Okay, Okay

Käytetääs koulumatka hyödyksi niin tulee jotain tännekin naputeltua.

Täällä on kylmä, varsinkin aamuisin, joten pitänee hankkia villapaita, asia joka on kyllä ollut harkinnassa jo viimeiset kaksi kuukautta. Alkuun ajattelin, että vitsi kun vähän koulua, mutta nyt voin todeta, että kyllä viisi vapaapäivää tarvitaan jo ihan toipumiseen. Rytmit vähän sekaisin kun välillä bilettää kuuteen ja välillä herää kouluun kuudelta, ja onhan se myös kiva ehtiä vähän reissailla! Huomenna lähdetään Koh Changille Antin, Nikon ja 6 vaihtarin kanssa. Meillä on itävaltalaisten, saksalaisten ja parin ranskalaisen kanssa  muodostunut oma porukka, koska meidän talo on muuten täynnä ranskalaisia ja sen suhteen, että ne puhuisi englantia eikä läpättäisi ranskaa, ei ole tullut mitään edistystä. Tämä puolestaan johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että turhauttaa edes koittaa tutustua.

Mutta on kyllä ihana päästä pois Bangkokista ja biitsille! Mokasin vain meidän suomalaisten hostellivarauksen… piti varata pe-ti, mutta maksun jälkeen tajusin, että oho, tulikin la-ke. Koitin laittaa mailia voisiko vaihtaa ilman hulluja maksuja ja vielä soitin sinne koulusta, onnistui jee! Eilinen päivä nyt oli muutenkin mitä sattui niin ihan oletettava moka. Koulu loppui 2h aikaisemmin kuin piti, mutta jouduttiin odottamaan bussia 1h, sitten taxiin ja maksettiin extraa, että päästään moottoritietä ja vältetään ruuhkat. Noh, mihinkäs se kuski huristeli? Keskustan ruuhkiinhan se. Ei sillä ollutkaan hajua osoitteesta, joten hypättiin pois kyydistä ja otettiin metro kotia päin. Kotona  olin lopulta 3h koulun loppumisen jälkeen. Sain vielä kivat vatsakrampitkin jostain niin parin tunnin päikkärit tuli tarpeeseen. Mun ensi viikon aloittamaton esitelmä edistyi siis eilen illalla huimasti, edistyy varmaan tuolla Changillakin hurjasti. Tänään ei ainakaan edisty, koska pitää pakata ja päivittää blogia.

ananastauko

Ei muuten huolta, että kielitaito paranisi täällä. Sen sijaan asiat oppii sanomaan kompaktisti ilman turhia verbejä ja kysymyssanoja. Tärkeintä on jankata “okay” joka väliin.  Näin pääsee EHKÄ taxilla koululle:

                                               Minä: “ABAC, Hua Mak, Okay?”

                                               Taxi:“Yes yes”

                                               M: “Can go highway. Okay?”

                                               T: “Okay, Okay”

                                               M:“Put meter”

                                               M: “You know this address, this address okay?”

                                               T:“ABAC? Yes, yes”

Toisinaan päätyy sinne minne pitää, toisinaan pitää kiitellä hymyssäsuin kyydistä ja kaivella Google navigaattoria esiin, että missäs sitä nyt tällä kertaa ollaan.

Pojat sanoivat, että turha odottaa apua jos molskahdan veteen. Wonder why

Saksalaisten ja itävaltalaisten kanssa on myös parina päivänä kierrelty Bangkokissa. Jokiveneillä pääsee kivasti ja halvalla paikasta toiseen, ei missään nimessä kannata mennä halpaan ja ottaa turistivenettä. Paikallisten sekaan vaan vaikka onkin ahdasta. Vaikka kielitaito ei välesti parane niin oman puolensa pitämisen täällä kyllä oppii, paikalliset nimittäin ovat mestareita etuilemaan ja  tyrkkimään mahtuakseen hissiin tai metroon tai yleensäkin mihin vaan. Käytiin tuolla reissulla Chinatownissa ja lääketieteellisessä museossa, joka oli ihan super mielenkiintoinen. Harmi vain ettei käännöksiä yleensä ollut ja muu porukka kiersi aina paljon nopeampaa kuin minä. Kuvia ei saanut ottaa.

Chinatown

Hello Kitty-taivas

Hymyillään vaikka ruoka olikin silsaa

Paikka oli jaoteltu eri osioihin ja oli välillä suorastaan ällöttävää. Siellä oli oikeita sikiöitä ym epämuodostuneita lapsia näytillä lillumassa (alkoholissa?), kuvia itsemurhan tehneistä, liikenneonnetomuuksissa haavoittuneista sekä verisiä murhattujen ihmisten vaatteita (en tiedä mikä niiden funktio oikestaan oli). Myöskin raiskaajamurhaajan ruumis oli näytillä ja lisäksi oli kaikki mahdolliset sisäelimet ja ruumiinosat kaikkine mahdollisine sairauksineen, parasiitteja ja muita ötököitä unohtamatta. Kiinnostavaa oli myös kuvaukset tsunamista ja miten ensiapu ja ruumiiden tutkinta hoidettiin.  Pari osiota jäi vielä kiertämättä, koska ihmisillä oli vielä tuon jälkeen jostain syystä halua mennä syömään.

Lumpini -puisto

Jäätiin myös huvikseen pois tuntemattomalla pysäkillä huomataksemme päätyneemme alueelle, jossa oli vain paikallisia. Käveltiin hetki ympäriinsä, kestettiin tuijotukset ja päätettiin lähteä. Tuollaisissa paikoissa kylläkin näkee paikallista kulttuuria kaikista parhaiten! Nyt on myös sorruttu länsimaalaiseen ruokaan syömällä pizzaa, teki hyvää ja maha oli kerrankin kylläinen kauemmin kuin 2h. 

Get a room.

Käytiin myös tsekkaamassa Lumpinin puisto, nyt siellä telttaili mielenosoittajia, mutta muuten oli rauhallista. Olisi niin kiva päästä juoksemaan sinne! Tyhmää, että Bangkokiin julistettiin hätätila pari päivää sitten niin pitänee pysyä varuulta pois kaikilta rauhattomiksi merkityiltä alueilta :(