"So wake me up when it's all over, When I'm wiser and I'm older"

Kotimatka alkoi ja tällä kertaa saankin matkustaa vuorokauden ihan yksikseni. Sitä mennään lautallla, bussilla, junalla, metrolla ja mopotaksilla ennen kuin ollaan kotona. Eilen saatiin vihdoin kauan kaivattu bungalowi ja rentoilupäivään rannalla olikin mukava päättää tämä miniloma. Myöskin kohtelu Seagaten henkilokunnan puolelta oli todella hyvää, joten jos alun sähläyksiä ei olisi ollut, tuskin olisi paikasta mitään pahaa sanottavaa. Nyt Annis sai yöpyä meidän bungalowissa ilmaiseksi, saatiin ilmaiset kyydit satamaan ja myös sipsejä haha. Näin ne tytöt leppyy.

Lauttamatkan jälkeen piti mennä bussilla vajaa pari tuntia juna-asemalle, mutta olin ainut, jolle ei riittänyt istumapaikkaa. Koska bussi oli täynnä herrasmiehiä, jouduin istumaan portaikossa taukopaikalle asti, jolloin pääsin ilmoittamaan kuskille, että ei ole reilua. Loppumatka istuttiinkin sitten apukuskin paikalla, apukuski seisoi ja tarjoili minulle välillä Fisherman’s Friendsejä. Niin sanotusti nopea nousu lattiatasosta VIP:ksi.

Juna-asemalla piti päästä lataamaan puhelimen akku, pistokkeita löytyi, mutta yksikään ei tietenkään toiminut. Joku aasialainen poika tarjoutui viemään puhelimen latuuseen johonkin työntekijöiden taukotupaan ja nappasi puhelimen kädestäni. Seurasin perässä ja sitten se vaati lataamisesta rahaa samalla, kun muut ihmiset sisällä naureskeli. Ärsyttää tuollainen muka ystävällisyyteen verhottu kusettaminen. Kun kieltäydyin, en meinannut saada puhelinta takaisin. Onneksi tiukka äänensävy ja murhaava katse toimi. Seuraavaksi yritin viedä puhelimen vessaan latuuseen, mutta sielläkin kuulema maksoi. Lopulta sain sen tyrkättyä infopisteen pistorasiaan ja ilmaiseksi. Joku muu varmaan maksaisikin sen muutaman sentin, mutta ihan periaatteesta en halua maksaa asiasta, joka pitäisi voida tehdä itse sellaisessa julkisessa paikassa kuin juna-asema, ja kuka toisekseen haluaa jätttää puhelinta kymmenen keskenkasvuisen pojannulikan haltuun taukotupaan ja vielä maksaa siitä?

Skobaillessa tyyli ennen kaikkea- liivi mätsätty kypärään 

Juhlat täydenkuun loisteessa täyttivät myös odotukset. Verrattuna aikaisemmin käymiini Full Moon Partyihin, nämä karkelot  olivat paremmin organisoitu ja ympäristöasioihinkin oli onneksi vähän alettu kiinnittää huomiota. Juhla-alue oli rajattu ja 100THB:n sisäänpääsymaksua vastaan sai rannekkeen. Aikaisemmin pääsymaksua ei ollut, mutta muutaman euron maksaa kyllä mielellään, koska rahat käytetään rannan siivoukseen. Vähän teki pahaa katsoa aamun valjetessa pullo/tölkki/roska läjiä, joista osa varmasti huuhtoutuu mereen ennen kuin niitä ehditään siivota pois. Tulevaisuudessa sukellellaan bucketteja ja Chang-pulloja sitten varmaan.

Mitä itse juhlakostyymiin tuli niin varustauduttiin asianmukaisesti topein ja hohtavin vartalomaalauksin kuten uhkasinkin. Lähiruokapaikassa ruokaa odotellessa olikin hyvin aikaa taiteilla iholle kaikkea kilpikonnista ja lumihiutaleista laulunsanoihin ja omaa käsivartta koristikin luonnollisesti ”salil eka salil vika”-teksti. Mukaan rannalle en ottanut muuta kuin rahat ja kännykän pieneen kaulakukkaroon. Tea onneksi uskalsi ottaa myös kameran niin saatiin jotain kuvamateriaaliakin!

Juhlapaikalle Haad Rinin rannalle napattiin taxi ja ranta oli täpötäysi puoleenyöhön mennessä. Jengi ei ollut jokseenkaan läheskään niin sekaisin mitä oletin ja mekin jaksettiin tanssia viiteen asti. Mikäs siellä ollessa, kun merituuli mukavasti puhalteli ja enemmän tuli juotua vettä kuin bucketteja. Viimeksi Full Mooneissa hävitin kaverit ensimmäisen 10 min aikana, joten nyt pidin huolta että ei käy samoin, koska kavereita on aika mahdotonta löytää uudestaan ihmismeren keskeltä. Tuolla ei myöskään ole kovin kiva jäädä yksikseen. Ei sillä että olisi niinkään turvaton olo vaan ennemminkin sen vuoksi, että huomiota saa ihan järjettömät määrät. Todettiinkin ettei ikinä olla jouduttu antamaan niin paljon pakkeja kuin tuon illan aikana. Ei siinä, hauska tutustua ihmisiin, mutta parasta on bilettää omien kavereiden kanssa rauhassa ilman, että joku tulee hinkkaamaan tai yrittää kiinnittää huomion esim. työntämällä sormea kainaloon. Juu, tyylejä on erilaisia. 

Iltaan mahtui myös monia hämmentäviä hetkiä. Oli hankala pitää pokkaa kun yhtenä hetkenä vieressä pomppii viisi aasialaista, jotka nyt ovat liekeissä ihan kaikesta ja toisena samassa ringissä tanssii sekä kaksi metrinen musta mies että kääpiö. Vähän niin kuin että toista ei uskaltanut pyytää poistumaan ja toiselle ei kehdannut sanoa ei..

 Pakko myös todeta että ruotsalaiset ovat valtaamassa maailman. Aivan järjetön invaasio. Jos ei tietäisi olevansa Aasiassa, voisi hyvinkin luulla olevansa Ruotsissa. Itse en haluaisi lomalle paikkaan, joka on täynnä oman maan kansalaisia, mutta mitä vielä, ruotsalaiset oikein hakeutuvat toistensa seuraan. Siinä sitä sitten liikutaan sinikeltaisina laumoina ympäriinsä. Hyvä puoli tässä on se, että kohta on varmaan helpompi löytää ravintoloita, jotka tarjoavat lihapullia. Minuakin luullaan usein ruotsalaiseksi. Tämän vuoksi Full Mooneihin piirrettiinkin suomenliput käteen, niitä oli helppo vilautella, kun joku kysyi mistä ollaan. Siltinkin arvaus oli yleensä joko Sweden tai England.

YOLO

Täten vetoankin Suomen nuorisoon, jättäkää pelikonsolit ja lähtekää reissuun ennen kuin kansakuntamme häviää kartalta. Täällä Aasiassa on esim. parempaa ruokaa ja halvempaa olutta kuin Suomessa ja ilmastokin huomattavasti suopeampi. Ja kuten olen aiemminkin maininnut onnellisuuden olevan suoraan verrannollinen rusketuksen määrään, niin elämä hymyilee ainakin tällä suunnalla! 

(Vaikka nyt vähän väsyttääkin, koska junaa piti odottaa 5h. Surat Thanista meni jotain miljoona junaa Bangkokiin, mutta minulla oli tottakai lippu siihen joka oli kaksi tuntia myöhässä)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

All the parties come to end. I was travelling with my Finnish friend who was visiting me in Thailand for ten days. We went to Koh Tao and Koh Phangan and had such a great time together. It was so nice to see her!

Now I’m on my way back to Bkk, this train trip is gonna last 10 hours.. I already travelled by bus and ferry.There were no free seats in the bus (or gentlemen to offer me a seat) so I had to sit on the floor. I was the only one without a seat so I was really annoyed and when the bus stopped for the first time, I went talk to the drivers. They were really sorry and the other one offered me his seat next to the driver haha. They also gave me some Fisherman’s Friend-candies, so I started to feel a bit happier. This is how you become a VIP!

The biggest reason to skip school and go travelling now was the legendary Full Moon Party that was held in Koh Phangan. This was my second time there and gotta say that the whole thing is a lot more organized now than earlier. Everyone has to pay 100THB entrance fee to get in and the money will be used for cleaning the beach which I find great since the mess after the party is huuuge. I really don’t wanna see beer bottles etc. when scuba diving.

We decided to be real tourists and bought Full Moon Party -tops and some glowing body paint before the party. After an artistic session, I had pictures of seaturtles, snowflakes and skulls all over my body, I think those looked pretty good! We partied till 5AM, the sea breeze was so nice and I was clever enough to drink more water than buckets. The funny thing to notice was that there were SO MANY Swedish people. I mean, where are all the other nationalities, do they travel at all? I wish Finnish kids would also forget their PlayStations and leave their home country even once. I can really recommend Asia, food and weather are better than in Finland and also beer is cheaper (not that I really care about that one)!