Mutta enpä jaksanut, koska tuossa vaiheessa olin jo lopen kyllästynyt ottamaan
valokuvia ja pällistelemään juttuja. Yö kului rattoisasti lentokentän kahvilassa, jossa työnsin kaksi nojatuolia vastakkain, jotta sain sängyn. Sitten
vaan nopeasti unimaski silmille ja korvatulpat korviin. Jossain vaiheessa
heräsin ja viereeni oli ilmestynyt lisää ihmisiä samanlaisine "pesineen". Onneksi
saavuin Roomaan ennen puoltayötä niin ei tarvinnut tyytyä lattiapaikkaan.
Aamulla heräsin, kun tarjoilija tuli koputtamaan olkapäähän. On se vaan hyvä
omata teinipojan unenlahjat. Nukuin myös bussimatkan Helsingistä Paltamoon.
Onneksi oli kuulutus, muutoin olisin varmasti tuutinut onnellisesti Ouluun
asti.
On ollut hyvä vuosi. Otettakoon silti tavoitteeksi tupata
tuleva vuosi vähemmän täyteen kaikkea niin osaa arvostaa erilailla kaikkea
kokemaansa. Nyt sitä jokseenkin suhtautuu asioihin tasaisen rauhallisesti ja
ilman sen suurempia euforian tunteita. Meri on meri ja aurinko on aurinko. Jos
joku nyt tarjoaisi viikon lomaa Kreetalla, voisin varmaan pahoin.
Turku vaikuttaa ihan kivalta. Olen tutustunut kaupunkiin
juoksemalla yhtenä päivän yhteen suuntaan ja toisena toiseen suuntaan. Onhan
tämä todella outoa kun ei tunne ketään, en oikein tiedä mitä mieltä olen jatkuvasta itseni
kanssa hengailusta. Onko tämä se hetki kun ihmiset yleensä hankkivat lemmikin?
Harmillista vain, että asunnossani ei saa pitää lemmikkejä. Pitänee ostaa
kaktus. Kävin myös kirjastossa lainaamassa terveelliseen ruokavalioon, Aasian uskontoihin ja joogaan liittyviä
kirjoja, etten nyt vain jäisi liiaksi kiinni tähän oravanpyörään. Salaa toivon
myös valaistuvani ja oppivani torjumaan mahdollisesti edessä olevan työstressin oikean
hengitystekniikan avulla.
Kasasin tähän alle juttuja, jotka ovat jääneet mieleen kuluneesta
vuodesta. Jotkut ovat kysyneet mitä järkeä on reissata yksin, koska ei voi
jakaa kenenkään kanssa siistejä asioita. Niin väärin, päällimmäisenä listalla
ovat juurikin kaikki ne ihmiset joita en tuntenut vielä vuosi sitten, mutta
joihin sain kunnian tutustua ja joiden kanssa sain kokea vaikka sun mitä.
Toisiin pidän yhteyttä, toisiin en, mutta se ei poista yksittäisten hetkien
hienoutta.
Top 3.
1. Yleisestikin se fakta, että päätin ottaa aikaa asioille,
jotka olen halunnut toteuttaa
2. Kaikki hienot ihmiset: sairaalle minulle ruokaa kokkaavasta
tuntemattomasta huonetoverista Australiassa Kuala Lumpurin lentokentän turvamieheen, joka
selvitti missä rinkkani menee ja joka ohjasi minut oikeaan junaan.
Unohtamattakaan Corfulla saamiani tyttökavereita.
3. Se että oli mukava palata Suomeen
Näille nauran tulevaisuudessa:
- Lennon missaus Kuala Lumpurissa rinkka sekoiluineen
- Melkein lennon missaus Darwinissa-koska nukuin portin edessä enkä tajunnut, että vielä olisi esim. turvatarkastus ja tulli käymättä ennen kuin pääsen koneeseen..
- 26h bussimatka Laosista-Bangkokiin. Puolen tunnin välein pysähtyvä ilmastoimaton bussi ja Heinzin mykkäkoulu
- Baarista ulos lentäminen ja takaisin hostellille saattava portsari ensimmäisenä iltana Byron Bayssa
- Eksyminen Brisbaneen, koska miespuolinen kaverini halusi ottaa vastuun kartan lukemisesta
- Angkor Wat, hirvittävä helle, muutama temppeli käytynä, uupuminen yhden huipulle päällimmäisen mielessä ajatus ”onko tässä mitään järkeä vaikka tämä onkin joku UNESCO-kohde”
- Poikien minulle pitämät läksiäiset Bangkokissa, joihin en ikinä itse saapunut paikalle. Oli kuulemma ollut hyvät bileet
- Tean kanssa skootterin alas vuorelta alas työntäminen Koh Phanganilla
- Se että meidän porukka Bangkokissa hukkasi aivan järjettömän määrän lompakoita, luottokortteja ja puhelimia. Olipahan neuvojia mitä tehdä, kun oma puhelimeni lähti muille teille
- Markkinoinnin opettaja Thaimaan koulussa, jonka tunneilla katseltiin miesten alusvaatemuotinäytöksiä ja hänen omia haastattelujaan YouTubesta ja joka yritti väkisin työntää pinkkiä kartonkia meidän Suomi ryhmätyöhön vaikka jankkasin että se ei ole Suomen väri
- LIIAN LYHYT HAME.
En oikein tiedä mitä teen tämän blogin kanssa. Vaikka perustinkin tämän pääasiassa reissujuttuja varten, ehkä päivittelen joskus jotain, jos koen että on jotain kerrottavaa. Siihen asti koitan pitää otsikon ajatelman mielessä (Gandhia tietty).
Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti