"I’m searching for a paradise that I just can’t seem to find. I’m searching for a paradise, gonna go where the spirit guides"

Toisinaan ihmiset kysyvät miltä tuntuu asua paratiisissa. Onko se vain auringonpaistetta eikä töitä ollenkaan. Sanotaanko että töistä en jaksa enää stressata, teen pakolliset asiat ja se riittää. Aurinkohan täällä paistaa, mutta kyllä sitä odottaa että pääsee lenkille ilman vesipulloa. Lisäksi tämän paratiisin vessojen ovissa ei ole ikinä lukkoja ja kivoimman näköiset pojat eivät puhu englantia. Myöskin jokaisen miehen nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Samoin jokaisen ravintolan ja autovuokraamon nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Että sellainen pyhä kolminaisuus täällä.

Sometimes people ask me how does it feel like to live in a paradise. Is life just constant sunshine and no work at all. Let’s say that I don’t stress about work anymore, I do what I have to and that’s enough. The sun is also shining but I’m already waiting for being able to go running without taking a water bottle with me. Hence, in this paradise, there’re no locks on the bathroom doors, the best looking guys cannot speak English and every guy's name is either Nikos, Spiros or Kostas. Also every restaurant or car rental is called Nikos, Spiros or Kostas.

Ehkä hankalimmalta on tuntunut yksityisyyden puute, täällä tapahtuu niin vähän asioita että niistä kaikista yksityisimmistäkin asioista tulee kaikkien asioita. Toisena tulee se, että lähipiiri koostuu niin suuresta joukosta erilaisia persoonallisuuksia ja kansallisuuksia. Se on kyllä hauskaa, mutta lopulta vain muutama tyyppi tällä on sellainen, jonka kanssa uskoisin olevani ystävystynyt ns. normaaleissa olosuhteissakin. Toisinaan myöskin ärsyttää, että jos joku ottaa päähän, siitä ei kannata kehittää ongelmaa, koska kyseistä ihmistä joutuu sietämään vielä kuukauden eteenpäin ja asumaan samassa asunnossa hänen kanssaan. Siispä paistinpannujen nakkelun sijaan joutuu laskemaan päässään minuutteja siihen, että on lentokoneessa ja tietää ettei tarvitse enää ikinä tavata.

Maybe the hardest thing for me here has been the lack of privacy. There are not a lot of things happening here so even your personal things become everybody’s business. Hence, it's not always easy to live with people from so many different nationalities each having their own personalities. I’ve made great friends here but the downside it’s that I have to spend so much time also with people with who I don't have much in common and I might not hang out with in other circumstances. Hence if someone annoyis me really bad, I cannot really do much about it in order not to create bigger problems because we still have to live together. I just have to stay calm and hope we won’t cross paths ever again later in life.

Mitä persoonaan tulee niin perus olettamus tuntuu olevan, että jos ei hymyile jatkuvasti, jonkin täytyy olla pielessä. Toisinaan sitä saa olla selittämässä, että tämä minun naama nyt vain on tällainen. Sekin tuli huomattua, että jos ei vietä suurinta osaa ajastaan muiden harkkareiden kanssa, jää myös helposti vähän ulkopuolelle porukasta. Muutama ilta sitten minut jätettiin kutsumatta tyttöjen illanviettoon, koska auto oli jo täynnä. No mahduin lopulta mukaan kun huomautin, että tiivistäminen on keksitty. Tarvitsi myös juoda muutama shotti, jotta pääsin ärsytyksestä eroon. Ilta sinänsä oli erittäin onnistunut, mutta seuraava vapaapäivä kuluikin sängyn pohjalla ja kännykkäkin oli ottanut vähän osumaa. Eli siirrettäköön aikuistumista vielä vähän sitä kuuluisaa hamaa tulevaisuutta kohti.

When it comes to personality, not smiling all the time doesn’t necessarily mean that something is wrong. I always find myself explaining to people that ”this is my normal facial expression..”.  It is also easy to be left out in case you spent a lot of time doing other stuff than hanging out with the fellow interns. I noticed that last week when the girls were heading out. I had been away for the whole day and by the time I came back, the car was already full and no one actually told me what was going on.

Finally, I did join them but not before I mentioned that it sucks to be the only one left out. However, I had to drink a few shots to get over the irritation caused by the incident. The rest of the night was nice though; a little bit broken phone and a need to spent the following day in bed can definitely prove that. So, I don’t think I’m ready to grow up just yet.

Nyt on enää kuukausi jäljellä, parhaani mukaan olen koittanut tutustua ihmisiin myöskin tämän paikan ulkopuolella ja yrittänyt keksiä tekemistä. Muutaman päivän hengailinkin aika tiiviisti Kalifornialaisen tytön kanssa, joka oli täällä lomalla. Eniten nautin täällä lunnosta ja kivoista maisemista, mutta ehdottomasti olen enemmän kaupunkilaistyttö ja viihdyn suuremmassa paikassa. Tulipa muuten saatua uusi stalkkerikin! Hän oli perinteen mukaan kotoisin mistäkäs muultakaan kuin rakkaasta itänaapuristamme. Tällä kertaa kohtasimme uimassa, ensin hän kiersi ympyrää lähelläni ja lopulta seisoi niin takana, että astuin varpaille ja se vain tuijotti. Mikä parasta se asuu meidän hotellissa. Hyi.

One month left! My way to cope with things here has been getting to know a lot of people and going out of Benitses time to time. The best things here is the great nature, otherwise I think I'm more like a city girl and I need a bigger place to live. The last few days I hanged out with a girl from California who was travelling in Corfu. I also have a Russian stalker. Again! This time I was swimming when we met. At first he swam a circle around me and after that he came to stand so close behind me that I stepped on his foot and he was just staring. How creepy. And the best thing is that he's living in my hotel.

Sometimes there's things a man cannot know, gears won't turn and the leaves won't grow. There's no place to run and no gasoline, engine won't turn and the train won't leave

Täällä on hakattu päätä seinään motivaation suhteen ja katsottu peiliin, että onko se vika itsessä vai ympäristössä. Kun olen kuukauden katsellut meininkiä täällä, voin todeta, että olen oppinut hoitamaan aamiaisbuffettia ja käärimään ruokailuvälineet siististi servettiin. Jos en halua olla maailman nopein ruokailuvälineidenservetteihinkäärijä, en oikein näe miten tämä harjoittelu edistää minua ammatillisesti. Jos puhuisin venäjää asia olisi toisin. Vaikka koen osaavani asiakaspalvelun, en osaa auttaa vaikka kuinka haluaisin, koska ei ole yhteistä kieltä.  Nyt se menee niin, että tarjoan asiakkaalle teetä, kun hän haluaakin tietää bussiaikataulusta.

Tänään tiskejä kuivatessani mietin, että tarvitaanko tähän todellakin joku tutkinto. Lisäksi täällä on suht kova kontrolli asioiden suhteen, tuntuu että oikein uskalla yrittää mitään ettei vain tekisi mitään virhettä. Jos ei ole varaa virheille niin miten sitä ikinä oppii mistään mitään? Oikeastaan voisin verrata oloni tuntuvan vähän siltä kuin minun pitäisi käyttää kellukkeita uidessa vaikka osaankin uida. Ihan vain siltä varalta, että jos yllättäen hämmennyn ja unohdan miten uidaan vaikka olen osannut asian viimeiset 18 vuotta. Tänään minulle opetettiin kädestä pitäen miten käytetään printteriä.

Turhauttaa. Omaa asennetta voi aina tietenkin fiksata, ja tiedän että ainaisella valittamisella vain lietsoo omaa huonoa fiilistä, joten koitan tsempata, olla vähemmän passiivinen ja suunnitella vapaa-ajalle kivaa tekemistä. Mutta kaipa siinä ympäristössäkin on jotain pielessä, jos kokee harjoittelun aiheuttavan pääasiassa äyllistä kuolemaa ja omien taitojen epäilyä. Olen myös alkanut kyseenalaistaa teoriani siitä, että ruskettuneena ihminen on onnellisempi. Itseasissa se meneekin niin, että ruskettuneena näyttää alakuloisuuskin paremmalta.

Tämän vuoksi pyysinkin eilen saada keskustella pomoni kanssa, jotta saatoin todeta että motivaationi on nollissa ja eipä kiinnosta, jos jatkuu tällaisenaan. Tuloksena on, että minulle ja muille harkkareille järjestetään 2h/vk treenausta asioista. Minun tehtäväkseni ilmeisesti jää suunnitella mitä meidän tulee oppia, ehdotin että muun muassa respajuttuja voisi katsoa, koska onhan tämä hotelli.

Mielenkiintoinen lähestymistapa, että minun tulee suunnitella oma harjoitteluni. Olen kuulema myös ensimmäinen, joka on maininnut tilanteesta. Kaiken kaikkian minun olisi kuulema pitänyt olla itse aktiivisempi ja mennä pyytämään opetusta sen sijaan olen kuulema näyttänyt masentuneelta. Niinno, ärsyttäähän se lentää toiseen maahan omilla rahoillani täyttelemään sokerikkoja. Myöskin kulttuuri vaikuttaa, oikeasti luulin että harjoittelijoille olisi jonkinmoinen selkeä aikataulu/suunnitelma mitä asioita käydään milloinkin läpi ja ohjeistus tulisi työnantajan puolelta.

Saatiin sitten uudet työvuorot ja siihen on pistetty aikaa treeenaukselle eli ehkäpä mun jutussa oli pointtia! Muut harkkarit nyt eivät olleet kovin innoissaan, koska monelle tämä meininki on ihan fine, moni tykkää olla lomalla ja toisille taas on mielekästä tekemistä. En sitten tiedä kääntyykö tämä avautuminen itseäni vastaan, puhuin pääasiassa omasta puolestani, että kaipaan muutosta. Itsellä kun tuota “lomaa” on ollut tässä viimeiset puoli vuotta aika paljon niin kaipaan mielekästä tekemistä. Siispä päätin myös että lähden kuukautta aikaisemmin pois, otan tästä irti mitä saan ja koitan löytää toiseksi harkkapaikaksi jotain luonteelleni sopivampaa. Olenpahan ainakin yrittänyt vaikuttaa tilanteeseeni. 

Tämän tekstin tarkoitus ei ole millään tapaa kritisoida pomoani, jokaisella on tapansa hoitaa asiat ja ne tavat eivät välttämättä sovi kaikille, todella moni on varmasti viihtynyt täällä mainiosti ja ollut tyytyväinen. Itsekin toivon voivani sanoa samaa kahden seuraavan kuukauden jälkeen. Eri kulttuureista ja taustoista tulevilla ihmisillä on myös luonnollisesti erilaiset toimintatavat. Pääasia varmaan, että tulemme toimeen. Nähtävästi olen vain liian särmä ja en jaksa innostua, jos käytän aikani asioihin, joista en koe saavani sen suurempaa hyötyä.

Fiilistä on myös laskenut se, että jouduin luopumaan käytännön syistä Jyväskylän asunnostani. Kun on niin monta kuukautta halunnut vain omaan kotiin niin harmittaahan se, että näin ei tule käymään ja asiat pitää taas sumplia uudestaan. Mutta ei siinä, näillä mennään ja toivottavasti positiivisempaan suuntaan! Se on plussaa et puitteet on täällä hetkellä jees ja uimapatjakin löytyy! 

ps. saan tehtyä ainakin neljä ruokailuvälinesettiä minuutissa. 

This time only in Finnish. Just wondering about my personality and how to find the motivation to do stuff that doesn't seem to build up my professional expertise. It hasn't been easy for me to adjust to a new culture and different kinds of working methods than I'm used to. I'm trying though!

Bungalowiton Koh Phangan

Thaimaan kovimmat skootterinvuokraajat ovat rantautuneet Koh Phanganille. Vähän jo huomiset Full Moon Partyt kiiluvat silmissä. Koska nuo bileet keräävät max 30 000 juhlijaa Haad Rinin rannalle, on saarelta todella hankala löytää majoitusta. Me kuitenkin varailtiin suht kiva bungalowi jo hyvissä ajoin netin kautta (Seagate Beach Resort) Ban Tai -beachilta ettei tarvitse sitten tänne päästyä stressailla majoituksen suhteen ja voidaan rauhassa chillailla bungalowin terassilla ja rannalla. No mutta kuinkas ollakaan, kun päästiin paikalle kävi ilmi ettei kyseisestä hostellista voi enää nykyään varata netin kautta majoitusta, eikä vapaita bungaloweja tietenkään enää ollut. Omistajat sanoivat etteivät tiedä käyttämäämme booking firmaa (Asiawebdirect.com) eivätkä ole yhteistyössä heidän kanssaan. Koska minulla kuitenkin oli varausvahvistus ja maksutosite, alkoivat he selvitellä asiaa. Selitys oli, että booking firma oli vahvistanut hostellin omistajalta meidän varauksen, mutta koska työntekijät vuokraavat firmaa omistajalta, ei bookkaus ollut tullut heidän tietoonsa. Saatiin ilmaiset juomat ja kolmeksi yöksi majoitus toisesta hostellista pääkadun varresta. Hei hei bungalowi ja rantamaisema, terve kliininen valkoseinäinen huone, jonne kuljetaan 6 hengen dorm-huoneen kautta ja wc ja suihku jaetaan muiden kanssa. Ilmastointikin saatiin vasta tänään toimimaan.

Eihän tämä nyt ihan ole mitä haluttiin, plus tämä on oikeasti halvempi kuin mitä ollaan maksettu. Mentiin siis eilen illalla Seagateen pytämään vähän kompensaatiota, ajalteltiin että jos edes saataisiin skootteri pariksi päiväksi käyttöön se korvaisi rahallisen menetyksen ja mielipahan. Mitä vielä, mies joka oli vuorossa veti viskiä ja poltteli pilveä eikä suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Ei kuulema kiinnosta, jos asiakkaat eivät ole tyytyväisiä, koska ei edes olla heidän asiakkaitaan vaan nettifirman. Hyvä ettei tullut sen tiskin yli kimppuun, kun kysyin saataisiinko edes skootteria käyttää. Pysyttiin kutenkin asiallisina ja vuokrattiin aamulla skootteri muualta ja koitettiin myöskin etsiä muuta majoituista. Kaikki täynnä, mutta tulipa kierrettyä tätä saarta ja nähtyä missä olisi voinut asua. Koh Phanganille tulijoita kehotan ehdottomasti suuntaamaan saaren pohjoisosaan Mae Haad -beachille, siellä näytti olevan bungaloveja rannalla 400-600THB hintaan hulppeissa maisemissa.

Otettiin myös Asiawebdirect.comiin yhteyttä ja sieltä päästä kyllä hoisivat asiat hyvin. Sovittiin, että palauttavat meille rahat yhdestä yöstä ja mennään viimeiseksi yöksi tuonne Seagateen, kun sieltä vapautuu yksi bungalowi, ei sillä että yhtään olisi fiilistä mennä sinne.

Mutta vastoinkäymisiä sattuu. Ymmärrän myös, että tuplavarauksia sattuu ja ettei lisää bungaloweja taiota tyhjästä, mutta luulisi myös, että majoituspalvelujen tarjoajat seuraisivat missä heidän palveluitaan voi varata. Myöskin tyytymättömiä asiakkaita kannattaisi kohdella muuten kuin huutamalla päin naamaa, varsinkin silloin kun asiakas pyytää maksamilleen rahoille vastinetta.

Ei tämä kuitenkaan lannista, eihän tänne muutenkaan tultu hostellille istumaan ja reissu on muuten mennyt tähän asti mainiosti. Teakin sai sukelluskortin suoritettua (jee jee!!) ja omatkin sukellukset meni tosi hyvin; pystyin olemaan molemmilla sukelluksilla pinnan alla tunnin eli omia ennätyksiä rikotaan! Kivaa on myös se, että tänään saatiin Tean kaveri Singaporesta tänne eli Full Mooneja lähdetään valloittamaan kolmestaan huomenna. Pitänee olla mahdollisimman turisti ja hommailla joku Full Moon -teeppari, kun se viime kerralla jäi ostamatta. Sen voi sitten vetää Suomessakin niskaan, jotta tyypit voi olla "uu ooksä ollu tuolla?!!". No ei, mutta onhan se kiva olla joku muisto näistäkin karkeloista.

Mai Pen Rai

Tulin tuossa äsken kotia keskustasta. Lähdettiin viettämään iltaa muiden asukkaiden kanssa Ocean-uima-allasbaarin/ravintolan avajaisiin, mutta itse en halunnut lähteä jatkamaan siitä enää muualle. Täälläkin on sama kuin Suomessa, alkoholittoman juoman tilaaminen on yhtä kallista kuin alkoholillisen, tyhmää. Kun lähdin baarista, jouduin kokeilemaan kolmea eri taxia ja jäämään aina pois kyydistä ennen kuin löysin kuskin, joka osasi ajaa edes vähän oikeaan suuntaan. Yksikseen ei ollut kyllä kiva hortoilla tuolla, kun en voi vielä sanoa osaavani kulkea täällä ja tänne asunnolle on aika hankala löytää. Mutta lopulta onnisti!

Tänään päivällä kävin Antin ja Nikon kanssa Chatuchakin markkinoilla pyörimässä. Ostin shortsit ja sairaan hienon farkkuliivin, jossa on pitsinen selkä. Koitan ostaa vain juttuja, joista voi olla varma että käyttän.

siitä vielä koiranpentu kotiinviemisiksi

Eilen meillä oli muutaman tunnin PowerPoint -esitelmän ja puheen käsittävä orientaatio koulussa. Mulle jostain syystä annettiin myös vastuutehtävä pitää yhteyttä opettajiin ja tiedottaa oppilaita, jos vaihtareille joudutaan näiden Bangkokin levottomuuksien vuoksi järjestämään esim. hätämajoitusta. Mikäs siinä vaikka en millään tapaa halunnut ottaa tehtävää hoitaakseni. Tämä siis varmaan sen vuoksi, että Lumpinin puistossa, yhden metropysäkin päässä mun asunnolta, räjäytettiin eilen jonkin sortin amatööripommi.

Orientaation jälkeen illallan pari saksalaista poikaa järkkäsi kotibileet. Oli mukava tavata muita vaihtareita omasta koulusta, koska muutenhan meillä ei ole ollut _yhtään_ mitään oriantaatiohommeleita, joissa voisi tutustua tyyppeihin. Saatiin muutes yksi suomalainen lisää porukkaan, kun tutustuttiin tyttöön, joka myös opiskelee täällä. Vaihteeksi myös tyttöseuraa jee! Tässä koulussa on orientaation suhteen aika eri meininki kuin Suomessa, itse entisenä kv-tuutorina on nimittäin hommattu asuntoja ja suurin piirtein ostettu lentoliputkin vaihtareiden puolesta. Mutta eipä siinä mitään, oppiipahan ottamaan itse vastuuta asioista täällä. Kotibileet puolestaan siirtyi aika nopsaan parkkihalliin, koska kuulemma oli liian äänekästä. Siitä suunnattiin Route 66-baariin, missä tuli myös viikko sitten tampattua.

Ensin näin

ja sitten näin

Olen tässä miettinyt aika paljon, että mitä se vaihtaerielämä oikein on. Tuntuu nimittäin, että useimmille se on vaan ryyppäämistä ryyppäämisen perään. Ja no miespuolisille tulee plussana halvat strippiklubit ja aina valmiit thaikkutytöt. Itse taas ajattelee, että kerta en Suomessakaan tissuttele joka ilta tai käy baareissa monesti viikossa, miksi tekisin sitä täälläkään. Sitte kun olen maininnut asiasta joillekin vaihtareille, vastaus on yleensä ”why don’t you wanna have a time of your life?”. Jännä, itsestä tuntuu surulliselta ajatella, että elämäni paras aika olisi sitä, kun vedän perseet ulkomailla. 

Jollain tapaa on sellainen been there, done that –olo.  Mutta joo, turha pelätä että baarikuvat loppuisivat tähän, on vain tullut mietittyä tätä meininkiä. Lisäksi olisi mukava voida lähteä mukaan paikkoihin ilman, että joutuu selittelemään ettei oikeasti halua sitä kaljaa. Tänään vähän jo ärähdin yhdelle tyypille, joka vaan jaksoi jankata.

Route 66 -naisten vessassa oli livemusaa!

Vahingossa muuten eksyin strippiklubillekin yksi ilta, niin siinä käy kun kysyy pojilta osoitteen mihin tulla. Roudasin sinne sitten 10 muutakin ihmistä mukana ja tajusin asian laidan vasta paikanpäällä.. Eipä siinä, tulipa nähtyä sitten sekin puoli kulttuurista! Kiitos sivistämisestä, u know who you are!

-----------------------------------------------------------------------------------------------

I just came back home from the center where I was spending the evening with some students living in the same residence with me. We went to an opening of a new club called “Ocean”, it was supposed to be a pool party but actually there was no one swimming in the pool. Afterwards, I didn’t feel like going to a nightclub so I left earlier than others. It was so hard to find a taxi driver who knew this address, I had to change the taxi three times. It wasn’t too much fun since it was already late, the drivers didn’t speak English and even I wasn’t quite sure how to get here. But I got home eventually!

Earlier today, I went to a Chatuchak Weekend Market with my Finnish friends Antti and Niko. We found some nice clothes, guys actually bought more than me!

We also had a short orientation at school, it only consisted of a PowerPoint presentation and a speech. Hence, later in the evening, two guys organized a house party which was cool. It was nice to meet other exchange students :) Of course we ended up dancing at a Route 66 bar, it was the same place where I was also last week.

I’ve been thinking about a lot what it actually is to be an exchange student. Of course the main thing is not to study (haha) but for me it’s weird that many people just seem to think that it’s all about getting wasted. It’s not that I don’t like to party, I really do. But if I don’t go out in Finland all the time, why would I spend my money on that here either. For me “having the time of my life” means so much more than just another fancy drink and a nice hangover in the morning. But don’t worry, there will still be party pictures in this blog :D These are just some thoughts that have been in my mind lately, since all this is so obvious here. I would love to enjoy my soda water without having to explain why it’s not beer in my glass.

A few nights ago, I also ended up in a strip club. That happens when you call to your male friends and ask for an address of a bar they are at.. Naturally, I didn’t realize what kind of a bar it was until I walked in there, I also brought a group of people with me haha. But never mind, it was kind of cool to see that side of this country too!