Normihommia käyttää 3h koulumatkoihin

Nyt on koti, tai paremminkin huomisaamusta lähtien on. En malta odottaa, että saa nakeltua kamat minne haluaa, eikä kalliimpia juttuja tarvitse aina lukita tallelokeroon. Tähän hostelliin ovat myös osuneet kaikista raastavimmat huonetoverit. Pari yötä sitten tässä huoneessa asui nainen, joka röökasi tuossa parvekkeella (koko huone haisi), skypetti kovaan ääneen myöhään, mumisi itsekseen, kuorsasi yöllä ja lopuksi päätti alkaa puhumaan puhelimessa aamu viideltä, tiputtaa puhelimen ja tulla tökkimään mua hereille kysyen, josko puhelin olisi tipahtunut mun sängyn reunan väliin. Sieltähän se löytyi. Lopuksi se alkoi vielä pakkaamaan. Oma herätys kouluun olisi ollut ”vasta” kuudelta. Tuon ääliön takia sitä unta tuli yöllä ehkä se kolme tuntia.

Polleana koulutielle

Asunnon etsiminen täältä ei ole siitä helpoimmasta päästä, koska uusia asuntoloita rakennetaan jatkuvasti ja monillakaan ei ole nettisivua. Jos onnistuu sähköpostitse ottamaan johonkin paikkaan yhteyttä, vastausta on useimmiten turha odotella. Jonkin verran kiertelin eri asuntoja koulun lähellä, mutta ei ollut vapaata ennen ensi kuuta ja toisekseen saatiin rukattua lukujärjestys tänään niin, että koulua on vain kahtena päivänä. Näin ollen alkoi tuo keskustan läheisyys houkuttaa aika paljon. En sitten tiedä miten paljon nuihin muihin vaihtareihin tutustuu, mutta enpä ota paineita. En oikeastaan missään vaiheessa kaivannutkaan asumaan vaihtarikeskittymään.

Kampusaluetta, siellä liehui myös Suomen lippu!

Cathedral of Learning

Asunto on nimeltään Nonsi Residence ja se sijaitsee aika rauhallisella alueella muutaman metropysäkin päässä Sukhumvitista, joka on vilkasta keskusta aluetta. Tuo on se, josta mainitsin viime postauksessa. Hinta on suolaiset n. 13 000bht/kk (290€) per naama en ikinä kuvitellut maksavani Thaimaassa niin paljon. Saadaan tuohon hintaan kuitenkin myös siivooja, ilmainen netti ja neliöitä huimat 67m2. Uima-allas ei ennen tänne tuloa ollut kriteerinä, mutta nyt voin sanoa, että on se vaan kiva näillä helteillä! Meitä on tuolla asuntolassa siis kaksi suomalaista poikaa, minä ja mun kämppiksenä ranskalainen vaihtari. Olisihan nuita asuntoja voinut enemmänkin katsella ja vertailla, mutta aika arpapeliä se loppuunsa on. Lisäksi ruuhkat täällä on ihan kamalia eli kiertelepä siinä sitten eri alueita koulupäivän jälkeen.

Koululla ollaan oltu nyt parina päivänä ja katsasteltu miltä vaikuttaa. Tiistaina oli aikomus mennä tunneille, mutta nukuttiin vähän myöhään.. lopulta päätettiin vain jäädä hoitelemaan asioita Hua Makin kampukselle, esim hommaamaan student Id:t. Tämä viikko on muutenkin sellainen sopeutumisviikko ettei ole niin väliä onko tunneilla vai ei. Hua Makin kampuksella törmättiin vanhempaan naiseen, joka ilmeisimmin auttelee opiskelijoita tarvittaessa asuntoasioissa sun muissa. Hän otti meidät sitten huostaansa, harjoiteltiin vähän thaita, käytiin ottamassa valokuvia opiskelijakorttia varten ja lopuksi hän tarjosi meille vielä lounaankin. Eihän sitä tunneille ehtinyt :) Hän ja toinen vaihtareista vastaava nainen ovat selvästi vähän nokatusten, on tässä saanut kuulla pieniä huomautuksia molempien suusta miten toinen ei tiedä mistään mitään. Mukavia ovat minun mielestä kyllä molemmat ja auttavat tarvittaessa.

Tällä mennään 45 min matka kampukselta toiselle

Suvarnabhumin pääkampus sen sijaan on hurjan iso ja hieno, Tylypahkan ja kreikkalaisten temppeleiden sekoitus haha. Mahtipontisuus on täällä se juttu. Tänään jopa löydettiin tunneille. Sain myös ekana päivän huomautuksen hameenhelman liian lyhkäisestä pituudesta ja käskyn mennä ostamaan uusi, jotta pääsen tunneille. Vähänkö otti päähän huomioiden, että ostin hameen virallisesta kouluvaatekaupasta ja se on tasan yhtä lyhyt kuin thai tytöilläkin. En todellakaan mennyt ostamaan uutta, koska selvästikin päättivät vain nipottaa oppilaalle, joka erottuu joukosta.

Itsellä on vähän ristiriitainen olo, tuntuu aika turhalta että koulua on niin vähän haha. Mulla on kuitenkin jo ennestään niin paljon kursseja tehtynä, että teen täällä vain pakolliset neljä kurssia. Onhan se kiva olla vaihdossa jne. Olen kuitenkin koittanut tehdä opintoja nopsempaan tahtiin ja lopulta tämä vaihto sekoitti kuviot aikalailla, ensinnäkin kun en voinutkaan lähteä jo viime syksynä ja toisekseen täällä on sitten luppoaikaa tosi paljon. Totta kai voi reissailla, mutta mielenkiinto kohdistuu enemmänkin Thaimaan naapurimaihin, koska Thaimassa olen ennenkin pyörinyt, ja niihin ei ihan viiden päivän vapailla lähdetä. Ehkä jos lentäisi, mutta oma päätös oli upottaa säästöt pääasiassa ausseihin eli tuskin paljon lennellään täällä! Parhaat sukelluspaikatkin sijatsevat etelä Thaimaassa suht kaukana Bangkokista. Tyhmää valittaa, kun olen tänne niin kovasti halunnut, en vaan ole tottunut moniin vapaapäiviin. Voisin esim käydä töissä :D Ne kurssit mitä valitsin ovat varmasti hyödyllisiä ja vaativia, mutta kuitenkin lähes puolen vuoden "lomailu" ilman säännöllisiä tuloja ei vaan sovi ollenkaan mun luonteelle. On oikeasti ollut ikävä Mick’siin! Mutta eiköhän se tästä. Nyt on jotenkin edelleen vielä vähän poikki kaikesta, kunhan pääsee asettumaan aloilleen niin sitten ehkä jaksaa vähän suunnitella juttuja. 

Mielenosoitukset alkaa maanantaina, opettaja sanoi tänään, että luultavasti jo aiemminkin. Kerta asutaan keskustammassa kuin useimmat oppilaat, meitä kehotettiin varuulta varastoimaan ruokaa ja vettä, jos sattuu että emme voi poistua asunnolta. Ei pitäisi sinänsä olla ongelmaa, koska kohteet, joissa mielenosoittajat liikkuvat, on ilmoitettu etukäteen ja ei kyllä asuta siellä päin.

Kouluun pitää kuitenkin mennä metrolla ja bussilla taxin sijaan, jota on nyt käytetty eniten.

kyllähän tänne opiskelemaan tultiin!

Väsy.

Taas on kipitetty sinne sun tänne siihen malliin, että eihän sitä ehdi mitään normijuttuja tehdä, kuten pestä pyykkiä. Eilen oli rentoilupäivä, käytiin leffassa ja syötiin, annokset on täällä tosi pieniä, joten nälkä on usein. Chatuchakin markkinoilta löytyi kolme paitaa, kengät ja hame alle 20€, pakko rakastaa tätä paikkaa. Neljä tuntia hurahti siellä helposti saksalaisen huonetoverini kanssa. Käytiin myös Khao San Roadilla, josta aloitin reppureissuni kolme vuotta sitten. Oli jännä mennä takaisin!

Kaaoskatu 

Chatuchak 

Tänään oli eka päivä koulussa. Suuntasin koululle toisen suomalaisen vaihtarin Nikon kanssa. Tiedettiin puhelinsoiton perusteella (itse soitettiin..), että pitää olla ysiltä koululla. Suurin piirtein tiedettiin, missä koulu sijaitsee, joten lähdettiin kasilta ja varattiin matkaan tunti. Lopulta oltiin perillä vähää vailla kymmenen. Juna ei pysähtynyt toivotulla asemalla, toinen oli myöhässä ym. kivaa. Ainakin tuli selväksi, että välimatkat on täällä aika älyttömiä ja jos keskustassa haluaa asua, pitää koulumatkoihin varata useampi tunti per päivä. Lisäksi ruuhkajunassa käsitys ”täynnä” sai kyllä uudet mittasuhteet. Onneksi olen pitkä, katonrajassa on helpompi hengittää.

tuktuk

Juu ei ole Asio käytössä täällä 

Koululla sitten oltiin pihalla kuin lumiukot, paitsi että lumiukotkin on paremmin kartalla missä niiden kuuluu olla. Saatiin kuitenkin kurssit valittua ja ängettyä ne kolmeen peräkkäiseen päivään. Listalla on Introduction to Hospitality Management, International Co-operative Strategies, Negotiation Strategy, Global Marketing, ja Brand Building Strategy. Koitin ottaa oikeasti mielenkiintoisia kursseja ja painottaa varsinkin kansainvälisyyttä. Eniten odotan tuota Hospitality Managementia, koska luulen että sen suuntaiset jutut voisi kiinnostaa tulevaisuudessa. Osa nuista kursseista kylläkin liippaa varmaan aika läheltä Jamkin jo joitain käytyjä, saa nähdä sitten. Tuo koulu missä olen, Assumption University, on todella arvostettu täällä ja tunnetaan rikkaiden nuorten kouluna. Kampukselle, jossa suurin osa tunneista pidetään on vielä tuolta tämän päiväiseltä koululta tunnin matka. Huh.

Terminal21 ostarilla

Kun kurssit saatiin säädettyä, ostin koulupuvun: vekkihame, pinssejä, valkoinen kauluspaita ja vyö. Kokeiden aikaan pitää olla mustat nahkakengät. Käytiin myös katselemassa asuntoja ja onneksi saatiin apua ranskalaisilta opiskelijoilta, jotka ovat täällä toista semesteriä. Elämä on valintoja, joko etsii asunnon suht läheltä koulua tai sitten vähän lähempää keskustaa, jos on valmis heräämään kuuden jälkeen aamuisin, jottei myöhästy koulusta.. Hankala sanoa mikä on paras vaihtoehto, mutta pakko on joku asunto saada. Suurin osa vaihtareista asuu koulun lähellä, mutta vähänkö tylsää sieltä ikinä lähteä mihinkään, vaikka sieltä olisin kyllä saanut superkivan yksiön vähän päälle 200€. Löydettiin nyt kummiskin lopulta  yksi aika jees vaihtoehto tuosta koulun ja keskustan väliltä. Jakaisin 2mh, oh, kt, wc asunnon yhden ranskalaisen kanssa ja talonyhtiössä on myös kuntosali ja uima-allas. Sumplitaan nyt kuitenkin vielä huomenna mitä tehdään.

Nyt nukkumaan.