Uusi leima passissa ja feikki Ray-Banit kassissa: Albania

Kuten aiemmin kirjoittelin, niin käväisin viime viikolla Albaniassa. Oli tosiaankin pikareissu, koska minulla oli yövuoro vielä samana iltana. Pitihän se lähteä hakemaan uusi leima passiin ja toisekseen kuka yleensäkään ikinä menee Albaniaan? Kyseinen maa tuskin tulee ensimmäisena mieleen lomaa suunniteltaessa, mutta yllätyin positiivisesti. Paikkahan muistutti lähes mitä tahansa rantalomakohdetta, mutta massaturismi ei ole sinne vielä ehtinyt. Paikalliset juttelivat mukavia ja asiakaspalvelu pelasi!

So as I mentioned earlier, I did a day trip to Saranda, Albania last week. When I first heard about the possibility to go to Albania I was pretty excited since who ever goes to Albania? I knew nothing about the country but I was positively surprised because Saranda was almost like any other beach destination. However, it was not ruined by the mass tourism yet which meant that customer service was very good and local people genuinely nice.

Albaniaan pääsee täältä Corfulta enemmän kuin helposti, kunhan nyt on vaan se passi tai eurooppalainen henkilökortti mukana. Sitten ei tarvitsekaan muuta kuin ostaa laivalippu, ilmestyä satamaan oikeaan aikaan ja mennä tullimuodollisuuksien läpi. Itse ostimme laivalippumme juuri ennen lähtöä satamassa olevasta Petrakis-nimisestä liikkeestä. Yksisuuntainen lippu kutisti kukkaroa vaivaiset 19€, koska vielä ei ole high season turismin suhteen. Harmiksemme emme voineet ostaa kuin menoliput tuosta liikkeestä, joten paluulippujen ostaminen olikin ensimmäinen missiomme Albaniaan päästyämme, koska paluukyytejä oli vain yksi samalle päivälle.

Getting to Albania from Corfu Town is pretty simple (assuming that you have a passport or European ID card with you), you just have to buy a ferry ticket which can be bought from the harbor that is located near the New Fortress. We got our tickets from a shop called ”Petrakis”, it’s hard not to notice the shop since there is a huge orange sign above its entrance. We were only able to buy one-way tickets there and each ticket cost us 19€. After getting the tickets we went through the customs, the ferry left at 9am and we arrived in Saranda before 10am. Eeeasy.

Since there was only one ferry going back from Albania to Corfu the same day, buying a return ticket was the first thing we did after the arrival because I needed to work at the hotel the same evening.

Lippuja myyvä matkatoimisto löytyi kuitenkin helposti Albaniaan päästyämme heti tien toiselta puolelta satamasta katsottuna. Samalta alueelta löytyy myös rahavaihtopiste, mutta siitä on turha stressata, jos meinaa pyöriä vaan Sarandassa ja sen lähialueilla, koska kaikki kaupat ja ravintolat näyttivät hyväksyvän euroja. Kannataa vaan tsekata rahanvaihtokurssi etukäteen, koska hinnat on useimmiten ilmoitettu Alabian rahayksikössä, joten voi olla vaikea hahmottaa hintoja ja paljonko vaihtorahaa tulisi saada takaisin. Tämä siis omasta kokemuksesta, meistä kumpikaan ei luonnollisestikaan ollut perehtynyt koko asiaan ennen lähtöä ja menua katsoessa mietittiin, että mitähän nämä numerot meinaa.

Koska aikataulu oli jokseenkin tiivis, meillä oli n. 6h aikaa maissa. Nopean aamiaisen jälkeen löysimme vähän sattumalta bussin, joka oli menossa Butrintiin, jonne halusimme. Butrint on Rooman vallan aikainen vanha kaupunki ja mielenkiintoinen arkeologinen kohde, ainakin näin historiasta innostuvan ihmisen mielestä. Ehdimme kuitenkin iloita hyvästä tuurista ja istumapaikoista täpätäydessä bussissa vain hetken, koska bussi meni rikki 200m matkustamisen jälkeen. Koska emme halunneet hukata aikaa, nappasimme uuden bussin odottelun sijaan taksin ja köyhdyimme siitä 30€. Kuski oli kuitekin mukava ja jutteli kaikkea heikohkolla englannillaan, joten eipä tuo haitannut vaikka bussi olisikin ollut vain muutaman euron. Saavuimme Butrintiin 20 minuutin ajelun jälkeen ja pääsimme ihastelemaan 2000 vuotta vanhoja raunioita ja rakennuksia, kuten teatteria ja kylpylöitä.

The travel agency that sells ferry tickets is located right across the street from the harbor. There’s also a money exchange shop but if you’re only planning to stay in Saranda/nearby areas, there’s no need to exchange money since all the shops & restaurants accept euros. Just make sure you know the exchange rate so you get enough money back every time you pay. Naturally, we had no idea about the local currency, so we just stared at the prices in the menu stupidly wondering what are these numbers.

Because we only had 6 hours to spend, we had a quick breakfast and after that we headed to Butrint which is an angient Greek and Roman city. It’s an interesting archeological site  for a history lover to visit since the monuments and buildings there are over 2000 years old. During the Roman Empire, Butrint was a flourishing Mediterranean city. The influence of Roman culture can be seen for example in the ruins of the theather and baths.

Taksikuski antoi meille 90 minuuttia alueen kiertelyyn, joka oli aivan riittävästi huomioiden, että hillitsin tarpeeni poseerata joka ikistä vanhaa kivikasaa vasten. Butrintissä oli tottakai myös liuta muita turisteja ja minähän en turhaudu mistään niin paljon kuin ryhmämatkailijoiden perässä kävelystä, usein huomaankin suunnittelevani mielessäni seuraavaa ohitusta kuin joku suurempikin strategikko. Myöskin siedettävin valokuvien saaminen ilman sukatsandaaleissa ihmisiä on haastavaa ja stressaavaa. Jotta sain varmistettua, että ehdimme seuraavaan paikkaan ennen muita, huomasinkin jossain vaiheessa hoputtavani Steinia siihen malliin, että saatoin näin jälkeenpäin ajateltuna olla hieman rasittava.

To get to Butrint, we first catched a bus that we actually found by mistake. However, the bus broke after 200 meters and since we didn’t have any time to waste, we took a taxi and paid 30€ to get to Butrint and back. The bus would’ve cost only a few euros but the taxi driver was so nice that I didn’t mind paying and we reached Butrint in 20 minutes. The driver gave us 90 minutes to go around the city which was enough considering that I restrained myself quite well from posing next to every pile of angient stones. 

There were also quite many other tourists and I hate nothing more than walking behind a group. Trying to take decent photos without other people in them is also stressful and at some point it was more like a race for me to get to the next place before the others. Now when I think about it, poor Stein, I might have been slightly annoying.

Laiva takaisin Cofulle lähti neljältä ja meidän piti olla takaisin satamassa puolta tuntia ennen tekemässä check-in. Tämän vuoksi päätimme, että emme kiirehdi enää katsomaan Blue Eye (syri kalter) nimistä luonnonnähtävyyttä, vaan menimme sen sijaan syömään ja testaamaan Albanialaisen rannan. Kaiken kaikkiaan Albania oli suht halpa, pizza maksoi 3-4€ kivassa ravintolassa meren rannalla. Voin suositella ravintolaa, mutta nimeä en tietenkään muista, jossain siinä sataman lähellä se oli!

Paluumatkaan vierähtikin sitten parisen tuntia, mihin en ollut varautunut. Jossain välissä säpsähdin hereille ja päätin herättää torkkuvan Steininkin vain varmistaakseni, että ollaanhan oikeassa laivassa eikä menossa Kreikkaan Kreikkaan. Pian Corfu onneksi jo näkyikin, joten ehdin yövoroon.

Since we needed to be back in the harbor  at 3:30pm to do the check-in, after visiting Butrint we just had a lunch and we chilled out at the beach. I wish I could recommend the restaurant but I can’t remember the name, it was near the harbor anyway :) In general, Albania was cheap: I paid 3-4€ for a pizza and my friend paid 54€ for a 3 star hotel room during high season.

For some reason, the return trip took almost two hours and at some point, I was pretty sure we took a wrong boat and were going to "Greece Greece" instead. I had to wake Stein up just to hear that we’re almost in Corfu. So I made it to the night shift after all.

Jos vaan on enemmän aikaa niin Albaniaan kannattaa uhrata parisen päivää. Kaveri buukkasi sieltä juuri huoneen kolmen tähden hotellista 54€/yö eli siinä olisi vaihtoehto sille ainaiselle Teneriffalle hei! Itse ainakin voisin mennä vaikka heti nyt takaisin.

If we had had more time A Blue Eye (Syri Kalter) would’ve been worth seeing. So, I might have to go back to Albania at some point!

Cambodia: The Killing Fields

Vietämme kolmatta kokonaista päivää Kambodzassa. Jätimme Phnom Penhin taaksemme aamu seitsemältä ja jälleen kerran jumitamme huonosti ilmastoidussa paikallisbussissa ainoina turisteina, päämääränämme Siam Reap.

This is our fourth day in Cambodia and we left Phnom Penh behind us early in the morning. We’re are the only tourists in this local bus and the A/C isn’t working but that’s fine since we are supposed to reach Siem Reap in couple of hours.

Phnom Penh  tuntui aika likaiselta ja pieneltä kaupungilta. Pystyimme laskemaan katuvalot kahden käden sormin ja auringonlaskun jälkeen kadut olivat pimeinä, mitä nyt valotaulut valaisivat hieman. Roskat nakattiin suoraan kaduille ja suuria roskakasoja lojuikin siellä täällä. Liikennevaloja ei ollut ja mitäpä virkaa niillä olisikaan paikassa, jossa ei ole liikennesääntöjä. Kaikesta tästä huolimatta tai ehkä juuri tuon erilaisuutensa vuoksi Phnom Penh tuntuikin niin mielenkiintoiselta.

In my opinion, Phnom Penh was quite a small and dirty city. We were able to count the street lights on two hands so after the sunset, the streets were pitch dark. Only the advertisements gave some light.  People threw all their trash in the streets so the amount of litter was unbelievable. There were no traffic lights either because nobody needs those in a place where traffic rules don’t exist. In spite of all this or maybe because the city differs from the other cities I’ve visited before, I found Phnom Penh very interesting.  

Koska Kambodzan historia on verinen, käytimme ensimmäisen päivämme vierailemalla the Killing Fieldseillä ja S21 (Tuol Sleng) vankilassa. Heti Killing Fieldsin sisäänkäynnillä meille annettiin kuulokkeet, joten pystyimme kävelemään alueella omaan tahtiimme ja kuuntelemaan tarinoita alueella tapahtuneista kauheuksista. Keskellä aluetta oli suuri monumentti, joka oli täynnä uhrien pääkalloja, jotka oli jaoteltu ikäryhmittäin. Sen alaosassa oli myös uhrien vaatteita ja tappovälineinä käytettyjä työkaluja. Vaikka monumentti oli todella vaikuttava, varsinkin lasten pääkallojen ja vaatteiden näkeminen teki pahaa.

Since the history of Cambodia is so bloody, we visited the Killing Fields and S21 (Tuol Sleng). At the entrance of the Killing Fields, we were given headsets so we were able to walk around the area and listen to stories about the horrific things that happened there 40 years ago. The huge monument filled with skulls of the victims was very impressive, the skulls were divided by age groups and there were also clothes of the victims. Watching skulls and clothes of small children just made me sick.

Itse alue ei ole kovin suuri ja vierailijat voivatkin kiertää sen seuraamalla merkattua polkua, joka kulkee joukkohautojen ja muiden tärkeiden paikkojen vierellä, samalla kuunnellen kuulokkeista mitä missäkin tapahtui. Järkyttävin paikka oli ehdottomasti ”a Killing tree”,  jota vasten teloittajat hakkasivat pieniä lapsia. Sen viereltä löytyi joukkohauta, johon oli haudattu yli sata alastonta naista ja lasta.

The area itself isn’t too big, visitors are supposed to follow the marked path, stop at the mass graves and other important places and listen what happened there. At least for me the worst part was seeing ”a Killing tree”, against which executioners beat small children. There was also a mass grave next to it, in which more than a hundred  naked women and children were buried.

 Mielestäni the Killing Fields oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, joka herätti paljon ajatuksia.

I think the Killing Fields was definitely worth seeing and it really made me think of all those people who died there.

Vientiane 2

Vilkutin aamulla heipat Vientianelle ja otimme sunnaksi Vang Viengin. Bussin piti lähteä yhdeksältä, mutta vasta yhdentoista aikoihin päästiin matkaan. Todettiin matkakavereiden kanssa yhteen ääneen, että tässä voi kestää. Onneksi matkaan meni kuitenkin lopulta vain neljä tuntia, joten jäi tämä päivä aikaa tutkailla Vang Viengiä. Huomenna lähdemme jo Luang Prabangiin, koska on niin tiukka aikataulu. Minun pitää olla takaisiin Thaimaan rajojen sisäpuolella viimeistään 1.4 ettei mene hommat viisumin suhteen ihan sekaisin.

Saimme omaksikin yllätykseksemme kolmeen päivään Vientianessa mahtumaan yllättävän paljon puuhaa. Heti sinne saavuttuamme vierailimme Buddha -puistossa, joka sijaitsee tunnin matkan päässä kaupungin keskustasta. Käytännössä puisto on täynnä erilaisia Buddha-patsaita, jotka pälyilevät eri suuntiin.

Eilen Heinz vuokrasi skootterin ja kävimme ajelemassa Vientianen keskustan ulkopuolella. Jo viiden kilometrin jälkeen huomasi hyvin, miksi Laos mielletään vielä kehitysmaaksi; punamulta tiet pöllysivät ja ihmiset asuivat hökkeleissä. Melkein jokainen vastaantulija kuitenkin tervehti iloisesti ja vilkutti, joten ei jäänyt sellainen surkea fiilis. Ennemminkin taas pisti miettimään, että voisi lopettaa sen oman valittamisen asioista, kun toisilla ei oikeasti ole oikein mitään. 

Skootteriajelun jälkeen tyhjensin silmät hiekasta ja suuntasimme Raheelin paikallisten ystävien kanssa katsomaan temppeliä iltavalaistuksessa ja illalliselle.

Oli todella hauska tutustua paikallisiin, he edustivat Laosin varakkaampaa väestöä ja liikuimmekin autolla paikasta toiseen. Uudet ystäväni myös halusivat meidän kokeilevan Laosilaista ruokaa, joten ravintolassa tilasimmekin pöydän täyteen paikallisia herkkuja.Koitimme selittää heille, että olen allerginen tomaatille ja mausteille, joten voisiko ne jättää ruoista pois. Hetken jo luulin, että olin saanut asiani perille, mutta ei nyt sentään. Minulle tarjoiltiin ”only for you”-meiningillä iso kipollinen tomaattiviipaleita jääpalojen seassa ja höysteeksi pieni kipollinen pippuria. Oli vähän hankala pidätellä naurua tuon kuolemankulhon saapuessa eteeni, mutta esitin iloista ja nakkelin tomaatin palaset sopivan hetken saapuessa poikien lautasille. 

Ruoka oli pääasiassa kasvispitoista ja tarjolla oli monenlaisia kevätkääryleitä. Kokeilimme myös salaatinlehtinyyttejä, joihin tuli täytteeksi erilaisia mintunlehtiä, riisiä, porsaanlihaa ja banaaninlehtiä. Erilaista mutta hyvää!

Uudet ystävät toivottivat tervetulleeksi uudestaankin ja mikäs siinä, koska Vientiane oli mitä mukavin paikka!

Who needs so many temples.

Tähän päivään on mahtunut naurua. Käytiin Raheelin kanssa Ayutthayassa pyörimässä ja harrastamassa hivenen kulttuuria näin vaihteeksi. Oli aivan järkyttävän kuuma! Sitä oikein tuntee miten energia valuu pois sitä mukaa, kun aurinko alkaa porottaa. Ayutthaya oli meille kummallekin sellainen kohde, että ei oikein kehtaa olla käymättäkään, kun se sijaitsee vain tunnin matkan päässä Bangkokista.

Aamulla sain taas huomata, että minulla tahtoo olla aina paljon ideoita, mutta suunnittelupuoli toisinaan mättää.. on tapana luottaa, että kyllä ne asiat sujuu. Tämän vuoksi ei sitten tullut tsekattua etukäteen mistä bussi lähtee aamulla. Olin vain ilmoittanut Raheelille, että nähdään Ekamain bussiasemalla klo 8 ja eihän se bussi sitten sieltä lähtenytkään. Saatiin kuitenkin hypättyä mini vanin kyytiin Victory Monumentilta ja päästiin matkaan kohti Ayutthayaa vain hippasen aikataulusta myöhässä.

Ayutthayaan päästyämme piti löytää aamiaista ja kahvia. Perinteisen kahvilan löytäminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, joten päädyimme seikkailemaan paikallisilla markkinoilla ja syömään aamiaiseksi kanavartaita pähkinäkastikkeella ja nuudelisoppaa kalalihapullilla katukeittiöstä. Oli hyvää! Itse markkinoilta luonnollisesti löytyi kaikenlaisia herkkuja nyljetyistä kanoista sammakoihin, joten tuoksujen sekamelska nyt oli sanomattakin aika eteerinen. Aina mietityttää, että kuka nämä kaikki ruoat syö, koska Thaimaa on täynnä katukeittiöitä ja ruokakojuja. Vahvasti uskon, että ruokamyrkytyksiäkin olisi vähemmän, jos niitä +35 lämpöasteessa lojuvia lihatuotteita ei myytäisi niin paljon.

Vatsat täynnä hyppäsimme tuktukiin, joka vei meidät lähemmäksi temppeleitä, jotka on ripoteltu sinne tänne vanhaa kaupunkia kuitenkin kävelyetäisyyden päähän toisistaan. Yllätys yllätys, kuitenkin jo kahden temppelin jälkeen meillä molemmilla oli vähän sellainen olo että riittää. Pientä temppeliyliannostusta selkeästi havaittavissa. Loputa kuitenkin tsempattiin ja käytiin tsekkaamassa kaikki neljä temppeliä, joita infopisteen mies suositteli.

Odotin tuolta paikalta vähän enemmän, olisi ollut niin kiva päästä nuiden rakennelmien sisään seikkailemaan jne. mutta perinteisesti kakki kivahan on kiellettyä. Yksi turisti näkyi vastustavan sääntöjä ja kiipeilevän yhden temppelin päällä. Muuten hyvä, mutta kirkkaan siniset shortsit vähän pilasi sen suunnitelmat. So busted. Temppelihin piti myös maksaa jokaiseen erikseen, jotta pääsi sisään temppelialueelle. Yhdestä onnistuin saamaan opiskelijakortilla alennusta, toisessa oli himo nihkeä lipunmyyjä, joka ei suostunut. Siihen tui myös joku thaimies päivittelemään viereen ja hokemaan kovaäänisesti ”impossible”, kun edes kehtasin kysyä alennusta.  Sinänsä typerää, koska yleensä tällaisista ”museokohteista”  ja myös kansallispuistoista tulisi saada opiskelijakortilla alennusta.

Oltiin myös onnekkaita ja päästiin näkemään thainyrkkeilyä, temppelialueella järjestetyssä ilmaistapahtumassa. Vähänkö olin mielissäni, koska kyseisen lajin katsomaan meneminen Bangkokissa on ihan kamalaa rahastusta, jos sattuu olemana länsimaalainen.

Takaisin Bangkokiin suunnattuamme tehtiin pieni ruokaturnee. Hamppari yhdessä paikassa, jätskiä toisessa ja lopuksi kahvit ja väsynyttä läppää. Sitten oli kiva raahautua kotiin. Eilen kävin muutes katsomassa LEGO-leffan, joka oli ihan todella hauska! Makoilin poolilla ja muutamat tämän talon asukkaat kysyivät mukaan leffaan. Bangkokissa on kiva käydä leffassa, kun hintaa lipulla on 3-5€ ja elokuvateatterit ovat oikein mainioita.

Huomenna on tiedossa kahvittelua yhden thaitutun kanssa, jonka tunnen sukulaisten kautta. Hän myös vie minut moikkaamassa hammaslääkäriä. Tuskin mitään ihmeitä on pielessä, mutta ajattelin hankkia nopean diagnoosin, kun vähän on kipuja ja en todellakaan halua raahautua Laosissa hammashoitoon.. Laosin suunnitelmat muuttuivat sen verran, että tajuttiin ettei oikein ole aikaa suunnata etelää kohti, kerta meillä on vain viikko aikaa ja matkustamiseen menee aina vuorokausi. Eli luultavimmin Pohjois -ja Keski-Laosissa tullaan pyörimään!