Vietämme kolmatta kokonaista päivää Kambodzassa. Jätimme
Phnom Penhin taaksemme aamu seitsemältä ja jälleen kerran jumitamme huonosti
ilmastoidussa paikallisbussissa ainoina turisteina, päämääränämme Siam Reap.
This is our fourth day in Cambodia and we left Phnom Penh
behind us early in the morning. We’re are the only tourists in this local bus
and the A/C isn’t working but that’s fine since we are supposed to reach Siem
Reap in couple of hours.
Phnom Penh tuntui
aika likaiselta ja pieneltä kaupungilta. Pystyimme laskemaan katuvalot kahden
käden sormin ja auringonlaskun jälkeen kadut olivat pimeinä, mitä nyt
valotaulut valaisivat hieman. Roskat nakattiin suoraan kaduille ja suuria
roskakasoja lojuikin siellä täällä. Liikennevaloja ei ollut ja mitäpä virkaa
niillä olisikaan paikassa, jossa ei ole liikennesääntöjä. Kaikesta tästä huolimatta
tai ehkä juuri tuon erilaisuutensa vuoksi Phnom Penh tuntuikin niin mielenkiintoiselta.
In my opinion, Phnom Penh was quite a small and dirty city. We were able to count the street lights on two hands so after the sunset, the streets were pitch dark. Only the advertisements gave some light. People threw all their trash in the streets so the amount of litter was unbelievable. There were no traffic lights either because nobody needs those in a place where traffic rules don’t exist. In spite of all this or maybe because the city differs from the other cities I’ve visited before, I found Phnom Penh very interesting.
Koska Kambodzan historia on verinen, käytimme ensimmäisen
päivämme vierailemalla the Killing Fieldseillä ja S21 (Tuol Sleng) vankilassa. Heti Killing
Fieldsin sisäänkäynnillä meille annettiin kuulokkeet, joten pystyimme
kävelemään alueella omaan tahtiimme ja kuuntelemaan tarinoita alueella
tapahtuneista kauheuksista. Keskellä aluetta oli suuri monumentti, joka oli
täynnä uhrien pääkalloja, jotka oli jaoteltu ikäryhmittäin. Sen alaosassa oli
myös uhrien vaatteita ja tappovälineinä käytettyjä työkaluja. Vaikka monumentti
oli todella vaikuttava, varsinkin lasten pääkallojen ja vaatteiden näkeminen
teki pahaa.
Since the history of Cambodia is so bloody, we visited the
Killing Fields and S21 (Tuol Sleng). At the entrance of the Killing Fields, we
were given headsets so we were able to walk around the area and listen to
stories about the horrific things that happened there 40 years ago. The huge
monument filled with skulls of the victims was very impressive, the skulls were
divided by age groups and there were also clothes of the victims. Watching
skulls and clothes of small children just made me sick.
Itse alue ei ole kovin suuri ja vierailijat voivatkin
kiertää sen seuraamalla merkattua polkua, joka kulkee joukkohautojen ja muiden
tärkeiden paikkojen vierellä, samalla kuunnellen kuulokkeista mitä missäkin
tapahtui. Järkyttävin paikka oli ehdottomasti ”a Killing tree”, jota vasten
teloittajat hakkasivat pieniä lapsia. Sen viereltä löytyi joukkohauta, johon
oli haudattu yli sata alastonta naista ja lasta.
The area itself isn’t too big, visitors are supposed to follow the marked path, stop at the mass graves and other important places and listen what happened there. At least for me the worst part was seeing ”a Killing tree”, against which executioners beat small children. There was also a mass grave next to it, in which more than a hundred naked women and children were buried.
Mielestäni the Killing Fields oli ehdottomasti vierailun
arvoinen paikka, joka herätti paljon ajatuksia.
I think the Killing Fields was definitely worth seeing and it
really made me think of all those people who died there.
