Bon appétit

Laos on ihana. On mielenkiintoista reissata maassa, johon massaturismi ei ole vielä suuremmin iskenyt. Paikalliset ovat iloisia ja kohteliata eikä kukaan tyrkytä mitään. Pääkaupunki Vientiane, jossa nyt olemme, sijaitsee Mekong-joen rannalla ja rannalta voi nähdä Thaimaan puolelle. Heti saavuttuani tänne tuntui, että tämä on yksi lempi kaupunkejani. Varmaan siksi, että Vientiane ei oikestaan edes tunnu kaupungilta ja eihän tämä suuri olekaan. Vuokraamalla polkupyörän voikin hurauttaa kaupungin päästä päähän aika nopeasti.

Tänään kävelimme ympäri Vientianea ja kävimme markkinoilla. Sanotaanko, että nyt ainakin tiedän mistä se lähiravintolan kana tulee. Olen jotenkin todella viehättynyt markkinoihin.  Ihmiset istuvat tuotteidensa sessa huiskutellen välillä kärpäsia muualle ja vadissa pomppivat sammakot ovat autuaan tietämättömiä tulevasta kohtalostaan. 

En ruvennut ostoksille, mutta kuvailtua tuli sitäkin enemmän. Tuolla olivat kampaamot ja kalamyyjät sulassa sovussa. Suurena kilpikonnien ystävänä meni pasmat vähän sekaisin, kun näin niitäkin myynnissä.

Paikalliset varmaan ihmettelivät, että mitä se kuvaa lihakojua, mutta ihmiselle, joka on tottunut ostamaan sen jauhelihapaketin K-Marketista, lihakojukin on sinänsä kaikessa ällöttävyydessään mielenkiintoinen.

Vientiane sinällään on oikein siisti ja aika hyvin organisoidun oloinen, ainakin verrattuna Thaimaahan. Kirjoittelen myöhemmin oman postauksen muista juituista mitä olemme täällä tehneet.

Alunperin oli suunnitelmissa olla Vientianessa vain kaksi yötä, mutta ehdotin pojille aamulla, että eikös jäätäisi vielä hetkeksi. Kuitenkin viimeistään keskiviikkona suuntaamme Vang Viengiä kohti.

Tältä näytti, kun olin menossa väärästä kohtaa markkinatelttaa ulos. Ja taas ne myyjät miettivät, että mitä se kuvaa roskia.

Who needs so many temples.

Tähän päivään on mahtunut naurua. Käytiin Raheelin kanssa Ayutthayassa pyörimässä ja harrastamassa hivenen kulttuuria näin vaihteeksi. Oli aivan järkyttävän kuuma! Sitä oikein tuntee miten energia valuu pois sitä mukaa, kun aurinko alkaa porottaa. Ayutthaya oli meille kummallekin sellainen kohde, että ei oikein kehtaa olla käymättäkään, kun se sijaitsee vain tunnin matkan päässä Bangkokista.

Aamulla sain taas huomata, että minulla tahtoo olla aina paljon ideoita, mutta suunnittelupuoli toisinaan mättää.. on tapana luottaa, että kyllä ne asiat sujuu. Tämän vuoksi ei sitten tullut tsekattua etukäteen mistä bussi lähtee aamulla. Olin vain ilmoittanut Raheelille, että nähdään Ekamain bussiasemalla klo 8 ja eihän se bussi sitten sieltä lähtenytkään. Saatiin kuitenkin hypättyä mini vanin kyytiin Victory Monumentilta ja päästiin matkaan kohti Ayutthayaa vain hippasen aikataulusta myöhässä.

Ayutthayaan päästyämme piti löytää aamiaista ja kahvia. Perinteisen kahvilan löytäminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, joten päädyimme seikkailemaan paikallisilla markkinoilla ja syömään aamiaiseksi kanavartaita pähkinäkastikkeella ja nuudelisoppaa kalalihapullilla katukeittiöstä. Oli hyvää! Itse markkinoilta luonnollisesti löytyi kaikenlaisia herkkuja nyljetyistä kanoista sammakoihin, joten tuoksujen sekamelska nyt oli sanomattakin aika eteerinen. Aina mietityttää, että kuka nämä kaikki ruoat syö, koska Thaimaa on täynnä katukeittiöitä ja ruokakojuja. Vahvasti uskon, että ruokamyrkytyksiäkin olisi vähemmän, jos niitä +35 lämpöasteessa lojuvia lihatuotteita ei myytäisi niin paljon.

Vatsat täynnä hyppäsimme tuktukiin, joka vei meidät lähemmäksi temppeleitä, jotka on ripoteltu sinne tänne vanhaa kaupunkia kuitenkin kävelyetäisyyden päähän toisistaan. Yllätys yllätys, kuitenkin jo kahden temppelin jälkeen meillä molemmilla oli vähän sellainen olo että riittää. Pientä temppeliyliannostusta selkeästi havaittavissa. Loputa kuitenkin tsempattiin ja käytiin tsekkaamassa kaikki neljä temppeliä, joita infopisteen mies suositteli.

Odotin tuolta paikalta vähän enemmän, olisi ollut niin kiva päästä nuiden rakennelmien sisään seikkailemaan jne. mutta perinteisesti kakki kivahan on kiellettyä. Yksi turisti näkyi vastustavan sääntöjä ja kiipeilevän yhden temppelin päällä. Muuten hyvä, mutta kirkkaan siniset shortsit vähän pilasi sen suunnitelmat. So busted. Temppelihin piti myös maksaa jokaiseen erikseen, jotta pääsi sisään temppelialueelle. Yhdestä onnistuin saamaan opiskelijakortilla alennusta, toisessa oli himo nihkeä lipunmyyjä, joka ei suostunut. Siihen tui myös joku thaimies päivittelemään viereen ja hokemaan kovaäänisesti ”impossible”, kun edes kehtasin kysyä alennusta.  Sinänsä typerää, koska yleensä tällaisista ”museokohteista”  ja myös kansallispuistoista tulisi saada opiskelijakortilla alennusta.

Oltiin myös onnekkaita ja päästiin näkemään thainyrkkeilyä, temppelialueella järjestetyssä ilmaistapahtumassa. Vähänkö olin mielissäni, koska kyseisen lajin katsomaan meneminen Bangkokissa on ihan kamalaa rahastusta, jos sattuu olemana länsimaalainen.

Takaisin Bangkokiin suunnattuamme tehtiin pieni ruokaturnee. Hamppari yhdessä paikassa, jätskiä toisessa ja lopuksi kahvit ja väsynyttä läppää. Sitten oli kiva raahautua kotiin. Eilen kävin muutes katsomassa LEGO-leffan, joka oli ihan todella hauska! Makoilin poolilla ja muutamat tämän talon asukkaat kysyivät mukaan leffaan. Bangkokissa on kiva käydä leffassa, kun hintaa lipulla on 3-5€ ja elokuvateatterit ovat oikein mainioita.

Huomenna on tiedossa kahvittelua yhden thaitutun kanssa, jonka tunnen sukulaisten kautta. Hän myös vie minut moikkaamassa hammaslääkäriä. Tuskin mitään ihmeitä on pielessä, mutta ajattelin hankkia nopean diagnoosin, kun vähän on kipuja ja en todellakaan halua raahautua Laosissa hammashoitoon.. Laosin suunnitelmat muuttuivat sen verran, että tajuttiin ettei oikein ole aikaa suunnata etelää kohti, kerta meillä on vain viikko aikaa ja matkustamiseen menee aina vuorokausi. Eli luultavimmin Pohjois -ja Keski-Laosissa tullaan pyörimään!

"Iske mies jolla on resortti niin päästään halvemmalla"

 Matka Koh Taolle meni nopsaan, koska nukuttiin suurin osa ajasta. Juuri kun pääsi kehumasta, että onpa siistiä matkustaa junassa niin pakko sanoa, että oli muuten kylmä. Puoliakaan vaunun ikkunoista ei saanut suljettua ja koska yöt ovat täällä muutenkin viileät, kylmä tuuli puhalsi ikävästi sisään. Onneksi oli makuupussi mukana niin päästiin vähän suojaan. Kukin maastoutui miten parhaaksi koki, itse suosimme seuraavanlaista yhdistelmää :)

Koh Tao on mun lempparisaari Thaimaassa, täällä on ihanan rento meininki. Onhan täällä paljon länkkäreitä, mutta se ei jotenkaan haittaa. Niille jotka eivät välitä sukeltaa tai snorklata niin ei ehkä ole oikea kohde, mutta meille tämä on juuri passeli.  Ylpeänä voinkin ilmoittaa, että Tea aloitti OWD-kurssin tänään suomalaisessa Koh Tao Divers-koulussa. Tämä tarkoittaa sitä, että  jos kaikki menee hyvin, kohta on sukeltavan kaverin paikka ystäväpiirissäni täytetty. JES! Harmikseni sain huomata, että koulu jossa tein oman lisenssini, oli suljettu viime vuonna : ( Löysin kuitenkin mukavan oloisen paikan, josta bookkasin pari sukellusta huomiselle.

Meillä kävi hyvä tuuri hostellin kanssa. Ei varattu mitään majoitusta etukäteen ja hups vain, täällähän olikin aika täyttä. Jouduttiin kiertelemään aikamme ympäriinsä, se on vähän turhauttavaa täällä kuumudessa kaikkien tavaroiden kanssa. Lopulta kuitenkin  löytyi huone 600bht/yö. Hintaan kuuluu myös kuumasuihku, pyyhkeet ja shampoot ja rantaankin on vain pikkumatka. 

200bht vuokrattiin myös eilen skootteri vuorokaudeksi, jotta päästiin kiertelemään sukelluskouluja. Oltiin vähän pihalla sen suhteen missä ollaan ja ajeltiin kauan ympäriinsä ja ihmeteltiin, kun ei millään löydetä sille rantaraitille mille haluttiin. Päädyttiin myös huristelemaan jyrkkää rinnettä ylös. Menomatkahan ei ollut sinänsä ongelma, mutta sitten kun katsottiin alaspäin tajuttiin, että ei ehkä ollut ihan viisain veto ajaa skootteria sinne.. Olisi pitänyt saada videolle kun työnnettiin skootteria alas rinnettä, Tea istui ja minä yritin pitää skootteria takaa kiinni ettei se vaan lähde valumaan itsekseen alas rinnettä. Täällä ollaan tosi tarkkoja nuista skoottereista, joten ei todellakaan haluttu rikkoa/kolhia sitä. Saatiin kyllä heti ensimmäisen 10 min sisään penkki niin jumiin ettei saatu sitä auki ja piti mennä kysymään huotsikalta apua. Ei vain oltu osattu painaa aukaisu nappia tarpeeksi alas asti :) Mutta joo, saatiinhan se skootteri lopulta alas sieltä rinteestä ja päästettiin helpottunut huokaus!

Myöhemmin illasta oli vähän partyfiilis, vaikkei tämä mikään partysaari olekaan ja oli myöskin sunnuntai. Pikku vikoja, koska onnistuttiin löytämään saaren ainut baari, jossa soi musiikki ja siellähän sitä sitten taas jorattiin pöydillä. Tänään luonnollisesti podettiin seurauksia ja päätettiin viettää päivä rennosti maaten rannalla ja käyden välillä pulahtamassa vedessä. Pelastettiin myös kala joka oli ajautunut hietikolle. Nakattiin kaveri takaisin syvempiin vesiin :)