Sademetsissä mä pompin vain (ja joskus pöydillä)

Hyvää joulua! Ei kyllä tunnu joululta, ulkona on niin lämmin, että pysyttelen mieluummin sisällä tuulettimen lähettyvillä. Vaihdoin hostellia, tämä on nyt Cairnsin keskustassa eli sykkeessä. Vielä mietin olisinko koko loppuajan täällä, ei vaan jaksa pakata kamoja aina uudestaan ja tämä paikka vaikuttaa ihan ok kivalta. Tämä neljän hengen huone on vaan aika pieni, joten koitan rajoittaa tavaroiden nakkelua minne sattuu. Kävin myös onnessani ostamassa kaupasta aamiaistarpeita sun muita, kun tiedän, etten heti ole vaihtamassa paikkaa. Tänä aamuna keittelin aamupuurot onnistuneesti pitkin mikroa sitten.

suomi, espanja, usa, ranska 

Eilen oli kiva päivä, tai no päivän lepäilin ja hoitelin asioita, mutta illalla näin espanjalaista Anaa ja kahta kanadalaista poikaa, joihin tutustuin Byron Bayssa. Oli ihan superkiva nähdä tuttuja naamoja ja noh, tuli vähän juhlittua, joten tämä jouluaatto ei alkanut kaikista virkeimmissä merkeissä. Perus mäkkärin kautta kotiin setti siinä neljän aikaan yöllä. Kuulen usein ihmisiltä olevani ensimmäinen suomalainen, jonka he tapaavat, joten koitan parhaani mukaan pitää lippua korkealla, varsinkin illanvietoissa haha. Tänään meinataan Anan ja muutamien muiden ihmisten kanssa kokkailla jonkin tapaista jouluruokaa illemmalla ja pitäisi tonttulakkikin metsästää jostain.

täätä löytyy Irlantia. australiaa,  Skotlantia ja Kanadaa

Flunssa on jo parempi, mutta tässä huoneessa on niin kova ilmastointi, että tuskin tässä täysin parantuu. Joudun myös nukkumaan yläsängyssä eli huipulla niin sanotusti tuulee. Tossa alasängyssä nukkuu joku poika, joka vaan juo teetä ja katsoo jotain sarjaa, ei olla hirveästi bondailtu. Repäisin jostain myös jonkun ihoinfektion ylävartaloon, farmaseutin mukaan voi johtua antibiooteista tai myös allergisoivasta aurinkorasvasta, mutta ei paljon naurata, kun jotain ihme näppylöitä vaan tulee. Tekisi mieli hautautua pitkähihaisiin, mutta lämpöhalvaus tästä vielä puuttuisi. Ei huvittaisi taas lääkäriin mennä ja ei ole aikaakaan, koska buukkailin vähän retkiä eli jospa se tästä. Tiedossa tällä viikolla on snorklailua Green Islandilla, sukellus, koskenlasku ja joku muu retki. Hei hei rahat. En jotenkin tajunnut, että varasin nuin paljon. Väsyttää jo valmiiksi :D

Mutta jospa kertoisin jotain siitä, kun vuokrattiin auto. Vaikka puhelinsoittojen perusteella ei vaikuttanut lupaavalta, Julian meni aamulla autovuokraamoon ja onnistui kuin onnistuikin vuokraamaan kivan  keltaisen Hyundain meille vuorokaudeksi käyttöön. Päätettiin mennä Cape Tribulation sademetsään, koska en ollut vielä käynyt siellä ja se oli Port Douglasin suunnalla. Nyt olen aika hyvin kipitellyt nämä sademetsät sun muut paikat täällä läpi ja muutamalla hyttysenpistolla selvittiin! Ajamista  tuonne oli aika paljon, mutta onneksi tultiin Julianin kanssa juttuun ihan hyvin niin aika nopsaan se meni. Jotta Cape Tribulationiin pääsi, piti mennä lossilla joen yli ja sen tehtyämme päätettiin lähteä etsimään karttaan merkattua uimapaikkaa. Oli jännä istua autossa kun puut taipuivat tien ylle ja oli aika hämärää. En oikein tiedä löydettiinkö juuri sitä uimapaikkaa mitä haettiin, mutta pysähdyttiin uimaan sellaiseen paikkaan missä oli muutama muukin tyyppi. Siellä oli krokotiilivaarasta kyltit, mutta noh. Uitiin kun muutkin ui ja on kaikki raajat vielä tallella. Näin ne vasta opitut jutut krokotiileistä häipyy mielestä. Käveltiin myös vähän ympäriinsä, mutta eipä tuolla sademetsässä kehtaa paljoa poiketa reitiltä. 

Kello oli jo aika paljon, joten lähdettiin sitten ajelemaan takaisin päin enne kuin tulee pimeää ja pysähdeltiin näköalapaikoille napsimaan aina välillä kuvia. Joissain vaiheessa kysyin muistiko Julian tarkistaa moneltako viimeinen lossi menee, että päästään pois. Ei ollut kysynyt asiaa. Onneksi törmättiin johonkin brittipariskuntaan, joka tiesi kertoa, että viimeinen lossi menee vasta puoliltaöin eli ei tarvinnut yöpyä sademetsässä.

Takaisin hostellilla oltiin joskus kahdeksalta ja kierreltiin hetki Port Douglasissa, varsinkin ranta oli pimeällä tosi kivannäköinen. Kumpikin kuitenkin oltiin niin väsyneitä ,että ei paljoa jaksanut  tehdä mitään ihmeitä ja aamulla lähdettiin jo ennen kahdeksaa, koska halusin näyttää Julianille Crystal Cascadesin ennen kuin piti palauttaa auto. Päästiin sinne, mutta itse en viitsinyt uida, kun ripsi niin paljon vettä. Julian kuitenkin pulikoi hyvän tovin.

Nyt jos rupeisi soittelemaan ihmisille, jottei tule lonely Christmas :D