"Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin. Laulut kertoo vapaudest, viini vie sut vangikseen"

Takaisin Suomessa. Viimeinen viikko Bangkokissa meni hillittömään stressailuun asunnon suhteen, shoppailuun ja ystävien kanssa pyörimiseen. Suurimman osan olin pahalla tuulella, koska stressasi niin paljon. Onneksi kuitenkin löysin vuokralaisen kolmeksi kuukaudeksi niin olo helpotti huimasti. 

Suomen helteetkin alkoivat ihan näpsäkästi, joten nopea sopeutuminen ainakin sään puolesta oli taattu. Parasta oli nähdä kavereita ja nauttia kesästä. Tyttöseura oli Bangkokin jälkeen enemmän kuin kaivattua, kun siellä en oikein nuihin isoihin tyttöporukoihin päässyt mukaan. Mutta mitä pienistä,  Suomi tyypit voittaa muut kyllä ihan sata nolla! Ihan kuin en edes olisi ollut poissa. On myös kivaa, että täällä Suomessa kukaan harvemmin luulee minua 16v. ruotsalaiseksi. Pääsin myös vihdoin lenkille Jyväsjärvelle, olin ehkä mielessäni romantisoinut kyseistä tilannetta aika reippaasti, aika tuskaltahan se  lopulta tuntui ja kaipaamani raikas tuuli puhalsi päin naamaa vähän turhankin lujaa. Onnistuin myös eksymään Kypärämäkeen, jota pidän aikamoisena saavutuksena. Onneksi oli navigaattori.

Back in Finland! My last week in Bangkok went by so fast. I heard bad news from Finland concerning my apartment so I had to take care of things related to that and I was super stressed. However, things worked out right at the end.  Being back in Finlad wasn’t too hard because summer arrived just in time so I didn’t freeze to death. Moreover, It was so cool to meet my girl friends, who I had missed so much,  and enjoy the warm summer days outside. After arriving in Finland, no one has asked me if  I’m a 16 years old Swedish girl, I used to hear that pretty often in Asia.

I also went jogging, I had dreamed about it for so long, but the reality was slightly different. I did barely any sports in Thailand, so running after so long time felt quite bad but I’m gonna get used to it again. I also got lost, that’s pretty sad.

Mutta mitä jäi mieleen? Ulkomaille lähtiessä Australia oli se ”iso juttu”, tietynlainen testi, että pärjääkö sitä yksikseen. Thaimaa tuli kakkosena, vaihto oli jotain, jota oli odottanut todella kauan, mutta Bangkokiin päästyään ei oikein tiennyt miten päin olisi. Alkuun olisi pitänyt olla todella sosiaalinen ja luoda ihmissuhteita, vaikka Aussien jälkeen tuntui, että olisi kaivannut hetken aikaa vain huokaista. Kaikki tuntui jokseenkin surrealistiselta, koska elämäni oli ollut todella suorituskeskeistä varsinkin viimeiset pari vuotta; töitä ja koulua, vapaa-aikaa ei juuri yhtään. En koe viettäneeni ns. opiskelijaelämää, jossa ryypätään opintolainat ja kalastellaan uusia haalarimerkkejä. Tämän huomioiden Thaimaan kahtena päivänä koulua viikossa tuntui suorastaan laiskottelulta. Sitten kun yhtälöön lisäsi vielä siivoojan, uima-altaan ja sen että aina voi syödä ulkona, koin suorastaan huonoa omaatuntoa ja mietin, että onkohan tämä nyt ihan täysin ansaittua. Sitten ns. ”hyväksyin” tilanteen, säälin niitä ketkä menivät vaihtoon johonkin kylmään maahan, otin rusketuksen maksimoimisen viikko-ohjelmaani, rupesin puhumaan alkeellista englantia, käyttämään koulupukua ja reissaamaan aina kun mahdollista ja mahdollisimman halvalla.

But how do I feel about being back? When I left Finland, I was super exited about finally going to Australia and it was also my first time to travel alone. Studying in Thailand was also cool but when I finally  got there, I didn’t quite know what to do and how to be. I was supposed to be really social and make heaps of new friends, but after Australia, I was mostly just tired of socializing.

Everyhing was quite surreal since my days in Finland had been filled with work and school for the last few years. I wasn’t used to having free time or going to student parties and drinking all my money. I felt lazy since I had classes only twice a week in Thailand. On top of that, I also had a cleaning lady, a pool and I always ate out, so I actually kept asking myself what I’ve done to deserve all this. Then I got used to it; I felt bad for the people who did their exchange semester in some cold country, sunbathing became part of my daily routine, I started to speak simple English and wear a school uniform and kept on travelling on a  budget.

Getting lost in the middle of a mango plantation and Cape Tribulation -rain forrest, Australia

Bangkok on hauskanpidon kaupunki, jossa köyhyys ja rikkaus kohtaavat. Jos ei ole rahaa, siellä on aika kurjaa, mutta jo pienelläkin summalla saa paljon enemmän vastinetta kuin Suomessa. Myöskin arvot ovat erilaiset, naispuolisena henkilönä kesti aika kauan tottua siihen, että naiset ovat siellä kauppatavaraa siinä missä autotkin. Toisaalta naiset käyttävät miehiä hyväkseen sen minkä ehtivät, maksattaen näillä kaiken mahdollisen (eivät tietenkään kuitenkaan kaikki). Thaimaassa on loppunsa aika hankala erottaa oikeat tunteet väärästä. Tai yleensäkin oikea ja väärä, tai arvot tai moraali tai yhtään mikään. Kaikki tuntui olevan sallittua, ja aina voi vaihtaa parempaan. Joillain vaihtareilla lähtikin mielestäni aika pahasti lapasesta.  Mutta siihenkin tottui. En edes vaivaudu kirjoittamaan rivien väliin vaan todettakoon ihan näin suoraan, että älkää tytöt päästäkö rakkaitanne esim. Pattayalle lomalle.

Bangkok is a city of having fun where poverty and riches meet. Without money you cannot do much there, but compared to Finland, you can do a lot even with a couple of euros. Also the values are different. As a woman, it was quite hard for me to get used to the fact that women seemed to be ”goods”, always available for those who were ready to pay. On the other hand, women knew how to take advantage of guys and make them pay for their stuff (not everyone of course). I kinda felt that in Thailand is quite hard to tell the difference between real and fake feelings, right or wrong, or moral or values in general. Everything seemed to be allowed and there was always a possibility to "switch to something better" if things didn’t go easy enough. But I got used to that. I don’t even bother writing between the lines so I prefer saying it honestly. To all the girls, don’t let your loved ones to go to Pattaya :DD

Fraser island and Byron Bay, Australia

Näiden viiden ja puolen kuukauden aikana opin pitämään itsestäni huolta enkä olettamaan, että aina on joku katsomassa perään. Opin olemaan aikaisempaa vaativampi ja päättäväisempi. Tarkoitti se sitten mittaritaxin saamista, liikenteen välissä poukkoilua tinkimistä tai jotain muuta. En suostunut epäoikeudenmukaiseen kohteluun vain siksi, että näytän erilaiselta kuin muut enkä ymmärrä kieltä. Opin myös pitämään kaupungeista, fiilistelemään metroasemia ja inspiroitumaan ihmisistä ja sietämään tuijotusta ja huutelua.

 Edelleen vannon juna- ja bussimatkailun nimeen lentämisen sijaan, silloin on aikaa ajatella. Opin myös arvostamaan saamaani hyvää kasvatusta ja sitä että olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Sain aika usein kuulla, että on yllättävää etten ole kusipää, maksan itse menoni ja osaan iloita pienistä jutuista vaikka helposti ulkonäön perusteella voisi luulla toisin.

During these five and half months,  learned to take care of myself and got used to the fact that there wasn’t always someone to look after me. I became even more demanding and determined than earlier, I didn’t accept unfair treatment only because I looked different and didn’t speak the language. I learned to love the cities and mrt stations, I was inspired by cool people and got used to staring.

I still prefer long bus and train rides instead of flying because those give me time to think. I also learned to appreciate the fact that I'm from a small town and my parents have raised me so well, I often heard that it's nice that I pay my own things (mostly haha), little things make me happy and I'm not a bitch even though people who judge me by the looks might think so.

Henderson Waves -bridge, Singapore, white water rafting, Australia

Opin myös olemaan välittämättä odottelusta, enää ei kiinnosta joutuuko sitä junaa odottamaan puolitoista vai neljä tuntia. Siinä välissä ehtii vaikka kaivella napaa, kuten Thaimaalaiset taxikuskitkin tekevät; asioita tehdään silloin kun itselle sopii ja  siitä ollaan täysin rehellisiä ”en voi ajaa koska syön tai nukun”.

Vaikka välillä tuntuikin hankalalta olla se ainut suomalainen tyttö, onnistuin myös saamaan hyviä ystäviä, joita kyllä jään kaipaamaan. Vähän väliä Bangkokiin myös saapui ihmisiä, joita tapasin Ausseissa. Taisi tänä aikana jokunen todellinen ystäväkin löytyä ja toisinaan mitä erikoisempia reittejä, ikähaarukalla 18-94v. Näiden kuukausien aikana myös tajusin, että en ole valmis tekemään kompromisseja omien juttujen suhteen ja pitänee alkaa kehittää uusia päämääriä, koska nyt on yliviivattu to do –listalta suurin osa asioista, jotka olen halunnut  elämässäni tähän mennessä toteuttaa. Jei!

I also learned not to care about waiting, it doesn’t really matter if I have to wait for the train for five hours. I can chill in the meantime, just like the Asian taxi drivers, they only work when they feel like that and are totally honest about it ”cannot drive you to school because I prefer eating or sleeping..”.

Even though it was sometimes hard to be the only Finnish girl, I managed to make a lot of great friends, sometimes in the most random ways, who I will miss for sure. Every now and then, my other travel buddies also arrived in Bangkok and I got a change to catch up with them again which was great. During this time abroad, I also realized that I’m not willing to make any compromises when it comes to my own life and things I want to achieve. I might have to start making new plans though since I ticked so many things off my bucket list. Yay!

Loppukevennys.

  Sorry guys <3 peace!

I also met some famous people

Ajattelin jatkaa kirjoittelua, viimeistään sitten Kreikasta käsin!

I will continue writing, at the latest from Greece!

BKK kerrosta ylempää

Kello 7:15 ja olin jo koululla maanantaiaamuna. Kämppiksellä oli koe joten päätin jakaa taksin ja mennä kirjastoon lukemaan, kotona on hankala keskittyä. Tässä on tosi sosiaalinen viikko takana ja huomaamattani on tullut fiilisteltyä Bangkokin skybaarien näkymiä. Hienoa juu, mutta itse tykkään enempi rantamaisemista. Ei nuo moottoritiet ja talot niinkään herätä suurempia tuntemuksia vaikka  Bangkokiin kaupunkina olen kyllä jo kiintynyt. Vaikka tämä onkin yksi epäorganisoidun organisoitu saasteläjä, täällä ei ole ikinä tylsää ja varmasti löytyy jokaiselle jotakin, kunhan vain jaksaa nähdä vähän vaivaa. Jos täällä on vain muutaman päivän ilman suurempaa tietoa mitä tehdä, kaupungista voi helposti saada väärän kuvan. Ihmisetkin ovat tosi sydämellisiä, ainakin jos onnistuu kohtaamaan muitakin kuin kauppiaita ja huijaavia tuktuk-kuskeja. Sunnuntaina kun odottelin puistossa äitiä ja kummitätiä saapuvaksi, mulle tuli juttelemaan ehkä maailman söpöin pappa kävelykeppiin nojaten ja oli aidosti kiinnostunut mitä teen Bangkokissa ja olenko ihan yksikseni. Myöskin eräs taksi kuski rupesi luettelemaan suomalaisten futisjoukkueiden nimiä liukuhihnalta kun kuuli, että olen Suomesta.

Mutta niin, Bangkokista löytyy tosissaan aika monta korkeaa rakennusta, joista voi katsella maailmaa astetta korkeammalta vaikka ei tämä sinällään mikään pilvenpiirtäjien valtaama kaupunki ole. Perjantaina kävin saksalais porukassa Cloud 47 nimisessä baarissa, joka sijaitsee Patpongin alueella eli siellä missä pääsee katsomaan myös kuuluisaa Ping Pong -showta, hyi. Patpongilta löytyy myös suhtkoht tunnettu Nightmarket, mutta samaa rojua siellä näytti olevan kuin muuallakin. Hintatasoltaan Cloud 47 on huomattavasti halvempi kuin muut vastaavat paikat eli sopii paremmin istuskeluun ja ainakin tuona iltana siellä oli livebändi. Kesti vain hetki löytää koko paikka, rullailtiin ensin hissillä väärää pilvenpiirtäjää ylös alas kunnes tajuttiin ettei siinä edes ole 47:ää kerrosta.

Seuraava ilta vierähti suomalaisten kanssa tunnetummassa Lebua State Towerissa, jossa on kuvattu kohtauksia Hangover 2-leffaan. Siksipä siis maisteltiin leffan nimikkodrinkkiä Hangovertinia. Oli muuten aika pahaa, näytti viemäriltä ja maistui havuilta. Sisään tuonne ei maksa mitään, mutta juomista saakin sitten pulittaa 450 THB ylöspäin eli ei mitenkään opiskelijaystävällinen paikka, mutta tulipa nähtyä! Siellä muuten tuulee eli älkää laittako mekkoa, like I did. Lebuassa oltiin myös valokuvaamisen suhteen todella tarkkoja ja kuvia sai napsia vain tietyissä paikoissa. En ymmärrä tuollaista nipotusta. Niin kuin se maisema siitä menisi miksikään jos muutaman kuvan räpsii?

Ei kahta ilman kolmatta, sunnuntai illan viettelin Bangkokin korkeimmassa rakennuksessa Baiyoke Towerissa. Tinder on täällä nyt aika kova juttu. Yhden pojan Tinder -tuttavuus hengaili meidän kanssa yhden illan ja oli tosi mukava, joten kun kyllästyin pari päivää sitten kokeisiin lukemiseen niin kas kummaa löysin itseni arvostelemasta toisten profiilikuvia kyseisessä sovelluksessa. Ihmeesti sitä keksii muuta puuhaa silloin kun ei pitäisi ja ainahan se on jees tutustua uusiin ihmisiin. 

Skippasin aasialaiset,  mutta olihan siellä muitakin, joten minä ja New Yorkilainen muotisuunnittelija Tinderöitiin toisistamme seuraa tuonne Baiyokeen. Tyyppi oli ollut kaksi vuotta Suomessa opiskelemassa, joten rupateltiin melko sujuvasti suomeksi poronkäristyksestä ja Lapin Kullasta. Toi oli niin perus jenkki! ” Have you Finns invented anything else than sauvakävely?”. Sitten se luetteli mitä kaikkea niillä on CocaColasta  rockmusiikkiin. Itselle ei tietenkään tullut muuta suomalaista mieleen kuin Nokian kumisaappaat, joten keskityin jättämään sen patrioottiset puheet huomiotta. Kaiken kaikkiaan oli kyllä mukava ilta. Huomioiden miten kivoja tyyppeja tapasin esim Couchsurfingin kautta Ausseissa, en jaksa olla ollenkaan ennakkoluuloinen eri sovelluksia kohtaan.

Ainahan nuo ns. lähes sokkomiitit ovat kuitenkin jollain tapaa vähän arveluttavia, joten piti vakuuttaa kämppikselle ennen lähtöä, että ilmoitan sille kun pääsen perille ja että seuralainen on ihan sitä mitä piti. Noh, tottakai unohdin. Victor oli soittanut kolmesti ja laittanut kaksi viestiä, että olenko ok ennen kuin tajusin katsoa puhelinta. Wuups. 

Mutta tykkäsin Baiyokesta! Se ei ole ollenkaan niin fiini kuin Lebua, selvästi vanhempi ja sellainen turha hienostelu puuttuu. Koko paikka on sisustettu avaruusteemalla ja näköalatasanne on tehty pyöriväksi, joten ei tarvitse edes vaivautua itse kävelemään nähdäkseen maisemat joka suunnalta. Sisäänpääsy olikin sitten suolaiset vajaa 500THB, mutta siihen hintaan sai juoman. Onneksi ulkomaalaiset on kohteliaita, joten ei tarvinnut maksaa itse haha. 

Kolme kokeista on nyt ohi, yksi vielä jäljellä. Brand building strategy meni uskoakseni tosi hyvin, mutta tämän päiväinen Comparative management, johon oikeasti pänttäsin, oli kyllä aikamoinen fiasko. Mun fysiikkakin selvästi sotii liikaa ajattelemista  vastaan ja olenkin meinannut kahden kokeen aikana nukahtaa. Onneksi vika koe on torstaina. Äiti ja kummitätikin ovat nyt täällä ja lähdetään perjantaista maanantaihin Koh Sametille, joka on pieni saari aika lyhyen matkan päässä Bangokista. Tuleekohan tästä bileetön viikonloppu? Ei kyllä haittaisi, sillä lepo voisi tehdä ihan hyvää.

"So wake me up when it's all over, When I'm wiser and I'm older"

Kotimatka alkoi ja tällä kertaa saankin matkustaa vuorokauden ihan yksikseni. Sitä mennään lautallla, bussilla, junalla, metrolla ja mopotaksilla ennen kuin ollaan kotona. Eilen saatiin vihdoin kauan kaivattu bungalowi ja rentoilupäivään rannalla olikin mukava päättää tämä miniloma. Myöskin kohtelu Seagaten henkilokunnan puolelta oli todella hyvää, joten jos alun sähläyksiä ei olisi ollut, tuskin olisi paikasta mitään pahaa sanottavaa. Nyt Annis sai yöpyä meidän bungalowissa ilmaiseksi, saatiin ilmaiset kyydit satamaan ja myös sipsejä haha. Näin ne tytöt leppyy.

Lauttamatkan jälkeen piti mennä bussilla vajaa pari tuntia juna-asemalle, mutta olin ainut, jolle ei riittänyt istumapaikkaa. Koska bussi oli täynnä herrasmiehiä, jouduin istumaan portaikossa taukopaikalle asti, jolloin pääsin ilmoittamaan kuskille, että ei ole reilua. Loppumatka istuttiinkin sitten apukuskin paikalla, apukuski seisoi ja tarjoili minulle välillä Fisherman’s Friendsejä. Niin sanotusti nopea nousu lattiatasosta VIP:ksi.

Juna-asemalla piti päästä lataamaan puhelimen akku, pistokkeita löytyi, mutta yksikään ei tietenkään toiminut. Joku aasialainen poika tarjoutui viemään puhelimen latuuseen johonkin työntekijöiden taukotupaan ja nappasi puhelimen kädestäni. Seurasin perässä ja sitten se vaati lataamisesta rahaa samalla, kun muut ihmiset sisällä naureskeli. Ärsyttää tuollainen muka ystävällisyyteen verhottu kusettaminen. Kun kieltäydyin, en meinannut saada puhelinta takaisin. Onneksi tiukka äänensävy ja murhaava katse toimi. Seuraavaksi yritin viedä puhelimen vessaan latuuseen, mutta sielläkin kuulema maksoi. Lopulta sain sen tyrkättyä infopisteen pistorasiaan ja ilmaiseksi. Joku muu varmaan maksaisikin sen muutaman sentin, mutta ihan periaatteesta en halua maksaa asiasta, joka pitäisi voida tehdä itse sellaisessa julkisessa paikassa kuin juna-asema, ja kuka toisekseen haluaa jätttää puhelinta kymmenen keskenkasvuisen pojannulikan haltuun taukotupaan ja vielä maksaa siitä?

Skobaillessa tyyli ennen kaikkea- liivi mätsätty kypärään 

Juhlat täydenkuun loisteessa täyttivät myös odotukset. Verrattuna aikaisemmin käymiini Full Moon Partyihin, nämä karkelot  olivat paremmin organisoitu ja ympäristöasioihinkin oli onneksi vähän alettu kiinnittää huomiota. Juhla-alue oli rajattu ja 100THB:n sisäänpääsymaksua vastaan sai rannekkeen. Aikaisemmin pääsymaksua ei ollut, mutta muutaman euron maksaa kyllä mielellään, koska rahat käytetään rannan siivoukseen. Vähän teki pahaa katsoa aamun valjetessa pullo/tölkki/roska läjiä, joista osa varmasti huuhtoutuu mereen ennen kuin niitä ehditään siivota pois. Tulevaisuudessa sukellellaan bucketteja ja Chang-pulloja sitten varmaan.

Mitä itse juhlakostyymiin tuli niin varustauduttiin asianmukaisesti topein ja hohtavin vartalomaalauksin kuten uhkasinkin. Lähiruokapaikassa ruokaa odotellessa olikin hyvin aikaa taiteilla iholle kaikkea kilpikonnista ja lumihiutaleista laulunsanoihin ja omaa käsivartta koristikin luonnollisesti ”salil eka salil vika”-teksti. Mukaan rannalle en ottanut muuta kuin rahat ja kännykän pieneen kaulakukkaroon. Tea onneksi uskalsi ottaa myös kameran niin saatiin jotain kuvamateriaaliakin!

Juhlapaikalle Haad Rinin rannalle napattiin taxi ja ranta oli täpötäysi puoleenyöhön mennessä. Jengi ei ollut jokseenkaan läheskään niin sekaisin mitä oletin ja mekin jaksettiin tanssia viiteen asti. Mikäs siellä ollessa, kun merituuli mukavasti puhalteli ja enemmän tuli juotua vettä kuin bucketteja. Viimeksi Full Mooneissa hävitin kaverit ensimmäisen 10 min aikana, joten nyt pidin huolta että ei käy samoin, koska kavereita on aika mahdotonta löytää uudestaan ihmismeren keskeltä. Tuolla ei myöskään ole kovin kiva jäädä yksikseen. Ei sillä että olisi niinkään turvaton olo vaan ennemminkin sen vuoksi, että huomiota saa ihan järjettömät määrät. Todettiinkin ettei ikinä olla jouduttu antamaan niin paljon pakkeja kuin tuon illan aikana. Ei siinä, hauska tutustua ihmisiin, mutta parasta on bilettää omien kavereiden kanssa rauhassa ilman, että joku tulee hinkkaamaan tai yrittää kiinnittää huomion esim. työntämällä sormea kainaloon. Juu, tyylejä on erilaisia. 

Iltaan mahtui myös monia hämmentäviä hetkiä. Oli hankala pitää pokkaa kun yhtenä hetkenä vieressä pomppii viisi aasialaista, jotka nyt ovat liekeissä ihan kaikesta ja toisena samassa ringissä tanssii sekä kaksi metrinen musta mies että kääpiö. Vähän niin kuin että toista ei uskaltanut pyytää poistumaan ja toiselle ei kehdannut sanoa ei..

 Pakko myös todeta että ruotsalaiset ovat valtaamassa maailman. Aivan järjetön invaasio. Jos ei tietäisi olevansa Aasiassa, voisi hyvinkin luulla olevansa Ruotsissa. Itse en haluaisi lomalle paikkaan, joka on täynnä oman maan kansalaisia, mutta mitä vielä, ruotsalaiset oikein hakeutuvat toistensa seuraan. Siinä sitä sitten liikutaan sinikeltaisina laumoina ympäriinsä. Hyvä puoli tässä on se, että kohta on varmaan helpompi löytää ravintoloita, jotka tarjoavat lihapullia. Minuakin luullaan usein ruotsalaiseksi. Tämän vuoksi Full Mooneihin piirrettiinkin suomenliput käteen, niitä oli helppo vilautella, kun joku kysyi mistä ollaan. Siltinkin arvaus oli yleensä joko Sweden tai England.

YOLO

Täten vetoankin Suomen nuorisoon, jättäkää pelikonsolit ja lähtekää reissuun ennen kuin kansakuntamme häviää kartalta. Täällä Aasiassa on esim. parempaa ruokaa ja halvempaa olutta kuin Suomessa ja ilmastokin huomattavasti suopeampi. Ja kuten olen aiemminkin maininnut onnellisuuden olevan suoraan verrannollinen rusketuksen määrään, niin elämä hymyilee ainakin tällä suunnalla! 

(Vaikka nyt vähän väsyttääkin, koska junaa piti odottaa 5h. Surat Thanista meni jotain miljoona junaa Bangkokiin, mutta minulla oli tottakai lippu siihen joka oli kaksi tuntia myöhässä)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

All the parties come to end. I was travelling with my Finnish friend who was visiting me in Thailand for ten days. We went to Koh Tao and Koh Phangan and had such a great time together. It was so nice to see her!

Now I’m on my way back to Bkk, this train trip is gonna last 10 hours.. I already travelled by bus and ferry.There were no free seats in the bus (or gentlemen to offer me a seat) so I had to sit on the floor. I was the only one without a seat so I was really annoyed and when the bus stopped for the first time, I went talk to the drivers. They were really sorry and the other one offered me his seat next to the driver haha. They also gave me some Fisherman’s Friend-candies, so I started to feel a bit happier. This is how you become a VIP!

The biggest reason to skip school and go travelling now was the legendary Full Moon Party that was held in Koh Phangan. This was my second time there and gotta say that the whole thing is a lot more organized now than earlier. Everyone has to pay 100THB entrance fee to get in and the money will be used for cleaning the beach which I find great since the mess after the party is huuuge. I really don’t wanna see beer bottles etc. when scuba diving.

We decided to be real tourists and bought Full Moon Party -tops and some glowing body paint before the party. After an artistic session, I had pictures of seaturtles, snowflakes and skulls all over my body, I think those looked pretty good! We partied till 5AM, the sea breeze was so nice and I was clever enough to drink more water than buckets. The funny thing to notice was that there were SO MANY Swedish people. I mean, where are all the other nationalities, do they travel at all? I wish Finnish kids would also forget their PlayStations and leave their home country even once. I can really recommend Asia, food and weather are better than in Finland and also beer is cheaper (not that I really care about that one)!