Normihommia käyttää 3h koulumatkoihin

Nyt on koti, tai paremminkin huomisaamusta lähtien on. En malta odottaa, että saa nakeltua kamat minne haluaa, eikä kalliimpia juttuja tarvitse aina lukita tallelokeroon. Tähän hostelliin ovat myös osuneet kaikista raastavimmat huonetoverit. Pari yötä sitten tässä huoneessa asui nainen, joka röökasi tuossa parvekkeella (koko huone haisi), skypetti kovaan ääneen myöhään, mumisi itsekseen, kuorsasi yöllä ja lopuksi päätti alkaa puhumaan puhelimessa aamu viideltä, tiputtaa puhelimen ja tulla tökkimään mua hereille kysyen, josko puhelin olisi tipahtunut mun sängyn reunan väliin. Sieltähän se löytyi. Lopuksi se alkoi vielä pakkaamaan. Oma herätys kouluun olisi ollut ”vasta” kuudelta. Tuon ääliön takia sitä unta tuli yöllä ehkä se kolme tuntia.

Polleana koulutielle

Asunnon etsiminen täältä ei ole siitä helpoimmasta päästä, koska uusia asuntoloita rakennetaan jatkuvasti ja monillakaan ei ole nettisivua. Jos onnistuu sähköpostitse ottamaan johonkin paikkaan yhteyttä, vastausta on useimmiten turha odotella. Jonkin verran kiertelin eri asuntoja koulun lähellä, mutta ei ollut vapaata ennen ensi kuuta ja toisekseen saatiin rukattua lukujärjestys tänään niin, että koulua on vain kahtena päivänä. Näin ollen alkoi tuo keskustan läheisyys houkuttaa aika paljon. En sitten tiedä miten paljon nuihin muihin vaihtareihin tutustuu, mutta enpä ota paineita. En oikeastaan missään vaiheessa kaivannutkaan asumaan vaihtarikeskittymään.

Kampusaluetta, siellä liehui myös Suomen lippu!

Cathedral of Learning

Asunto on nimeltään Nonsi Residence ja se sijaitsee aika rauhallisella alueella muutaman metropysäkin päässä Sukhumvitista, joka on vilkasta keskusta aluetta. Tuo on se, josta mainitsin viime postauksessa. Hinta on suolaiset n. 13 000bht/kk (290€) per naama en ikinä kuvitellut maksavani Thaimaassa niin paljon. Saadaan tuohon hintaan kuitenkin myös siivooja, ilmainen netti ja neliöitä huimat 67m2. Uima-allas ei ennen tänne tuloa ollut kriteerinä, mutta nyt voin sanoa, että on se vaan kiva näillä helteillä! Meitä on tuolla asuntolassa siis kaksi suomalaista poikaa, minä ja mun kämppiksenä ranskalainen vaihtari. Olisihan nuita asuntoja voinut enemmänkin katsella ja vertailla, mutta aika arpapeliä se loppuunsa on. Lisäksi ruuhkat täällä on ihan kamalia eli kiertelepä siinä sitten eri alueita koulupäivän jälkeen.

Koululla ollaan oltu nyt parina päivänä ja katsasteltu miltä vaikuttaa. Tiistaina oli aikomus mennä tunneille, mutta nukuttiin vähän myöhään.. lopulta päätettiin vain jäädä hoitelemaan asioita Hua Makin kampukselle, esim hommaamaan student Id:t. Tämä viikko on muutenkin sellainen sopeutumisviikko ettei ole niin väliä onko tunneilla vai ei. Hua Makin kampuksella törmättiin vanhempaan naiseen, joka ilmeisimmin auttelee opiskelijoita tarvittaessa asuntoasioissa sun muissa. Hän otti meidät sitten huostaansa, harjoiteltiin vähän thaita, käytiin ottamassa valokuvia opiskelijakorttia varten ja lopuksi hän tarjosi meille vielä lounaankin. Eihän sitä tunneille ehtinyt :) Hän ja toinen vaihtareista vastaava nainen ovat selvästi vähän nokatusten, on tässä saanut kuulla pieniä huomautuksia molempien suusta miten toinen ei tiedä mistään mitään. Mukavia ovat minun mielestä kyllä molemmat ja auttavat tarvittaessa.

Tällä mennään 45 min matka kampukselta toiselle

Suvarnabhumin pääkampus sen sijaan on hurjan iso ja hieno, Tylypahkan ja kreikkalaisten temppeleiden sekoitus haha. Mahtipontisuus on täällä se juttu. Tänään jopa löydettiin tunneille. Sain myös ekana päivän huomautuksen hameenhelman liian lyhkäisestä pituudesta ja käskyn mennä ostamaan uusi, jotta pääsen tunneille. Vähänkö otti päähän huomioiden, että ostin hameen virallisesta kouluvaatekaupasta ja se on tasan yhtä lyhyt kuin thai tytöilläkin. En todellakaan mennyt ostamaan uutta, koska selvästikin päättivät vain nipottaa oppilaalle, joka erottuu joukosta.

Itsellä on vähän ristiriitainen olo, tuntuu aika turhalta että koulua on niin vähän haha. Mulla on kuitenkin jo ennestään niin paljon kursseja tehtynä, että teen täällä vain pakolliset neljä kurssia. Onhan se kiva olla vaihdossa jne. Olen kuitenkin koittanut tehdä opintoja nopsempaan tahtiin ja lopulta tämä vaihto sekoitti kuviot aikalailla, ensinnäkin kun en voinutkaan lähteä jo viime syksynä ja toisekseen täällä on sitten luppoaikaa tosi paljon. Totta kai voi reissailla, mutta mielenkiinto kohdistuu enemmänkin Thaimaan naapurimaihin, koska Thaimassa olen ennenkin pyörinyt, ja niihin ei ihan viiden päivän vapailla lähdetä. Ehkä jos lentäisi, mutta oma päätös oli upottaa säästöt pääasiassa ausseihin eli tuskin paljon lennellään täällä! Parhaat sukelluspaikatkin sijatsevat etelä Thaimaassa suht kaukana Bangkokista. Tyhmää valittaa, kun olen tänne niin kovasti halunnut, en vaan ole tottunut moniin vapaapäiviin. Voisin esim käydä töissä :D Ne kurssit mitä valitsin ovat varmasti hyödyllisiä ja vaativia, mutta kuitenkin lähes puolen vuoden "lomailu" ilman säännöllisiä tuloja ei vaan sovi ollenkaan mun luonteelle. On oikeasti ollut ikävä Mick’siin! Mutta eiköhän se tästä. Nyt on jotenkin edelleen vielä vähän poikki kaikesta, kunhan pääsee asettumaan aloilleen niin sitten ehkä jaksaa vähän suunnitella juttuja. 

Mielenosoitukset alkaa maanantaina, opettaja sanoi tänään, että luultavasti jo aiemminkin. Kerta asutaan keskustammassa kuin useimmat oppilaat, meitä kehotettiin varuulta varastoimaan ruokaa ja vettä, jos sattuu että emme voi poistua asunnolta. Ei pitäisi sinänsä olla ongelmaa, koska kohteet, joissa mielenosoittajat liikkuvat, on ilmoitettu etukäteen ja ei kyllä asuta siellä päin.

Kouluun pitää kuitenkin mennä metrolla ja bussilla taxin sijaan, jota on nyt käytetty eniten.

Stalkkeri ja nuudelisoppaa

Bangkook! Tulin tänne eilen. Oli kyllä aika ryytynyt olo lentojen jälkeen, piti vaihtaa konetta kahdesti, ensin Darwinissa, jossa vietin 7h kentällä ja sitten vielä Kuala Lumpurissa. Ei tullut hirveästi nukuttua, koska kaikki sohvapaikat kentällä oli viety. Darwinissa menin jo hyvissä ajoin portin lähettyville, mutta siinä oli kyltti, että portti avataan puoli tuntia ennen lähtöä. Siispä löysin vihdoin vapaan sohvan ja rupesin nukkumaan. Puoli tuntia ennen lähtöä aloin kuitenkin ihmetellä, miksei vieläkään tule mitään kuulutuksia, että voi mennä koneeseen ja muutenkin oli tosi vähän ihmisiä siinä. Sitten hokasin, että Ahaa, tämä ei ollutkaan vielä se virallinen portti vaan pitää mennä vielä jonkun passintarkistuksen läpi. Siellähän oli aikamoiset jonot :D 10 minuuttia ennen koneen lähtöä tuli kuulutus, että nyt viimeiset ihmiset koneeseen ja olin vielä jonottamassa. Lopulta ehdin koneeseen 2 min ennen ilmoitettua lähtöaikaa. Hehee. Muutamat muutkin olivat sekoilleet niin tulivat vielä minua myöhemmin. Jos olisin taas missannut lennon niin en kyllä varmana olisi kirjoittanut siitä tänne :DD Kuala Lumpurin vaihto sen sijaan meni ongelmitta. Kentällä oli vaan ahdistavaa nähdä muslimipariskuntia ja naisia burkat päällä, yhdessä ei kyllä näkynyt edes silmäreikiä. Onneksi olen suomalainen niin ei tarvitse viettää elämää kokovartaloteltan sisällä.

looking for a flat

Bangkokissa otin pinkin taxin hostellille. Kuski oli pienempi kuin minun rinkka. Maksoin kyydistä 250 thb eli 5,5€, ei paha! Tämä hostelli on tosi kiva, tulee oikeastaan mieleen hotelli. Sänky on iso, jokaiselle on oma kaappi ja yöpöytä ja sängyn ympärille saa verhon. Hintaan kuuluu myös ilmainen aamiainen, tänään kuitenkin nukuin sen ohi (12h unta teki terää). Huonetoverini vietnamilainen tyttö lahjoitti minulle kuitenkin nuudeleita ja pikakahvia :) Yksi huono puoli tässä hostellissa kuitenkin on, huono kielitaitoinen venäläinen poika, joka nukkuu tuossa yläsängyssä. Alkuun se oli ihan järkyttynyt, kun tajusi, että joutuu nukkumaan naispuolisen henkilön kanssa samassa huoneessa. Siihen se sitten jäikin, tuo on niitä henkilöitä, jotka ei tajua milloin toista ei kiinnosta jutella vuorokauden matkustamisen jälkeen, varsinkaan venäjäksi. Yritti saada mua mukaan jonnekin akvaarioon ja sen jälkeen sopia tapaamista tänne hostellille illaksi. Onneksi olin sopinut näkeväni toisen suomalaisen vaihtarin niin oli syy sanoa ei. Kun tulin takaisin, yritin vetää verhon kiinni ja keskittyä netissä surffailuun. Se kuitenkin parkkeerasi itsensä juuri siihen kohtaan mihin verho ei yllä ja alkoi taas jauhamaan. Ei ollut tulla loppua. Tänään vietin vietnamilaisen tytön kanssa päivän kaupungilla ja venäläinen ei onneksi ollut täällä, kun tultiin takaisin. Nyt illalla, kun se tuli takaisin, se änkesi silittämään olkapäätä, esittämään tekoitkua ja sopertamaan ”tomorrow, me go back to Russia”. Joo mielellään, hei hei.

Bangkok vaikuttaa ihan kivalta, sääkään ei ole turhan kuuma. Eilen näin toista suomalaista vaihtaria illasta ja tänään pyörin vietnamilaisen huonetoverin kanssa ostoksilla ja harjoittelin käyttämään metroa ja skytrainia. Sain jopa paikallisen sim-kortin netillä hommattua : ) Asuntojuttuja olen vähän koittanut katsella, yksi huone/yksiö olisi vapaana ihan kivalta alueelta, mutta se on harmillisen kaukana kaikesta, joten en taida ottaa. Maanantaina mennään käymään koululla niin jospa saisi jotain infoa mistä kannattaisi katsella! Huomenna menen Chatuchakin viikonloppumarkkinoille, pitää ostaa jotain vaatetta. Alkaa nuo muutamat mukana olevat rytkyt masentaa, eikä nuo ylilyhyet shortsit ehkä muutenkaan edusta sitä toivottua koulupukeutumista..

girly stuff

Bangkokissa on 13.1 mielenosoitus, jolloin yritetään tukkia Bangkokin 20 pääkatua. Tämä hostelli on juuri tuolla alueella ja tällä alueella oli myös ollut ampuminen joku aika sitten. Itse en kuitenkaan ole huomannut mitään erityistä, pitää nyt kuitenkin katsoa mihin sitä asettuisi nuiden mielenosoitusten ajaksi, koska silloin ei kyllä suuremmin kannattane niillä alueilla ulkosalla liikkua.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

I arrived in Bangkok yesterday. Flights went pretty well, even though I almost managed to miss my Darwin-Kuala Lumpur flight.. I was sleeping and didn’t realize I had to go through a one more passport controll before they let me go to the gate. There were a lot of people queueing and that’s why I boarded the plane only 2 minutes before the departure haha.

I’m gonna stay in a hostel until I find a flat. This hostel where I’m staying in (Siamaze) at the moment is very nice and clean, probably the best hostel I’ve stayed in during my trip. It’s not located in the center though, but MRT is pretty easy to use. I ’ve spent a lot of time with a Vietnamese girl who is also staying in this 4 bed dorm. Today we went shopping and tomorrow we’re gonna go to Chatuchak Weekend Market since I really need to buy some proper clothes. Cannot really use these mini shorts that I have with me at school..

I also have a stalker, a russian boy who’s staying in a same room with me. He doesn’t speak much English, I don’t speak any Russian (I’ve told him that) but he’s still talking all the time. He’s like a puppy that won’t leave me alone. Super annoying. Luckily he will leave tomorrow morning.  

There will be a protest in Bangkok after ten days and the protesters are planning to close some of the biggest streets etc. I really gotta consider where to stay during that time since it might not be too safe in this area where I’m staying right now. Some people actually got killed here a while ago. Now it’s quite peaceful here though.

Sademetsissä mä pompin vain (ja joskus pöydillä)

Hyvää joulua! Ei kyllä tunnu joululta, ulkona on niin lämmin, että pysyttelen mieluummin sisällä tuulettimen lähettyvillä. Vaihdoin hostellia, tämä on nyt Cairnsin keskustassa eli sykkeessä. Vielä mietin olisinko koko loppuajan täällä, ei vaan jaksa pakata kamoja aina uudestaan ja tämä paikka vaikuttaa ihan ok kivalta. Tämä neljän hengen huone on vaan aika pieni, joten koitan rajoittaa tavaroiden nakkelua minne sattuu. Kävin myös onnessani ostamassa kaupasta aamiaistarpeita sun muita, kun tiedän, etten heti ole vaihtamassa paikkaa. Tänä aamuna keittelin aamupuurot onnistuneesti pitkin mikroa sitten.

suomi, espanja, usa, ranska 

Eilen oli kiva päivä, tai no päivän lepäilin ja hoitelin asioita, mutta illalla näin espanjalaista Anaa ja kahta kanadalaista poikaa, joihin tutustuin Byron Bayssa. Oli ihan superkiva nähdä tuttuja naamoja ja noh, tuli vähän juhlittua, joten tämä jouluaatto ei alkanut kaikista virkeimmissä merkeissä. Perus mäkkärin kautta kotiin setti siinä neljän aikaan yöllä. Kuulen usein ihmisiltä olevani ensimmäinen suomalainen, jonka he tapaavat, joten koitan parhaani mukaan pitää lippua korkealla, varsinkin illanvietoissa haha. Tänään meinataan Anan ja muutamien muiden ihmisten kanssa kokkailla jonkin tapaista jouluruokaa illemmalla ja pitäisi tonttulakkikin metsästää jostain.

täätä löytyy Irlantia. australiaa,  Skotlantia ja Kanadaa

Flunssa on jo parempi, mutta tässä huoneessa on niin kova ilmastointi, että tuskin tässä täysin parantuu. Joudun myös nukkumaan yläsängyssä eli huipulla niin sanotusti tuulee. Tossa alasängyssä nukkuu joku poika, joka vaan juo teetä ja katsoo jotain sarjaa, ei olla hirveästi bondailtu. Repäisin jostain myös jonkun ihoinfektion ylävartaloon, farmaseutin mukaan voi johtua antibiooteista tai myös allergisoivasta aurinkorasvasta, mutta ei paljon naurata, kun jotain ihme näppylöitä vaan tulee. Tekisi mieli hautautua pitkähihaisiin, mutta lämpöhalvaus tästä vielä puuttuisi. Ei huvittaisi taas lääkäriin mennä ja ei ole aikaakaan, koska buukkailin vähän retkiä eli jospa se tästä. Tiedossa tällä viikolla on snorklailua Green Islandilla, sukellus, koskenlasku ja joku muu retki. Hei hei rahat. En jotenkin tajunnut, että varasin nuin paljon. Väsyttää jo valmiiksi :D

Mutta jospa kertoisin jotain siitä, kun vuokrattiin auto. Vaikka puhelinsoittojen perusteella ei vaikuttanut lupaavalta, Julian meni aamulla autovuokraamoon ja onnistui kuin onnistuikin vuokraamaan kivan  keltaisen Hyundain meille vuorokaudeksi käyttöön. Päätettiin mennä Cape Tribulation sademetsään, koska en ollut vielä käynyt siellä ja se oli Port Douglasin suunnalla. Nyt olen aika hyvin kipitellyt nämä sademetsät sun muut paikat täällä läpi ja muutamalla hyttysenpistolla selvittiin! Ajamista  tuonne oli aika paljon, mutta onneksi tultiin Julianin kanssa juttuun ihan hyvin niin aika nopsaan se meni. Jotta Cape Tribulationiin pääsi, piti mennä lossilla joen yli ja sen tehtyämme päätettiin lähteä etsimään karttaan merkattua uimapaikkaa. Oli jännä istua autossa kun puut taipuivat tien ylle ja oli aika hämärää. En oikein tiedä löydettiinkö juuri sitä uimapaikkaa mitä haettiin, mutta pysähdyttiin uimaan sellaiseen paikkaan missä oli muutama muukin tyyppi. Siellä oli krokotiilivaarasta kyltit, mutta noh. Uitiin kun muutkin ui ja on kaikki raajat vielä tallella. Näin ne vasta opitut jutut krokotiileistä häipyy mielestä. Käveltiin myös vähän ympäriinsä, mutta eipä tuolla sademetsässä kehtaa paljoa poiketa reitiltä. 

Kello oli jo aika paljon, joten lähdettiin sitten ajelemaan takaisin päin enne kuin tulee pimeää ja pysähdeltiin näköalapaikoille napsimaan aina välillä kuvia. Joissain vaiheessa kysyin muistiko Julian tarkistaa moneltako viimeinen lossi menee, että päästään pois. Ei ollut kysynyt asiaa. Onneksi törmättiin johonkin brittipariskuntaan, joka tiesi kertoa, että viimeinen lossi menee vasta puoliltaöin eli ei tarvinnut yöpyä sademetsässä.

Takaisin hostellilla oltiin joskus kahdeksalta ja kierreltiin hetki Port Douglasissa, varsinkin ranta oli pimeällä tosi kivannäköinen. Kumpikin kuitenkin oltiin niin väsyneitä ,että ei paljoa jaksanut  tehdä mitään ihmeitä ja aamulla lähdettiin jo ennen kahdeksaa, koska halusin näyttää Julianille Crystal Cascadesin ennen kuin piti palauttaa auto. Päästiin sinne, mutta itse en viitsinyt uida, kun ripsi niin paljon vettä. Julian kuitenkin pulikoi hyvän tovin.

Nyt jos rupeisi soittelemaan ihmisille, jottei tule lonely Christmas :D

Huristellen Cairnsis

Cairnsissa kolmatta aamua vietellään. Kun saavuin hostellille iski ekaa kertaa sellanen semi ahdistunut olo. Hostelli tuntui olevan keskellä ei mitään (20 min keskustasta :D) ja mun huoneessakaan ei ollut ketään. Hyvä, jos ne ihmiset, jotka hostellissa jo oli, edes moikkasi. Kyllä joo alkaa puuduttamaan ne samat ”hey where are you from plaa plaa” –keskustelut, mutta on nekin tarpeellisia. Ei ole kivaa olla ilmaa. Se on jännä, että joissain hostelleissa on heti koitoisa fiilis ja toisissa ei. Tämä hostelli on sinänsä ihan kiva (varsinkin henkilökunta) ja vaihdoin eilen parempaan huoneeseenkin, mutta sellainen yhteishenki puuttuu. Saattaahan se tietenkin oma vikakin olla, mutta on se vaan hankalaa lyöttäytyä istumaan jo valmiiseen seurueeseen ilman, että kukaan kysyy mukaan. Ajattelin jo, että voi ei, kun pitää olla täällä kaksi viikkoa.

Matkustuspökät :D

Ekana iltana päätin kuitenkin, etten hautaudu huoneeseeni vaan raahauduin oleskelutilaan tietokone turvanani. Illalla sain lopulta avattua suuni ja tutustuin israelilaiseen tyttöön, joka oli ollut täällä jo muutaman viikon. Rupateltiin ja seuraan liittyi pari ranskalaista poikaa, tai ne on jo kolkyt eli lasketaan varmaan ennemminkin miehiksi. Suunnaton helpotus, kun joku itse asiassa jutteli. Tuon päivän muutamien hiljaisten tuntien aikana, vaivuin jo melkein syvälliseksi ja ajattelin, että tämä on varmaankin sitä itsensä tutkiskelua. Totesin, että olen loppuunsa sosiaalinen henkilö ja on helpompaa viihtyä yksikseen, jos edes tietää, että tarvittaessa on seuraa lähettyvillä. Mutta se, että joutuu monta kertaa viikossa näkemään vaivaa, että tutustuu uusiin ihmisiin on muuten ihan pirun rankkaa.

Mutta sitten meininkeihin! Mulla on australialaisen Bali-tutun antama lista paikoista/asioista, mitä täällä kannattaa tehdä. Ranskikset kertoi illalla, että ovat vuokraamassa autoa, joten lopulta aamulla oltiin kaikki neljä Micran kyydissä. Minä ja Zlil (Israel) otettiin rinkat mukaan siltä varalta, että halutaan jäädä matkanvarrella johonkin. Aamulla ennen lähtöä tehtiin reittisuunnitelma paikoista, joissa halutaan käydä. Päätettiin aloittaa Port Douglasista ja takaisin päin ajaessa tsekata Barron Falls ja Crystal Cascades. Port Douglas on pieni satamakylä noin tunnin matkan päässä Cairnsista pohjoiseen ja sinne vievä tie mutkittelee kallion vierustaa pitkin merenrantaa, kivat maisemat once again. Sinänsä paikka toimii vain kulkureittinä merelle ja on tosi rauhallinen ja nätti mesta. Syötiin lounasta palmujen alla ja vaan relattiin.Hintatasoltaan Port Douglas on selkeästi Cairnsia kalliimpi paikka, sieltä löytyykin paljon hotelleja sun muita. Minä tulin illalla takaisin samalla kyydillä ja Zlil jäi Port Douglasiin.

taas majakkaa..

Barron Falls sen sijaan sijaitsee Kurandan sademetsän alueella ja se on ”maailman perintökohde” tai joku sellainen. Sieltä löytyy luonnonpuisto, jossa on suuri vesiputous. Olin kuullut et retkestä sinne ei kannata maksaa, joten näin omatoimisesti kävi oikein kätevästi. Vesiputous oli hieno, muttei mitenkään iso, nyt on vissiin kuivakausi? Käveltiin myös läpi sademetsään tehty kävelyreitti. Valmista polkua oli hyvä mennä ja samalla vältettiin kohtaamiset ällöttävyyksien, kuten tappohämähäkkien kanssa.

Barron Falls

Crystal Cascades oli mulle ykköskohde, jota olin googlaillut Suomesta käsin, että pakko päästä. Sinne ei kuitenkaan mene mitään julkisia eivätkä puhelinverkot yllä sinne, joten sieltä ei paljon taksiakaan soitella. Sain kuitenkin markkinoitua paikan pojille ”must visit”-kohteena, joten sinne lähdettiin suunnistamaan sitten. Crystal Cascades on pääasiassa paikallisten tiedossa oleva paikka, jota ei haluta täyttää turisteilla, sen vuoksi se ei esim. näy Google Mapsissa. Selvitin kuitenkin, että Redlynchiin suunnistamalla paikka löytyy helposti vain opasteita seuraamalla. Ja olihan se hieno! Saavuttiin sinne puolta tuntia ennen auringon laskua, joten paikalla oli enää vain muutamia ihmisiä. Crystal Cascades on siis lampi?? kallioiden lomassa, johon laskee muutamia vesiputouksia. Paikka on täynnä teräviä kivenlohkareita (myös pinnan alla), joten piti todellakin varoa mihin astuu/ui, mutta kun pääsi pulahtamaan veteen oli aika huippufiilis! Saatiin myös napattua muutamat fotot ihan vain niin ettei näy ketään muita kuvassa. Vesiputouksen vieressä poseeraaminen oli muuten aika haastavaa virtauksen vuoksi, mutta I did it! Rom lähtettää mulle myöhemmin kuvia, koska itse en omista vedenpitävää kameraa. Lähdettiin pois kun alkoi pimetä ja kaikki olivat sitä mieltä, että oli päivän paras kohde.

Mitä Cairnsiin tulee, niin ei ehkä ollut järkevä päätös lentää tänne jo nyt. Täällä on aika hankalaa tehdä mitään ilman autoa ja minähän en aja. On tässä muutaman päivän aikana ruksittu mun to do -listakin aika hyvin läpi.. Aion kuitenkin bookata jotain valmiita retkiä ensi viikolle, joten jospa se tästä!

Tänään koitan vuokrata autoa yhden saksalaisen pojan kanssa, jonka löysin Couchsurfingin kautta.

Tai se kiertelee kaupungilla hoitaen asiaa, minä bloggaan haha.