"Nothing's ever what we expect. But they keep asking where we're going next"

Vähän tuo kirjoitusinto laantui, kun työharjoittelussa tuli tuijotettua näyttöä 7-10h päivässä. 
Nyt vasta ehdin Jyväskylään moikkailemaan kavereita. Tiedossa on pitkä viikonloppu rakkaassa opiskelukaupungissani, jossa näin jälkeenpäin ajateltuna olin suurimman osan ajasta stressaantunut liiasta kaikesta. Onneksi nyt voin keskittyä olennaiseen eli ihmisiin ja juhlimiseen. Tämä onkin kaivattu breikki, sillä olen viime viikot kimpoillut töiden, asuntonäyttöjen ja työharjoittelun välillä.

Jyväskylää kaupunkina ei kyllä ole ollut ikävä, koska Turku on ihana. Olen omaksunut puolustavan asenteen, jos joku arvostelee Turkua ja sen asukkaita. Minusta täällä asuu suomen mukavimmat ihmiset!

Ihmeesti sitä asiat pikkuhiljaa loksehtelevat paikoilleen vaikka aina ei meinaa päivissä tunnit riittää. Kuten jo mainitsinkin, työharjoittelu on melkein ohi, olen aloittanut työt vaatekaupassa ja tiedossa on muutto jugendtalossa sijaitsevaan yksiöön. Asunto on todella pieni, mutta sijainti keskustassa ja syvät ikkunalaudat vetosivat sen verran, että sinne on mahduttava. 
Ostin sitten myös jenkkisängyn. Voi olla, että sänky joutuu nyt toimittamaan sekä vaatekaapin, pöydän että sohvan virkaa, koska se vie suurimman osan asunnon neliöistä. Mutta ei se haittaa, harvoinpa mulla on tavarat muutenkaan oikeilla paikoilla. 
Sängyllä ne kamat varmaan olisi vaikka omistaisinkin vaatekaapin, työpöydän ja kenkäkaapin.

 

Kun viimevuonna näihin aikoihin harmittelin, että joudun luopumaan kivasta asunnosta ja vielä kivemmasta työpaikasta niin jokseenkin olen näköjään onnistunut kasaamaan itselleni mieluisat olosuhteet tännekin! Se on harmi, että kaverit asuu kaukana, mutta onneksi olen täälläkin muutamiin kivoihin tyyppeihin tutustunut ja toisaalta vieraitakin on käynyt siihen malliin, että harvemmin on tarvinnut pyöritellä peukaloita kotona. Ja edelleenkin olen ihan fiiliksissä siitä, että saan asua yksin. Sain kylläkin muutamia kämppistarjouksia etsiessäni asuntoa. Minuun otti muun muassa yhteyttä 17-vuotias jäkispoika, joka etsi kämppistä kaksioon. Bangkokin kämppiskokemuksen huomioiden kuitenkin kieltäydyin tarjouksesta nimimerkillä ”liian nuori äidiksi”.

 Mutta nyt jatkan junamatkaa. Se on aina ilo huomata, miten kanssamatkustajat ottavat toisensa huomioon. Kenelle tulee mieleen testailla soittoääniä kesken matkan? Myös Himokselle matkalla oleva Erkki Loimaalta on eksynyt samaan vaunuun. Erkki nähtävästi vietti edelliset pari tuntia tukevasti ravintolavaunun puolella ja ihmettelee nyt kovaan ääneen miten muija on päästänyt hänet yksin reissuun. Niinpä.

 

”There is more to life than increasing its speed"

                                    (I promise to translate this some other day!!)

23-vuotta mittarissa! Sehän on melkein puolet viidestäkymmenestä. Suomeen on saavuttu ja Turkuun muutettu. Minulla oli lentojen välillä vuorokauden vaihto, joka kului Rooman lentokentällä. Periaatteessa siinä olisi ehtinyt käydä jossain, jotta voisi rehellisesti sanoa käyneensä Italiassa. Mutta enpä jaksanut, koska tuossa vaiheessa olin jo lopen kyllästynyt ottamaan valokuvia ja pällistelemään juttuja. Yö kului rattoisasti lentokentän kahvilassa, jossa työnsin kaksi nojatuolia vastakkain, jotta sain sängyn. Sitten vaan nopeasti unimaski silmille ja korvatulpat korviin. Jossain vaiheessa heräsin ja viereeni oli ilmestynyt lisää ihmisiä samanlaisine "pesineen". Onneksi saavuin Roomaan ennen puoltayötä niin ei tarvinnut tyytyä lattiapaikkaan. Aamulla heräsin, kun tarjoilija tuli koputtamaan olkapäähän. On se vaan hyvä omata teinipojan unenlahjat. Nukuin myös bussimatkan Helsingistä Paltamoon. Onneksi oli kuulutus, muutoin olisin varmasti tuutinut onnellisesti Ouluun asti.

On ollut hyvä vuosi. Otettakoon silti tavoitteeksi tupata tuleva vuosi vähemmän täyteen kaikkea niin osaa arvostaa erilailla kaikkea kokemaansa. Nyt sitä jokseenkin suhtautuu asioihin tasaisen rauhallisesti ja ilman sen suurempia euforian tunteita. Meri on meri ja aurinko on aurinko. Jos joku nyt tarjoaisi viikon lomaa Kreetalla, voisin varmaan pahoin.

Turku vaikuttaa ihan kivalta. Olen tutustunut kaupunkiin juoksemalla yhtenä päivän yhteen suuntaan ja toisena toiseen suuntaan. Onhan tämä todella outoa kun ei tunne ketään, en oikein tiedä mitä mieltä olen jatkuvasta itseni kanssa hengailusta. Onko tämä se hetki kun ihmiset yleensä hankkivat lemmikin? Harmillista vain, että asunnossani ei saa pitää lemmikkejä. Pitänee ostaa kaktus. Kävin myös kirjastossa lainaamassa terveelliseen ruokavalioon, Aasian uskontoihin ja joogaan liittyviä kirjoja, etten nyt vain jäisi liiaksi kiinni tähän oravanpyörään. Salaa toivon myös valaistuvani ja oppivani torjumaan mahdollisesti edessä olevan työstressin oikean hengitystekniikan avulla.

Kasasin tähän alle juttuja, jotka ovat jääneet mieleen kuluneesta vuodesta. Jotkut ovat kysyneet mitä järkeä on reissata yksin, koska ei voi jakaa kenenkään kanssa siistejä asioita. Niin väärin, päällimmäisenä listalla ovat juurikin kaikki ne ihmiset joita en tuntenut vielä vuosi sitten, mutta joihin sain kunnian tutustua ja joiden kanssa sain kokea vaikka sun mitä. Toisiin pidän yhteyttä, toisiin en, mutta se ei poista yksittäisten hetkien hienoutta.

Top 3.

1. Yleisestikin se fakta, että päätin ottaa aikaa asioille, jotka olen halunnut toteuttaa

2. Kaikki hienot ihmiset: sairaalle minulle ruokaa kokkaavasta tuntemattomasta huonetoverista Australiassa Kuala Lumpurin lentokentän turvamieheen, joka selvitti missä rinkkani menee ja joka ohjasi minut oikeaan junaan. Unohtamattakaan Corfulla saamiani tyttökavereita.

3. Se että oli mukava palata Suomeen

Näille nauran tulevaisuudessa:

• Lennon  missaus Kuala Lumpurissa rinkka sekoiluineen
• Melkein lennon missaus Darwinissa-koska nukuin portin edessä enkä tajunnut, että vielä olisi esim. turvatarkastus ja tulli käymättä ennen kuin pääsen koneeseen..
• 26h  bussimatka Laosista-Bangkokiin. Puolen tunnin välein pysähtyvä ilmastoimaton bussi ja Heinzin mykkäkoulu
• Baarista ulos lentäminen ja takaisin hostellille saattava portsari ensimmäisenä iltana Byron Bayssa
• Eksyminen Brisbaneen, koska miespuolinen kaverini halusi ottaa vastuun kartan lukemisesta
• Angkor Wat, hirvittävä helle, muutama temppeli käytynä, uupuminen yhden huipulle päällimmäisen mielessä ajatus ”onko tässä mitään järkeä vaikka tämä onkin joku UNESCO-kohde”
• Poikien minulle pitämät läksiäiset Bangkokissa, joihin en ikinä itse saapunut paikalle. Oli kuulemma ollut hyvät bileet
• Tean kanssa skootterin alas vuorelta alas työntäminen Koh Phanganilla
• Se että meidän porukka Bangkokissa hukkasi aivan järjettömän määrän lompakoita, luottokortteja ja puhelimia. Olipahan neuvojia mitä tehdä, kun oma puhelimeni lähti muille teille
• Markkinoinnin opettaja Thaimaan koulussa, jonka tunneilla katseltiin miesten alusvaatemuotinäytöksiä ja hänen omia haastattelujaan YouTubesta ja joka yritti väkisin työntää pinkkiä kartonkia meidän Suomi ryhmätyöhön vaikka jankkasin että se ei ole Suomen väri

• LIIAN LYHYT HAME.

En oikein tiedä mitä teen tämän blogin kanssa. Vaikka perustinkin tämän pääasiassa reissujuttuja varten, ehkä päivittelen joskus jotain, jos koen että on jotain kerrottavaa. Siihen asti koitan pitää otsikon ajatelman mielessä (Gandhia tietty).

Adios!

"I've got another confession my friend, I'm no fool. I'm getting tired of starting again, somewhere new"

Nyt jo lasketaan päiviä Suomeen paluuseen sillä kolme kuukautta Korfua on kohta takanapäin. Olen myös löytänyt kodin! Se kävi suht nopeaan, vain kaksi vuorokautta sen jälkeen kun sain harkkapaikan löytyi yksiö Turun keskustasta kilometrin päässä Logomolta. Ai että jees. Nyt olen tiirannut Tori.fi:tä huonekalujen toivossa. Näin se mieli muuttuu, mutta mietin että olisihan se kiva saada ne vaatteet vihdoinkin pois sieltä matkalaukusta.. harkitsen jopa sohvan ostoa. Toisaalta sohva on melkein kuin koira tai poikaystävä– siitä on hankala päästä eroon tarvittaessa. Niin en nyt tiedä onko järkeä "sitoutua" kun ei tästä elämästä ikinä tiedä. Jollain tapaa sohva kuitenkin edustaisi jonkinmoista pysyvyyttä, jota jokseenkin nyt kaipaan.

I'm counting days to go back home, my three-month internship in Corfu is almost finished. I also have a home now! I found a flat from Turku, finding it was easier than I expected. The flat is located near my future working place which is good. I might also have to buy some furnitures after all, would be cool to finally unpack my luggage and I cannot really do that if I don't own a wardrobe. I also thought about buying  a sofa but I'm not quite sure if that would be wise because owning sofa is almost like having a boyfriend or a pet–it's hard to get rid of it if needed. Hence, my life seems to be so unpredictable that it's difficult for me to make any long term plans.

Sitoutumisesta tulikin mieleen, että kännykkäni näyttö on puoliksi mykkä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä etten voi esim käyttää Tinderiä, päivittää Instagramia saatika laittaa herätyskelloa, koska kaikki tärkeät näppäimet ovat juuri sillä toimimattomalla puolella. Myöskin puhelimeen vastaaminen ja puhelun lopettaminen tuottavat ongelmia. Taisi nyt käydä niin että työllä ja vaivalla Thaimaan blackmarketista hommaamani omppu on tulossa tiensä päähän. Tämä itsemurha tapahtui kyllä aivan minusta riippumattomista syistä. Mitähän sitä itkisi vakuutusyhtiöön. Pahimmassa tapauksessa tilanne eskaloituu siihen, että myöhästyn lennolta eivätkä ihmiset näe mitä syön lounaaksi. Onneksi löysin keinon käyttää Instagramia tietokoneen kautta. Voihan tämä kännykättömyys tehdä myös ihan hyvää, koska esimerkiksi yksi poika sanoi vasta, että ilmaisen itseäni paremmin WhatsAppissa kuin kasvotusten. Lähetin vastaukseksi hämmentyneen hymiön.

I have to tell you something very tragic, my iPhone that I bought from a blackmarket in Bangkok doesn't work properly anymore. The right side of the screen is dead which means that I cannot use Tinder, update my Instagram or set an alarm. Not to mention answering the calls etc. I have no idea why this happened so I have to figure out a good story for my insurance company. The worst-case scenario would be that I'll miss my flight, won't get any Tinder dates in Turku and no one will know what I eat for lunch every day. Luckily I found a way to add photos on Instagram from computer so maybe I'll survive. This break from social media might also be a good thing because one guy told me a while ago that I express myself better on WhatsApp than face to face. I sent him a surprised emoticon.

Ylenpalttinen unen tarpeeni täällä johtuu mitä luultavimmin siitä että en näe valveilla oloa kovin mielekkääksi. Amen rutiineille sillä ne pitävät minut virkeänä. Viimepäivät olenkin istunut aika tiiviisti koneella ja hoitanut Turun asioita. Kävin myös sukeltamassa, olihan se taas totuttelua pitkästä aikaa ja sukelluspaikat eivät olleet kovin kummoisia mutta tulipa kokeiltua! Kaikki sujui loppuunsa ihan hyvin. Yleiseti ottaen en oikein jaksa enää sosialisoida, kun joka viikko lähtee joku kaveri ja saapuu uusi harkkari. Tämä on kuin Fordin T-mallin tehdas. Tänään kuitenkin raahauduin Corfu Towniin kiertelemään vanhan kaupungin katuja, koska olen loppuunsa pyörinyt tuolla tosi vähän. Vaikka työharjoittelun mielekkyyden suhteen olenkin ollut vähän negis niin pakko myöntää, että eihän tämä mitään ruminta seutua ole asua hetken aikaa. Vanha kaupunki on tosi nätti, siinä taas en näe mitään järkeä että joka suunnassa myydään sitä samaa turisti krääsää. Ostaako niitä oikeasti joku? Ok, itsekin ostin taas tuoksusaippuoita. Mulla on joku saippuafetissi. Lisäksi ostin myös amerikanlippupaidan, jollaisia ei olekaan kuin kaksi samantyylistä jo ennestään Suomessa.

A sleep a lot here, a lot more than in Finland. I think the reason for that is the fact that many times I just cannot figure out anything interesting to do. However, I went scuba diving the other day. I was a bit nervous because it had been 6 months since my last dive and the dive sites weren't that special but I wanted to give it a shot. Everything went well. Today I forced myself to wake up quite early after a night shift and took a bus to Corfu Town. I haven't really spent much time there so it was nice to walk around the old town which is very beautiful. However, half of the shops sell the same touristic stuff that one can find from every country. I wonder if people really buy those things? Okay, I also bought heaps of aromatic soaps.. I guess I have a soap fetish.
In general, I'm getting tired of socializing  because every week some of my friends leave and new interns arrive. That's why it was nice to get some alone time today.

Mutta oli kyllä kiva ottaa vähän omaa aikaa. Kävin myös syömässä ja join oluen. Koen että tämä oli eräänlainen merkkipaalu elämässäni, koska en ole ikinä ennen juonut yksin kaljaa ravintolassa.  Olen aina mieltänyt sen enemmänkin keski-ikäisten miesten jutuksi.

I had a lunch in a cute restaurant and I ordered a beer which is something that I don't usually do. So, in some way this was a milestone in my life because in my opinion, drinking beer alone in a restaurant is meant for middle aged men, not for young women.

A pic or it didn't happen -> yksinkaljallaneitsyyteni meni siis Mythos Radlerille.

A pic or it didn't happen -> it was Mythos Radler who took my drinking beer alone in a restaurant -virginity. 

"Avaan ikkunan, hengitän sisään maisemaa, niin täydellistä, että pelottaa. Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen. Mitä sitten teen, mitä sitten teen"

Paluu aikataulutettuun elämään ja siihen, että päivien nimillä on väliä, on tuskallisen lähellä. Mutta ei kyllä haittaa yhtään! Rooman reissu pitää nyt kuitenkin jättää väliin, koska tämä aikataulutettu stressipallero sai työharjoittelupaikan Logomosta. Eli muutan Turkuhun. Siellä pitää olla 10.9 joten olenkin lähetellyt asuntohakemuksia ja miettinyt mikä ihme on sähkösopimus. Totesin myös, että vaikka tässä on sosialisoitu urakalla ympäri planeettaa, en tunne yhtään niin sitten ketään Turusta. Aikamoinen muutos näin 10 kämppäkaverin jälkeen. Huonekaluni ovat Paltamossa, joten minimalistisella linjalla tullaan menemään asunnon sisustuksen suhteen. Oikeastaan olen sitä mieltä että eihän sitä ihminen paljon muuta kaipaa kuin patjan ja blenderin, jotta työaamut voi hyvien unien jälkeen aloittaa smoothiella.

After two weeks I'll get back to my normal super scheduled life. It's gonna be a huge change since here I don't even care about what day it is and  I haven't used a calendar in ages! However,  I have to skip my trip to Rome because I got an internship place from Logomo and I'll start working almost right away after my arrival in Finland. I'm so happy about that internship! Now I just try to find a flat from Turku and figure out how to get all my stuff there. Actually I don't think I'll need much more than a mattress and a blender, just to get a good sleep at night and a healthy smoothie every morning! I also realized that even though I know heaps of people from all over the world, I don't know anyone from Turku. So after having 10 roommates, I'll suddenly be totally alone. How weird.

Koska tämä blogi juoksee jossain viikon jäljessä niin tässä kuvia minun ja tyttöjen venereissulta. Vuokrasimme auton ja ajoimme rannalle, josta lähdimme punaisella polkuveneellä vesille ja poljimme toiselle rannalle. Mukana oli myös kreikkalainen harkkakaverini Vasilis, jonka kanssa sain tapella suunnistamisesta. Koen olevani jo niin hyvä lukemaan epäselvää karttaa, että ihminen gps-kourassa eriävän mielipiteensä kanssa aiheutti paikoittain hienoista ärsytystä. Muutoin reissu meni oikein seesteisesti. Meillä oli mukana myös snorkkelit ja soittolista täynnä suomiklassikoita Karri Koirasta ja Eppu Normaalista Gimmeliin. Mielestämme Vasi sai oikein hyvän läpileikkauksen suomalaiseen populäärimusiikkiin.

Since I don't update my blog daily, these pics were taken a week ago. I rented a car with my girl friends from Finland and my Greek buddy Vasilis with who I had differing opinions about which roads we should drive. I wanted to read the map and he had a gps, life's so hard sometimes. Anyhow, we managed to find a beach from where we rented a paddle boat which was super fun. We paddled to another beach, snorkeled and listened to Finnish music. I think we introduced all the "good" Finnish bands to Vasilis.

Kivaa että tytöt keksivät ehdottaa polkuveneilyä, ei olisi tullut itsellä mieleen. Saan varmaan vihaisia tekstareita tuon snorklauskuvan suhteen, mutta meni jo. Yritin kovasti ladata tänne pikkuvideon, mutta ei onnistunut. Siitä olisi kuulunut miten rasittavaa ääntä polkuvene piti. 

Tällä viikolla en ole oikeastaan tehnyt mitään ihmeitä. Eilen löysin kaupasta jauhelihaa, se oli ensimmäinen kohtaamiseni jauhelihan kanssa viimeiseen kuuteen kuukauteen. Koin hienoista ilon tunnetta, toisinaan huomaan kaipaavani yllättäviä asioita. Jauhelihasta inspiroituneena päätin tänään tehdä täytettyjä munakoisoja lounaaksi ja jätin valmiit tekeleet pöydälle. Kun asunnossamme asuva siivooja tuli kotiin, hän ilmeisesti luuli että olin kokannut kaikille ja pyysi saada yhden..mutta kun tilanne on se, että kokkaan aina suurperheen annoksia ainoastaan itselleni ja en tykkää jakaa. Se on varmana tämä kainuulainen opiskelijan ajattelutapa, että nälkään voi kuolla ensi viikolla, jos ei varaudu. Annoin sille sitten puolikkaasta puolikkaan, oli kuulema hyvää. Vastedes en kyllä jätä mitään pöydälle :D

It was such a great idea to rent a paddle boat. Girls will probably kill me because of the snorkeling picture, but what's done is done! I also wanted to upload a video here but it didn't work out. I wanted to show how annoying noise the paddle boat was making all the time. 

During this week I haven't really done anything special. However, I was so happy yesterday when I found minced meat from a super market. Sometimes I realize how random things I have missed.. So! I decided to cook and make stuffed eggplants. When I was finished with cooking, I left the food on a table for a minute. After a while our cleaning lady came in and thought I had cooked for everyone.. no, actually I love cooking huge amounts of food only for myself and I don't like sharing. Maybe it's the Finnish way of thinking that it's good to be prepared for the worst because I might not have money to buy food next week. However, I let her taste a bit and she liked it. Next time I won't leave anything on a table :)

"Ei tässä pitassa nyt muuta epäterveellistä ole kuin ranut, majoneesi ja leipä"

Ihmiset vaihtuu, mutta minä jään. Vähän teki mieli  lähteä tyttöjen mukaan Suomeen eilen illalla, mutta käsimatkatavaroihin ei niin vain piiloudutakaan. Siksipä heitimme hyvästit bussipysäkillä (varmaankin kreikkalaisten silmissä tunteettomasti) ja lähdin kyläjuhlille syömään ilmaisia sardiineja. Kyllä, ihan kuin norssikarnevaalit konsanaan. Sardiineilla se ikävä lähtee.

People change but I’m still here. Girls started their trip back home yesterday and I felt like going with them. Too bad that they only had cabin baggages with them so I couldn’t go hiding in their luggage. That’s why we said goodbye at the bus stop (prob. unaffectionately from a Greek point of view..) and I went to a village party called "Celebration of sardine" to try some free fish. Yep. They celebrate a fish here... just like in my hometown in Finland.

Pau ja Salla vetivät ihan vertoja porukoilleni mitä aktiivilomailuun tulee, joten viikkoon mahtui vaikka mitä. Ranskalaisia tuli syötyä luvattoman paljon, harrastettua kevyttä tissuttelua kotiviinin merkeissä ja hankittua myös pieni ruokamyrkytys. Nyt meni muuten pitapaikka pannaan.

When it comes to spending an active holiday, Pau and Salla were just like my parents. They had some plans for almost  everyday. During the week we ate too much french fries, drank lots of housewine and I also managed to get a food poisoning. I’m never going to eat pita again.

Koska olin töissä joka aamu paitsi tiistaina, lähdimme heti maanantai iltana tutustumaan Corfu Townin yöhön. Törmäsimme siellä paikallisiin puolituttuihini, jotka veivät meidät electrobileisiin sen jälkeen kun valitimme, että tyhmää kun kreikkalaiset eivät tanssi baarissa. Täällä on ennemminkin sellaisen pönötyskulttuuri; nojaillaan seinää vasten, koitetaan näyttää kuumilta ja tiiraillaan sivusilmällä muita. Ei puhettakaan pöydillä tanssimisesta. Siksipä lähdimmekin suht ajoissa kotiin, lisäksi aamulla oli tiedossa reissu Paxokselle kahden harkkakaverini kanssa ja halusimme olla virkeitä.

Since I had to work every morning exept on Tuesday, we decided to head to Corfu Town on Monday night and party a bit. We met some local friends of mine there and they took us to an electronic music party after we complained that going out in Greece is boring since Greeks don’t dance in bars. They just stand, stare at each other and try to look as good as possible. No dancing on tables… so lame. We just checked out the new party quite quickly since we had to wake up early the next morning because of our trip to Anti Paxos and Paxos. Two friends of mine also joined us.

Toisinaan tuntuu, että bileet seuraavat vaikka koittaisinkin rauhoittua. Luulimme nimittäin saaneemme liput ihan normiristeilylle, mutta sen sijaan hehkuttamani Paxoksen reissu taittui partyboatilla riehakkaiden italialaisten seurassa.  Laivalla tarjoiltiin virvokkeita vesimelonista, oltiin vesi-ilmapallosotaa viereiseen veneeseen ja nakeltiin jäätä muiden niskaan. Kävimme myös luolissa ja pysähdyimme Anti Paxokselle snorklaamaan. Nyt se on todistettu, että kenellekään ei ole niin hankalaa muodostaa jono ja päästä laivasta ulos kuin italialaisilla. Vähän harmi, että itse Paxoksella meillä oli lopulta vain kaksi tuntia aikaa. Käytimme me sen lounaan syömiseen ja jäätelön syömiseen. Söin kalaa, koska se on kuulemma tärkeää aivotoiminnalle, jota ajattelin taas pikkuhiljaa käynnistellä. Oli hauska reissu, muista jutuista lisää myöhemmin!

Sometimes I feel like parties find me everytime I try not to party. We thought we had normal boat tickets but when we got to the harbour, we were told that we’ll travel  by party boat. How nice, the boat was full of crazy Italians, we got free drinks and at one point we also had a water balloon fight against people in the nearby boat. We also visited some caves and snorkled in Anti Paxos. It was a bit lame that we only had two hours to spend in Paxos. So we just had time for a lunch and a quick walk around the village before heading back to the boat to continue the party. A great day trip I would say!

Thanks for the photos: 6 Pau; 3,5,10,11 Vasilis