"I've got another confession my friend, I'm no fool. I'm getting tired of starting again, somewhere new"

Nyt jo lasketaan päiviä Suomeen paluuseen sillä kolme kuukautta Korfua on kohta takanapäin. Olen myös löytänyt kodin! Se kävi suht nopeaan, vain kaksi vuorokautta sen jälkeen kun sain harkkapaikan löytyi yksiö Turun keskustasta kilometrin päässä Logomolta. Ai että jees. Nyt olen tiirannut Tori.fi:tä huonekalujen toivossa. Näin se mieli muuttuu, mutta mietin että olisihan se kiva saada ne vaatteet vihdoinkin pois sieltä matkalaukusta.. harkitsen jopa sohvan ostoa. Toisaalta sohva on melkein kuin koira tai poikaystävä– siitä on hankala päästä eroon tarvittaessa. Niin en nyt tiedä onko järkeä "sitoutua" kun ei tästä elämästä ikinä tiedä. Jollain tapaa sohva kuitenkin edustaisi jonkinmoista pysyvyyttä, jota jokseenkin nyt kaipaan.

I'm counting days to go back home, my three-month internship in Corfu is almost finished. I also have a home now! I found a flat from Turku, finding it was easier than I expected. The flat is located near my future working place which is good. I might also have to buy some furnitures after all, would be cool to finally unpack my luggage and I cannot really do that if I don't own a wardrobe. I also thought about buying  a sofa but I'm not quite sure if that would be wise because owning sofa is almost like having a boyfriend or a pet–it's hard to get rid of it if needed. Hence, my life seems to be so unpredictable that it's difficult for me to make any long term plans.

Sitoutumisesta tulikin mieleen, että kännykkäni näyttö on puoliksi mykkä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä etten voi esim käyttää Tinderiä, päivittää Instagramia saatika laittaa herätyskelloa, koska kaikki tärkeät näppäimet ovat juuri sillä toimimattomalla puolella. Myöskin puhelimeen vastaaminen ja puhelun lopettaminen tuottavat ongelmia. Taisi nyt käydä niin että työllä ja vaivalla Thaimaan blackmarketista hommaamani omppu on tulossa tiensä päähän. Tämä itsemurha tapahtui kyllä aivan minusta riippumattomista syistä. Mitähän sitä itkisi vakuutusyhtiöön. Pahimmassa tapauksessa tilanne eskaloituu siihen, että myöhästyn lennolta eivätkä ihmiset näe mitä syön lounaaksi. Onneksi löysin keinon käyttää Instagramia tietokoneen kautta. Voihan tämä kännykättömyys tehdä myös ihan hyvää, koska esimerkiksi yksi poika sanoi vasta, että ilmaisen itseäni paremmin WhatsAppissa kuin kasvotusten. Lähetin vastaukseksi hämmentyneen hymiön.

I have to tell you something very tragic, my iPhone that I bought from a blackmarket in Bangkok doesn't work properly anymore. The right side of the screen is dead which means that I cannot use Tinder, update my Instagram or set an alarm. Not to mention answering the calls etc. I have no idea why this happened so I have to figure out a good story for my insurance company. The worst-case scenario would be that I'll miss my flight, won't get any Tinder dates in Turku and no one will know what I eat for lunch every day. Luckily I found a way to add photos on Instagram from computer so maybe I'll survive. This break from social media might also be a good thing because one guy told me a while ago that I express myself better on WhatsApp than face to face. I sent him a surprised emoticon.

Ylenpalttinen unen tarpeeni täällä johtuu mitä luultavimmin siitä että en näe valveilla oloa kovin mielekkääksi. Amen rutiineille sillä ne pitävät minut virkeänä. Viimepäivät olenkin istunut aika tiiviisti koneella ja hoitanut Turun asioita. Kävin myös sukeltamassa, olihan se taas totuttelua pitkästä aikaa ja sukelluspaikat eivät olleet kovin kummoisia mutta tulipa kokeiltua! Kaikki sujui loppuunsa ihan hyvin. Yleiseti ottaen en oikein jaksa enää sosialisoida, kun joka viikko lähtee joku kaveri ja saapuu uusi harkkari. Tämä on kuin Fordin T-mallin tehdas. Tänään kuitenkin raahauduin Corfu Towniin kiertelemään vanhan kaupungin katuja, koska olen loppuunsa pyörinyt tuolla tosi vähän. Vaikka työharjoittelun mielekkyyden suhteen olenkin ollut vähän negis niin pakko myöntää, että eihän tämä mitään ruminta seutua ole asua hetken aikaa. Vanha kaupunki on tosi nätti, siinä taas en näe mitään järkeä että joka suunnassa myydään sitä samaa turisti krääsää. Ostaako niitä oikeasti joku? Ok, itsekin ostin taas tuoksusaippuoita. Mulla on joku saippuafetissi. Lisäksi ostin myös amerikanlippupaidan, jollaisia ei olekaan kuin kaksi samantyylistä jo ennestään Suomessa.

A sleep a lot here, a lot more than in Finland. I think the reason for that is the fact that many times I just cannot figure out anything interesting to do. However, I went scuba diving the other day. I was a bit nervous because it had been 6 months since my last dive and the dive sites weren't that special but I wanted to give it a shot. Everything went well. Today I forced myself to wake up quite early after a night shift and took a bus to Corfu Town. I haven't really spent much time there so it was nice to walk around the old town which is very beautiful. However, half of the shops sell the same touristic stuff that one can find from every country. I wonder if people really buy those things? Okay, I also bought heaps of aromatic soaps.. I guess I have a soap fetish.
In general, I'm getting tired of socializing  because every week some of my friends leave and new interns arrive. That's why it was nice to get some alone time today.

Mutta oli kyllä kiva ottaa vähän omaa aikaa. Kävin myös syömässä ja join oluen. Koen että tämä oli eräänlainen merkkipaalu elämässäni, koska en ole ikinä ennen juonut yksin kaljaa ravintolassa.  Olen aina mieltänyt sen enemmänkin keski-ikäisten miesten jutuksi.

I had a lunch in a cute restaurant and I ordered a beer which is something that I don't usually do. So, in some way this was a milestone in my life because in my opinion, drinking beer alone in a restaurant is meant for middle aged men, not for young women.

A pic or it didn't happen -> yksinkaljallaneitsyyteni meni siis Mythos Radlerille.

A pic or it didn't happen -> it was Mythos Radler who took my drinking beer alone in a restaurant -virginity. 

"Ei tässä pitassa nyt muuta epäterveellistä ole kuin ranut, majoneesi ja leipä"

Ihmiset vaihtuu, mutta minä jään. Vähän teki mieli  lähteä tyttöjen mukaan Suomeen eilen illalla, mutta käsimatkatavaroihin ei niin vain piiloudutakaan. Siksipä heitimme hyvästit bussipysäkillä (varmaankin kreikkalaisten silmissä tunteettomasti) ja lähdin kyläjuhlille syömään ilmaisia sardiineja. Kyllä, ihan kuin norssikarnevaalit konsanaan. Sardiineilla se ikävä lähtee.

People change but I’m still here. Girls started their trip back home yesterday and I felt like going with them. Too bad that they only had cabin baggages with them so I couldn’t go hiding in their luggage. That’s why we said goodbye at the bus stop (prob. unaffectionately from a Greek point of view..) and I went to a village party called "Celebration of sardine" to try some free fish. Yep. They celebrate a fish here... just like in my hometown in Finland.

Pau ja Salla vetivät ihan vertoja porukoilleni mitä aktiivilomailuun tulee, joten viikkoon mahtui vaikka mitä. Ranskalaisia tuli syötyä luvattoman paljon, harrastettua kevyttä tissuttelua kotiviinin merkeissä ja hankittua myös pieni ruokamyrkytys. Nyt meni muuten pitapaikka pannaan.

When it comes to spending an active holiday, Pau and Salla were just like my parents. They had some plans for almost  everyday. During the week we ate too much french fries, drank lots of housewine and I also managed to get a food poisoning. I’m never going to eat pita again.

Koska olin töissä joka aamu paitsi tiistaina, lähdimme heti maanantai iltana tutustumaan Corfu Townin yöhön. Törmäsimme siellä paikallisiin puolituttuihini, jotka veivät meidät electrobileisiin sen jälkeen kun valitimme, että tyhmää kun kreikkalaiset eivät tanssi baarissa. Täällä on ennemminkin sellaisen pönötyskulttuuri; nojaillaan seinää vasten, koitetaan näyttää kuumilta ja tiiraillaan sivusilmällä muita. Ei puhettakaan pöydillä tanssimisesta. Siksipä lähdimmekin suht ajoissa kotiin, lisäksi aamulla oli tiedossa reissu Paxokselle kahden harkkakaverini kanssa ja halusimme olla virkeitä.

Since I had to work every morning exept on Tuesday, we decided to head to Corfu Town on Monday night and party a bit. We met some local friends of mine there and they took us to an electronic music party after we complained that going out in Greece is boring since Greeks don’t dance in bars. They just stand, stare at each other and try to look as good as possible. No dancing on tables… so lame. We just checked out the new party quite quickly since we had to wake up early the next morning because of our trip to Anti Paxos and Paxos. Two friends of mine also joined us.

Toisinaan tuntuu, että bileet seuraavat vaikka koittaisinkin rauhoittua. Luulimme nimittäin saaneemme liput ihan normiristeilylle, mutta sen sijaan hehkuttamani Paxoksen reissu taittui partyboatilla riehakkaiden italialaisten seurassa.  Laivalla tarjoiltiin virvokkeita vesimelonista, oltiin vesi-ilmapallosotaa viereiseen veneeseen ja nakeltiin jäätä muiden niskaan. Kävimme myös luolissa ja pysähdyimme Anti Paxokselle snorklaamaan. Nyt se on todistettu, että kenellekään ei ole niin hankalaa muodostaa jono ja päästä laivasta ulos kuin italialaisilla. Vähän harmi, että itse Paxoksella meillä oli lopulta vain kaksi tuntia aikaa. Käytimme me sen lounaan syömiseen ja jäätelön syömiseen. Söin kalaa, koska se on kuulemma tärkeää aivotoiminnalle, jota ajattelin taas pikkuhiljaa käynnistellä. Oli hauska reissu, muista jutuista lisää myöhemmin!

Sometimes I feel like parties find me everytime I try not to party. We thought we had normal boat tickets but when we got to the harbour, we were told that we’ll travel  by party boat. How nice, the boat was full of crazy Italians, we got free drinks and at one point we also had a water balloon fight against people in the nearby boat. We also visited some caves and snorkled in Anti Paxos. It was a bit lame that we only had two hours to spend in Paxos. So we just had time for a lunch and a quick walk around the village before heading back to the boat to continue the party. A great day trip I would say!

Thanks for the photos: 6 Pau; 3,5,10,11 Vasilis 

"I’m searching for a paradise that I just can’t seem to find. I’m searching for a paradise, gonna go where the spirit guides"

Toisinaan ihmiset kysyvät miltä tuntuu asua paratiisissa. Onko se vain auringonpaistetta eikä töitä ollenkaan. Sanotaanko että töistä en jaksa enää stressata, teen pakolliset asiat ja se riittää. Aurinkohan täällä paistaa, mutta kyllä sitä odottaa että pääsee lenkille ilman vesipulloa. Lisäksi tämän paratiisin vessojen ovissa ei ole ikinä lukkoja ja kivoimman näköiset pojat eivät puhu englantia. Myöskin jokaisen miehen nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Samoin jokaisen ravintolan ja autovuokraamon nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Että sellainen pyhä kolminaisuus täällä.

Sometimes people ask me how does it feel like to live in a paradise. Is life just constant sunshine and no work at all. Let’s say that I don’t stress about work anymore, I do what I have to and that’s enough. The sun is also shining but I’m already waiting for being able to go running without taking a water bottle with me. Hence, in this paradise, there’re no locks on the bathroom doors, the best looking guys cannot speak English and every guy's name is either Nikos, Spiros or Kostas. Also every restaurant or car rental is called Nikos, Spiros or Kostas.

Ehkä hankalimmalta on tuntunut yksityisyyden puute, täällä tapahtuu niin vähän asioita että niistä kaikista yksityisimmistäkin asioista tulee kaikkien asioita. Toisena tulee se, että lähipiiri koostuu niin suuresta joukosta erilaisia persoonallisuuksia ja kansallisuuksia. Se on kyllä hauskaa, mutta lopulta vain muutama tyyppi tällä on sellainen, jonka kanssa uskoisin olevani ystävystynyt ns. normaaleissa olosuhteissakin. Toisinaan myöskin ärsyttää, että jos joku ottaa päähän, siitä ei kannata kehittää ongelmaa, koska kyseistä ihmistä joutuu sietämään vielä kuukauden eteenpäin ja asumaan samassa asunnossa hänen kanssaan. Siispä paistinpannujen nakkelun sijaan joutuu laskemaan päässään minuutteja siihen, että on lentokoneessa ja tietää ettei tarvitse enää ikinä tavata.

Maybe the hardest thing for me here has been the lack of privacy. There are not a lot of things happening here so even your personal things become everybody’s business. Hence, it's not always easy to live with people from so many different nationalities each having their own personalities. I’ve made great friends here but the downside it’s that I have to spend so much time also with people with who I don't have much in common and I might not hang out with in other circumstances. Hence if someone annoyis me really bad, I cannot really do much about it in order not to create bigger problems because we still have to live together. I just have to stay calm and hope we won’t cross paths ever again later in life.

Mitä persoonaan tulee niin perus olettamus tuntuu olevan, että jos ei hymyile jatkuvasti, jonkin täytyy olla pielessä. Toisinaan sitä saa olla selittämässä, että tämä minun naama nyt vain on tällainen. Sekin tuli huomattua, että jos ei vietä suurinta osaa ajastaan muiden harkkareiden kanssa, jää myös helposti vähän ulkopuolelle porukasta. Muutama ilta sitten minut jätettiin kutsumatta tyttöjen illanviettoon, koska auto oli jo täynnä. No mahduin lopulta mukaan kun huomautin, että tiivistäminen on keksitty. Tarvitsi myös juoda muutama shotti, jotta pääsin ärsytyksestä eroon. Ilta sinänsä oli erittäin onnistunut, mutta seuraava vapaapäivä kuluikin sängyn pohjalla ja kännykkäkin oli ottanut vähän osumaa. Eli siirrettäköön aikuistumista vielä vähän sitä kuuluisaa hamaa tulevaisuutta kohti.

When it comes to personality, not smiling all the time doesn’t necessarily mean that something is wrong. I always find myself explaining to people that ”this is my normal facial expression..”.  It is also easy to be left out in case you spent a lot of time doing other stuff than hanging out with the fellow interns. I noticed that last week when the girls were heading out. I had been away for the whole day and by the time I came back, the car was already full and no one actually told me what was going on.

Finally, I did join them but not before I mentioned that it sucks to be the only one left out. However, I had to drink a few shots to get over the irritation caused by the incident. The rest of the night was nice though; a little bit broken phone and a need to spent the following day in bed can definitely prove that. So, I don’t think I’m ready to grow up just yet.

Nyt on enää kuukausi jäljellä, parhaani mukaan olen koittanut tutustua ihmisiin myöskin tämän paikan ulkopuolella ja yrittänyt keksiä tekemistä. Muutaman päivän hengailinkin aika tiiviisti Kalifornialaisen tytön kanssa, joka oli täällä lomalla. Eniten nautin täällä lunnosta ja kivoista maisemista, mutta ehdottomasti olen enemmän kaupunkilaistyttö ja viihdyn suuremmassa paikassa. Tulipa muuten saatua uusi stalkkerikin! Hän oli perinteen mukaan kotoisin mistäkäs muultakaan kuin rakkaasta itänaapuristamme. Tällä kertaa kohtasimme uimassa, ensin hän kiersi ympyrää lähelläni ja lopulta seisoi niin takana, että astuin varpaille ja se vain tuijotti. Mikä parasta se asuu meidän hotellissa. Hyi.

One month left! My way to cope with things here has been getting to know a lot of people and going out of Benitses time to time. The best things here is the great nature, otherwise I think I'm more like a city girl and I need a bigger place to live. The last few days I hanged out with a girl from California who was travelling in Corfu. I also have a Russian stalker. Again! This time I was swimming when we met. At first he swam a circle around me and after that he came to stand so close behind me that I stepped on his foot and he was just staring. How creepy. And the best thing is that he's living in my hotel.

Mönkijä, hitaampi mönkijä ja mistä lähtien Rihanna on ollut housea

Heräsin tässä juuri 10h unilta. Takana on neljä yövuoroa ja pari reipasta päivää saarikiertelyä takana. Yksi harkkari kysyinkin, että mitäs kuuluu, kun ei ole näkynyt. Olenkin pääasiassa käynyt asunnolla vain nukkumassa muutaman tunnin ja pakkailemassa tavaroita. Tämä siksi, koska Berliiniläistyneet tyylipoliisit, serkkuni Juho ja hänen kaverinsa Riku, viettivät muutaman päivän Corfulla. Speedot jäivät helpotuksekseni tällä kertaa ostamatta ja muukin shoppailu vähemmälle, koska päivät kuluivat ajelemalla mönkijöillä ympäriinsä. Minulla sattuivat yövuorot tälle viikolle, joten päivät olivat sopivasti vapaata ja sain toimia oppaana.

Four night shifts and a few super active days are now behind. I haven't spent much time at home, I've mostly just gone there to sleep few hours and to pack my things. This is because my cousin Juho and his Friend Riku spent a couple of days in Corfu. These two stylish Berliners rented quads and I joined them to discover the island. My map reading skills seemed to have improved since last week! 

Mönkijöillä pääsikin paljon paremmin vähän syrjäisemmille rannoille, joilla snorklailtiin kirkkaissa vesissä ja väisteltiin ampiaisia. Nyt sujui suunnistaminenkin huomattavasti sujuvammin, kiitos viimeviikkoisen harjoittelun. Kerran vain eksyttiin, kun muistin yhden paikannimen väärin ja Corfu Town on sokkeloinen ja täynnä yksisuuntaisia katuja. Ei siinä muuten mitään, mutta Rikun mönkijä meni paluumatkalla vähän rikki, rollaattorillakin olisi päässyt kiitäen sen ohi, joten turhat mutkat olisi ollut siinä vaiheessa suositeltavaa välttää. Soitettiin matkalta myös vuokrafirmaan, että pääsisikö ne esimeriksi hakemaan tai korjaamaan mönkijän, kun ei ole ihan hirveän kivaa, jos se leviää liikenteen sekaan keskelle rinnettä. Sieltä kehotettiin ostamaan köysi ja hinaamaan. Kiitimme erinomaisesta asiakaspalvelusta. 

By quads it was easier to go to remote beaches where we snorkeled and enjoyed the sun. There were wasps everywhere which was annoying! We got lost only once because I recalled one place name wrong and Corfu Town is tricky to drive around due to one-way streets. Otherwise getting lost wouldn't have mattered but the engine of the other quad was coughing a lot and the quad was moving very slow. We called to the rental company if they could come fix it or pick us up but they just told us to buy rope and tow the quad. Needless to say how thankful we were for the great customer service.

Minäkin voitin tekniikkapelkoni ja kokeilin vähän ajaa. En kuitenkaan paljoa, koska muutoin oltaisiin varmaan edelleen matkalla takaisin Benitseen takanamme muutama sata autoa. Ajaminen on yksi haaste, kovaa ajaminen on toinen juttu.

Everyone who knows me knows that I'm afraid of driving a car, a scooter or anything. However, I tried driving  a quad yesterday, it wasn't that bad! Anyhow, guys drove most of the way otherwise we would probably still be on the way back to Benitses, two hundred cars behind us. Driving is one thing, driving fast is a whole other challenge!

Pojat lähtivät aamulla ja minulla on nyt kolme vapaapäivää. Aika palata normaaliin päivärutiiniin: urheilu-päikkärit-syöminen-päikkärit  ja aloittaa valmistautumisen uusiin vieraisiin sillä Pauliina ja Sallamaari tulevat tänne 10. päivä! Ihan pian siis! Super kivaa kun täällä käy tuttuja :)

Guys left in the morning to continue their trip and I have the next three days off. It's time to get back to my normal daily routine: sports-nap-eating-nap and start getting ready for the next guests. My dear friends Pauliina and Sallamaari will be here in 10 days, how cool is that! I'm excited!

Mount Pantokrator ja vuoristoselfie

Porukat ovat täällä käymässä. Tottakai on kiva nähdä läheisiä, mutta on myös kiva saada extra paljon vapaata. Olenkin pääasiassa tehnyt vain muutaman tunnin aamuvuoroja, joten on aikaa ottaa vaikka kahdet päikkärit. Mutta ei tässä paljoa ole ehtinyt nukkua, koska porukat on aktiivilomailijoita ja melkein joka päivälle piti suunnitella jotain tekemistä. Haastava tehtävä huomioiden, että olemme Benitsessä, jossa aktiiviteetit rajoittuvat uiminen, lenkkeily, syöminen ja päikkärit  akselille. Siksipä vuokrasimmekin kahtena päivänä auton ja kiertelimme saarta, varsinkin sen pohjoisosaa.

My parents are visiting me in Corfu. It's nice to see them but it's also nice to get more days off than usually. So this week, I've mostly worked only few hours in the mornings so I can take two naps a day. However, most of the days I haven't had a chance to do that because because my parents like to do a lot of things during their holiday. That's why we rented a car twice and drove around the island since the activities in Benitses are very limited.

Isä pääsi kokeilemaan ajamista mutkikkailla teillä, ihan mukavasti sujui, suurimman osan ajasta auto kiihtyi enemmän kuin kuski. Paitsi niinä hetkinä, kun minä ja äiti annoimme eriäviä mielipiteitä mistä pitää kääntyä ja mihin päin juuri silloin, kun piti jo kääntyä. Mutta usein kaksi kartanlukijaa ei ollut ollenkaan liikaa, kartat ja varsinkin tien viitat ovat täällä mitä epäselvimpiä. Toisena päivänä meillä oli mukana myös ystäväni Louise, hänkin sai tottakai oman kartan.

Ensimmäisenä päivänä valloitimme vuoren ja vierailimme Corfun kaikista korkeimmalle vuorelle rakennetussa Pantokrator nimisessä luostarissa. Hyvä että tulee ajotaitoisia vieraita käymään, niin voin valita vähän tällaisia haasteellisempia vierailukohteita, kun ei itse tarvitse kantaa vastuuta ajamisesta.

My dad got a chance to try driving in Greece and it went surprisingly well! I and my mom were reading a map and small difficulties occurred when we gave dad different advices where to turn next..  The road signs and maps here are so inaccurate that we got lost quite many times.

On the first day we visited the Monastery of Pantokrator which is located in north-eastern Corfu on top of the Mount Pantocrator which the highest mountain of the island. Is good to know people who can drive, otherwise I couldn't visit places like this. It's also nice that I don't have to take responsibility of driving. Reading a map is difficult enough task for me.

Ensin näkymät ylhäältä olivat sumun peitossa, mutta koska meillä vierähti aikaa luostarissa yllättävän paljon, porukat muun muassa harjoittelivat kuinka otetaan selfie, sääkin ehti sillä välin kirkastua. Opit selvästi menivät perille, sillä heidän Albanian päiväreissun kuvia selatessani sain ilokseni huomata, että mukaan oli tarttunut myös selfieitä.

At first we couldn't enjoy the view because there was so much fog. However, the weather got better while we had a lunch and I taught my parents how to take selfies. They were good students, the next day they went to Albania and I was glad to see they had taken quite many selfies during the trip!

 Juuri kun pääsimme vuoristoteiltä alas, sää huononi ja alkoi sataa rankasti. Näin ollen sekä uiminen jollain kivan näköisellä rannalla sekä päiväkahvit jäivät haaveeksi ja keskityimme takaisin Benitseen pääsemiseen. Tänään illalla on tarkoitus esitellä suosikki lenkkipolkuni ja katsoa miten vanhempi sukupolvi pärjää!

Later in the day the weather got worse again and it started to rain heavily. I really wanted to go to some nice beach but we decided to drive back to Benitses because the roads were almost floading. Tonight I'm gonna take my parents for a walk, up to the mountain again!