"Nothing's ever what we expect. But they keep asking where we're going next"

Vähän tuo kirjoitusinto laantui, kun työharjoittelussa tuli tuijotettua näyttöä 7-10h päivässä. 
Nyt vasta ehdin Jyväskylään moikkailemaan kavereita. Tiedossa on pitkä viikonloppu rakkaassa opiskelukaupungissani, jossa näin jälkeenpäin ajateltuna olin suurimman osan ajasta stressaantunut liiasta kaikesta. Onneksi nyt voin keskittyä olennaiseen eli ihmisiin ja juhlimiseen. Tämä onkin kaivattu breikki, sillä olen viime viikot kimpoillut töiden, asuntonäyttöjen ja työharjoittelun välillä.

Jyväskylää kaupunkina ei kyllä ole ollut ikävä, koska Turku on ihana. Olen omaksunut puolustavan asenteen, jos joku arvostelee Turkua ja sen asukkaita. Minusta täällä asuu suomen mukavimmat ihmiset!

Ihmeesti sitä asiat pikkuhiljaa loksehtelevat paikoilleen vaikka aina ei meinaa päivissä tunnit riittää. Kuten jo mainitsinkin, työharjoittelu on melkein ohi, olen aloittanut työt vaatekaupassa ja tiedossa on muutto jugendtalossa sijaitsevaan yksiöön. Asunto on todella pieni, mutta sijainti keskustassa ja syvät ikkunalaudat vetosivat sen verran, että sinne on mahduttava. 
Ostin sitten myös jenkkisängyn. Voi olla, että sänky joutuu nyt toimittamaan sekä vaatekaapin, pöydän että sohvan virkaa, koska se vie suurimman osan asunnon neliöistä. Mutta ei se haittaa, harvoinpa mulla on tavarat muutenkaan oikeilla paikoilla. 
Sängyllä ne kamat varmaan olisi vaikka omistaisinkin vaatekaapin, työpöydän ja kenkäkaapin.

 

Kun viimevuonna näihin aikoihin harmittelin, että joudun luopumaan kivasta asunnosta ja vielä kivemmasta työpaikasta niin jokseenkin olen näköjään onnistunut kasaamaan itselleni mieluisat olosuhteet tännekin! Se on harmi, että kaverit asuu kaukana, mutta onneksi olen täälläkin muutamiin kivoihin tyyppeihin tutustunut ja toisaalta vieraitakin on käynyt siihen malliin, että harvemmin on tarvinnut pyöritellä peukaloita kotona. Ja edelleenkin olen ihan fiiliksissä siitä, että saan asua yksin. Sain kylläkin muutamia kämppistarjouksia etsiessäni asuntoa. Minuun otti muun muassa yhteyttä 17-vuotias jäkispoika, joka etsi kämppistä kaksioon. Bangkokin kämppiskokemuksen huomioiden kuitenkin kieltäydyin tarjouksesta nimimerkillä ”liian nuori äidiksi”.

 Mutta nyt jatkan junamatkaa. Se on aina ilo huomata, miten kanssamatkustajat ottavat toisensa huomioon. Kenelle tulee mieleen testailla soittoääniä kesken matkan? Myös Himokselle matkalla oleva Erkki Loimaalta on eksynyt samaan vaunuun. Erkki nähtävästi vietti edelliset pari tuntia tukevasti ravintolavaunun puolella ja ihmettelee nyt kovaan ääneen miten muija on päästänyt hänet yksin reissuun. Niinpä.

 

"I've got another confession my friend, I'm no fool. I'm getting tired of starting again, somewhere new"

Nyt jo lasketaan päiviä Suomeen paluuseen sillä kolme kuukautta Korfua on kohta takanapäin. Olen myös löytänyt kodin! Se kävi suht nopeaan, vain kaksi vuorokautta sen jälkeen kun sain harkkapaikan löytyi yksiö Turun keskustasta kilometrin päässä Logomolta. Ai että jees. Nyt olen tiirannut Tori.fi:tä huonekalujen toivossa. Näin se mieli muuttuu, mutta mietin että olisihan se kiva saada ne vaatteet vihdoinkin pois sieltä matkalaukusta.. harkitsen jopa sohvan ostoa. Toisaalta sohva on melkein kuin koira tai poikaystävä– siitä on hankala päästä eroon tarvittaessa. Niin en nyt tiedä onko järkeä "sitoutua" kun ei tästä elämästä ikinä tiedä. Jollain tapaa sohva kuitenkin edustaisi jonkinmoista pysyvyyttä, jota jokseenkin nyt kaipaan.

I'm counting days to go back home, my three-month internship in Corfu is almost finished. I also have a home now! I found a flat from Turku, finding it was easier than I expected. The flat is located near my future working place which is good. I might also have to buy some furnitures after all, would be cool to finally unpack my luggage and I cannot really do that if I don't own a wardrobe. I also thought about buying  a sofa but I'm not quite sure if that would be wise because owning sofa is almost like having a boyfriend or a pet–it's hard to get rid of it if needed. Hence, my life seems to be so unpredictable that it's difficult for me to make any long term plans.

Sitoutumisesta tulikin mieleen, että kännykkäni näyttö on puoliksi mykkä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä etten voi esim käyttää Tinderiä, päivittää Instagramia saatika laittaa herätyskelloa, koska kaikki tärkeät näppäimet ovat juuri sillä toimimattomalla puolella. Myöskin puhelimeen vastaaminen ja puhelun lopettaminen tuottavat ongelmia. Taisi nyt käydä niin että työllä ja vaivalla Thaimaan blackmarketista hommaamani omppu on tulossa tiensä päähän. Tämä itsemurha tapahtui kyllä aivan minusta riippumattomista syistä. Mitähän sitä itkisi vakuutusyhtiöön. Pahimmassa tapauksessa tilanne eskaloituu siihen, että myöhästyn lennolta eivätkä ihmiset näe mitä syön lounaaksi. Onneksi löysin keinon käyttää Instagramia tietokoneen kautta. Voihan tämä kännykättömyys tehdä myös ihan hyvää, koska esimerkiksi yksi poika sanoi vasta, että ilmaisen itseäni paremmin WhatsAppissa kuin kasvotusten. Lähetin vastaukseksi hämmentyneen hymiön.

I have to tell you something very tragic, my iPhone that I bought from a blackmarket in Bangkok doesn't work properly anymore. The right side of the screen is dead which means that I cannot use Tinder, update my Instagram or set an alarm. Not to mention answering the calls etc. I have no idea why this happened so I have to figure out a good story for my insurance company. The worst-case scenario would be that I'll miss my flight, won't get any Tinder dates in Turku and no one will know what I eat for lunch every day. Luckily I found a way to add photos on Instagram from computer so maybe I'll survive. This break from social media might also be a good thing because one guy told me a while ago that I express myself better on WhatsApp than face to face. I sent him a surprised emoticon.

Ylenpalttinen unen tarpeeni täällä johtuu mitä luultavimmin siitä että en näe valveilla oloa kovin mielekkääksi. Amen rutiineille sillä ne pitävät minut virkeänä. Viimepäivät olenkin istunut aika tiiviisti koneella ja hoitanut Turun asioita. Kävin myös sukeltamassa, olihan se taas totuttelua pitkästä aikaa ja sukelluspaikat eivät olleet kovin kummoisia mutta tulipa kokeiltua! Kaikki sujui loppuunsa ihan hyvin. Yleiseti ottaen en oikein jaksa enää sosialisoida, kun joka viikko lähtee joku kaveri ja saapuu uusi harkkari. Tämä on kuin Fordin T-mallin tehdas. Tänään kuitenkin raahauduin Corfu Towniin kiertelemään vanhan kaupungin katuja, koska olen loppuunsa pyörinyt tuolla tosi vähän. Vaikka työharjoittelun mielekkyyden suhteen olenkin ollut vähän negis niin pakko myöntää, että eihän tämä mitään ruminta seutua ole asua hetken aikaa. Vanha kaupunki on tosi nätti, siinä taas en näe mitään järkeä että joka suunnassa myydään sitä samaa turisti krääsää. Ostaako niitä oikeasti joku? Ok, itsekin ostin taas tuoksusaippuoita. Mulla on joku saippuafetissi. Lisäksi ostin myös amerikanlippupaidan, jollaisia ei olekaan kuin kaksi samantyylistä jo ennestään Suomessa.

A sleep a lot here, a lot more than in Finland. I think the reason for that is the fact that many times I just cannot figure out anything interesting to do. However, I went scuba diving the other day. I was a bit nervous because it had been 6 months since my last dive and the dive sites weren't that special but I wanted to give it a shot. Everything went well. Today I forced myself to wake up quite early after a night shift and took a bus to Corfu Town. I haven't really spent much time there so it was nice to walk around the old town which is very beautiful. However, half of the shops sell the same touristic stuff that one can find from every country. I wonder if people really buy those things? Okay, I also bought heaps of aromatic soaps.. I guess I have a soap fetish.
In general, I'm getting tired of socializing  because every week some of my friends leave and new interns arrive. That's why it was nice to get some alone time today.

Mutta oli kyllä kiva ottaa vähän omaa aikaa. Kävin myös syömässä ja join oluen. Koen että tämä oli eräänlainen merkkipaalu elämässäni, koska en ole ikinä ennen juonut yksin kaljaa ravintolassa.  Olen aina mieltänyt sen enemmänkin keski-ikäisten miesten jutuksi.

I had a lunch in a cute restaurant and I ordered a beer which is something that I don't usually do. So, in some way this was a milestone in my life because in my opinion, drinking beer alone in a restaurant is meant for middle aged men, not for young women.

A pic or it didn't happen -> yksinkaljallaneitsyyteni meni siis Mythos Radlerille.

A pic or it didn't happen -> it was Mythos Radler who took my drinking beer alone in a restaurant -virginity. 

"I’m searching for a paradise that I just can’t seem to find. I’m searching for a paradise, gonna go where the spirit guides"

Toisinaan ihmiset kysyvät miltä tuntuu asua paratiisissa. Onko se vain auringonpaistetta eikä töitä ollenkaan. Sanotaanko että töistä en jaksa enää stressata, teen pakolliset asiat ja se riittää. Aurinkohan täällä paistaa, mutta kyllä sitä odottaa että pääsee lenkille ilman vesipulloa. Lisäksi tämän paratiisin vessojen ovissa ei ole ikinä lukkoja ja kivoimman näköiset pojat eivät puhu englantia. Myöskin jokaisen miehen nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Samoin jokaisen ravintolan ja autovuokraamon nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Että sellainen pyhä kolminaisuus täällä.

Sometimes people ask me how does it feel like to live in a paradise. Is life just constant sunshine and no work at all. Let’s say that I don’t stress about work anymore, I do what I have to and that’s enough. The sun is also shining but I’m already waiting for being able to go running without taking a water bottle with me. Hence, in this paradise, there’re no locks on the bathroom doors, the best looking guys cannot speak English and every guy's name is either Nikos, Spiros or Kostas. Also every restaurant or car rental is called Nikos, Spiros or Kostas.

Ehkä hankalimmalta on tuntunut yksityisyyden puute, täällä tapahtuu niin vähän asioita että niistä kaikista yksityisimmistäkin asioista tulee kaikkien asioita. Toisena tulee se, että lähipiiri koostuu niin suuresta joukosta erilaisia persoonallisuuksia ja kansallisuuksia. Se on kyllä hauskaa, mutta lopulta vain muutama tyyppi tällä on sellainen, jonka kanssa uskoisin olevani ystävystynyt ns. normaaleissa olosuhteissakin. Toisinaan myöskin ärsyttää, että jos joku ottaa päähän, siitä ei kannata kehittää ongelmaa, koska kyseistä ihmistä joutuu sietämään vielä kuukauden eteenpäin ja asumaan samassa asunnossa hänen kanssaan. Siispä paistinpannujen nakkelun sijaan joutuu laskemaan päässään minuutteja siihen, että on lentokoneessa ja tietää ettei tarvitse enää ikinä tavata.

Maybe the hardest thing for me here has been the lack of privacy. There are not a lot of things happening here so even your personal things become everybody’s business. Hence, it's not always easy to live with people from so many different nationalities each having their own personalities. I’ve made great friends here but the downside it’s that I have to spend so much time also with people with who I don't have much in common and I might not hang out with in other circumstances. Hence if someone annoyis me really bad, I cannot really do much about it in order not to create bigger problems because we still have to live together. I just have to stay calm and hope we won’t cross paths ever again later in life.

Mitä persoonaan tulee niin perus olettamus tuntuu olevan, että jos ei hymyile jatkuvasti, jonkin täytyy olla pielessä. Toisinaan sitä saa olla selittämässä, että tämä minun naama nyt vain on tällainen. Sekin tuli huomattua, että jos ei vietä suurinta osaa ajastaan muiden harkkareiden kanssa, jää myös helposti vähän ulkopuolelle porukasta. Muutama ilta sitten minut jätettiin kutsumatta tyttöjen illanviettoon, koska auto oli jo täynnä. No mahduin lopulta mukaan kun huomautin, että tiivistäminen on keksitty. Tarvitsi myös juoda muutama shotti, jotta pääsin ärsytyksestä eroon. Ilta sinänsä oli erittäin onnistunut, mutta seuraava vapaapäivä kuluikin sängyn pohjalla ja kännykkäkin oli ottanut vähän osumaa. Eli siirrettäköön aikuistumista vielä vähän sitä kuuluisaa hamaa tulevaisuutta kohti.

When it comes to personality, not smiling all the time doesn’t necessarily mean that something is wrong. I always find myself explaining to people that ”this is my normal facial expression..”.  It is also easy to be left out in case you spent a lot of time doing other stuff than hanging out with the fellow interns. I noticed that last week when the girls were heading out. I had been away for the whole day and by the time I came back, the car was already full and no one actually told me what was going on.

Finally, I did join them but not before I mentioned that it sucks to be the only one left out. However, I had to drink a few shots to get over the irritation caused by the incident. The rest of the night was nice though; a little bit broken phone and a need to spent the following day in bed can definitely prove that. So, I don’t think I’m ready to grow up just yet.

Nyt on enää kuukausi jäljellä, parhaani mukaan olen koittanut tutustua ihmisiin myöskin tämän paikan ulkopuolella ja yrittänyt keksiä tekemistä. Muutaman päivän hengailinkin aika tiiviisti Kalifornialaisen tytön kanssa, joka oli täällä lomalla. Eniten nautin täällä lunnosta ja kivoista maisemista, mutta ehdottomasti olen enemmän kaupunkilaistyttö ja viihdyn suuremmassa paikassa. Tulipa muuten saatua uusi stalkkerikin! Hän oli perinteen mukaan kotoisin mistäkäs muultakaan kuin rakkaasta itänaapuristamme. Tällä kertaa kohtasimme uimassa, ensin hän kiersi ympyrää lähelläni ja lopulta seisoi niin takana, että astuin varpaille ja se vain tuijotti. Mikä parasta se asuu meidän hotellissa. Hyi.

One month left! My way to cope with things here has been getting to know a lot of people and going out of Benitses time to time. The best things here is the great nature, otherwise I think I'm more like a city girl and I need a bigger place to live. The last few days I hanged out with a girl from California who was travelling in Corfu. I also have a Russian stalker. Again! This time I was swimming when we met. At first he swam a circle around me and after that he came to stand so close behind me that I stepped on his foot and he was just staring. How creepy. And the best thing is that he's living in my hotel.

Corfu/muutin vaihteeksi saarelle

Täällä ollaan! Kreikassa siis. Teen siis 4kk työharjoittelun Corfun saarella, Bella Vista nimisessä hotellissa. Työnkuva ei ole vielä täysin selvillä, koska minulla on kaksi ensimmäistä päivää vapaata, jotta ehdin vähän sopeutua. Hotelli, jossa tulen työskentelemään sijaitsee Benitses-rannalla, josta on n. 13km matkaa kaupunkiin. 

Hieman piti tapella väsymystä vastaan ja tsempata motivaation suhteen, varsinkin ennen lähtöä. Oli niin mukava nähdä kavereita ja ihan vaan olla Suomessa, että luulen että tämän setin jälkeen saavat ulkomaankomennukset hetkeksi riittää. Ei sillä, totta kai olen kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden kokea kaikenlaista ja mennä sinne tänne. Toisaalta,  kun kauniita paikkoja ja uusia kokemuksia tulee jatkuvalla syötöllä lisää, voisin erästä mainosta lainatakseni todeta että ”reissasin vähän liikaa ja nyt turvottaa”.

I'm in Greece now! I'll have a few days off and then I'll start my internship in Bella Vista Bech Hotel, I'm looking forward to that. I'm not quite sure yet, what I'm expected to do but I'll find that out soon.

It wasn't easy for me to leave Finland and all my friends once again. I think that after this time in Greece, I'll stay in Finland for a while. Of course I'm super grateful for having a chance to experience so many new places but after a while, all the pretty places start to look to same.

Sopeutumista Kreikkaan kuitenkin helpottavat ihan todella mukavan oloiset ihmiset.  Minut tuli lentokentältä hakemaan paikan omistaja ja hotellille päästyäni sain tutustua muihin harjoittelijoihin. Kaikki harjoittelijat eivät ole vielä saapuneet ja osa lähtee jonkin ajan päästä pois, mutta tällä hetkellä meitä on vissiinkin 10 ihmistä, suurin osa eri maista. Hauska sattuma, että yksi hollantilainen harjoittelija on myös lähdössä Thaimaahan vaihtoon, samaan kouluun missä itse olin. Kaikki me harjoittelijat asumme yhden asunnon alakerrassa.

When I first arrived here, I felt very welcomed right away since my boss and all the other interns were so nice. There are ten interns working here at the moment and we share a flat together.

Sanotaanko että jollekin tämä asunto olisi saattanut olla pienoinen järkytys, mutta kun on tullut nukuttua vähän siellä sun täällä, niin kyllä tämä menettelee. Täällä on vielä vähän remonttikin kesken, nyt joudun jakamaan todella pienen huoneen kolmen muun tytön kanssa ja tavarat eivät mahdu mihinkään. Onneksi pääsemme muuttamaan isompaan huoneeseen, kun se on valmis. Lisäksi asuntoon kuuluu keittiö, kylppäri ja jaettu olohuone/ruokailutila/"kuntosali".  Kaikki paikat ovat sillain sopivasti rempallaan, mutta onhan tämä omalla tavallaan ihan sympaattinen. Vähän kuin asuisi jossain nuorisotilassa haha. Nyt tulee sitten kokemusta kommuuniasumisesta ihan urakalla! Pitänee ottaa sitä omaa aikaa eli ellatimeä sitten vaikka lenkkeilemällä. En kyllä tiedä onko tämä ihan parasta lenkkeilyseutua, kun tiet ovat niin mutkaisia ja kapeita, joten vastaantulevaa liikennettä ei oikein nää.

At the moment, I share a small room with three other girls but we'll move into a bigger room soon which is under renovation at the moment. The flat isn't actually the newest one but I'm used to sleeping in random places so I don't really mind. Hopefully living with so many people will work out well. Since I also enjoy being alone, I probably try to go jogging to get some alone time haha. Not quite sure if it's a wise idea though since these serpentine roads are full of traffic. 

Aamulla tuntui siltä, että jotain urheilua nyt heti, joten lähdin toisen harjoittelijan kanssa kävelylle läheiselle vuorelle/kukkulalle, jonka huipulla oli vanha kirkko. Reitti oli n. 10 km ja huipulta oli mukavat näkymät. Taasen sitten asustelen postikorttimaisemissa! Thaimaan lämmön jälkeen tämä ilmastokin tuntuu melkeinpä viileältä. Ajattelin, että tuon lenkin kun nakkaan kolmesti viikossa niin jospa se kuntokin palautuisi taas normaaliksi.. Thaimaassa kun liikunta jäi melkein kokonaan pois. No good.

This morning a did a 10km walk to a nearby hill/mountain with another intern to see the old church and the beautiful view.  Not a bad place to live! Even the weather feels nicely cool in comparison to the heat in Thailand.. If I do this walk three times a week, I'll be in a good shape when I get back to Finland haha.

Huomisen olen vielä vapaalla, ehkä lähden Corfun kaupunkiin kiertelemään aamusta. Pääsisinpä ainakin sähläilemään nuilla paikallisbusseilla. En ole vielä hankkinut prepaid-liittymää, mutta täällä on useimmissa paikoissa on wifi eli ikävän iskiessä voi whatsapata tavalliseen tapaan ja vastailen mahdollisuuksien mukaan!

I have a day off also tomorrow, so I thought about visiting the city, would be fun to use the local buses. I haven't bought a prepaid yet since there is wifi almost everywhere, so in case you need to reach me, whatsApp works just fine:)

"Tuol on menot, meiningit, tuol on valot kaupungin. Laulut kertoo vapaudest, viini vie sut vangikseen"

Takaisin Suomessa. Viimeinen viikko Bangkokissa meni hillittömään stressailuun asunnon suhteen, shoppailuun ja ystävien kanssa pyörimiseen. Suurimman osan olin pahalla tuulella, koska stressasi niin paljon. Onneksi kuitenkin löysin vuokralaisen kolmeksi kuukaudeksi niin olo helpotti huimasti. 

Suomen helteetkin alkoivat ihan näpsäkästi, joten nopea sopeutuminen ainakin sään puolesta oli taattu. Parasta oli nähdä kavereita ja nauttia kesästä. Tyttöseura oli Bangkokin jälkeen enemmän kuin kaivattua, kun siellä en oikein nuihin isoihin tyttöporukoihin päässyt mukaan. Mutta mitä pienistä,  Suomi tyypit voittaa muut kyllä ihan sata nolla! Ihan kuin en edes olisi ollut poissa. On myös kivaa, että täällä Suomessa kukaan harvemmin luulee minua 16v. ruotsalaiseksi. Pääsin myös vihdoin lenkille Jyväsjärvelle, olin ehkä mielessäni romantisoinut kyseistä tilannetta aika reippaasti, aika tuskaltahan se  lopulta tuntui ja kaipaamani raikas tuuli puhalsi päin naamaa vähän turhankin lujaa. Onnistuin myös eksymään Kypärämäkeen, jota pidän aikamoisena saavutuksena. Onneksi oli navigaattori.

Back in Finland! My last week in Bangkok went by so fast. I heard bad news from Finland concerning my apartment so I had to take care of things related to that and I was super stressed. However, things worked out right at the end.  Being back in Finlad wasn’t too hard because summer arrived just in time so I didn’t freeze to death. Moreover, It was so cool to meet my girl friends, who I had missed so much,  and enjoy the warm summer days outside. After arriving in Finland, no one has asked me if  I’m a 16 years old Swedish girl, I used to hear that pretty often in Asia.

I also went jogging, I had dreamed about it for so long, but the reality was slightly different. I did barely any sports in Thailand, so running after so long time felt quite bad but I’m gonna get used to it again. I also got lost, that’s pretty sad.

Mutta mitä jäi mieleen? Ulkomaille lähtiessä Australia oli se ”iso juttu”, tietynlainen testi, että pärjääkö sitä yksikseen. Thaimaa tuli kakkosena, vaihto oli jotain, jota oli odottanut todella kauan, mutta Bangkokiin päästyään ei oikein tiennyt miten päin olisi. Alkuun olisi pitänyt olla todella sosiaalinen ja luoda ihmissuhteita, vaikka Aussien jälkeen tuntui, että olisi kaivannut hetken aikaa vain huokaista. Kaikki tuntui jokseenkin surrealistiselta, koska elämäni oli ollut todella suorituskeskeistä varsinkin viimeiset pari vuotta; töitä ja koulua, vapaa-aikaa ei juuri yhtään. En koe viettäneeni ns. opiskelijaelämää, jossa ryypätään opintolainat ja kalastellaan uusia haalarimerkkejä. Tämän huomioiden Thaimaan kahtena päivänä koulua viikossa tuntui suorastaan laiskottelulta. Sitten kun yhtälöön lisäsi vielä siivoojan, uima-altaan ja sen että aina voi syödä ulkona, koin suorastaan huonoa omaatuntoa ja mietin, että onkohan tämä nyt ihan täysin ansaittua. Sitten ns. ”hyväksyin” tilanteen, säälin niitä ketkä menivät vaihtoon johonkin kylmään maahan, otin rusketuksen maksimoimisen viikko-ohjelmaani, rupesin puhumaan alkeellista englantia, käyttämään koulupukua ja reissaamaan aina kun mahdollista ja mahdollisimman halvalla.

But how do I feel about being back? When I left Finland, I was super exited about finally going to Australia and it was also my first time to travel alone. Studying in Thailand was also cool but when I finally  got there, I didn’t quite know what to do and how to be. I was supposed to be really social and make heaps of new friends, but after Australia, I was mostly just tired of socializing.

Everyhing was quite surreal since my days in Finland had been filled with work and school for the last few years. I wasn’t used to having free time or going to student parties and drinking all my money. I felt lazy since I had classes only twice a week in Thailand. On top of that, I also had a cleaning lady, a pool and I always ate out, so I actually kept asking myself what I’ve done to deserve all this. Then I got used to it; I felt bad for the people who did their exchange semester in some cold country, sunbathing became part of my daily routine, I started to speak simple English and wear a school uniform and kept on travelling on a  budget.

Getting lost in the middle of a mango plantation and Cape Tribulation -rain forrest, Australia

Bangkok on hauskanpidon kaupunki, jossa köyhyys ja rikkaus kohtaavat. Jos ei ole rahaa, siellä on aika kurjaa, mutta jo pienelläkin summalla saa paljon enemmän vastinetta kuin Suomessa. Myöskin arvot ovat erilaiset, naispuolisena henkilönä kesti aika kauan tottua siihen, että naiset ovat siellä kauppatavaraa siinä missä autotkin. Toisaalta naiset käyttävät miehiä hyväkseen sen minkä ehtivät, maksattaen näillä kaiken mahdollisen (eivät tietenkään kuitenkaan kaikki). Thaimaassa on loppunsa aika hankala erottaa oikeat tunteet väärästä. Tai yleensäkin oikea ja väärä, tai arvot tai moraali tai yhtään mikään. Kaikki tuntui olevan sallittua, ja aina voi vaihtaa parempaan. Joillain vaihtareilla lähtikin mielestäni aika pahasti lapasesta.  Mutta siihenkin tottui. En edes vaivaudu kirjoittamaan rivien väliin vaan todettakoon ihan näin suoraan, että älkää tytöt päästäkö rakkaitanne esim. Pattayalle lomalle.

Bangkok is a city of having fun where poverty and riches meet. Without money you cannot do much there, but compared to Finland, you can do a lot even with a couple of euros. Also the values are different. As a woman, it was quite hard for me to get used to the fact that women seemed to be ”goods”, always available for those who were ready to pay. On the other hand, women knew how to take advantage of guys and make them pay for their stuff (not everyone of course). I kinda felt that in Thailand is quite hard to tell the difference between real and fake feelings, right or wrong, or moral or values in general. Everything seemed to be allowed and there was always a possibility to "switch to something better" if things didn’t go easy enough. But I got used to that. I don’t even bother writing between the lines so I prefer saying it honestly. To all the girls, don’t let your loved ones to go to Pattaya :DD

Fraser island and Byron Bay, Australia

Näiden viiden ja puolen kuukauden aikana opin pitämään itsestäni huolta enkä olettamaan, että aina on joku katsomassa perään. Opin olemaan aikaisempaa vaativampi ja päättäväisempi. Tarkoitti se sitten mittaritaxin saamista, liikenteen välissä poukkoilua tinkimistä tai jotain muuta. En suostunut epäoikeudenmukaiseen kohteluun vain siksi, että näytän erilaiselta kuin muut enkä ymmärrä kieltä. Opin myös pitämään kaupungeista, fiilistelemään metroasemia ja inspiroitumaan ihmisistä ja sietämään tuijotusta ja huutelua.

 Edelleen vannon juna- ja bussimatkailun nimeen lentämisen sijaan, silloin on aikaa ajatella. Opin myös arvostamaan saamaani hyvää kasvatusta ja sitä että olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Sain aika usein kuulla, että on yllättävää etten ole kusipää, maksan itse menoni ja osaan iloita pienistä jutuista vaikka helposti ulkonäön perusteella voisi luulla toisin.

During these five and half months,  learned to take care of myself and got used to the fact that there wasn’t always someone to look after me. I became even more demanding and determined than earlier, I didn’t accept unfair treatment only because I looked different and didn’t speak the language. I learned to love the cities and mrt stations, I was inspired by cool people and got used to staring.

I still prefer long bus and train rides instead of flying because those give me time to think. I also learned to appreciate the fact that I'm from a small town and my parents have raised me so well, I often heard that it's nice that I pay my own things (mostly haha), little things make me happy and I'm not a bitch even though people who judge me by the looks might think so.

Henderson Waves -bridge, Singapore, white water rafting, Australia

Opin myös olemaan välittämättä odottelusta, enää ei kiinnosta joutuuko sitä junaa odottamaan puolitoista vai neljä tuntia. Siinä välissä ehtii vaikka kaivella napaa, kuten Thaimaalaiset taxikuskitkin tekevät; asioita tehdään silloin kun itselle sopii ja  siitä ollaan täysin rehellisiä ”en voi ajaa koska syön tai nukun”.

Vaikka välillä tuntuikin hankalalta olla se ainut suomalainen tyttö, onnistuin myös saamaan hyviä ystäviä, joita kyllä jään kaipaamaan. Vähän väliä Bangkokiin myös saapui ihmisiä, joita tapasin Ausseissa. Taisi tänä aikana jokunen todellinen ystäväkin löytyä ja toisinaan mitä erikoisempia reittejä, ikähaarukalla 18-94v. Näiden kuukausien aikana myös tajusin, että en ole valmis tekemään kompromisseja omien juttujen suhteen ja pitänee alkaa kehittää uusia päämääriä, koska nyt on yliviivattu to do –listalta suurin osa asioista, jotka olen halunnut  elämässäni tähän mennessä toteuttaa. Jei!

I also learned not to care about waiting, it doesn’t really matter if I have to wait for the train for five hours. I can chill in the meantime, just like the Asian taxi drivers, they only work when they feel like that and are totally honest about it ”cannot drive you to school because I prefer eating or sleeping..”.

Even though it was sometimes hard to be the only Finnish girl, I managed to make a lot of great friends, sometimes in the most random ways, who I will miss for sure. Every now and then, my other travel buddies also arrived in Bangkok and I got a change to catch up with them again which was great. During this time abroad, I also realized that I’m not willing to make any compromises when it comes to my own life and things I want to achieve. I might have to start making new plans though since I ticked so many things off my bucket list. Yay!

Loppukevennys.

  Sorry guys <3 peace!

I also met some famous people

Ajattelin jatkaa kirjoittelua, viimeistään sitten Kreikasta käsin!

I will continue writing, at the latest from Greece!