Sometimes there's things a man cannot know, gears won't turn and the leaves won't grow. There's no place to run and no gasoline, engine won't turn and the train won't leave

Täällä on hakattu päätä seinään motivaation suhteen ja katsottu peiliin, että onko se vika itsessä vai ympäristössä. Kun olen kuukauden katsellut meininkiä täällä, voin todeta, että olen oppinut hoitamaan aamiaisbuffettia ja käärimään ruokailuvälineet siististi servettiin. Jos en halua olla maailman nopein ruokailuvälineidenservetteihinkäärijä, en oikein näe miten tämä harjoittelu edistää minua ammatillisesti. Jos puhuisin venäjää asia olisi toisin. Vaikka koen osaavani asiakaspalvelun, en osaa auttaa vaikka kuinka haluaisin, koska ei ole yhteistä kieltä.  Nyt se menee niin, että tarjoan asiakkaalle teetä, kun hän haluaakin tietää bussiaikataulusta.

Tänään tiskejä kuivatessani mietin, että tarvitaanko tähän todellakin joku tutkinto. Lisäksi täällä on suht kova kontrolli asioiden suhteen, tuntuu että oikein uskalla yrittää mitään ettei vain tekisi mitään virhettä. Jos ei ole varaa virheille niin miten sitä ikinä oppii mistään mitään? Oikeastaan voisin verrata oloni tuntuvan vähän siltä kuin minun pitäisi käyttää kellukkeita uidessa vaikka osaankin uida. Ihan vain siltä varalta, että jos yllättäen hämmennyn ja unohdan miten uidaan vaikka olen osannut asian viimeiset 18 vuotta. Tänään minulle opetettiin kädestä pitäen miten käytetään printteriä.

Turhauttaa. Omaa asennetta voi aina tietenkin fiksata, ja tiedän että ainaisella valittamisella vain lietsoo omaa huonoa fiilistä, joten koitan tsempata, olla vähemmän passiivinen ja suunnitella vapaa-ajalle kivaa tekemistä. Mutta kaipa siinä ympäristössäkin on jotain pielessä, jos kokee harjoittelun aiheuttavan pääasiassa äyllistä kuolemaa ja omien taitojen epäilyä. Olen myös alkanut kyseenalaistaa teoriani siitä, että ruskettuneena ihminen on onnellisempi. Itseasissa se meneekin niin, että ruskettuneena näyttää alakuloisuuskin paremmalta.

Tämän vuoksi pyysinkin eilen saada keskustella pomoni kanssa, jotta saatoin todeta että motivaationi on nollissa ja eipä kiinnosta, jos jatkuu tällaisenaan. Tuloksena on, että minulle ja muille harkkareille järjestetään 2h/vk treenausta asioista. Minun tehtäväkseni ilmeisesti jää suunnitella mitä meidän tulee oppia, ehdotin että muun muassa respajuttuja voisi katsoa, koska onhan tämä hotelli.

Mielenkiintoinen lähestymistapa, että minun tulee suunnitella oma harjoitteluni. Olen kuulema myös ensimmäinen, joka on maininnut tilanteesta. Kaiken kaikkian minun olisi kuulema pitänyt olla itse aktiivisempi ja mennä pyytämään opetusta sen sijaan olen kuulema näyttänyt masentuneelta. Niinno, ärsyttäähän se lentää toiseen maahan omilla rahoillani täyttelemään sokerikkoja. Myöskin kulttuuri vaikuttaa, oikeasti luulin että harjoittelijoille olisi jonkinmoinen selkeä aikataulu/suunnitelma mitä asioita käydään milloinkin läpi ja ohjeistus tulisi työnantajan puolelta.

Saatiin sitten uudet työvuorot ja siihen on pistetty aikaa treeenaukselle eli ehkäpä mun jutussa oli pointtia! Muut harkkarit nyt eivät olleet kovin innoissaan, koska monelle tämä meininki on ihan fine, moni tykkää olla lomalla ja toisille taas on mielekästä tekemistä. En sitten tiedä kääntyykö tämä avautuminen itseäni vastaan, puhuin pääasiassa omasta puolestani, että kaipaan muutosta. Itsellä kun tuota “lomaa” on ollut tässä viimeiset puoli vuotta aika paljon niin kaipaan mielekästä tekemistä. Siispä päätin myös että lähden kuukautta aikaisemmin pois, otan tästä irti mitä saan ja koitan löytää toiseksi harkkapaikaksi jotain luonteelleni sopivampaa. Olenpahan ainakin yrittänyt vaikuttaa tilanteeseeni. 

Tämän tekstin tarkoitus ei ole millään tapaa kritisoida pomoani, jokaisella on tapansa hoitaa asiat ja ne tavat eivät välttämättä sovi kaikille, todella moni on varmasti viihtynyt täällä mainiosti ja ollut tyytyväinen. Itsekin toivon voivani sanoa samaa kahden seuraavan kuukauden jälkeen. Eri kulttuureista ja taustoista tulevilla ihmisillä on myös luonnollisesti erilaiset toimintatavat. Pääasia varmaan, että tulemme toimeen. Nähtävästi olen vain liian särmä ja en jaksa innostua, jos käytän aikani asioihin, joista en koe saavani sen suurempaa hyötyä.

Fiilistä on myös laskenut se, että jouduin luopumaan käytännön syistä Jyväskylän asunnostani. Kun on niin monta kuukautta halunnut vain omaan kotiin niin harmittaahan se, että näin ei tule käymään ja asiat pitää taas sumplia uudestaan. Mutta ei siinä, näillä mennään ja toivottavasti positiivisempaan suuntaan! Se on plussaa et puitteet on täällä hetkellä jees ja uimapatjakin löytyy! 

ps. saan tehtyä ainakin neljä ruokailuvälinesettiä minuutissa. 

This time only in Finnish. Just wondering about my personality and how to find the motivation to do stuff that doesn't seem to build up my professional expertise. It hasn't been easy for me to adjust to a new culture and different kinds of working methods than I'm used to. I'm trying though!

"..alasti kelluen lumpeenlehdel, laulain työtäni tehden, ei purista vyötäni, eikä häiritse liskot mun yötäni"

Mikä siinä on, että heti kun asiat on mallillaan niin ne kosahtaa jostain kohtaa. Taas on kämppä ensi kuun jälkeen ilman vuokralaista.. ja minä puolestani varma, että en ikinä tule tekemään elämäntyötäni asuntojen parissa. Saatika lähde ulkomaille ja jätä asuntoa Suomeen. Tähän kuuluisi perinteisesti “vuokraa mun asunto pliis –selfie”, mutta valitettavasti minulla on flunssa. Olen jo kahtena päivänä yrittänyt päästä apteekkiin ostamaan rohtoja, mutta kauppias on nähtävästi itsepintaisesti päättänyt pitää liikkeensä kiinni siestasta eteenpäin vaikka aukioloaikalappu sanoo toisin. Tämän rannan yksikään supermarketti ei myöskään myy kurkkupastilleja, pelkkää purkkaa. Siispä pyysin äsken työvuorossa olevaa ystävääni varastamaan minulle teepusseja hotellilta.

It sucks that every time I think things are going all right something goes wrong. Once again, I need to look for a new tenant to rent my flat, or move out. Great. It’s always such a pleasure to handle these things from abroad. Now I’m sure I’ll never work as a real estate agent not to mention keep my flat when going abroad for a long period of time. I know, I should post here ”please rent my flat –selfie” but unfortunately I have a flue and I don’t look good. I’ve tried to go to the pharmacy twice but it seems that the owner refuses to open the shop after siesta even though according to the timetable it should be open. Hence, none of the supermarkets in this area sells throat pastilles, only chewing gum. That’s why, I just asked my friend to “steal” some tea bags from the hotel for me.

Toisekseen olen miettinyt, että jos maksimoisinkin rusketusta täällä neljän kuukauden sijasta kolme. Pääasiassa siksi, että kaipaan enemmän haastetta (näin kahden viikon perusteella :D), mutta turhauttahan se maksaa vuokraa turhaan Suomeenkaan kaupunkiin, josta mitä luultavimmin joudun muuttamaan suorittamaan loput työharjoittelut jonnekin muualle. Tämän asian pohtiminen vaati tänään pitkät päikkärit rannalla, varmaan myös huomenna.

Since I’m a little bit confused about what would be the best way to handle the situation with my flat etc I took a long nap at the beach. I might have to do that also tomorrow.

Työnpuolesta olen jo siirtynyt asteikolla eteenpäin perehdyttämään uusia harkkareita. Kirjoittamastani manuaalista opeteltiin, miten se aamiastarjoilu oikein sujuu ja missä niiden lautasten kuuluu olla. Lisäksi esittelin asiantuntijan elkein rakennuksia, joissa en kyllä itsekään ollut ennen käynyt. Koska pystyy!

Huomenna on vapaapäivä ja tarkoitus on lähteä parin Couchsurfing tyypin kanssa Paleokastristaan. Saisin sukelluksesta -20% alennusta, koska olen täällä duunissa, mutta se on silti aika hintava. Ennen kuulema harkkarit ovat päässet ilmaiseksi :( Toisekseen en vähän flunssaisena kehtaisi lähteä, tunnun olevan niin Fortunan suosiossa tällä hetkellä, että varmaan hukkuisin.

When it comes to working here, I moved up the corporate ladder and spent the day training our new sweet intern with my updated training manual haha.

Tomorrow I’m supposed to go to Paleokastritsa again but this time with some Couchsurfing people.

 I would get -20% for scuba diving because I’m working here but it’s still pretty expensive. Considering my flue and how favorable Fortuna has been recently, it’s probably better to skip scuba diving. I would most likely drown.

I know how to make perfect cutlery

Mitä Couchsurfingiin tulee niin laitoin sivustolle viime viikolla ilmoituksen, että olen saapunut maahan ja hengailuseura kelpaa. Viestejä on tullut huomattava määrä, joku  oli jo lentämässä Ateenasta tänne (en vastannut), olisi varmaan kidnapannut minut ja myynyt Albaniaan. No ei, suurinosa yhteydenotoista oli oikeasti kivoja. Katsoo nyt mitä ehtii, kun töitä kuitenkin 40h/vk.

About Couchsurfing. I posted on the website that I just moved to Corfu and would be cool to get to know some people. I got a lot more responses that I thought, one guy was like “I live in Athens but I can fly there next month”. Hmmm, no thanks. He probably would have kidnapped me and sold to Albania. But some of the people who messaged me seemed cool, so I’m gonna meet them at some point. If I can fit them in my super busy 40h work a week schedule..

Juhannus sujui rauhallisissa merkeissä, tuskin edes muistin koko ryyppyjuhlaa. Haettiin porukalla ruokaa lähiravintolasta ja istuskeltiin rannalla loppuilta. Sen kerran, kun uhrasin muutaman ajatuksen juhannukselle sain todeta, että tuskin olisin viime vuonna samaan aikaan osannut arvata miten paljon asioita tulee tulevan vuoden aikana tapahtumaan.

I didn’t really party on Midsummer Day, I hardly remembered the whole thing. We had a dinner at the beach and I had to work in the morning. However, I have to admit that  this time last year, I could never have imagined getting a chance to experience all these things that have happened to me during the last 12 months.

Mutta missä on haarukka?

Täällä ollaan edelleen Nonsessa, laiska mikä laiska. Victorin kanssa pistettiin eilen tavarat kasaan ja tyhjennettiin asunto. Lopputarkastuksestakin selvittiin suhtkoht kunnialla. Oltiin onnistuttu hävittämään haarukka ja rikkomaan vähän jääkappia, jännä koska ei kumpikaan muistettu rikkoneemme sitä. Olin myös tuhonnut yhtä pöytää näyttävästi kynsilakanpoistoaineella, mutta jostain syystä en joutunut vastuuseen.

Oli vähän jännä fiilis lähteä, kun vastahan tuonne muutin ja roudasin mohito-juomia Tescosta sen kunniaksi, että saisin vihdoinkin olla samassa paikassa edes hetken ja leväyttää tavarat ympäriinsä. Nyt näyttää kuitenkin auttamattomasti siltä, että johonkin ne neljä kuukautta vain vilahtivat. Omaa tavarasekamelskaa katsellessani totesin, että en varmaan jaksa raahata nuita minnekään kauas, joten muutin sitten muutamaa kerrosta alemmaksi yksiöön ainakin nyt pariksi yöksi. Samalla kaupunkinäkymä vaihtui näkymään autotalliin. Hei hei kaupunkinäkymä, you’ll be missed.

Sain myös kuulla vähän sydämen tykytyksiä aiheuttavia uutisia Jyväskylän suunnalta. Alivuokralainen ei pystykään jatkamaan vuokrasopimusta, kuten oli ollut puhe, joten nyt on uusi vuokralainen hakusessa. Mieltä lämmittävää hoitaa tällaisia asioita toiselta puolelta palloa varsinkin, kun kolmen viikon päästä pitäisi olla Kreikassa palkattomassa harjoittelussa. Painottaen sanaa palkaton, se asunto pitäisi todellakin saada vuokrattua. Kyseessä on  siis 36m2 yksiö/pieni kaksio Jyväskylän Mäki-Matissa, 480€ (sis. sähkö, vesi, netti) vapaana 1.6-31.10. Jos ei vuokralaista löydy, pitänee asunto irtisanoa ja järjestää blogihuutokauppa huonekaluista. Noh, saataisiinpa kenties jotain liikettä tuonne kommenttiboksiinkin.

vuokraa mun koti pliis

Kaipasin muuta ajateltavaa, joten tämän säälittävän tekosyyn turvin hiippailin tänään taas viikonloppumarkkinoille ja löytyihän sieltä vähän ”työvaatetta”. Sen jälkeen oli määrä tavata muutamaa thaimaalaista ystävääni illallisen merkeissä, en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin aamiaisen. Noh, tapaamiseen oli pienimuotoinen koira haudattuna. Ensin mentäisiin kuulema kirkkoon. Ystäväni hyvin kyllä tiesi, että en ole kirkkoihmisiä, mutta suostuin siinä toivossa, että sen jälkeen saisin ruokaa. Sinänsä tapahtuma oli rento, livebändi soitteli sun muuta (oli myös todella taitava saksofonisti), mutta kyllähän se ylistäminen alkoi ahdistaa. En halua enää ikinä kuulla kappaletta ”God is here”, se ei nimittäin lopu koskaan.

Kestin 1h 45min. Osa ihmisistä kyynelehti hurmiossa, mutta minä haaveilin kanavartaista ja mietin, että kohta ihmiset ympärilläni alkavat puhua kielillä. Nälkä ei lähtenyt vaikka pastori kuinka saarnasi, että kun tarpeeksi luottaa niin kaikki kivut poistuvat. Lähdin siis kesken toimituksen syömään ja ajattelin, että nuo bileet eivät ole minua varten. Menin kuitenkin myöhemmin takaisin odottamaan ystäviäni, he olivat iloisia etten ollut lähtenyt kotiin ja ostivat minulle kookospähkinän, banaaneja ja mangoja. Thaimaalaiset ovat todella sydämellisiä.

Eilisiltakin vierähti osittain paikallisten seurassa, kun menin Raheelin ja hänen kaverinsa kanssa japanilaiseen ravintolaan, jonka omistajat heidän paikallinen ystävänsä tunsi. Sen jälkeen menimme pieneen rockhenkiseen baariin istumaan iltaa. Sielläkin oli livebändi, joka omasi ihan hullun taitavan solistin, jolta sujui niin Eric Clapton, Michael Jackson kuin James Bluntkin. En olisi ikinä löytänyt tietäni tuonne ilman paikallista seuraa, mutta menee kyllä tunnelmaltaan ehdottomasti parhaiden paikkojen joukkoon, missä olen käynyt.

Sitten tietty Mäkkärin kautta kotiin. BigMac maksaa täällä vain 2,20€!

Taas eksyin näyttelyyn

Pikaiset kuulumiset ennen kuin huomenna suunnataan Laosia kohti. Juna lähtee ilta kahdeksalta ja saavutaan rajalle aamulla vähän ennen kahdeksaa. Siitä pitäisi saada viisumi ja jatkaa matkaa joko junalla tai bussilla Vientianeen. Jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan..

Tässä on taas ollut kaikkea säätöä, kaksi itävaltalaista perui lähdön muutama päivä sitten, joten sitten oli lähdössä minä ja yksi itävaltalainen. Raheelilla oli myös viisumi menossa umpeen ja hänen alkuperäiset matkasuunnitelmansa menivät menivät pieleen, joten kysäisin hänetkin mukaan. En todellakaan ajatellut, että olisi ongelmaa missään ja toisekseen on kätevää olla mukana joku, joka on ollut kyseisessä maassa ennenkin. Noh, sitten kolmaskin itävaltalainen ilmoitti ettei ehkä ole lähdössä. Sepä kiva uutinen näin vajaa vuorokausi ennen lähtöä. Meni hetki saada kaivettua ulos mikä oli pielessä, mutta sainpas sen ulos. Se luuli että minulla ja Raheelilla on suhde! Sain kuitenkin selitettyä asian oikean laidan, joten enempää peruutuksia ei lopulta tullut. 

Voi hyvänen aika, joskus tämä paikka on niin kuin joku ala-aste. 

Haha Starbucks ja Star Back vierekkäin..

Sinänsä ihan ymmärrettävä huoli, jos pelkää joutuvansa ulkopuoliseksi, mutta kannattaa varmaan tarkistaa faktat ennen kuin vetää suurempia johtopäätöksiä ja meinaa perua koko reissun. Olen sellainen, että hengailen kaikkien kanssa ja tunnen ihmisiä sieltä täältä ilman suurempia klikkiytymisiä, se on kivaa. Toisekseen ystävystyn useimmiten helpommin poikien kuin tyttöjen kanssa, ne muutamat tyttökaverit onkin sitten sitäkin tärkeämpiä, varsinkin täällä. Inhoan draamaa ja koitankin parhaani mukaan pysyä kaikista ihmissuhdesotkuista mahdollisimman kaukana. Sotkuksihan ne kuitenkin tuppaavat päätymään. Kävipä taas mielessä, että olisi voinut olla helpompi lähteä ihan vain itsekseen. Mutta uskon että kyllä tästä vielä  hyvä reissu tulee! Ilman poikaystäviä haha.

Tuosta ihmisten tuntemisesta tulikin mieleen, että kun on avoimin mielin, saattaa päätyä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tämän vuoksi huomasinkin täällä viikolla istuvani thaimaalaisessa kodissa kiittämässä Jumalaa ja kuuntelemassa thainkielisiä ylistyslauluja. Tiesin, että ystäväni on hyvin uskonnollinen, mutta rehellisesti sanottuna luulin, että olemme menossa hänen ystävänsä luokse kahville. Siksi olinkin hivenen järkyttynyt, tai no en järkyttynyt mutta yllättynyt, kun tajusin tilanteen laidan, koska ylenpalttinen ylistäminen ja ”näkyvä” uskonnollisuus tuntuu itsestä aika vieraalta ja jopa vähän ahdistavalta. En vain koe oloani kovin miellyttäväksi kyseisissä tilanteissa. Vaikka tulenkin sinänsä suht uskonnollisesta kodista, se  vuosittainen joulukirkko on itselle jokseenkin ihan riittävä ja muuten saan ”hengellisen ravintoni” muualta. Näissä asioissa koen, että jokaisen tulisi saada tehdä omat valintansa.

Mutta en voi kiistää etteikö olisi ollut hieno kokemus ja en ollenkaan halua vähätellä uskonnollisia miittejä. Uskon, että osa ihmisistä saa niistä paljonkin irti. Ystäväni käänsi sen minkä ehti ja muuten kuuntelin ja taputin tarvittaessa mukana, yhteisöllisyyden tunne oli vahva ja ihmiset näyttivät aidosti välittävän toisistaan. Siellä oli niin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä ja varsinkin 94-vuotias thai mummo oli todella ihana uusi tuttavuus.  Hän raahasi kiikkutulin viereeni ja rupesi rupatteleman englanniksi. Opetin hänelle muutamia sanoja suomeakin. Sain myös vuorollani kertoa kaikille, mistä olin sinä päivänä kiitollinen ja se oli ihan jees. Kieltäydyin kuitenkin laulamasta, en tykkää laulaa julkisesti ja ei muutenkaan tullut kuin ukko Nooa mieleen.. sen väittäminen suomalaiseksi uskonnolliseksi kappaleeksi olisi tuntunut hivenen härskiltä.

Tänään ei ollut koulua, joten suunnittelin vähän reissua ja kävin vaihtamassa US dollareita Laosia varten. Valuuttojen kanssa säätäminen on raastavaa, kun on tottunut että eurojen kanssa kaikki on niin kätevää. Nytkin lojuu laatikossa niin Singaporen, Malesian ja Australinkin valuuttaa. Kun sain nuo hoidettua, kävin Raheelin kanssa Bangkokin Cultural Centerissä taidenäyttelyssä, siitähän onkin jo aikaa kun eksyin mihinkään tuon tapaiseen! Ausseissahan näyttelyitä tuli harrastettua ihan urakalla.

Tämä näyttely oli ilmainen ja siellä oli kuvia mm. eläimistä. Pahoittelen, että eipä taaskaan ole oikein syvempää taideanalyysiä tarjota. Paikassa oli myös useita todella söpöjä kahviloita, joten aikomuksissa on raahata joku kaveri sinne joskus kupilliselle lattea.

Näyttelyn jälkeen kävimme syömässä Bangkokin arabialaisessa kaupunginosassa Nanalla, jossa tilasin hämmästyksekseni ihan jäätävän lihalautasen, jossa oli niin nauta, kana kuin lammasvartaita. Lisäksi oli Naanleipää ja hummusta ja valkosipulilevitettä ja lopuksi minttuteetä. En jaksanut kuin muutaman vartaan vaikka olikin tosi hyvää. Tyrkytin loput Raheelille, saliaddiktit tarvitsevat luonnollisesti paljon proteiinia!