"Nothing's ever what we expect. But they keep asking where we're going next"

Vähän tuo kirjoitusinto laantui, kun työharjoittelussa tuli tuijotettua näyttöä 7-10h päivässä. 
Nyt vasta ehdin Jyväskylään moikkailemaan kavereita. Tiedossa on pitkä viikonloppu rakkaassa opiskelukaupungissani, jossa näin jälkeenpäin ajateltuna olin suurimman osan ajasta stressaantunut liiasta kaikesta. Onneksi nyt voin keskittyä olennaiseen eli ihmisiin ja juhlimiseen. Tämä onkin kaivattu breikki, sillä olen viime viikot kimpoillut töiden, asuntonäyttöjen ja työharjoittelun välillä.

Jyväskylää kaupunkina ei kyllä ole ollut ikävä, koska Turku on ihana. Olen omaksunut puolustavan asenteen, jos joku arvostelee Turkua ja sen asukkaita. Minusta täällä asuu suomen mukavimmat ihmiset!

Ihmeesti sitä asiat pikkuhiljaa loksehtelevat paikoilleen vaikka aina ei meinaa päivissä tunnit riittää. Kuten jo mainitsinkin, työharjoittelu on melkein ohi, olen aloittanut työt vaatekaupassa ja tiedossa on muutto jugendtalossa sijaitsevaan yksiöön. Asunto on todella pieni, mutta sijainti keskustassa ja syvät ikkunalaudat vetosivat sen verran, että sinne on mahduttava. 
Ostin sitten myös jenkkisängyn. Voi olla, että sänky joutuu nyt toimittamaan sekä vaatekaapin, pöydän että sohvan virkaa, koska se vie suurimman osan asunnon neliöistä. Mutta ei se haittaa, harvoinpa mulla on tavarat muutenkaan oikeilla paikoilla. 
Sängyllä ne kamat varmaan olisi vaikka omistaisinkin vaatekaapin, työpöydän ja kenkäkaapin.

 

Kun viimevuonna näihin aikoihin harmittelin, että joudun luopumaan kivasta asunnosta ja vielä kivemmasta työpaikasta niin jokseenkin olen näköjään onnistunut kasaamaan itselleni mieluisat olosuhteet tännekin! Se on harmi, että kaverit asuu kaukana, mutta onneksi olen täälläkin muutamiin kivoihin tyyppeihin tutustunut ja toisaalta vieraitakin on käynyt siihen malliin, että harvemmin on tarvinnut pyöritellä peukaloita kotona. Ja edelleenkin olen ihan fiiliksissä siitä, että saan asua yksin. Sain kylläkin muutamia kämppistarjouksia etsiessäni asuntoa. Minuun otti muun muassa yhteyttä 17-vuotias jäkispoika, joka etsi kämppistä kaksioon. Bangkokin kämppiskokemuksen huomioiden kuitenkin kieltäydyin tarjouksesta nimimerkillä ”liian nuori äidiksi”.

 Mutta nyt jatkan junamatkaa. Se on aina ilo huomata, miten kanssamatkustajat ottavat toisensa huomioon. Kenelle tulee mieleen testailla soittoääniä kesken matkan? Myös Himokselle matkalla oleva Erkki Loimaalta on eksynyt samaan vaunuun. Erkki nähtävästi vietti edelliset pari tuntia tukevasti ravintolavaunun puolella ja ihmettelee nyt kovaan ääneen miten muija on päästänyt hänet yksin reissuun. Niinpä.

 

"Ei tässä pitassa nyt muuta epäterveellistä ole kuin ranut, majoneesi ja leipä"

Ihmiset vaihtuu, mutta minä jään. Vähän teki mieli  lähteä tyttöjen mukaan Suomeen eilen illalla, mutta käsimatkatavaroihin ei niin vain piiloudutakaan. Siksipä heitimme hyvästit bussipysäkillä (varmaankin kreikkalaisten silmissä tunteettomasti) ja lähdin kyläjuhlille syömään ilmaisia sardiineja. Kyllä, ihan kuin norssikarnevaalit konsanaan. Sardiineilla se ikävä lähtee.

People change but I’m still here. Girls started their trip back home yesterday and I felt like going with them. Too bad that they only had cabin baggages with them so I couldn’t go hiding in their luggage. That’s why we said goodbye at the bus stop (prob. unaffectionately from a Greek point of view..) and I went to a village party called "Celebration of sardine" to try some free fish. Yep. They celebrate a fish here... just like in my hometown in Finland.

Pau ja Salla vetivät ihan vertoja porukoilleni mitä aktiivilomailuun tulee, joten viikkoon mahtui vaikka mitä. Ranskalaisia tuli syötyä luvattoman paljon, harrastettua kevyttä tissuttelua kotiviinin merkeissä ja hankittua myös pieni ruokamyrkytys. Nyt meni muuten pitapaikka pannaan.

When it comes to spending an active holiday, Pau and Salla were just like my parents. They had some plans for almost  everyday. During the week we ate too much french fries, drank lots of housewine and I also managed to get a food poisoning. I’m never going to eat pita again.

Koska olin töissä joka aamu paitsi tiistaina, lähdimme heti maanantai iltana tutustumaan Corfu Townin yöhön. Törmäsimme siellä paikallisiin puolituttuihini, jotka veivät meidät electrobileisiin sen jälkeen kun valitimme, että tyhmää kun kreikkalaiset eivät tanssi baarissa. Täällä on ennemminkin sellaisen pönötyskulttuuri; nojaillaan seinää vasten, koitetaan näyttää kuumilta ja tiiraillaan sivusilmällä muita. Ei puhettakaan pöydillä tanssimisesta. Siksipä lähdimmekin suht ajoissa kotiin, lisäksi aamulla oli tiedossa reissu Paxokselle kahden harkkakaverini kanssa ja halusimme olla virkeitä.

Since I had to work every morning exept on Tuesday, we decided to head to Corfu Town on Monday night and party a bit. We met some local friends of mine there and they took us to an electronic music party after we complained that going out in Greece is boring since Greeks don’t dance in bars. They just stand, stare at each other and try to look as good as possible. No dancing on tables… so lame. We just checked out the new party quite quickly since we had to wake up early the next morning because of our trip to Anti Paxos and Paxos. Two friends of mine also joined us.

Toisinaan tuntuu, että bileet seuraavat vaikka koittaisinkin rauhoittua. Luulimme nimittäin saaneemme liput ihan normiristeilylle, mutta sen sijaan hehkuttamani Paxoksen reissu taittui partyboatilla riehakkaiden italialaisten seurassa.  Laivalla tarjoiltiin virvokkeita vesimelonista, oltiin vesi-ilmapallosotaa viereiseen veneeseen ja nakeltiin jäätä muiden niskaan. Kävimme myös luolissa ja pysähdyimme Anti Paxokselle snorklaamaan. Nyt se on todistettu, että kenellekään ei ole niin hankalaa muodostaa jono ja päästä laivasta ulos kuin italialaisilla. Vähän harmi, että itse Paxoksella meillä oli lopulta vain kaksi tuntia aikaa. Käytimme me sen lounaan syömiseen ja jäätelön syömiseen. Söin kalaa, koska se on kuulemma tärkeää aivotoiminnalle, jota ajattelin taas pikkuhiljaa käynnistellä. Oli hauska reissu, muista jutuista lisää myöhemmin!

Sometimes I feel like parties find me everytime I try not to party. We thought we had normal boat tickets but when we got to the harbour, we were told that we’ll travel  by party boat. How nice, the boat was full of crazy Italians, we got free drinks and at one point we also had a water balloon fight against people in the nearby boat. We also visited some caves and snorkled in Anti Paxos. It was a bit lame that we only had two hours to spend in Paxos. So we just had time for a lunch and a quick walk around the village before heading back to the boat to continue the party. A great day trip I would say!

Thanks for the photos: 6 Pau; 3,5,10,11 Vasilis 

Sometimes there's things a man cannot know, gears won't turn and the leaves won't grow. There's no place to run and no gasoline, engine won't turn and the train won't leave

Täällä on hakattu päätä seinään motivaation suhteen ja katsottu peiliin, että onko se vika itsessä vai ympäristössä. Kun olen kuukauden katsellut meininkiä täällä, voin todeta, että olen oppinut hoitamaan aamiaisbuffettia ja käärimään ruokailuvälineet siististi servettiin. Jos en halua olla maailman nopein ruokailuvälineidenservetteihinkäärijä, en oikein näe miten tämä harjoittelu edistää minua ammatillisesti. Jos puhuisin venäjää asia olisi toisin. Vaikka koen osaavani asiakaspalvelun, en osaa auttaa vaikka kuinka haluaisin, koska ei ole yhteistä kieltä.  Nyt se menee niin, että tarjoan asiakkaalle teetä, kun hän haluaakin tietää bussiaikataulusta.

Tänään tiskejä kuivatessani mietin, että tarvitaanko tähän todellakin joku tutkinto. Lisäksi täällä on suht kova kontrolli asioiden suhteen, tuntuu että oikein uskalla yrittää mitään ettei vain tekisi mitään virhettä. Jos ei ole varaa virheille niin miten sitä ikinä oppii mistään mitään? Oikeastaan voisin verrata oloni tuntuvan vähän siltä kuin minun pitäisi käyttää kellukkeita uidessa vaikka osaankin uida. Ihan vain siltä varalta, että jos yllättäen hämmennyn ja unohdan miten uidaan vaikka olen osannut asian viimeiset 18 vuotta. Tänään minulle opetettiin kädestä pitäen miten käytetään printteriä.

Turhauttaa. Omaa asennetta voi aina tietenkin fiksata, ja tiedän että ainaisella valittamisella vain lietsoo omaa huonoa fiilistä, joten koitan tsempata, olla vähemmän passiivinen ja suunnitella vapaa-ajalle kivaa tekemistä. Mutta kaipa siinä ympäristössäkin on jotain pielessä, jos kokee harjoittelun aiheuttavan pääasiassa äyllistä kuolemaa ja omien taitojen epäilyä. Olen myös alkanut kyseenalaistaa teoriani siitä, että ruskettuneena ihminen on onnellisempi. Itseasissa se meneekin niin, että ruskettuneena näyttää alakuloisuuskin paremmalta.

Tämän vuoksi pyysinkin eilen saada keskustella pomoni kanssa, jotta saatoin todeta että motivaationi on nollissa ja eipä kiinnosta, jos jatkuu tällaisenaan. Tuloksena on, että minulle ja muille harkkareille järjestetään 2h/vk treenausta asioista. Minun tehtäväkseni ilmeisesti jää suunnitella mitä meidän tulee oppia, ehdotin että muun muassa respajuttuja voisi katsoa, koska onhan tämä hotelli.

Mielenkiintoinen lähestymistapa, että minun tulee suunnitella oma harjoitteluni. Olen kuulema myös ensimmäinen, joka on maininnut tilanteesta. Kaiken kaikkian minun olisi kuulema pitänyt olla itse aktiivisempi ja mennä pyytämään opetusta sen sijaan olen kuulema näyttänyt masentuneelta. Niinno, ärsyttäähän se lentää toiseen maahan omilla rahoillani täyttelemään sokerikkoja. Myöskin kulttuuri vaikuttaa, oikeasti luulin että harjoittelijoille olisi jonkinmoinen selkeä aikataulu/suunnitelma mitä asioita käydään milloinkin läpi ja ohjeistus tulisi työnantajan puolelta.

Saatiin sitten uudet työvuorot ja siihen on pistetty aikaa treeenaukselle eli ehkäpä mun jutussa oli pointtia! Muut harkkarit nyt eivät olleet kovin innoissaan, koska monelle tämä meininki on ihan fine, moni tykkää olla lomalla ja toisille taas on mielekästä tekemistä. En sitten tiedä kääntyykö tämä avautuminen itseäni vastaan, puhuin pääasiassa omasta puolestani, että kaipaan muutosta. Itsellä kun tuota “lomaa” on ollut tässä viimeiset puoli vuotta aika paljon niin kaipaan mielekästä tekemistä. Siispä päätin myös että lähden kuukautta aikaisemmin pois, otan tästä irti mitä saan ja koitan löytää toiseksi harkkapaikaksi jotain luonteelleni sopivampaa. Olenpahan ainakin yrittänyt vaikuttaa tilanteeseeni. 

Tämän tekstin tarkoitus ei ole millään tapaa kritisoida pomoani, jokaisella on tapansa hoitaa asiat ja ne tavat eivät välttämättä sovi kaikille, todella moni on varmasti viihtynyt täällä mainiosti ja ollut tyytyväinen. Itsekin toivon voivani sanoa samaa kahden seuraavan kuukauden jälkeen. Eri kulttuureista ja taustoista tulevilla ihmisillä on myös luonnollisesti erilaiset toimintatavat. Pääasia varmaan, että tulemme toimeen. Nähtävästi olen vain liian särmä ja en jaksa innostua, jos käytän aikani asioihin, joista en koe saavani sen suurempaa hyötyä.

Fiilistä on myös laskenut se, että jouduin luopumaan käytännön syistä Jyväskylän asunnostani. Kun on niin monta kuukautta halunnut vain omaan kotiin niin harmittaahan se, että näin ei tule käymään ja asiat pitää taas sumplia uudestaan. Mutta ei siinä, näillä mennään ja toivottavasti positiivisempaan suuntaan! Se on plussaa et puitteet on täällä hetkellä jees ja uimapatjakin löytyy! 

ps. saan tehtyä ainakin neljä ruokailuvälinesettiä minuutissa. 

This time only in Finnish. Just wondering about my personality and how to find the motivation to do stuff that doesn't seem to build up my professional expertise. It hasn't been easy for me to adjust to a new culture and different kinds of working methods than I'm used to. I'm trying though!

Oh, it's Ilaria's birthday! Or not.

Muut lähtivät juhlimaan Kavokseen Steinin läksiäisiä ja itse istun onnekkaana yövuorossa. Aikaisemmin tänään syötiin porukalla läksiäisillallinen.

Mulla on mukavasti neljä yövuoroa putkeen eli luultavasti olen aikamoinen ihmisraunio loppuviikosta. Otin päivällä parit päikkärit, mutta silti tuntuu että pitänee halailla kahvikuppia aika tiiviisti nämä seuraavat tunnit. Mutta kahvikuppi ei suinkaan ole ainoa seuralainen, äsken vastaanotin mitä märimmän poskisuukon venäläiseltä keski-ikäiseltä turistilta ennen kuin sain hänet menemään nukkumaan. Kävimme myös lyhyehkön keskustelun englanniksi ja venäjäksi; en usko että kummallekaan oikein aukesi keskustelun pointti.

It’s Stein's last evening so the other interns went to Kavos to party and before that we had a dinner together. I’m the lucky one so I have a night shift.. two more nights to go after this! Yay. My system is already messed up. I’ve been hugging the coffee mug for the last two hours since I’m pretty tired. I also received a wet kiss on the cheek from our lovely middle-aged Russian guest before I managed to tell him to go to sleep. We also had a conversation. However, I’m not quite sure that neither of us understood what was the point of it since I still don’t speak any Russian and he didn’t speak any English.

Toissapäivänä tein pikareissun Albaniaan kaverini kanssa, sinne kun pääsee täältä Corfulta laivalla puolessa tunnissa. Alunperin piti mennä sohvasurffajien kanssa jo aikaisemmin tällä viikolla, mutta en saanut ajoissa passiani pomoltani takaisin. Kävin kuitenkin kokeilemassa jos passikopiolla ja ajokortilla olisi onnistanut, koska Albaniaan pääsee myös henkilökorttia näyttämällä. No ei käynyt, kun ei ollut mikään ”virallinen” henkilökortti. Ei sillä, eihän sitä ajokortin avulla ennenkään ole matkustettu maasta toiseen :D 

A few days ago, I did a day-trip to Albania with my friend because Albania is only a 30-minute boat trip away from Corfu. I’ll write more about it later. At first, I was supposed to go with two couchsurfers who I met earlier this week, but I didn’t get my passport back from my boss early enough. It wasn’t really a surprise to anyone that I wasn’t allowed to enter Albania with a copy of a passport and a driver’s lisence.. However, I decided to give it a try anyway since people are allowed to enter Albania without a passport if they happen to own a right kind of an ID card. Well I didn't own that.

Tähän viikkoon on myös mahtunut yhdet synttärit. Kenelläkään ei ollut oikeasti synttäreitä, mutta ostettiin väärinymmärryksen vuoksi pari viikkoa sitten koristeita niin päätettiin sitten pitää synttärit joka tapauksessa! Koristeltiin asunto ja jokainen kokkaili pientä purtavaa. Samalla pidimme myös baarimme avajaiset, koska olohuoneessamme on vanha baaritiski ja jääkaappi. 

We also threw a birthday party this week. No one actually had a birthday but since there was a small misunderstanding and we had bought all the decorations, we decided to throw a party anyway. After decorating the flat and having a tapas dinner, we also opened the bar that we have in our living room. 

Oikeastaan ihmisten pitäisi juhlia synttäreitä ihan muuten vaan useammin kuin kerran vuodessa.

Kuka niitä vuosia laskee, mutta toisinaan on mukava puhallella ilmapalloja ja pitää hassuja hattuja. 

People should throw birthday parties more often than once a year, just for fun!