Ei tippa tapa, mut Bangkokiin voi hukkuu

Perjantai-iltaa Bangkokissa vietellään ihan kotosalla. Mukava olla kotona, kun viime viikonloppu vierähti Koh Sametilla ja eilen illalla olin mukana keilaamassa. Voitin, ja sehän oli mieluisaa. Tämän päivän hämmensin ympäri kaupunkia ja varmaan vähän nestehukka, kun päässä hivenen pökkelö olo. Päivän agendaan kuului mm. junalippujen osto Laosiin itselle ja yhdelle kaverille. Mulla ja muutamalla muulla menee visat tämän kuun lopussa umpeen, joten päätettiin lähteä visa runille naapurimaahan ensi viikon sunnuntaina. Luultavimmin lennetään sieltä takaisin Bangkokiin, täytyy vielä vähän suunnitella. Se on ainakin varmaa, että aloitetaan Vientianesta ja luultavasti vuokrataan sieltä moottoripyörät ja ajellaan etelä Laosia kohti. Itse en tietenkään aja, mutta elättelen toiveita, että joku pojista ottaa mut kyytiin. Parempi olisi, koska vähän tuntuu, että olen vastuussa reissun suunnittelupuolesta. Kielitaito on myös ottanut askeleen eteenpäin viime aikoina. Pidettiin miitti tuosta reissusta ja ehdotin, että eikö  olisi mukava mennä “tenting” johonkin leirintäalueelle. Yep, tenting is the new camping.

Varasin lennon suomeen 18.5, joten tässä on enää pari kuukautta aikaa häseltää menemään. Hassu olo, kirjoitin kolme vuotta sitte CV: hen, että tulevaisuuden suunnitelmana on päästä Aasiaan vaihtoon ja kohtahan tämä on jo ohi! Unelmien toteuttaminen on siistiä puuhaa, siihen jää aika pahasti koukkuun. Voi myös ilmoittaa, että mid term -kokeet ovat menneet läpi. Hiketin kahdesta kokeesta luokan parhaat tulokset, kolmaskin meni ilmeisesti hyvin, koska ope sanoi, että turha stressata, koska kaikki tulevat joka tapauksessa saamaan hyvän numeron haha. Koe johon luin varmaan eniten menikin sitten suht kehnosti. Mutta tärkeintä että läpi!

Junalippujen oston jälkeen suuntasin thaikahville Raahelin kanssa, joka on vuosien takainen Kuala Lumpur tuttu. Tavattiin Terminal 21 ostarilla ja kahvihetki venähti kolmetuntiseksi. Reissututut on siinä mielessä mainio juttu, että sitä vaan törmää jossain vaiheessa elämää uudestaan (jos törmää), ja sitten mennään kahville päivittämään kuulumiset. Mulle just sopivaa, koska olen niitä ihmisiä, jotka pitää aika huonosti yhteyttä lähimpiinkin kavereihin. Olen yksinkertaisesti turhan laiska whatsappaamaan kuulumisia sinne tänne vaikka suomikaverit ovatkin mielessä päivittäin. Koin myös ostarin  naistenvessassa hämmentävän hetken itseäni älykkäämmän wc-pöntön kanssa. Sieltä löytyi hirveästi nappeja, muun muassa dry ja shower vaihtoehdot. Minulle olisi riittänyt pelkkä flush ja painelinkin nappeja hetken katsoen mitähän tapahtuu, ennen kuin tajusin, että flush nappi oli seinässä.

Raheel on reissaillut ihan hulluna ja oli myös kiva jutella fiiliksistä jollekin, joka ei ole vaihdossa. Sain myös noottia siitä etten selvästikään juo tarpeeksi vettä “yleensä mulla on yksi pikku pullo ja sitten saatan ostaa toisen”.  Taisinkin joskus vitsailla jollekin, että nopeampaa vain käydä tiputuksessa kuin huolehtia riittävästä veden saannista haha. Olen myös huomannut, että tuskin saan näistä ravinnerikkaista nuudeli/riisi kanalla sapuskoista tarpeeksi vitamiineja, joten pitää tehdä reissu apteekkiin ja napata mukaan muutama purnukka B:tä ja C:tä ja mitänäitänyton koristamaan keittiönpöytää.

Kahvittelun lopuksi käytiin pizzalla ja koska oli kaksi yhden hinnalla –tarjous, annettin toinen pizza kotimatkalla kerjäläiselle. Kerjäläinen otti ruoan niin kiitollisena vastaan, että tuli kyllä hyvä mieli. Sovittiin Raheelin kanssa, että tehdään päivä reissu Ayutthayaan nyt maanantaina. Ayutthaya on sellainen vanha kaupunki tässä Bangkokin lähellä, missä on paljon temppeleitä. Temppeleiden kuvia tiedossa siis! Nämä buddha kuvat on What Po-temppelistä, joka on tällä Bangkokissa.

Viimeviikkoon mahtui myös yksi ikävämpi juttu ja ensin meinasin, etten mainitse täällä mutta miksipä ei, koska tämä on vähän niin kuin päiväkirja. Eli tällaistakin voi sattua ja otetaanpa varoittavana esimerkkinä. Viime keskiviikkona vietin iltaa kavereiden ja äidin ja kummitädin kanssa Wine Connectionissa, koska oli kiva, että hekin tapasivat kavereitani. Pojat olivat suuntaamassa baariin, ja koska koulua oli vasta kolmelta seuraavana päivänä, ajattelin myös pyörähtää mukana ilman sen suurempia aikomuksia juhlia. Noh, jaoin bucketin katubaarissa, menin klubille muiden mukana ja sain drinkin, josta muistan maistaneeni, mutta pitäneeni sitä liian vahvana. Siihen loppuvatkin muistikuvat. 

Aamulla heräsin omasta sängystä, vaatteet päällä, vasen kylki siihen malliin kipeä ja polvi auki, että olin ilmeisesti mylyttänyt jossain ja kännykkäkin olin kadoksissa. Oli tosi epätodellinen olo. Avasin koneen ja kavereilta oli tullut viestiä, että olenko ok, kun olin hävinnyt ja niille oli soitettu, että olin ollut todella sekaisin. Yksi thaimaalainen tyttö, joka on meidän kaveriporukassa oli huomannut mut klubilla  ja roudannut yöllä kotiin, kun olin sanonut, että haluan kotiin ja etten tunne tyyppiä kenen seurassa hengaan. Se tyypi oli kottanut tulla mukaan taxiin, mutta onneksi kaveri oli tajunnut olla päästämättä. Voitte vaan arvata, miten kiitollinen olin sille, joka oli tuonut mut kotiin.

Jos mokaa niin on helppo sanoa, että juomassa oli varmaan jotain ja onhan sitä hankala todistaa. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että jotain epämääräistä on täytynyt käydä, koska ei ole ollenkaan itseni tapaista toimintaa. Kaveritkaan eivät muista nähneensä minun juoneen kovin paljon. Aloin vasta myöhemmin miettiä, että kamalaa jos joku tuntematon olisi käyttänyt mun tilaa hyväksi ja oli onni, että tuttu oli ollut valppaana ja vienyt mut kotiin. Se on kuitenkin vähän ahdistavaa, että iso osa tuosta illasta on täysin pimeän peitossa. Säikähdyksellä onneksi kuitenkin selvittiin ja puhelimiakin saa aina uusia. Kävinkin muutama päivä sitten tinkimässä itselleni MBK-ostoskeskusessa uuden iphone 4:sen n. 160€ hintaan.  Suht tekniikasta tietämättömänä ihmisenä olen tyytyväinen diiliin. Eihän tuo mikään uusin malli ole, mutta ei tarvitsekaan.

Näin surullinen olin aamulla 

Koska täällä on joka toisella mun kavereista hävinnyt puhelin, sain ohjeet mennä poliisiasemalle tekemään ilmoituksen, jotta saan haettua uuden sim kortin ilmaiseksi samalla numerolla. Siispä menin epäonnisen illan jälkeisena aamuna ennen koululle lähtöä mopotaksilla poliisiasemalle. Siellä oli kiva alkujaan amerikkalainen poliisisetä, joka sanoi, että ilmoitus täytyy tehdä siellä päin missä puhelin on kadonnut, mutta kerta hänellä on aikaa niin ei ole niin justiinsa. Siispä hän nappasi mut moottoripyörän kyytiin ja kurvailtiin liikenneruuhkassa sille poliisiasemalle, jossa hänellä on pöytä. Hän selitti asiani sihteerille ja 5 minuutissa minulla oli confirmaton paperi kourassa, jonka avulla sain haettua uuden sim-kortin. Jos jotain hauskaa pitää tästä episodista keksiä niin poliisi kysyi aivan tosissaan, että haluanko heidän aloittavan puhelimeni suhteen INVESTIGATIONS! Olin vähän silleen, että puhelin oli jo aika vanha ja eiköhän täällä Bangkokissa ole tärkeämpääkin tutkittavaa. 

Vai onko sittenkään? Asiaa tarkemmin pohdittuani olisi kyllä pitänyt ottaa tarjous vastaan huomioiden, että puhelimen mukana meni kaikki yhteystidot ja paljon valokuvia. Vähän huono omatunto, vaihdoinkohan lapseni liian nopeasti uuteen.

"Iske mies jolla on resortti niin päästään halvemmalla"

 Matka Koh Taolle meni nopsaan, koska nukuttiin suurin osa ajasta. Juuri kun pääsi kehumasta, että onpa siistiä matkustaa junassa niin pakko sanoa, että oli muuten kylmä. Puoliakaan vaunun ikkunoista ei saanut suljettua ja koska yöt ovat täällä muutenkin viileät, kylmä tuuli puhalsi ikävästi sisään. Onneksi oli makuupussi mukana niin päästiin vähän suojaan. Kukin maastoutui miten parhaaksi koki, itse suosimme seuraavanlaista yhdistelmää :)

Koh Tao on mun lempparisaari Thaimaassa, täällä on ihanan rento meininki. Onhan täällä paljon länkkäreitä, mutta se ei jotenkaan haittaa. Niille jotka eivät välitä sukeltaa tai snorklata niin ei ehkä ole oikea kohde, mutta meille tämä on juuri passeli.  Ylpeänä voinkin ilmoittaa, että Tea aloitti OWD-kurssin tänään suomalaisessa Koh Tao Divers-koulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että  jos kaikki menee hyvin, kohta on sukeltavan kaverin paikka ystäväpiirissäni täytetty. JES! Harmikseni sain huomata, että koulu jossa tein oman lisenssini, oli suljettu viime vuonna : ( Löysin kuitenkin mukavan oloisen paikan, josta bookkasin pari sukellusta huomiselle.

Meillä kävi hyvä tuuri hostellin kanssa. Ei varattu mitään majoitusta etukäteen ja hups vain, täällähän olikin aika täyttä. Jouduttiin kiertelemään aikamme ympäriinsä, se on vähän turhauttavaa täällä kuumudessa kaikkien tavaroiden kanssa. Lopulta kuitenkin  löytyi huone 600bht/yö. Hintaan kuuluu myös kuumasuihku, pyyhkeet ja shampoot ja rantaankin on vain pikkumatka. 

200bht vuokrattiin myös eilen skootteri vuorokaudeksi, jotta päästiin kiertelemään sukelluskouluja. Oltiin vähän pihalla sen suhteen missä ollaan ja ajeltiin kauan ympäriinsä ja ihmeteltiin, kun ei millään löydetä sille rantaraitille mille haluttiin. Päädyttiin myös huristelemaan jyrkkää rinnettä ylös. Menomatkahan ei ollut sinänsä ongelma, mutta sitten kun katsottiin alaspäin tajuttiin, että ei ehkä ollut ihan viisain veto ajaa skootteria sinne.. Olisi pitänyt saada videolle kun työnnettiin skootteria alas rinnettä, Tea istui ja minä yritin pitää skootteria takaa kiinni ettei se vaan lähde valumaan itsekseen alas rinnettä. Täällä ollaan tosi tarkkoja nuista skoottereista, joten ei todellakaan haluttu rikkoa/kolhia sitä. Saatiin kyllä heti ensimmäisen 10 min sisään penkki niin jumiin ettei saatu sitä auki ja piti mennä kysymään huotsikalta apua. Ei vain oltu osattu painaa aukaisu nappia tarpeeksi alas asti :) Mutta joo, saatiinhan se skootteri lopulta alas sieltä rinteestä ja päästettiin helpottunut huokaus!

Myöhemmin illasta oli vähän partyfiilis, vaikkei tämä mikään partysaari olekaan ja oli myöskin sunnuntai. Pikku vikoja, koska onnistuttiin löytämään saaren ainut baari, jossa soi musiikki ja siellähän sitä sitten taas jorattiin pöydillä. Tänään luonnollisesti podettiin seurauksia ja päätettiin viettää päivä rennosti maaten rannalla ja käyden välillä pulahtamassa vedessä. Pelastettiin myös kala joka oli ajautunut hietikolle. Nakattiin kaveri takaisin syvempiin vesiin :)

Kiinalainen uusivuosi ja taxissa ja taas taxissa

Niin se vain on, että päivät valuu ohi yhtä nopsaan kuin puuro pitkin mikroa, varsinkin nämä vapaat!

Olin tuossa pari päivää eräilemässä Khao Yain kansallispuistossa, mutta kuvia tuli sellainen
määrä, että isken niitä ihan omaan postaukseen. Täällä on juhlittu nyt parisen viikkoa Kiinalaista uuttavuotta ja käytiin katsastamassa pirskeet Heidin kanssa Chitownissa viime perjantaina. Nyt on hevosen vuosi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Porukkaa oli paljon, ja päädyttiin kulkueeseen marssimaan rumpalipoikien ja lohikäärme "tanssijoiden"perään. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kuitenkin hienoinen pettymys huomioiden, että tuota on hehkutettu niin paljon. Oli kuitenkin kiva nähdä vähän erilaista meininkiä kuin Suomessa. Täällä on kuitenkin tuo henkimaailma paljon enemmän läsnä ja pahoja henkiä karkotettiin paukuttamala siihen malliin rumpuja, että korvissa soi vieläkin.

Koska tarkkavaisimmat varmaan miettiin, että kuka Heidi, niin kerrottakoon, että Heidi on täällä työharjoittelussa ja meillä on muutama yhteinen tuttu. Eli sitä kautta siis tunnetaan! Tutuistuin samalla myös muutamaan Heidin kaveriin, huippua saada vähän lisää suomi seuraa taas vaihteeksi! Törmättiin myös muutamiin mun vaihtarituttuihin Chinatownissa niin siinä olikin sitten kiva porukka kasassa sille illalle.

lapsetkin oli puettu asianmukaisesti

Koska Chinatown oli aika nopeasti nähty, lähdettiin sitten Route 66:seen jatkamaan juhlimista, kokemus sekin mennä tuktukilla baariin. Harmi vain, että Janilla oli släbärit ja ovimies ei ollut sisäänpääsystä ihan samaa mieltä. Onneksi Bangkokissa on kuitenkin kaikki mahdollista niin ei muuta kuin vuokraamaan kengät. Naureskelin tuolle kojulle aiemmin, mutta itseasissa ei ollenkaan hullumpi bisnesidea!

nämä kengät takasivat onnistuneen bileillan

THE baari 

Muutaman kerran olenkin kiroillut sitä, että taxikuskien kanssa saa aina sählätä. Tämä keikka veti kuitenkin pohjat. Heidi lähti kyydistä aiemmin ja jäin yksikseni taxiin. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että kuski kuitenkin ajaa ihan minne sattuu. Yritin siis muutaman avainsanan voimin saada perille, että ei sinne ja tietääko se kuitenkaan osoitetta. Kuski peri aasialaisittain ei tietenkään halunnut myötää ettei tiedä, joten päätti olla vastaamatta mitään ja jatkaa vain ajamista. Sitten alkoi jo vähän ahdistaa ja kännykästäkin oli aikku loppu. Lopulta piti korottaa ääntä ja vaatia pysäyttämään. 

Jäin sitten tienlaitaan kello 5 aamulla eikä hajuakaan missä olin. Oli vain sellainen "ei näin"-fiilis. Hipsin sitten läheiseen 7/11 -kauppaan (miksei näitä ole Suomessa?), kysymään apua. Siellähän ei puhuttu englantia, onneksi oli kuitenkin osoite lapulla joten parin ihmisen voimin saatiin minulle uusi taksi, joka kuulema osasi asuntoni läheiselle metroasemalle. Ajoi kuitenkin silti väärin ja piti pyytää kääntymään. Lopulta löytyi asema, mutta olin jossain ihme puolella ja ei huvittanut lähteä hortoilemaan ees taas. Eikun siis kolmas taxi ja tappelu siitä, että se laittaa mittarin päälle eikä vaadi maksamaan ihan mitä sattuu. Nyt sentään pääsin kotiin asti, aika monta kirosanaa myöhemmin ja kiitollisena siitä, että en ollut humalassa. 

Olen langennut viime päivinä

Kävin myös muutama päivä sitten Ramkhamhaengin Night Marketilla eli kuvissa saattaa pian esiintyä uusia vaatekappaleita! Tykkäsin enemmän kuin Chatuchakin viikonloppumarkkinoista, koska tuolla käy enimmäkseen paikallisia ja kojut ovat sekä ulkona että sisätiloissa ja niin väljästi, että mahtuu jopa hengittämään. Myöskin myyjät ovat hyvällä tuulella, hinnat sellaisia ettei tarvitse pahemmin edes tinkiä ja vaatteet oikeasti hienoja. Löysin taas uuden farkkuliivin jee! Tuonne pitää päästä taas joskus uudestaan. Huomenna kouluun, ehdin nukkua 5h, nyyh.

Okay, Okay

Käytetääs koulumatka hyödyksi niin tulee jotain tännekin naputeltua.

Täällä on kylmä, varsinkin aamuisin, joten pitänee hankkia villapaita, asia joka on kyllä ollut harkinnassa jo viimeiset kaksi kuukautta. Alkuun ajattelin, että vitsi kun vähän koulua, mutta nyt voin todeta, että kyllä viisi vapaapäivää tarvitaan jo ihan toipumiseen. Rytmit vähän sekaisin kun välillä bilettää kuuteen ja välillä herää kouluun kuudelta, ja onhan se myös kiva ehtiä vähän reissailla! Huomenna lähdetään Koh Changille Antin, Nikon ja 6 vaihtarin kanssa. Meillä on itävaltalaisten, saksalaisten ja parin ranskalaisen kanssa  muodostunut oma porukka, koska meidän talo on muuten täynnä ranskalaisia ja sen suhteen, että ne puhuisi englantia eikä läpättäisi ranskaa, ei ole tullut mitään edistystä. Tämä puolestaan johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että turhauttaa edes koittaa tutustua.

Mutta on kyllä ihana päästä pois Bangkokista ja biitsille! Mokasin vain meidän suomalaisten hostellivarauksen… piti varata pe-ti, mutta maksun jälkeen tajusin, että oho, tulikin la-ke. Koitin laittaa mailia voisiko vaihtaa ilman hulluja maksuja ja vielä soitin sinne koulusta, onnistui jee! Eilinen päivä nyt oli muutenkin mitä sattui niin ihan oletettava moka. Koulu loppui 2h aikaisemmin kuin piti, mutta jouduttiin odottamaan bussia 1h, sitten taxiin ja maksettiin extraa, että päästään moottoritietä ja vältetään ruuhkat. Noh, mihinkäs se kuski huristeli? Keskustan ruuhkiinhan se. Ei sillä ollutkaan hajua osoitteesta, joten hypättiin pois kyydistä ja otettiin metro kotia päin. Kotona  olin lopulta 3h koulun loppumisen jälkeen. Sain vielä kivat vatsakrampitkin jostain niin parin tunnin päikkärit tuli tarpeeseen. Mun ensi viikon aloittamaton esitelmä edistyi siis eilen illalla huimasti, edistyy varmaan tuolla Changillakin hurjasti. Tänään ei ainakaan edisty, koska pitää pakata ja päivittää blogia.

ananastauko

Ei muuten huolta, että kielitaito paranisi täällä. Sen sijaan asiat oppii sanomaan kompaktisti ilman turhia verbejä ja kysymyssanoja. Tärkeintä on jankata “okay” joka väliin.  Näin pääsee EHKÄ taxilla koululle:

                                               Minä: “ABAC, Hua Mak, Okay?”

                                               Taxi:“Yes yes”

                                               M: “Can go highway. Okay?”

                                               T: “Okay, Okay”

                                               M:“Put meter”

                                               M: “You know this address, this address okay?”

                                               T:“ABAC? Yes, yes”

Toisinaan päätyy sinne minne pitää, toisinaan pitää kiitellä hymyssäsuin kyydistä ja kaivella Google navigaattoria esiin, että missäs sitä nyt tällä kertaa ollaan.

Pojat sanoivat, että turha odottaa apua jos molskahdan veteen. Wonder why

Saksalaisten ja itävaltalaisten kanssa on myös parina päivänä kierrelty Bangkokissa. Jokiveneillä pääsee kivasti ja halvalla paikasta toiseen, ei missään nimessä kannata mennä halpaan ja ottaa turistivenettä. Paikallisten sekaan vaan vaikka onkin ahdasta. Vaikka kielitaito ei välesti parane niin oman puolensa pitämisen täällä kyllä oppii, paikalliset nimittäin ovat mestareita etuilemaan ja  tyrkkimään mahtuakseen hissiin tai metroon tai yleensäkin mihin vaan. Käytiin tuolla reissulla Chinatownissa ja lääketieteellisessä museossa, joka oli ihan super mielenkiintoinen. Harmi vain ettei käännöksiä yleensä ollut ja muu porukka kiersi aina paljon nopeampaa kuin minä. Kuvia ei saanut ottaa.

Chinatown

Hello Kitty-taivas

Hymyillään vaikka ruoka olikin silsaa

Paikka oli jaoteltu eri osioihin ja oli välillä suorastaan ällöttävää. Siellä oli oikeita sikiöitä ym epämuodostuneita lapsia näytillä lillumassa (alkoholissa?), kuvia itsemurhan tehneistä, liikenneonnetomuuksissa haavoittuneista sekä verisiä murhattujen ihmisten vaatteita (en tiedä mikä niiden funktio oikestaan oli). Myöskin raiskaajamurhaajan ruumis oli näytillä ja lisäksi oli kaikki mahdolliset sisäelimet ja ruumiinosat kaikkine mahdollisine sairauksineen, parasiitteja ja muita ötököitä unohtamatta. Kiinnostavaa oli myös kuvaukset tsunamista ja miten ensiapu ja ruumiiden tutkinta hoidettiin.  Pari osiota jäi vielä kiertämättä, koska ihmisillä oli vielä tuon jälkeen jostain syystä halua mennä syömään.

Lumpini -puisto

Jäätiin myös huvikseen pois tuntemattomalla pysäkillä huomataksemme päätyneemme alueelle, jossa oli vain paikallisia. Käveltiin hetki ympäriinsä, kestettiin tuijotukset ja päätettiin lähteä. Tuollaisissa paikoissa kylläkin näkee paikallista kulttuuria kaikista parhaiten! Nyt on myös sorruttu länsimaalaiseen ruokaan syömällä pizzaa, teki hyvää ja maha oli kerrankin kylläinen kauemmin kuin 2h. 

Get a room.

Käytiin myös tsekkaamassa Lumpinin puisto, nyt siellä telttaili mielenosoittajia, mutta muuten oli rauhallista. Olisi niin kiva päästä juoksemaan sinne! Tyhmää, että Bangkokiin julistettiin hätätila pari päivää sitten niin pitänee pysyä varuulta pois kaikilta rauhattomiksi merkityiltä alueilta :(