Kiinalainen uusivuosi ja taxissa ja taas taxissa

Niin se vain on, että päivät valuu ohi yhtä nopsaan kuin puuro pitkin mikroa, varsinkin nämä vapaat!

Olin tuossa pari päivää eräilemässä Khao Yain kansallispuistossa, mutta kuvia tuli sellainen
määrä, että isken niitä ihan omaan postaukseen. Täällä on juhlittu nyt parisen viikkoa Kiinalaista uuttavuotta ja käytiin katsastamassa pirskeet Heidin kanssa Chitownissa viime perjantaina. Nyt on hevosen vuosi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Porukkaa oli paljon, ja päädyttiin kulkueeseen marssimaan rumpalipoikien ja lohikäärme "tanssijoiden"perään. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kuitenkin hienoinen pettymys huomioiden, että tuota on hehkutettu niin paljon. Oli kuitenkin kiva nähdä vähän erilaista meininkiä kuin Suomessa. Täällä on kuitenkin tuo henkimaailma paljon enemmän läsnä ja pahoja henkiä karkotettiin paukuttamala siihen malliin rumpuja, että korvissa soi vieläkin.

Koska tarkkavaisimmat varmaan miettiin, että kuka Heidi, niin kerrottakoon, että Heidi on täällä työharjoittelussa ja meillä on muutama yhteinen tuttu. Eli sitä kautta siis tunnetaan! Tutuistuin samalla myös muutamaan Heidin kaveriin, huippua saada vähän lisää suomi seuraa taas vaihteeksi! Törmättiin myös muutamiin mun vaihtarituttuihin Chinatownissa niin siinä olikin sitten kiva porukka kasassa sille illalle.

lapsetkin oli puettu asianmukaisesti

Koska Chinatown oli aika nopeasti nähty, lähdettiin sitten Route 66:seen jatkamaan juhlimista, kokemus sekin mennä tuktukilla baariin. Harmi vain, että Janilla oli släbärit ja ovimies ei ollut sisäänpääsystä ihan samaa mieltä. Onneksi Bangkokissa on kuitenkin kaikki mahdollista niin ei muuta kuin vuokraamaan kengät. Naureskelin tuolle kojulle aiemmin, mutta itseasissa ei ollenkaan hullumpi bisnesidea!

nämä kengät takasivat onnistuneen bileillan

THE baari 

Muutaman kerran olenkin kiroillut sitä, että taxikuskien kanssa saa aina sählätä. Tämä keikka veti kuitenkin pohjat. Heidi lähti kyydistä aiemmin ja jäin yksikseni taxiin. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että kuski kuitenkin ajaa ihan minne sattuu. Yritin siis muutaman avainsanan voimin saada perille, että ei sinne ja tietääko se kuitenkaan osoitetta. Kuski peri aasialaisittain ei tietenkään halunnut myötää ettei tiedä, joten päätti olla vastaamatta mitään ja jatkaa vain ajamista. Sitten alkoi jo vähän ahdistaa ja kännykästäkin oli aikku loppu. Lopulta piti korottaa ääntä ja vaatia pysäyttämään. 

Jäin sitten tienlaitaan kello 5 aamulla eikä hajuakaan missä olin. Oli vain sellainen "ei näin"-fiilis. Hipsin sitten läheiseen 7/11 -kauppaan (miksei näitä ole Suomessa?), kysymään apua. Siellähän ei puhuttu englantia, onneksi oli kuitenkin osoite lapulla joten parin ihmisen voimin saatiin minulle uusi taksi, joka kuulema osasi asuntoni läheiselle metroasemalle. Ajoi kuitenkin silti väärin ja piti pyytää kääntymään. Lopulta löytyi asema, mutta olin jossain ihme puolella ja ei huvittanut lähteä hortoilemaan ees taas. Eikun siis kolmas taxi ja tappelu siitä, että se laittaa mittarin päälle eikä vaadi maksamaan ihan mitä sattuu. Nyt sentään pääsin kotiin asti, aika monta kirosanaa myöhemmin ja kiitollisena siitä, että en ollut humalassa. 

Olen langennut viime päivinä

Kävin myös muutama päivä sitten Ramkhamhaengin Night Marketilla eli kuvissa saattaa pian esiintyä uusia vaatekappaleita! Tykkäsin enemmän kuin Chatuchakin viikonloppumarkkinoista, koska tuolla käy enimmäkseen paikallisia ja kojut ovat sekä ulkona että sisätiloissa ja niin väljästi, että mahtuu jopa hengittämään. Myöskin myyjät ovat hyvällä tuulella, hinnat sellaisia ettei tarvitse pahemmin edes tinkiä ja vaatteet oikeasti hienoja. Löysin taas uuden farkkuliivin jee! Tuonne pitää päästä taas joskus uudestaan. Huomenna kouluun, ehdin nukkua 5h, nyyh.