Krokotiilejä ja luonnonpuistoja missä sattuu

Tokana Cairns päivänä lähdin taas ranskisten matkaan. Ne kysyi illalla oliko suunnitelmia huomiselle ja sanoivat, että jos krokotiilit kiinnostaa aikovat ajella niitä katsomaan aamulla ja autoon kyllä mahtuu. Eli krokotiilejä siis! Tällä kertaa ajeltiin Daintree –sademetsään kohti, joka sijaitsee aika pohjoisessa. Mitähän sinne olisi autolla kestänyt, jotain parisen tuntia. Aika kylläkin kuluu tosi nopeaan vain maisemia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Se, että tapasin nämä tyypit oli kyllä lottovoitto, koska jos olisin erikseen buukannut retkiä nuihin paikkoihin, joissa käytiin, olisi mennyt satoja dollareita. Pojat oli lopulta niin kivoja, että halusivat multa vaan mun osuuden bensoista, 20 dollaria, eli ei oikeastaan mitään. Olisivat kuulemma vuokranneet auton joka tapauksessa, joten minun ei tarvinnut siksi osallistua niihin kustannuksiin. Sain heiltä apua myös sim-kortin hankinnassa sun muussa, mitä en oikein tajua. Netti ei kuitenkaan toimi mun puhelimessa, ranskikset (tiedemies ja insinööri haha) molemmat koitti selvittää mistä johtuu, mutta ei. Höh.

Daintree villageen päästyämme, jäimme odottamaan risteilyn lähtöä. Hintaa oli vain 25 dollaria ja lisäksi pääsimme sillä hinnalla myös toiselle risteilylle, jei.

Oli kyllä mielenkiintoista bongailla krokoja ja muita eläimiä ja samalla kuulla vähän faktoja. Isoin kroko, jonka näimme oli Barry, 3.7m, en mennyt tekemään lähempää tuttavuutta, mutta siellä se makoili rannassa! Sillä oli viiden kilometrin reviiri, jota se kuulemma vartioi aika äkäisesti. Barry oli muistaakseni siinä viidenkymmenen vuoden iässä, mutta krokot voivat elää jopa 70-100-vuotiaiksi.

Jos Barry syö lehmän, sen ei kuulemma tarvitse syödä muuta viiteen viikkoon, juu u.  Krokotiilit myös kuulevat askeleet 15 metrin päästä, joten rannassa kävelijöiden kannattaa varoa. Ei sillä että kukaan järkevä menisi tuolle rannalle pikniköimään. Mitäs muuta? 1/100 krokotiilinpoikasesta selviytyy aikuiseksi, joten ei ole helppoa niilläkään huomioiden, että krokotiilit tykkäävät mussuttaa myös toisiaan lounaaksi. Krokotiilien lisäksi näimme myös käärmeen ja orange-footed scrubfowl -linnun pesän, tuo laji tekee maailman suurimpia linnunpesiä. Oppaalle kehut siitä, että se bongaili vihreitä käärmeitä vihreistä puista ihan mahdottomista paikoista, en tiedä millä silmillä. Varmaan käynyt asettelemassa ne sinne ennen retkeä :D

bongaa snake

Barry siinä

se linnunpesä

Kahden risteilyn jälkeen pojat halusivat vielä käydä yhdessä luonnonpuistossa. Kello oli neljä mun piti olla takaisin Cairnsissa seitsemältä tapaamassa sveitsiläistä Juliania (ei se ollutkaan Saksasta haha), jonka kanssa vuokraisin auton. Noh, oli kuulemma tarpeeksi aikaa, tunti matkoihin ja tunti luonnonpuistossa. Ajeltiin sitten ainakin tunti, ja ei ollut ihan tarkkaa tietoa mihin suuntaan Cairnsista ajateltuna, mutta pojat oli luottavaisin mielin, koska olihan heillä Googlen navigaattori käytössä. Siinä vaiheessa kun pysähdyttiin jonnekin mangoviljelmän keskelle, keskelle ei mitään ja joka suuntaan näkyi vain mangopuita totesin, että ei kannata aina luottaa navigaattoriin. Ei sillä, nyt kuulemma oltiin navigaattorin mukaan perillä. Sitten se sopivasti sanoikin sopimuksen irti. Onneksi paikalle ajeli mangoviljelijä, joka oli vähän huvittunut, mutta joka osasi ohjata meidät oikeaan suuntaan. 

"luonnonpuisto"

Siinä phditaan missä meni pieleen..

Luonnonpuisto löytyi lopulta vähän ennen puolta seitsemää, mutta koska oli jo niin myöhä ja omistajat eivät olleet enää paikalla, emme saaneet vastaanotosta lupaa lähteä sataa metriä kauemmaksi kiertelemään, koska ei olisi enää siihen aikaan turvallista. Vähän harmi, mutta onneksi päästiin kuitenkin katselemaan wallabeja, sellaisia pieniä kenguruita, jota olivat aika kesyjä ja pomppivat ympäriinsä pitkin kalliota :) 

Perhepotretti. Vuoden luontokuva?

Oltiin siellä puolisen tuntia, kunnes lähdettiin suunnistamaan takaisin päin. Lopulta myöhästyin sovitusta tapaamisesta vain tunnin.. ei sillä, kyllä Julian näytti vähän ärtsyltä, mutta se kyllä saattoi johtua myös, siitä että meidän suunnitelmat autonvuokrauksen suhteen olivat aika auki. Olin päivällä koittanut soittaa muutamaan paikkaan, mutta ne oli täyteen buukattu. Lisäksi, koska kumpikaan meistä ei ole 25-vuotta joudutaan maksamaan melkein tuplahintaa, epäreilua. Saatiin kuitenkin se auto lopulta vuokrattua tänä aamuna ilman lisämaksuja ja lähdettiin Port Douglasia kohti taasen.. näköjään ravaan siellä suunnalla harva se päivä. Eli siis Port Douglasista nyt näpyttelen, mutta aamulla takaisin Cairnsiin, koska saatiin tuo auto vain vuorokaudeksi. Tämä päivä vietettiin sademetsässä, mutta siitä joskus toiste lisää! 

Ps. unohdin eilen kirjoittaa päivän blondihetkestä. Yritin aikana vääntää Micran etupenkkiä alas, jotta pääsen istumaan takapenkille, kunnes muut ystävällisesti huomauttivat, että vaikka auto on pieni, siinä on silti neljä ovea. Sellasta!

Fraser Island

Heipat Noosasta! Palasin eilen Fraser Islandilta, joka on sellainen iso hiekkasaari, josta löytyy niin rantaa kuin sademetsääkin. Reissu, jolla olin mukana, oli 4WD –safari eli matkaa taitettiin maastoautoilla. Meitä oli neljä autollista porukkaa. Halukkaat pääsivät itsekin ajamaan, mutta itse jätin suosiolla väliin :D Tuolla nimittäin piti olla tarkkana ettei jää jumiin, koska kaikki ”tiet” olivat hiekkaa. Toisekseen oli vaan siistiä istua kyydissä, kun huristeltiin pitkin rantaa ja sademetsän läpi. Oli aika töyssyistä menoa!

Matkaan lähdettiin aikaisin toissa aamuna ja lossille, joka kuljetti meidät Fraserille, oli täältä Noosasta matkaa noin parisen tuntia. Koska tämä oli kahden päivän ja yhden yön retki, aikataulu oli aika täyteen bookattu. Saarelle päästyämme ajelimme ensin rantaa pitkin ja pysähdyimme lounaalle johonkin resorttiin. Sen jälkeen jatkoimme matkaa hylylle, joka oli uponnut 1900-luvin alussa. Itsehän olin tietty innoissani, koska tykkään hylyistä. Oli siitä vielä jotain jäljellä! Siitä siirryimme joelle, jonka virran mukana oli mahdollista kellua. Oli niin rentoa, että vedin sen setin kahteen kertaan :) Jotkut oli nössöjä ja vaan käveli koko matkan. Mulla oli vielä eilen aika kipeä olo, tuntui että olotila meni vain takapakkia, mutta koitin tsempata. Panacodia piti vetää 4x2kpl päivässä+ plus muut lääkkeet, joten voin kertoa, että ei ollut ihan skarpein fiilis. Lisäksi ei oikein jaksanut olla sosiaalinen, mikä harmitti tosi paljon. Meidän porukassa oli lauma intialaisia, jotka olisivat olleet tosi halukkaita juttelemaan, mutta ei vaan yksinkertaisesti jaksanut selittää kymmenennettä kertaa mitä opiskelen, mikä tarkoitus mun tatuoinnilla on ja että on tosi jees matkustaa yksin, joten koitin jättäytyä vähän taaemmas. 

Kille

Siinä vaiheessa, kun oli vuorossa bush walk lake Wobby-järvelle, iski pieni epätoivo siitä, miten jaksan siinä kuumuudessa, mutta jaksoin sinne kyllä ihan hyvin. Järveä ympäröivät suuret hiekkadyynit, joten oli mahtavat maisemat ja virkistävää pulahtaa viileään veteen. Takaisin tullessa olo huononi tosi paljon, joten pyysinkin, että kun päästään majapaikkaan voisin mennä nukkumaan. Siellä sitten otin parin tunnin nokoset sillä aikaa kun muut teki illallista. Heräsin syömään, mutta heti ruoan jälkeen totesin, että pakko saada nukkua lisää. Harmillista jäädä paitsi illanvietoista, joissa yleensä tutustuu ihmisiin parhaiten, mutta ei voi mitään, kun silmät ei vaan pysy auki. Onneksi tuo Panacod kuuri loppui aamulla niin jospa vireystila palautuisi normaaliksi!

Lake Wobby

Lake McKenzie

Eilen oli retken toinen päivä, herättiin aamiaiselle seitsemältä ja lähdettiin käymään Lake McKenzie –järvellä, joka oli myös nätti. Itse kuitenkin pidin toisesta järvestä enemmän. McKenziellä vaan otettiin rennosti ja sain jopa pitää kilpparia kädessä, se kylläkin hyppäsi karkuun : ( Parin tunnin auringossa lekottelun jälkeen suuntasimme kävelylle sademetsään, jonne oltiin tehty kävelyreitti, ja myöhäiselle lounaalle. Sitten olikin aika lähteä taas rantaa kohti ja odottamaan lossia. Intialaiset halusi mun kanssa muutaman yhteiskuvan hahah. Nyt Olen takaisin Noosassa ja voi järkytys, kun tajusin et mut oli bookattu 14 hengen dorm-huoneeseen… ei kiva. Muutenkin kaipaisi omaa rauhaa, kun pitää niistää 2 min välein. Bussi Brisbaneen lähtee nyt parin tunnin päästä 10:10 aamulla. Pitää koittaa Brisbanessa bookata Cairnsiin jotai retkiä, toisaalta ei hirveästi uskalla kun tämä terveys on mitä on, mutta sitten harmittaa jos kaikki on jo täynnä myöhemmin. Hankalaa.

sademetsää

19.12 on lento Cairnsiin niin voi olla, että seuraavan kerraan moikkailen sitten sieltä :)