"Avaan ikkunan, hengitän sisään maisemaa, niin täydellistä, että pelottaa. Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen. Mitä sitten teen, mitä sitten teen"

Paluu aikataulutettuun elämään ja siihen, että päivien nimillä on väliä, on tuskallisen lähellä. Mutta ei kyllä haittaa yhtään! Rooman reissu pitää nyt kuitenkin jättää väliin, koska tämä aikataulutettu stressipallero sai työharjoittelupaikan Logomosta. Eli muutan Turkuhun. Siellä pitää olla 10.9 joten olenkin lähetellyt asuntohakemuksia ja miettinyt mikä ihme on sähkösopimus. Totesin myös, että vaikka tässä on sosialisoitu urakalla ympäri planeettaa, en tunne yhtään niin sitten ketään Turusta. Aikamoinen muutos näin 10 kämppäkaverin jälkeen. Huonekaluni ovat Paltamossa, joten minimalistisella linjalla tullaan menemään asunnon sisustuksen suhteen. Oikeastaan olen sitä mieltä että eihän sitä ihminen paljon muuta kaipaa kuin patjan ja blenderin, jotta työaamut voi hyvien unien jälkeen aloittaa smoothiella.

After two weeks I'll get back to my normal super scheduled life. It's gonna be a huge change since here I don't even care about what day it is and  I haven't used a calendar in ages! However,  I have to skip my trip to Rome because I got an internship place from Logomo and I'll start working almost right away after my arrival in Finland. I'm so happy about that internship! Now I just try to find a flat from Turku and figure out how to get all my stuff there. Actually I don't think I'll need much more than a mattress and a blender, just to get a good sleep at night and a healthy smoothie every morning! I also realized that even though I know heaps of people from all over the world, I don't know anyone from Turku. So after having 10 roommates, I'll suddenly be totally alone. How weird.

Koska tämä blogi juoksee jossain viikon jäljessä niin tässä kuvia minun ja tyttöjen venereissulta. Vuokrasimme auton ja ajoimme rannalle, josta lähdimme punaisella polkuveneellä vesille ja poljimme toiselle rannalle. Mukana oli myös kreikkalainen harkkakaverini Vasilis, jonka kanssa sain tapella suunnistamisesta. Koen olevani jo niin hyvä lukemaan epäselvää karttaa, että ihminen gps-kourassa eriävän mielipiteensä kanssa aiheutti paikoittain hienoista ärsytystä. Muutoin reissu meni oikein seesteisesti. Meillä oli mukana myös snorkkelit ja soittolista täynnä suomiklassikoita Karri Koirasta ja Eppu Normaalista Gimmeliin. Mielestämme Vasi sai oikein hyvän läpileikkauksen suomalaiseen populäärimusiikkiin.

Since I don't update my blog daily, these pics were taken a week ago. I rented a car with my girl friends from Finland and my Greek buddy Vasilis with who I had differing opinions about which roads we should drive. I wanted to read the map and he had a gps, life's so hard sometimes. Anyhow, we managed to find a beach from where we rented a paddle boat which was super fun. We paddled to another beach, snorkeled and listened to Finnish music. I think we introduced all the "good" Finnish bands to Vasilis.

Kivaa että tytöt keksivät ehdottaa polkuveneilyä, ei olisi tullut itsellä mieleen. Saan varmaan vihaisia tekstareita tuon snorklauskuvan suhteen, mutta meni jo. Yritin kovasti ladata tänne pikkuvideon, mutta ei onnistunut. Siitä olisi kuulunut miten rasittavaa ääntä polkuvene piti. 

Tällä viikolla en ole oikeastaan tehnyt mitään ihmeitä. Eilen löysin kaupasta jauhelihaa, se oli ensimmäinen kohtaamiseni jauhelihan kanssa viimeiseen kuuteen kuukauteen. Koin hienoista ilon tunnetta, toisinaan huomaan kaipaavani yllättäviä asioita. Jauhelihasta inspiroituneena päätin tänään tehdä täytettyjä munakoisoja lounaaksi ja jätin valmiit tekeleet pöydälle. Kun asunnossamme asuva siivooja tuli kotiin, hän ilmeisesti luuli että olin kokannut kaikille ja pyysi saada yhden..mutta kun tilanne on se, että kokkaan aina suurperheen annoksia ainoastaan itselleni ja en tykkää jakaa. Se on varmana tämä kainuulainen opiskelijan ajattelutapa, että nälkään voi kuolla ensi viikolla, jos ei varaudu. Annoin sille sitten puolikkaasta puolikkaan, oli kuulema hyvää. Vastedes en kyllä jätä mitään pöydälle :D

It was such a great idea to rent a paddle boat. Girls will probably kill me because of the snorkeling picture, but what's done is done! I also wanted to upload a video here but it didn't work out. I wanted to show how annoying noise the paddle boat was making all the time. 

During this week I haven't really done anything special. However, I was so happy yesterday when I found minced meat from a super market. Sometimes I realize how random things I have missed.. So! I decided to cook and make stuffed eggplants. When I was finished with cooking, I left the food on a table for a minute. After a while our cleaning lady came in and thought I had cooked for everyone.. no, actually I love cooking huge amounts of food only for myself and I don't like sharing. Maybe it's the Finnish way of thinking that it's good to be prepared for the worst because I might not have money to buy food next week. However, I let her taste a bit and she liked it. Next time I won't leave anything on a table :)

"Ei tässä pitassa nyt muuta epäterveellistä ole kuin ranut, majoneesi ja leipä"

Ihmiset vaihtuu, mutta minä jään. Vähän teki mieli  lähteä tyttöjen mukaan Suomeen eilen illalla, mutta käsimatkatavaroihin ei niin vain piiloudutakaan. Siksipä heitimme hyvästit bussipysäkillä (varmaankin kreikkalaisten silmissä tunteettomasti) ja lähdin kyläjuhlille syömään ilmaisia sardiineja. Kyllä, ihan kuin norssikarnevaalit konsanaan. Sardiineilla se ikävä lähtee.

People change but I’m still here. Girls started their trip back home yesterday and I felt like going with them. Too bad that they only had cabin baggages with them so I couldn’t go hiding in their luggage. That’s why we said goodbye at the bus stop (prob. unaffectionately from a Greek point of view..) and I went to a village party called "Celebration of sardine" to try some free fish. Yep. They celebrate a fish here... just like in my hometown in Finland.

Pau ja Salla vetivät ihan vertoja porukoilleni mitä aktiivilomailuun tulee, joten viikkoon mahtui vaikka mitä. Ranskalaisia tuli syötyä luvattoman paljon, harrastettua kevyttä tissuttelua kotiviinin merkeissä ja hankittua myös pieni ruokamyrkytys. Nyt meni muuten pitapaikka pannaan.

When it comes to spending an active holiday, Pau and Salla were just like my parents. They had some plans for almost  everyday. During the week we ate too much french fries, drank lots of housewine and I also managed to get a food poisoning. I’m never going to eat pita again.

Koska olin töissä joka aamu paitsi tiistaina, lähdimme heti maanantai iltana tutustumaan Corfu Townin yöhön. Törmäsimme siellä paikallisiin puolituttuihini, jotka veivät meidät electrobileisiin sen jälkeen kun valitimme, että tyhmää kun kreikkalaiset eivät tanssi baarissa. Täällä on ennemminkin sellaisen pönötyskulttuuri; nojaillaan seinää vasten, koitetaan näyttää kuumilta ja tiiraillaan sivusilmällä muita. Ei puhettakaan pöydillä tanssimisesta. Siksipä lähdimmekin suht ajoissa kotiin, lisäksi aamulla oli tiedossa reissu Paxokselle kahden harkkakaverini kanssa ja halusimme olla virkeitä.

Since I had to work every morning exept on Tuesday, we decided to head to Corfu Town on Monday night and party a bit. We met some local friends of mine there and they took us to an electronic music party after we complained that going out in Greece is boring since Greeks don’t dance in bars. They just stand, stare at each other and try to look as good as possible. No dancing on tables… so lame. We just checked out the new party quite quickly since we had to wake up early the next morning because of our trip to Anti Paxos and Paxos. Two friends of mine also joined us.

Toisinaan tuntuu, että bileet seuraavat vaikka koittaisinkin rauhoittua. Luulimme nimittäin saaneemme liput ihan normiristeilylle, mutta sen sijaan hehkuttamani Paxoksen reissu taittui partyboatilla riehakkaiden italialaisten seurassa.  Laivalla tarjoiltiin virvokkeita vesimelonista, oltiin vesi-ilmapallosotaa viereiseen veneeseen ja nakeltiin jäätä muiden niskaan. Kävimme myös luolissa ja pysähdyimme Anti Paxokselle snorklaamaan. Nyt se on todistettu, että kenellekään ei ole niin hankalaa muodostaa jono ja päästä laivasta ulos kuin italialaisilla. Vähän harmi, että itse Paxoksella meillä oli lopulta vain kaksi tuntia aikaa. Käytimme me sen lounaan syömiseen ja jäätelön syömiseen. Söin kalaa, koska se on kuulemma tärkeää aivotoiminnalle, jota ajattelin taas pikkuhiljaa käynnistellä. Oli hauska reissu, muista jutuista lisää myöhemmin!

Sometimes I feel like parties find me everytime I try not to party. We thought we had normal boat tickets but when we got to the harbour, we were told that we’ll travel  by party boat. How nice, the boat was full of crazy Italians, we got free drinks and at one point we also had a water balloon fight against people in the nearby boat. We also visited some caves and snorkled in Anti Paxos. It was a bit lame that we only had two hours to spend in Paxos. So we just had time for a lunch and a quick walk around the village before heading back to the boat to continue the party. A great day trip I would say!

Thanks for the photos: 6 Pau; 3,5,10,11 Vasilis 

"I’m searching for a paradise that I just can’t seem to find. I’m searching for a paradise, gonna go where the spirit guides"

Toisinaan ihmiset kysyvät miltä tuntuu asua paratiisissa. Onko se vain auringonpaistetta eikä töitä ollenkaan. Sanotaanko että töistä en jaksa enää stressata, teen pakolliset asiat ja se riittää. Aurinkohan täällä paistaa, mutta kyllä sitä odottaa että pääsee lenkille ilman vesipulloa. Lisäksi tämän paratiisin vessojen ovissa ei ole ikinä lukkoja ja kivoimman näköiset pojat eivät puhu englantia. Myöskin jokaisen miehen nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Samoin jokaisen ravintolan ja autovuokraamon nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Että sellainen pyhä kolminaisuus täällä.

Sometimes people ask me how does it feel like to live in a paradise. Is life just constant sunshine and no work at all. Let’s say that I don’t stress about work anymore, I do what I have to and that’s enough. The sun is also shining but I’m already waiting for being able to go running without taking a water bottle with me. Hence, in this paradise, there’re no locks on the bathroom doors, the best looking guys cannot speak English and every guy's name is either Nikos, Spiros or Kostas. Also every restaurant or car rental is called Nikos, Spiros or Kostas.

Ehkä hankalimmalta on tuntunut yksityisyyden puute, täällä tapahtuu niin vähän asioita että niistä kaikista yksityisimmistäkin asioista tulee kaikkien asioita. Toisena tulee se, että lähipiiri koostuu niin suuresta joukosta erilaisia persoonallisuuksia ja kansallisuuksia. Se on kyllä hauskaa, mutta lopulta vain muutama tyyppi tällä on sellainen, jonka kanssa uskoisin olevani ystävystynyt ns. normaaleissa olosuhteissakin. Toisinaan myöskin ärsyttää, että jos joku ottaa päähän, siitä ei kannata kehittää ongelmaa, koska kyseistä ihmistä joutuu sietämään vielä kuukauden eteenpäin ja asumaan samassa asunnossa hänen kanssaan. Siispä paistinpannujen nakkelun sijaan joutuu laskemaan päässään minuutteja siihen, että on lentokoneessa ja tietää ettei tarvitse enää ikinä tavata.

Maybe the hardest thing for me here has been the lack of privacy. There are not a lot of things happening here so even your personal things become everybody’s business. Hence, it's not always easy to live with people from so many different nationalities each having their own personalities. I’ve made great friends here but the downside it’s that I have to spend so much time also with people with who I don't have much in common and I might not hang out with in other circumstances. Hence if someone annoyis me really bad, I cannot really do much about it in order not to create bigger problems because we still have to live together. I just have to stay calm and hope we won’t cross paths ever again later in life.

Mitä persoonaan tulee niin perus olettamus tuntuu olevan, että jos ei hymyile jatkuvasti, jonkin täytyy olla pielessä. Toisinaan sitä saa olla selittämässä, että tämä minun naama nyt vain on tällainen. Sekin tuli huomattua, että jos ei vietä suurinta osaa ajastaan muiden harkkareiden kanssa, jää myös helposti vähän ulkopuolelle porukasta. Muutama ilta sitten minut jätettiin kutsumatta tyttöjen illanviettoon, koska auto oli jo täynnä. No mahduin lopulta mukaan kun huomautin, että tiivistäminen on keksitty. Tarvitsi myös juoda muutama shotti, jotta pääsin ärsytyksestä eroon. Ilta sinänsä oli erittäin onnistunut, mutta seuraava vapaapäivä kuluikin sängyn pohjalla ja kännykkäkin oli ottanut vähän osumaa. Eli siirrettäköön aikuistumista vielä vähän sitä kuuluisaa hamaa tulevaisuutta kohti.

When it comes to personality, not smiling all the time doesn’t necessarily mean that something is wrong. I always find myself explaining to people that ”this is my normal facial expression..”.  It is also easy to be left out in case you spent a lot of time doing other stuff than hanging out with the fellow interns. I noticed that last week when the girls were heading out. I had been away for the whole day and by the time I came back, the car was already full and no one actually told me what was going on.

Finally, I did join them but not before I mentioned that it sucks to be the only one left out. However, I had to drink a few shots to get over the irritation caused by the incident. The rest of the night was nice though; a little bit broken phone and a need to spent the following day in bed can definitely prove that. So, I don’t think I’m ready to grow up just yet.

Nyt on enää kuukausi jäljellä, parhaani mukaan olen koittanut tutustua ihmisiin myöskin tämän paikan ulkopuolella ja yrittänyt keksiä tekemistä. Muutaman päivän hengailinkin aika tiiviisti Kalifornialaisen tytön kanssa, joka oli täällä lomalla. Eniten nautin täällä lunnosta ja kivoista maisemista, mutta ehdottomasti olen enemmän kaupunkilaistyttö ja viihdyn suuremmassa paikassa. Tulipa muuten saatua uusi stalkkerikin! Hän oli perinteen mukaan kotoisin mistäkäs muultakaan kuin rakkaasta itänaapuristamme. Tällä kertaa kohtasimme uimassa, ensin hän kiersi ympyrää lähelläni ja lopulta seisoi niin takana, että astuin varpaille ja se vain tuijotti. Mikä parasta se asuu meidän hotellissa. Hyi.

One month left! My way to cope with things here has been getting to know a lot of people and going out of Benitses time to time. The best things here is the great nature, otherwise I think I'm more like a city girl and I need a bigger place to live. The last few days I hanged out with a girl from California who was travelling in Corfu. I also have a Russian stalker. Again! This time I was swimming when we met. At first he swam a circle around me and after that he came to stand so close behind me that I stepped on his foot and he was just staring. How creepy. And the best thing is that he's living in my hotel.

Mönkijä, hitaampi mönkijä ja mistä lähtien Rihanna on ollut housea

Heräsin tässä juuri 10h unilta. Takana on neljä yövuoroa ja pari reipasta päivää saarikiertelyä takana. Yksi harkkari kysyinkin, että mitäs kuuluu, kun ei ole näkynyt. Olenkin pääasiassa käynyt asunnolla vain nukkumassa muutaman tunnin ja pakkailemassa tavaroita. Tämä siksi, koska Berliiniläistyneet tyylipoliisit, serkkuni Juho ja hänen kaverinsa Riku, viettivät muutaman päivän Corfulla. Speedot jäivät helpotuksekseni tällä kertaa ostamatta ja muukin shoppailu vähemmälle, koska päivät kuluivat ajelemalla mönkijöillä ympäriinsä. Minulla sattuivat yövuorot tälle viikolle, joten päivät olivat sopivasti vapaata ja sain toimia oppaana.

Four night shifts and a few super active days are now behind. I haven't spent much time at home, I've mostly just gone there to sleep few hours and to pack my things. This is because my cousin Juho and his Friend Riku spent a couple of days in Corfu. These two stylish Berliners rented quads and I joined them to discover the island. My map reading skills seemed to have improved since last week! 

Mönkijöillä pääsikin paljon paremmin vähän syrjäisemmille rannoille, joilla snorklailtiin kirkkaissa vesissä ja väisteltiin ampiaisia. Nyt sujui suunnistaminenkin huomattavasti sujuvammin, kiitos viimeviikkoisen harjoittelun. Kerran vain eksyttiin, kun muistin yhden paikannimen väärin ja Corfu Town on sokkeloinen ja täynnä yksisuuntaisia katuja. Ei siinä muuten mitään, mutta Rikun mönkijä meni paluumatkalla vähän rikki, rollaattorillakin olisi päässyt kiitäen sen ohi, joten turhat mutkat olisi ollut siinä vaiheessa suositeltavaa välttää. Soitettiin matkalta myös vuokrafirmaan, että pääsisikö ne esimeriksi hakemaan tai korjaamaan mönkijän, kun ei ole ihan hirveän kivaa, jos se leviää liikenteen sekaan keskelle rinnettä. Sieltä kehotettiin ostamaan köysi ja hinaamaan. Kiitimme erinomaisesta asiakaspalvelusta. 

By quads it was easier to go to remote beaches where we snorkeled and enjoyed the sun. There were wasps everywhere which was annoying! We got lost only once because I recalled one place name wrong and Corfu Town is tricky to drive around due to one-way streets. Otherwise getting lost wouldn't have mattered but the engine of the other quad was coughing a lot and the quad was moving very slow. We called to the rental company if they could come fix it or pick us up but they just told us to buy rope and tow the quad. Needless to say how thankful we were for the great customer service.

Minäkin voitin tekniikkapelkoni ja kokeilin vähän ajaa. En kuitenkaan paljoa, koska muutoin oltaisiin varmaan edelleen matkalla takaisin Benitseen takanamme muutama sata autoa. Ajaminen on yksi haaste, kovaa ajaminen on toinen juttu.

Everyone who knows me knows that I'm afraid of driving a car, a scooter or anything. However, I tried driving  a quad yesterday, it wasn't that bad! Anyhow, guys drove most of the way otherwise we would probably still be on the way back to Benitses, two hundred cars behind us. Driving is one thing, driving fast is a whole other challenge!

Pojat lähtivät aamulla ja minulla on nyt kolme vapaapäivää. Aika palata normaaliin päivärutiiniin: urheilu-päikkärit-syöminen-päikkärit  ja aloittaa valmistautumisen uusiin vieraisiin sillä Pauliina ja Sallamaari tulevat tänne 10. päivä! Ihan pian siis! Super kivaa kun täällä käy tuttuja :)

Guys left in the morning to continue their trip and I have the next three days off. It's time to get back to my normal daily routine: sports-nap-eating-nap and start getting ready for the next guests. My dear friends Pauliina and Sallamaari will be here in 10 days, how cool is that! I'm excited!