Tippaa ja tohtoreita

Eilen tuli tutustuttua Australialaiseen sairaalaan. Iski tosiaan kuume ihan yllättäen pari päivää sitten, ja kun Surfersiin pääsin, meni loppupäivä sängynpohjalla täristessä eli eipä tullut paljon sitä paikkaa nähtyä :( Sinne tuli myös ekana päivänä myrsky, joten en päässyt ruokakauppaan ja ei ollut tietenkään ennestään mitään ruokaa. Mulla oli kummiskin niin symppis kämppis, että se oli kokkaillut mullekin pihvit sun muut sillä aikaa, kun koitin nukkua. Huoneen jaoin siis kahden ruotsalaisen ja yhden sveitsiläisen pojan kanssa. Eilis aamuna herätessä oli kuumetta 38.6 ja yskitti niin paljon, että päätin, että menen lääkäriin ja pyydän jotain lääkettä. Olisi tylsää, jos loppuviikon suunnitelmat menisivät sairauden takia pilalle ja valmiiksi varattuja juttuja kun ei voi oikein peruakaan. Surfersissa arvelin myös lääkäriin pääsyn olevan helpompaa kuin muualla.

Siispä soitin Eurooppalaisen Sydneyn palvelunumeroon ja kysyin lähintä sairaalaa, jossa käynnin vakuutukseni kattaisi niin, ettei minun tarvitsisi käyttää omaa rahaa. Sairaala löytyi puolen tunnin matkan päästä ja otin sinne bussin.

Olin jotenkin ajatellut, että saan vaan nopsasti jonkun reseptin ja pääsen hostellille takaisin nukkumaan. Vakuutuksen kanssa ei ollut ongelmaa, mutta itse hoitoon pääsyä piti odottaa yli kaksi tuntia. Sitten minut ohjattiin johonkin tilaan missä oli paljon eri loosseja potilaita varten. Ilmeisimminkin ensiapuun. Siellä jouduin taas odottelemaan ja meinasin vähän sipata. Lopulta  kuitenkin hoitaja tuli mittaamaan kuumeen, ottamaan verikokeen ja sain lääkettä. Sitten taas odottelin lääkäriä ja varmaankin nukuin. Lääkäri tuli jossain vaiheessa ( ”I’m your emergency doctor John ”:DDDD) katsomaan kurkun ja kyselemään ja selittämään jotain, tuntui vaan, että meni puolet jutuista vähän ohi. Hirveästi oli puhetta tonsilleista.. en vaan millään muistanut mitähän se tarkoittaa, oletin vain, että varmaan jotain nielujuttuja kerta sanoin, että on kurkkukipeä. Joka tapauksessa kuitenkin ajattelin, että kohta varmaan pääsisin jo pois, kun jotain flunssaahan tämä varmaan vaan on. Mutta ei sentään! Nepäs ilmoitti, että pääsen ”short stay -osastolle”. Jaa. Sitten viiletettiin pyörätuolissa ja tippapullo kourassa osastolle, jossa minulle annettiin myös antibiootteja ja nesteytettiin suonen sisäisesti.. Oli kyllä kiva päästä nukkumaan ja sänkykin oli paljon mukavampi kuin hostellissa. Sai myös ilmaisen lounaan haha.

Kesken ruokailun tuli uusi lääkäri tutkimaan kurkkua, ei kuulemma kovin pahalta näyttänyt, ja määräsi minulle vielä uuden tippapullollisen nestettä ja lisäksi antibiootteja kotiin. Hänen jälkeensä tuli vielä kolmas lääkäri (montako eri diagnoosia ne oikein tarvitsee?) en kyllä ensin uskonut lääkäriksi, koska niillä harvemmin näkee Lacosten paitaa ja keltaisia farkkuja. Se sitten tökki ja kyseli paljon enemmän kuin muut, luuli mua jopa paikalliseksi aksentin takia haha. Syynä kipeilyyn oli ilmeisesti tavallista alhaisempi valkosolujen määrä, jonka vuoksi oli heikompi vastustuskyky ja joku virus oli päässyt iskemään. Kiitos valkosolut, ei tullut mieleen pelleillä ennemmin Suomen puolella? Lopullinen diagnoosi oli kuitenkin se mysteerinen ”Tonsillitis” eli sanakirjan mukaan nielutulehdus. 7h jälkeen pääsin kuitenkin pois ja otin bussin Surfersiin, jossa kävin hakemassa lääkkeet ja tapasin vielä Riikan, josta mainitsin edellisessä postauksessa, ennekuin painuin pakkaamaan. Aamulla lähti bussi Noosaa kohti, olo on  jo parempi. Sain kolmet eri antibiootit, joten ei voi oikein party party, mutta ei se mitään, pääasia että pysyy tolpillaan. Nyt olen Noosassa ollut muutaman tunnin ja käytiin huonetoverin ja sen kavereisen kanssa vähän rannalla pelailemassa lentopalloa :)

Ps. Australia ei ole huonoin paikka sairastaa, lääkärit on komeita!