Spiros on the beach

Eilen oli vapaapäivä. Vapaapäivät on ihan parhautta. Yritin nukkua pitkään, mutta kun yleensä pitää herätä klo 6:20, 11 asti nukkumisesta tuli vain pääkipeä, joten siirryin sohvalle koomaamaan. Sitten tsemppasin ja lähdin lenkille. Nyt olen jo vähän uskaltautunut juoksemaankin vaikka onkin niin kuuma. Tottakai ajoitan juoksuosuuden pääasiassa tuohon rantaraitille, jotta tunnen itseni aktiiviseksi, kun nään rannalla pötkötteleviä lomalaisia. Vähän tuo rannalla makoilu itseä jo kyllästyttää, joten lenkkeilemällä aurinkoiseen aikaan saa niin kuin urheilun ja ruskettumisen samassa. Mahdollisesti myös lämpöhalvauksen, katsoo nyt ehtisikö tässä vielä tippaan. Ei sillä että olisi aussilääkäreitä voittanutta.

I had a day off, I love day offs. I tried to sleep in but it was hard since I usually have to wake up at 6:20am. So I got a headache because of sleeping too much. However, I didn't mind about that and went jogging. I usually walk most of the way but yesterday I wanted to look active when I saw all the tourists laying on the beach and I forced myself to run even though the weather was really warm. We'll see if I get a heatstroke at some point and will be put on a drip once again. It's been a while since my last visit in a hospital. I don't think any doctor can beat the ones in OZ though.

Olen myös kirjoitellut harkkapaikkahakemuksia. Jännää, kun sinänsä voin muuttaa mihin vaan eli se ei ole esteenä. Toisaalta on niin paljon vaikuttavia asioita, joita tulee huomioida esim; Oulussa haisee, mutta siellä olisi kavereita; en muista mikä Turussa on erityisesti vikana, mutta olen kuullut siitä jotain juttuja; Kerava nyt on Kerava jne.. Toisekseen mulla menee yhden hakemuksen laatimiseen ihan järkyttävästi aikaa. 

Skypetin myös äidille meidän hotellin terassilta. Respasta tultiin sanomaan, että viereisestä hotellista oli soitettu, että skypetän liian kovaäänisesti. Herää kysymys millainen ihminen jaksaa nähdä tuollaisen vaivan? 

I Skyped with my mom the other day. Suddenly my colleague came to tell me that she received a phone call from the nearby hotel and was told I'm skyping too loud and disturbing their guests. I wonder what kind of  a person bothers to complain about someone skyping at 2pm. Seriously. What's wrong with humanity these days.

Viiden maissa hyppäsin Corfulaisen Couchsurfing -tyypin auton kyytiin ja lähdettiin rannalle. Nämä lausuu paikkojen nimet jokainen vähän erilailla niin lopulta mentiin Chalikounas-rannalle, jossa olen käynyt aikaisemminkin, kun en tajunnut mistä paikasta puhuttiin. Ajettiin kuitenkin vähän kauemmaksi kuin missä olin viimeksi. Chalikounas on yksi suosikki rantojani, koska se on todella pitkä eikä sitä ole pilattu ravintoloilla vaikka muutama piskuinen beach bar sieltä löytyykin. Aivan lähellä on myös Lake Korission, joka on Corfun suurin laguuni. Alue on suojeltu, joten luonto saa rellestää omillaan, myös muutama asuntoautoilija oli löytänyt sieltä kivan leiripaikan. Minullekin tuli yllättävä mielihalua saada oma campervan.

Around 5pm my couchsuring friend came to pick me up and we drove to Chalikounas -beach which is one of my favorite beaches in Corfu because it's so long and there are no restaurants, only two small beach bars. Next to it is also Lake Korission which is the biggest laguun in Corfu, it's part of a nature reserve so the nature is very beautiful.  A few campervans were parked next to the lagoon, not a bad place for camping. I also want to get a campervan!

    

Tuttuni tekee ammatikseen Bysantin ajan tyylisiä koruja ja taidetta esimerkisi kirkkoihin, jos nyt oikein ymmärsin. Sain myös kuulla juttuja ajoilta, kun Corfu oli todella suosittu turistikohde. Turismi täällä alkoi 1960 ja hiipui -90 –luvulla. Benitseskin oli aiemmin aivan brittituristien valtaama ja täällä on edelleen rauniotaloja, joissa aikaisemmin sijaitsi maailmankuuluja baareja. Kouluttamattomat aikaisemmin maataloudesta eläneet ihmiset niin sanotusti nousivat nopeasti ryysyistä rikkauksiin huomatessaan turismin tuomat mahdollisuudet ja avasivat rannoille ravintoloita ja baareja. 

"Parhaimpina" aikoina rahaa kannettiin jätesäkeissä pankkeihin ja monen oli vaikea ymmärtää, että ne olisi kannattanut esimerkiksi sijoittaa. Osalla menikin vähän yli ja perinteiset arvot unohtuivat, sitä saatettiin lentää aamukahville Pariisiin ja seuraavalle lennolla takaisin Kreikkaan.  Lopulta humalaisia heräili paikallisten puutarhoista ja muutenkin konflikteja syntyi paikallisten ja turistien välille siihen malliin, että turismi alkoi pikkuhiljaa hiipua. Olen muidenkin kanssa jutellut nuista ajoista ja kun nyt katselee ympärilleen, tarinoita on hankala uskoa, koska Benitseä rauhallisempaa paikkaa saa hakea.

My friend is an artist who makes byzantine style jewelry and art. He told me stories from the time Corfu was a very touristic place. In the 80's and 90's, especially British people found the beautiful beaches of Corfu and many travel agencies took people here. Local uneducated people who were working as farmers realized how they could benefit from the tourists and started building new restaurants  and bars like crazy. Suddenly, they had so much money in their hands that it was hard for them to handle the situation; many forgot their values and life was just about parties, shopping and travelling. The party era lasted for a decade until a lot of conflicts aroused between the locals and tourists. Finally the tourism in Corfu  started to decline as fast as it started.

Rannalla loikoilun jälkeen suuntasimme paikalliseen orgaanista ruokaa tarjoavaan ravintolaan. Näissä jutuissa paikalliset tutut on aina hyviä, koska tämäkin ravintola sijaitsi asuinalueella vähän kuin yhden talon takapihalla, terassilla, josta oli hienot näkymät merelle. Tuskin edes vahingossa olisin tuonne itsekseni löytänyt. Syötiin kalaa, minikatkarapuja, kreikkalaista salaattia, kesäkurpitsaa, perunoita ja siemailtiin kotiviiniä. Maksoin väkisin oman osuuteni, koska en usko että käsityöläiset tienaa täällä yhtään paremmin kuin Suomessa ja en tykkää elää siivellä. Hyvä että tuli lähdettyä vaikka päivällä olikin vähän sellainen olo ettei olisi jaksanut sosialisoida. 

After the beach we had a dinner in a nice restaurant that served organic food. It's good to know local people because they always know the best places. The restaurant was kinda hidden behind a house so I never would've found it by myself.  The view form the terrace was super beautiful and the food was delicious. I ate fish, greek salad, courgettes and shrimps with house wine. 

My day off was definitely a success!

Ei tippa tapa, mut Bangkokiin voi hukkuu

Perjantai-iltaa Bangkokissa vietellään ihan kotosalla. Mukava olla kotona, kun viime viikonloppu vierähti Koh Sametilla ja eilen illalla olin mukana keilaamassa. Voitin, ja sehän oli mieluisaa. Tämän päivän hämmensin ympäri kaupunkia ja varmaan vähän nestehukka, kun päässä hivenen pökkelö olo. Päivän agendaan kuului mm. junalippujen osto Laosiin itselle ja yhdelle kaverille. Mulla ja muutamalla muulla menee visat tämän kuun lopussa umpeen, joten päätettiin lähteä visa runille naapurimaahan ensi viikon sunnuntaina. Luultavimmin lennetään sieltä takaisin Bangkokiin, täytyy vielä vähän suunnitella. Se on ainakin varmaa, että aloitetaan Vientianesta ja luultavasti vuokrataan sieltä moottoripyörät ja ajellaan etelä Laosia kohti. Itse en tietenkään aja, mutta elättelen toiveita, että joku pojista ottaa mut kyytiin. Parempi olisi, koska vähän tuntuu, että olen vastuussa reissun suunnittelupuolesta. Kielitaito on myös ottanut askeleen eteenpäin viime aikoina. Pidettiin miitti tuosta reissusta ja ehdotin, että eikö  olisi mukava mennä “tenting” johonkin leirintäalueelle. Yep, tenting is the new camping.

Varasin lennon suomeen 18.5, joten tässä on enää pari kuukautta aikaa häseltää menemään. Hassu olo, kirjoitin kolme vuotta sitte CV: hen, että tulevaisuuden suunnitelmana on päästä Aasiaan vaihtoon ja kohtahan tämä on jo ohi! Unelmien toteuttaminen on siistiä puuhaa, siihen jää aika pahasti koukkuun. Voi myös ilmoittaa, että mid term -kokeet ovat menneet läpi. Hiketin kahdesta kokeesta luokan parhaat tulokset, kolmaskin meni ilmeisesti hyvin, koska ope sanoi, että turha stressata, koska kaikki tulevat joka tapauksessa saamaan hyvän numeron haha. Koe johon luin varmaan eniten menikin sitten suht kehnosti. Mutta tärkeintä että läpi!

Junalippujen oston jälkeen suuntasin thaikahville Raahelin kanssa, joka on vuosien takainen Kuala Lumpur tuttu. Tavattiin Terminal 21 ostarilla ja kahvihetki venähti kolmetuntiseksi. Reissututut on siinä mielessä mainio juttu, että sitä vaan törmää jossain vaiheessa elämää uudestaan (jos törmää), ja sitten mennään kahville päivittämään kuulumiset. Mulle just sopivaa, koska olen niitä ihmisiä, jotka pitää aika huonosti yhteyttä lähimpiinkin kavereihin. Olen yksinkertaisesti turhan laiska whatsappaamaan kuulumisia sinne tänne vaikka suomikaverit ovatkin mielessä päivittäin. Koin myös ostarin  naistenvessassa hämmentävän hetken itseäni älykkäämmän wc-pöntön kanssa. Sieltä löytyi hirveästi nappeja, muun muassa dry ja shower vaihtoehdot. Minulle olisi riittänyt pelkkä flush ja painelinkin nappeja hetken katsoen mitähän tapahtuu, ennen kuin tajusin, että flush nappi oli seinässä.

Raheel on reissaillut ihan hulluna ja oli myös kiva jutella fiiliksistä jollekin, joka ei ole vaihdossa. Sain myös noottia siitä etten selvästikään juo tarpeeksi vettä “yleensä mulla on yksi pikku pullo ja sitten saatan ostaa toisen”.  Taisinkin joskus vitsailla jollekin, että nopeampaa vain käydä tiputuksessa kuin huolehtia riittävästä veden saannista haha. Olen myös huomannut, että tuskin saan näistä ravinnerikkaista nuudeli/riisi kanalla sapuskoista tarpeeksi vitamiineja, joten pitää tehdä reissu apteekkiin ja napata mukaan muutama purnukka B:tä ja C:tä ja mitänäitänyton koristamaan keittiönpöytää.

Kahvittelun lopuksi käytiin pizzalla ja koska oli kaksi yhden hinnalla –tarjous, annettin toinen pizza kotimatkalla kerjäläiselle. Kerjäläinen otti ruoan niin kiitollisena vastaan, että tuli kyllä hyvä mieli. Sovittiin Raheelin kanssa, että tehdään päivä reissu Ayutthayaan nyt maanantaina. Ayutthaya on sellainen vanha kaupunki tässä Bangkokin lähellä, missä on paljon temppeleitä. Temppeleiden kuvia tiedossa siis! Nämä buddha kuvat on What Po-temppelistä, joka on tällä Bangkokissa.

Viimeviikkoon mahtui myös yksi ikävämpi juttu ja ensin meinasin, etten mainitse täällä mutta miksipä ei, koska tämä on vähän niin kuin päiväkirja. Eli tällaistakin voi sattua ja otetaanpa varoittavana esimerkkinä. Viime keskiviikkona vietin iltaa kavereiden ja äidin ja kummitädin kanssa Wine Connectionissa, koska oli kiva, että hekin tapasivat kavereitani. Pojat olivat suuntaamassa baariin, ja koska koulua oli vasta kolmelta seuraavana päivänä, ajattelin myös pyörähtää mukana ilman sen suurempia aikomuksia juhlia. Noh, jaoin bucketin katubaarissa, menin klubille muiden mukana ja sain drinkin, josta muistan maistaneeni, mutta pitäneeni sitä liian vahvana. Siihen loppuvatkin muistikuvat. 

Aamulla heräsin omasta sängystä, vaatteet päällä, vasen kylki siihen malliin kipeä ja polvi auki, että olin ilmeisesti mylyttänyt jossain ja kännykkäkin olin kadoksissa. Oli tosi epätodellinen olo. Avasin koneen ja kavereilta oli tullut viestiä, että olenko ok, kun olin hävinnyt ja niille oli soitettu, että olin ollut todella sekaisin. Yksi thaimaalainen tyttö, joka on meidän kaveriporukassa oli huomannut mut klubilla  ja roudannut yöllä kotiin, kun olin sanonut, että haluan kotiin ja etten tunne tyyppiä kenen seurassa hengaan. Se tyypi oli kottanut tulla mukaan taxiin, mutta onneksi kaveri oli tajunnut olla päästämättä. Voitte vaan arvata, miten kiitollinen olin sille, joka oli tuonut mut kotiin.

Jos mokaa niin on helppo sanoa, että juomassa oli varmaan jotain ja onhan sitä hankala todistaa. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että jotain epämääräistä on täytynyt käydä, koska ei ole ollenkaan itseni tapaista toimintaa. Kaveritkaan eivät muista nähneensä minun juoneen kovin paljon. Aloin vasta myöhemmin miettiä, että kamalaa jos joku tuntematon olisi käyttänyt mun tilaa hyväksi ja oli onni, että tuttu oli ollut valppaana ja vienyt mut kotiin. Se on kuitenkin vähän ahdistavaa, että iso osa tuosta illasta on täysin pimeän peitossa. Säikähdyksellä onneksi kuitenkin selvittiin ja puhelimiakin saa aina uusia. Kävinkin muutama päivä sitten tinkimässä itselleni MBK-ostoskeskusessa uuden iphone 4:sen n. 160€ hintaan.  Suht tekniikasta tietämättömänä ihmisenä olen tyytyväinen diiliin. Eihän tuo mikään uusin malli ole, mutta ei tarvitsekaan.

Näin surullinen olin aamulla 

Koska täällä on joka toisella mun kavereista hävinnyt puhelin, sain ohjeet mennä poliisiasemalle tekemään ilmoituksen, jotta saan haettua uuden sim kortin ilmaiseksi samalla numerolla. Siispä menin epäonnisen illan jälkeisena aamuna ennen koululle lähtöä mopotaksilla poliisiasemalle. Siellä oli kiva alkujaan amerikkalainen poliisisetä, joka sanoi, että ilmoitus täytyy tehdä siellä päin missä puhelin on kadonnut, mutta kerta hänellä on aikaa niin ei ole niin justiinsa. Siispä hän nappasi mut moottoripyörän kyytiin ja kurvailtiin liikenneruuhkassa sille poliisiasemalle, jossa hänellä on pöytä. Hän selitti asiani sihteerille ja 5 minuutissa minulla oli confirmaton paperi kourassa, jonka avulla sain haettua uuden sim-kortin. Jos jotain hauskaa pitää tästä episodista keksiä niin poliisi kysyi aivan tosissaan, että haluanko heidän aloittavan puhelimeni suhteen INVESTIGATIONS! Olin vähän silleen, että puhelin oli jo aika vanha ja eiköhän täällä Bangkokissa ole tärkeämpääkin tutkittavaa. 

Vai onko sittenkään? Asiaa tarkemmin pohdittuani olisi kyllä pitänyt ottaa tarjous vastaan huomioiden, että puhelimen mukana meni kaikki yhteystidot ja paljon valokuvia. Vähän huono omatunto, vaihdoinkohan lapseni liian nopeasti uuteen.

Mai Pen Rai

Tulin tuossa äsken kotia keskustasta. Lähdettiin viettämään iltaa muiden asukkaiden kanssa Ocean-uima-allasbaarin/ravintolan avajaisiin, mutta itse en halunnut lähteä jatkamaan siitä enää muualle. Täälläkin on sama kuin Suomessa, alkoholittoman juoman tilaaminen on yhtä kallista kuin alkoholillisen, tyhmää. Kun lähdin baarista, jouduin kokeilemaan kolmea eri taxia ja jäämään aina pois kyydistä ennen kuin löysin kuskin, joka osasi ajaa edes vähän oikeaan suuntaan. Yksikseen ei ollut kyllä kiva hortoilla tuolla, kun en voi vielä sanoa osaavani kulkea täällä ja tänne asunnolle on aika hankala löytää. Mutta lopulta onnisti!

Tänään päivällä kävin Antin ja Nikon kanssa Chatuchakin markkinoilla pyörimässä. Ostin shortsit ja sairaan hienon farkkuliivin, jossa on pitsinen selkä. Koitan ostaa vain juttuja, joista voi olla varma että käyttän.

siitä vielä koiranpentu kotiinviemisiksi

Eilen meillä oli muutaman tunnin PowerPoint -esitelmän ja puheen käsittävä orientaatio koulussa. Mulle jostain syystä annettiin myös vastuutehtävä pitää yhteyttä opettajiin ja tiedottaa oppilaita, jos vaihtareille joudutaan näiden Bangkokin levottomuuksien vuoksi järjestämään esim. hätämajoitusta. Mikäs siinä vaikka en millään tapaa halunnut ottaa tehtävää hoitaakseni. Tämä siis varmaan sen vuoksi, että Lumpinin puistossa, yhden metropysäkin päässä mun asunnolta, räjäytettiin eilen jonkin sortin amatööripommi.

Orientaation jälkeen illallan pari saksalaista poikaa järkkäsi kotibileet. Oli mukava tavata muita vaihtareita omasta koulusta, koska muutenhan meillä ei ole ollut _yhtään_ mitään oriantaatiohommeleita, joissa voisi tutustua tyyppeihin. Saatiin muutes yksi suomalainen lisää porukkaan, kun tutustuttiin tyttöön, joka myös opiskelee täällä. Vaihteeksi myös tyttöseuraa jee! Tässä koulussa on orientaation suhteen aika eri meininki kuin Suomessa, itse entisenä kv-tuutorina on nimittäin hommattu asuntoja ja suurin piirtein ostettu lentoliputkin vaihtareiden puolesta. Mutta eipä siinä mitään, oppiipahan ottamaan itse vastuuta asioista täällä. Kotibileet puolestaan siirtyi aika nopsaan parkkihalliin, koska kuulemma oli liian äänekästä. Siitä suunnattiin Route 66-baariin, missä tuli myös viikko sitten tampattua.

Ensin näin

ja sitten näin

Olen tässä miettinyt aika paljon, että mitä se vaihtaerielämä oikein on. Tuntuu nimittäin, että useimmille se on vaan ryyppäämistä ryyppäämisen perään. Ja no miespuolisille tulee plussana halvat strippiklubit ja aina valmiit thaikkutytöt. Itse taas ajattelee, että kerta en Suomessakaan tissuttele joka ilta tai käy baareissa monesti viikossa, miksi tekisin sitä täälläkään. Sitte kun olen maininnut asiasta joillekin vaihtareille, vastaus on yleensä ”why don’t you wanna have a time of your life?”. Jännä, itsestä tuntuu surulliselta ajatella, että elämäni paras aika olisi sitä, kun vedän perseet ulkomailla. 

Jollain tapaa on sellainen been there, done that –olo.  Mutta joo, turha pelätä että baarikuvat loppuisivat tähän, on vain tullut mietittyä tätä meininkiä. Lisäksi olisi mukava voida lähteä mukaan paikkoihin ilman, että joutuu selittelemään ettei oikeasti halua sitä kaljaa. Tänään vähän jo ärähdin yhdelle tyypille, joka vaan jaksoi jankata.

Route 66 -naisten vessassa oli livemusaa!

Vahingossa muuten eksyin strippiklubillekin yksi ilta, niin siinä käy kun kysyy pojilta osoitteen mihin tulla. Roudasin sinne sitten 10 muutakin ihmistä mukana ja tajusin asian laidan vasta paikanpäällä.. Eipä siinä, tulipa nähtyä sitten sekin puoli kulttuurista! Kiitos sivistämisestä, u know who you are!

-----------------------------------------------------------------------------------------------

I just came back home from the center where I was spending the evening with some students living in the same residence with me. We went to an opening of a new club called “Ocean”, it was supposed to be a pool party but actually there was no one swimming in the pool. Afterwards, I didn’t feel like going to a nightclub so I left earlier than others. It was so hard to find a taxi driver who knew this address, I had to change the taxi three times. It wasn’t too much fun since it was already late, the drivers didn’t speak English and even I wasn’t quite sure how to get here. But I got home eventually!

Earlier today, I went to a Chatuchak Weekend Market with my Finnish friends Antti and Niko. We found some nice clothes, guys actually bought more than me!

We also had a short orientation at school, it only consisted of a PowerPoint presentation and a speech. Hence, later in the evening, two guys organized a house party which was cool. It was nice to meet other exchange students :) Of course we ended up dancing at a Route 66 bar, it was the same place where I was also last week.

I’ve been thinking about a lot what it actually is to be an exchange student. Of course the main thing is not to study (haha) but for me it’s weird that many people just seem to think that it’s all about getting wasted. It’s not that I don’t like to party, I really do. But if I don’t go out in Finland all the time, why would I spend my money on that here either. For me “having the time of my life” means so much more than just another fancy drink and a nice hangover in the morning. But don’t worry, there will still be party pictures in this blog :D These are just some thoughts that have been in my mind lately, since all this is so obvious here. I would love to enjoy my soda water without having to explain why it’s not beer in my glass.

A few nights ago, I also ended up in a strip club. That happens when you call to your male friends and ask for an address of a bar they are at.. Naturally, I didn’t realize what kind of a bar it was until I walked in there, I also brought a group of people with me haha. But never mind, it was kind of cool to see that side of this country too!