"I've got another confession my friend, I'm no fool. I'm getting tired of starting again, somewhere new"

Nyt jo lasketaan päiviä Suomeen paluuseen sillä kolme kuukautta Korfua on kohta takanapäin. Olen myös löytänyt kodin! Se kävi suht nopeaan, vain kaksi vuorokautta sen jälkeen kun sain harkkapaikan löytyi yksiö Turun keskustasta kilometrin päässä Logomolta. Ai että jees. Nyt olen tiirannut Tori.fi:tä huonekalujen toivossa. Näin se mieli muuttuu, mutta mietin että olisihan se kiva saada ne vaatteet vihdoinkin pois sieltä matkalaukusta.. harkitsen jopa sohvan ostoa. Toisaalta sohva on melkein kuin koira tai poikaystävä– siitä on hankala päästä eroon tarvittaessa. Niin en nyt tiedä onko järkeä "sitoutua" kun ei tästä elämästä ikinä tiedä. Jollain tapaa sohva kuitenkin edustaisi jonkinmoista pysyvyyttä, jota jokseenkin nyt kaipaan.

I'm counting days to go back home, my three-month internship in Corfu is almost finished. I also have a home now! I found a flat from Turku, finding it was easier than I expected. The flat is located near my future working place which is good. I might also have to buy some furnitures after all, would be cool to finally unpack my luggage and I cannot really do that if I don't own a wardrobe. I also thought about buying  a sofa but I'm not quite sure if that would be wise because owning sofa is almost like having a boyfriend or a pet–it's hard to get rid of it if needed. Hence, my life seems to be so unpredictable that it's difficult for me to make any long term plans.

Sitoutumisesta tulikin mieleen, että kännykkäni näyttö on puoliksi mykkä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä etten voi esim käyttää Tinderiä, päivittää Instagramia saatika laittaa herätyskelloa, koska kaikki tärkeät näppäimet ovat juuri sillä toimimattomalla puolella. Myöskin puhelimeen vastaaminen ja puhelun lopettaminen tuottavat ongelmia. Taisi nyt käydä niin että työllä ja vaivalla Thaimaan blackmarketista hommaamani omppu on tulossa tiensä päähän. Tämä itsemurha tapahtui kyllä aivan minusta riippumattomista syistä. Mitähän sitä itkisi vakuutusyhtiöön. Pahimmassa tapauksessa tilanne eskaloituu siihen, että myöhästyn lennolta eivätkä ihmiset näe mitä syön lounaaksi. Onneksi löysin keinon käyttää Instagramia tietokoneen kautta. Voihan tämä kännykättömyys tehdä myös ihan hyvää, koska esimerkiksi yksi poika sanoi vasta, että ilmaisen itseäni paremmin WhatsAppissa kuin kasvotusten. Lähetin vastaukseksi hämmentyneen hymiön.

I have to tell you something very tragic, my iPhone that I bought from a blackmarket in Bangkok doesn't work properly anymore. The right side of the screen is dead which means that I cannot use Tinder, update my Instagram or set an alarm. Not to mention answering the calls etc. I have no idea why this happened so I have to figure out a good story for my insurance company. The worst-case scenario would be that I'll miss my flight, won't get any Tinder dates in Turku and no one will know what I eat for lunch every day. Luckily I found a way to add photos on Instagram from computer so maybe I'll survive. This break from social media might also be a good thing because one guy told me a while ago that I express myself better on WhatsApp than face to face. I sent him a surprised emoticon.

Ylenpalttinen unen tarpeeni täällä johtuu mitä luultavimmin siitä että en näe valveilla oloa kovin mielekkääksi. Amen rutiineille sillä ne pitävät minut virkeänä. Viimepäivät olenkin istunut aika tiiviisti koneella ja hoitanut Turun asioita. Kävin myös sukeltamassa, olihan se taas totuttelua pitkästä aikaa ja sukelluspaikat eivät olleet kovin kummoisia mutta tulipa kokeiltua! Kaikki sujui loppuunsa ihan hyvin. Yleiseti ottaen en oikein jaksa enää sosialisoida, kun joka viikko lähtee joku kaveri ja saapuu uusi harkkari. Tämä on kuin Fordin T-mallin tehdas. Tänään kuitenkin raahauduin Corfu Towniin kiertelemään vanhan kaupungin katuja, koska olen loppuunsa pyörinyt tuolla tosi vähän. Vaikka työharjoittelun mielekkyyden suhteen olenkin ollut vähän negis niin pakko myöntää, että eihän tämä mitään ruminta seutua ole asua hetken aikaa. Vanha kaupunki on tosi nätti, siinä taas en näe mitään järkeä että joka suunnassa myydään sitä samaa turisti krääsää. Ostaako niitä oikeasti joku? Ok, itsekin ostin taas tuoksusaippuoita. Mulla on joku saippuafetissi. Lisäksi ostin myös amerikanlippupaidan, jollaisia ei olekaan kuin kaksi samantyylistä jo ennestään Suomessa.

A sleep a lot here, a lot more than in Finland. I think the reason for that is the fact that many times I just cannot figure out anything interesting to do. However, I went scuba diving the other day. I was a bit nervous because it had been 6 months since my last dive and the dive sites weren't that special but I wanted to give it a shot. Everything went well. Today I forced myself to wake up quite early after a night shift and took a bus to Corfu Town. I haven't really spent much time there so it was nice to walk around the old town which is very beautiful. However, half of the shops sell the same touristic stuff that one can find from every country. I wonder if people really buy those things? Okay, I also bought heaps of aromatic soaps.. I guess I have a soap fetish.
In general, I'm getting tired of socializing  because every week some of my friends leave and new interns arrive. That's why it was nice to get some alone time today.

Mutta oli kyllä kiva ottaa vähän omaa aikaa. Kävin myös syömässä ja join oluen. Koen että tämä oli eräänlainen merkkipaalu elämässäni, koska en ole ikinä ennen juonut yksin kaljaa ravintolassa.  Olen aina mieltänyt sen enemmänkin keski-ikäisten miesten jutuksi.

I had a lunch in a cute restaurant and I ordered a beer which is something that I don't usually do. So, in some way this was a milestone in my life because in my opinion, drinking beer alone in a restaurant is meant for middle aged men, not for young women.

A pic or it didn't happen -> yksinkaljallaneitsyyteni meni siis Mythos Radlerille.

A pic or it didn't happen -> it was Mythos Radler who took my drinking beer alone in a restaurant -virginity. 

Cribs

Täällä kirjoitellaan omasta kodista! Vitsit oli eilen hyvä fiilis pötkätää omaan sänkyyn. Korkkasin sen kunniaksi yhden paikallisen oluenkin.. ja ehkä pari mohitoa. Reiluna tyttönä valtasin tuon tuplasti isomman huoneen, pitää keskustella asiasta sitten kun Victor muuttaa tähän ensi viikolla. Jaetaan siis asunto oikeastaan kompromissin vuoksi, kumpikin halusi muuttaa tähän asuintaloon, mutta yksiöt tässä eivät olleet kovin kivoja. Yksiöissä oli aika mielenkiintoisia pohjaratkaisuja esim. WC oli keittiön yhteydessä ja sen erotti siitä vain liukuovi.. very nice, very nice.

Mun huone

Eilen käytiin Nikon kanssa vähän ostoksilla uusia koteja varten. Kaikki kalusteet sun muut näistä löytyy, mutta ihmeesti sitä silti tuli ostettua. Mielenosoitusten takia varauduttiin kuin maailmanloppuun.. ei sillä, aika nestepitoista oli ainakin Nikon ostokset! Otettiin kauppaan skootteritaksi. Kolme yhden skootterin päällä, ilman kypäriä liikenneruuhkassa oli aika miellyttävä kokemus. Onneksi nuo kuskit on tottuneet ajamaan, mutta ei silti kiinnosta ajatella miten kävisi, jos kaatuisi tai törmäisi johonkin. Takaisin tullessa ei millään saatu taxia ja jouduttiin ottamaan tuk tuk, ne on täällä suhteessa tosi kalliita. Tuolla kaupassa pakataan kaikki valmiiksi muovipusseihin tosi epäloogisesti tyyliin yksi banaani ja appelsiini yhteen pussiin, joten pusseja oli noin parikymmentä, kun päästiin kaupasta ulos. Hyvä että itse mahduttiin ollenkaan tuk tukin kyytiin.

Lähdin tänään varalta vielä itse uudestaan kauppaan, kun respan nainen sanoi, että maanantaina tuskin enää pääsee kauppaan. Mutta vähänkö on hankalaa ennakoida mitä voisi tarvita. Arvatkaa mitä ostin? Meloneja, jugurttia, nuudeleita, SULKAATA, karkkia, tiskinpesuainetta ja soodavettä.. ja lisää mohito-juomia. Säälittävää ella, säälittävää. Onneksi en ole jossain maailman ruoka-avussa duunissa. Tällä kertaa sain jopa taxin kaupasta takaisin, aikani koitin itse, mutta kukaan kuskeista ei tiennyt tätä osoitetta. Lopulta paikalliset miehet tuli apuun ja selitti kuskille ja lappoivat vielä ostoksetkin autoon. Mua voikin sitten muutkin tästä lähin kutsua madameksi.

Terveellistä aamiaista

Näkymä mun parvekkeelta

Tänään menin itsekseni syömään tuollaiseen katukeittiöön, joka on tämän asunnon lähellä. Siellä oli liuta paikallisia katsomassa nyrkkeilyä, joten koitin livahtaa ainoaan vapaaseen pöytään. Omistaja tuli kuitenkin viittomaan minut istumaan yhden toisen eurooppalaisen kanssa. Yksinsyöminen ei sitten ilmeisesti ole täällä se juttu? Noh, oli itse asiassa ihan kivasti tehty, koska en tunne täältä oikein ketään. Coco on ranskasta ja asuu samassa talossa kuin minä. Pyysi mua sen ja sen kavereiden kanssa illalla kaupungille ja huomenna varmaan mennään taas Chatuchakin markkinoille! Voisi myös edistää rusketusta, tänään jo vähän altaalla makoilin, joten eiköhän pientä edistystä värimuutoksen suhteen kohta ole havaittavissa.

Olohuoneen parvekkeelta. Tuolla olen, kun en ole koulussa (eli 5pv viikossa)

--------------------------------------------------------------------------------------------

Sorry I’ve been lazy and haven’t written translations lately.

So I just moved into a new apartment yesterday, so happy! Gonna share this place with another exchange student. This place is so nice, we got a cleaner, gym and swimming pool. I managed to get a bigger room since my roommate is moving here next week.. but yeah, we probably gotta discuss about how to divide the rooms haha. There are also a lot of other exchange students from different universities living here, so hopefully I’ll make some new friends.

Since the demonstrations are starting tomorrow, we had to do some grocery shopping in case we’re not able to go to a supermarket next week. It was so hard for me to think about what I might need! So I ended up buying noodles, chocolate, mojitos and sweets..When we were done with shopping, we couldn’t get a taxi to take us back to the residence, so we had to go there by tuk tuk. It was quite difficult with all the groceries but somehow we managed to do that. I don’t really understand why the shop assistants pack all the groceries in twenty different plastic bags, it’s not practical at all.

In the evening I went out with some French people. I met one of them earlier in the day when I went to a local restaurant. I tried to go sit at a only free table but then the owner of the restaurant came to me and told me to go sit with the French guy. Actually that was quite fun since the guy was super nice and he’s living in the same residence. We got along pretty well and decided to hang out also in the evening.

Normihommia käyttää 3h koulumatkoihin

Nyt on koti, tai paremminkin huomisaamusta lähtien on. En malta odottaa, että saa nakeltua kamat minne haluaa, eikä kalliimpia juttuja tarvitse aina lukita tallelokeroon. Tähän hostelliin ovat myös osuneet kaikista raastavimmat huonetoverit. Pari yötä sitten tässä huoneessa asui nainen, joka röökasi tuossa parvekkeella (koko huone haisi), skypetti kovaan ääneen myöhään, mumisi itsekseen, kuorsasi yöllä ja lopuksi päätti alkaa puhumaan puhelimessa aamu viideltä, tiputtaa puhelimen ja tulla tökkimään mua hereille kysyen, josko puhelin olisi tipahtunut mun sängyn reunan väliin. Sieltähän se löytyi. Lopuksi se alkoi vielä pakkaamaan. Oma herätys kouluun olisi ollut ”vasta” kuudelta. Tuon ääliön takia sitä unta tuli yöllä ehkä se kolme tuntia.

Polleana koulutielle

Asunnon etsiminen täältä ei ole siitä helpoimmasta päästä, koska uusia asuntoloita rakennetaan jatkuvasti ja monillakaan ei ole nettisivua. Jos onnistuu sähköpostitse ottamaan johonkin paikkaan yhteyttä, vastausta on useimmiten turha odotella. Jonkin verran kiertelin eri asuntoja koulun lähellä, mutta ei ollut vapaata ennen ensi kuuta ja toisekseen saatiin rukattua lukujärjestys tänään niin, että koulua on vain kahtena päivänä. Näin ollen alkoi tuo keskustan läheisyys houkuttaa aika paljon. En sitten tiedä miten paljon nuihin muihin vaihtareihin tutustuu, mutta enpä ota paineita. En oikeastaan missään vaiheessa kaivannutkaan asumaan vaihtarikeskittymään.

Kampusaluetta, siellä liehui myös Suomen lippu!

Cathedral of Learning

Asunto on nimeltään Nonsi Residence ja se sijaitsee aika rauhallisella alueella muutaman metropysäkin päässä Sukhumvitista, joka on vilkasta keskusta aluetta. Tuo on se, josta mainitsin viime postauksessa. Hinta on suolaiset n. 13 000bht/kk (290€) per naama en ikinä kuvitellut maksavani Thaimaassa niin paljon. Saadaan tuohon hintaan kuitenkin myös siivooja, ilmainen netti ja neliöitä huimat 67m2. Uima-allas ei ennen tänne tuloa ollut kriteerinä, mutta nyt voin sanoa, että on se vaan kiva näillä helteillä! Meitä on tuolla asuntolassa siis kaksi suomalaista poikaa, minä ja mun kämppiksenä ranskalainen vaihtari. Olisihan nuita asuntoja voinut enemmänkin katsella ja vertailla, mutta aika arpapeliä se loppuunsa on. Lisäksi ruuhkat täällä on ihan kamalia eli kiertelepä siinä sitten eri alueita koulupäivän jälkeen.

Koululla ollaan oltu nyt parina päivänä ja katsasteltu miltä vaikuttaa. Tiistaina oli aikomus mennä tunneille, mutta nukuttiin vähän myöhään.. lopulta päätettiin vain jäädä hoitelemaan asioita Hua Makin kampukselle, esim hommaamaan student Id:t. Tämä viikko on muutenkin sellainen sopeutumisviikko ettei ole niin väliä onko tunneilla vai ei. Hua Makin kampuksella törmättiin vanhempaan naiseen, joka ilmeisimmin auttelee opiskelijoita tarvittaessa asuntoasioissa sun muissa. Hän otti meidät sitten huostaansa, harjoiteltiin vähän thaita, käytiin ottamassa valokuvia opiskelijakorttia varten ja lopuksi hän tarjosi meille vielä lounaankin. Eihän sitä tunneille ehtinyt :) Hän ja toinen vaihtareista vastaava nainen ovat selvästi vähän nokatusten, on tässä saanut kuulla pieniä huomautuksia molempien suusta miten toinen ei tiedä mistään mitään. Mukavia ovat minun mielestä kyllä molemmat ja auttavat tarvittaessa.

Tällä mennään 45 min matka kampukselta toiselle

Suvarnabhumin pääkampus sen sijaan on hurjan iso ja hieno, Tylypahkan ja kreikkalaisten temppeleiden sekoitus haha. Mahtipontisuus on täällä se juttu. Tänään jopa löydettiin tunneille. Sain myös ekana päivän huomautuksen hameenhelman liian lyhkäisestä pituudesta ja käskyn mennä ostamaan uusi, jotta pääsen tunneille. Vähänkö otti päähän huomioiden, että ostin hameen virallisesta kouluvaatekaupasta ja se on tasan yhtä lyhyt kuin thai tytöilläkin. En todellakaan mennyt ostamaan uutta, koska selvästikin päättivät vain nipottaa oppilaalle, joka erottuu joukosta.

Itsellä on vähän ristiriitainen olo, tuntuu aika turhalta että koulua on niin vähän haha. Mulla on kuitenkin jo ennestään niin paljon kursseja tehtynä, että teen täällä vain pakolliset neljä kurssia. Onhan se kiva olla vaihdossa jne. Olen kuitenkin koittanut tehdä opintoja nopsempaan tahtiin ja lopulta tämä vaihto sekoitti kuviot aikalailla, ensinnäkin kun en voinutkaan lähteä jo viime syksynä ja toisekseen täällä on sitten luppoaikaa tosi paljon. Totta kai voi reissailla, mutta mielenkiinto kohdistuu enemmänkin Thaimaan naapurimaihin, koska Thaimassa olen ennenkin pyörinyt, ja niihin ei ihan viiden päivän vapailla lähdetä. Ehkä jos lentäisi, mutta oma päätös oli upottaa säästöt pääasiassa ausseihin eli tuskin paljon lennellään täällä! Parhaat sukelluspaikatkin sijatsevat etelä Thaimaassa suht kaukana Bangkokista. Tyhmää valittaa, kun olen tänne niin kovasti halunnut, en vaan ole tottunut moniin vapaapäiviin. Voisin esim käydä töissä :D Ne kurssit mitä valitsin ovat varmasti hyödyllisiä ja vaativia, mutta kuitenkin lähes puolen vuoden "lomailu" ilman säännöllisiä tuloja ei vaan sovi ollenkaan mun luonteelle. On oikeasti ollut ikävä Mick’siin! Mutta eiköhän se tästä. Nyt on jotenkin edelleen vielä vähän poikki kaikesta, kunhan pääsee asettumaan aloilleen niin sitten ehkä jaksaa vähän suunnitella juttuja. 

Mielenosoitukset alkaa maanantaina, opettaja sanoi tänään, että luultavasti jo aiemminkin. Kerta asutaan keskustammassa kuin useimmat oppilaat, meitä kehotettiin varuulta varastoimaan ruokaa ja vettä, jos sattuu että emme voi poistua asunnolta. Ei pitäisi sinänsä olla ongelmaa, koska kohteet, joissa mielenosoittajat liikkuvat, on ilmoitettu etukäteen ja ei kyllä asuta siellä päin.

Kouluun pitää kuitenkin mennä metrolla ja bussilla taxin sijaan, jota on nyt käytetty eniten.

kyllähän tänne opiskelemaan tultiin!

Väsy.

Taas on kipitetty sinne sun tänne siihen malliin, että eihän sitä ehdi mitään normijuttuja tehdä, kuten pestä pyykkiä. Eilen oli rentoilupäivä, käytiin leffassa ja syötiin, annokset on täällä tosi pieniä, joten nälkä on usein. Chatuchakin markkinoilta löytyi kolme paitaa, kengät ja hame alle 20€, pakko rakastaa tätä paikkaa. Neljä tuntia hurahti siellä helposti saksalaisen huonetoverini kanssa. Käytiin myös Khao San Roadilla, josta aloitin reppureissuni kolme vuotta sitten. Oli jännä mennä takaisin!

Kaaoskatu 

Chatuchak 

Tänään oli eka päivä koulussa. Suuntasin koululle toisen suomalaisen vaihtarin Nikon kanssa. Tiedettiin puhelinsoiton perusteella (itse soitettiin..), että pitää olla ysiltä koululla. Suurin piirtein tiedettiin, missä koulu sijaitsee, joten lähdettiin kasilta ja varattiin matkaan tunti. Lopulta oltiin perillä vähää vailla kymmenen. Juna ei pysähtynyt toivotulla asemalla, toinen oli myöhässä ym. kivaa. Ainakin tuli selväksi, että välimatkat on täällä aika älyttömiä ja jos keskustassa haluaa asua, pitää koulumatkoihin varata useampi tunti per päivä. Lisäksi ruuhkajunassa käsitys ”täynnä” sai kyllä uudet mittasuhteet. Onneksi olen pitkä, katonrajassa on helpompi hengittää.

tuktuk

Juu ei ole Asio käytössä täällä 

Koululla sitten oltiin pihalla kuin lumiukot, paitsi että lumiukotkin on paremmin kartalla missä niiden kuuluu olla. Saatiin kuitenkin kurssit valittua ja ängettyä ne kolmeen peräkkäiseen päivään. Listalla on Introduction to Hospitality Management, International Co-operative Strategies, Negotiation Strategy, Global Marketing, ja Brand Building Strategy. Koitin ottaa oikeasti mielenkiintoisia kursseja ja painottaa varsinkin kansainvälisyyttä. Eniten odotan tuota Hospitality Managementia, koska luulen että sen suuntaiset jutut voisi kiinnostaa tulevaisuudessa. Osa nuista kursseista kylläkin liippaa varmaan aika läheltä Jamkin jo joitain käytyjä, saa nähdä sitten. Tuo koulu missä olen, Assumption University, on todella arvostettu täällä ja tunnetaan rikkaiden nuorten kouluna. Kampukselle, jossa suurin osa tunneista pidetään on vielä tuolta tämän päiväiseltä koululta tunnin matka. Huh.

Terminal21 ostarilla

Kun kurssit saatiin säädettyä, ostin koulupuvun: vekkihame, pinssejä, valkoinen kauluspaita ja vyö. Kokeiden aikaan pitää olla mustat nahkakengät. Käytiin myös katselemassa asuntoja ja onneksi saatiin apua ranskalaisilta opiskelijoilta, jotka ovat täällä toista semesteriä. Elämä on valintoja, joko etsii asunnon suht läheltä koulua tai sitten vähän lähempää keskustaa, jos on valmis heräämään kuuden jälkeen aamuisin, jottei myöhästy koulusta.. Hankala sanoa mikä on paras vaihtoehto, mutta pakko on joku asunto saada. Suurin osa vaihtareista asuu koulun lähellä, mutta vähänkö tylsää sieltä ikinä lähteä mihinkään, vaikka sieltä olisin kyllä saanut superkivan yksiön vähän päälle 200€. Löydettiin nyt kummiskin lopulta  yksi aika jees vaihtoehto tuosta koulun ja keskustan väliltä. Jakaisin 2mh, oh, kt, wc asunnon yhden ranskalaisen kanssa ja talonyhtiössä on myös kuntosali ja uima-allas. Sumplitaan nyt kuitenkin vielä huomenna mitä tehdään.

Nyt nukkumaan.