Vihdoinkin pääsin
nettiin eli pitkä postaus tiedossa. Byron Bayssä olen viihtynyt nyt kolme päivää ja nopsaan ja mukavasti
on aika mennyt. En ollut varannut kentältä mitään kyytiä, mutta sain buukattua
itseni sieltä bussiin, joka nakkasi suoraan Backpackers Holiday Village
-hostellille. Varasin sen jo ajat sitten Suomesta käsin ja vitsi oli onnistunut
valinta! Asun kahdeksan hengen huoneistossa, jossa on kaksi neljän hengen
huonetta, kylppäri ja keittiö/olohuone. Saapuessa oli kyllä vähän orpo olo, kun
huoneistossa ei ollut ketään paikalla ja muutenkin mietitytti tutustuuko
tyyppeihin. Siitä se sitten kumminkin lähti ja varsinkin ilta oli yksi hauskimmista
aikoihin; istuttiin iltaa porukalla ja pitihän sitä itsekin vähän
viiniostoksilla käydä. Juomapeli vauhditti illan käyntiin ja siitä suunnattiin
Cheeky Monkeys baariin, joka onkin näppärästi tuossa tien toisella puolella.
Täällä ollaan näköjään tosi tiukkoja turvatoimien kanssa, ja taisipa siinä niin
käydä, että jokainen tuosta porukasta nakattiin yksitellen ulos.
Ranta on parasta |
Aamulla heräsin siihen, kun israelilainen huonetoveri heräsi
9:45 ja sanoi lähtevänsä retkelle Nimbiniin klo 10 ja minäkin ehtisin vielä ostaa
lipun vastaanotosta. Noh, enpä ollut tapani mukaan paljoa päivää suunnitellut,
joten päätin lähteä mukaan, kun hintakin oli vain 35 dollaria. Matkaa taitettiin iloisen värisellä
hippibussilla, jonka kuski kertoi seksistisiä vitsejä ja luukutti musiikkia.
Oli kyllä huipputyyppi. Olin kuulemma kolmas suomalainen ikinä, joka on
osallistunut retkelle.
Nimbin osoittautui kyläksi, joka on vähän kuin jämähtänyt 60-70-lukujen
hippiaikaan ja on pilvenpolttajien paratiisi, oli meinaan kamaa saatavana.
Mummelit kauppitteli sitä kekseinä ja kakkuina ja vaikka missä muodossa. ”Don’t buy from that
other bitch, I’ve got the real stuff”. Myös kävelykatu haisi pilveltä. Näkyi
siellä myös poliisiasema olevan, mutta ei varmaan tuo huumelainsäädäntö ole
ihan ykkösasia.. Nimbinissä oli hauska käydä, mutta itse en jotenkin osaisi
tuolla kauaa olla.
Matkalla Nimbiniin käväistiin myös Killen Falls nimisessä paikassa. Se oli sellainen kalliolampi, johon laski pieni vesiputous. Hurjan nätti! Nyt voin sanoa käyneeni vesiputouksen takana, smaragdia en kyllä löytänyt. Illasta istuttiin iltaa vähän rauhallisemmissa merkeissä vaikka baariinhan sitä tuli taas päädyttyä. Täällä hostellilla järjestettiin myös barbeque, mutta en ilmoittautunut ajoissa mukaan, joten jäi omalta osaltani väliin. Baarissa tutustuin kivoihin ihmisiin, joiden kanssa vietin tämän päivän rannalla. Pronssiväriä lähdettiin hakemaan, mutta paikoittain tuo iho taitaa taittaa enemmänkin ravun suuntaan. Huomiskesi bookkasin sukelluksen eli Julian Rocks tiedossa! Hintaa oli 95 dollaria eli noin 63e, mikä on maan yleiseen hintatasoon nähden aika siedettävä summa. Toivotaan, että menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti