"Ei tässä pitassa nyt muuta epäterveellistä ole kuin ranut, majoneesi ja leipä"

Ihmiset vaihtuu, mutta minä jään. Vähän teki mieli  lähteä tyttöjen mukaan Suomeen eilen illalla, mutta käsimatkatavaroihin ei niin vain piiloudutakaan. Siksipä heitimme hyvästit bussipysäkillä (varmaankin kreikkalaisten silmissä tunteettomasti) ja lähdin kyläjuhlille syömään ilmaisia sardiineja. Kyllä, ihan kuin norssikarnevaalit konsanaan. Sardiineilla se ikävä lähtee.

People change but I’m still here. Girls started their trip back home yesterday and I felt like going with them. Too bad that they only had cabin baggages with them so I couldn’t go hiding in their luggage. That’s why we said goodbye at the bus stop (prob. unaffectionately from a Greek point of view..) and I went to a village party called "Celebration of sardine" to try some free fish. Yep. They celebrate a fish here... just like in my hometown in Finland.

Pau ja Salla vetivät ihan vertoja porukoilleni mitä aktiivilomailuun tulee, joten viikkoon mahtui vaikka mitä. Ranskalaisia tuli syötyä luvattoman paljon, harrastettua kevyttä tissuttelua kotiviinin merkeissä ja hankittua myös pieni ruokamyrkytys. Nyt meni muuten pitapaikka pannaan.

When it comes to spending an active holiday, Pau and Salla were just like my parents. They had some plans for almost  everyday. During the week we ate too much french fries, drank lots of housewine and I also managed to get a food poisoning. I’m never going to eat pita again.

Koska olin töissä joka aamu paitsi tiistaina, lähdimme heti maanantai iltana tutustumaan Corfu Townin yöhön. Törmäsimme siellä paikallisiin puolituttuihini, jotka veivät meidät electrobileisiin sen jälkeen kun valitimme, että tyhmää kun kreikkalaiset eivät tanssi baarissa. Täällä on ennemminkin sellaisen pönötyskulttuuri; nojaillaan seinää vasten, koitetaan näyttää kuumilta ja tiiraillaan sivusilmällä muita. Ei puhettakaan pöydillä tanssimisesta. Siksipä lähdimmekin suht ajoissa kotiin, lisäksi aamulla oli tiedossa reissu Paxokselle kahden harkkakaverini kanssa ja halusimme olla virkeitä.

Since I had to work every morning exept on Tuesday, we decided to head to Corfu Town on Monday night and party a bit. We met some local friends of mine there and they took us to an electronic music party after we complained that going out in Greece is boring since Greeks don’t dance in bars. They just stand, stare at each other and try to look as good as possible. No dancing on tables… so lame. We just checked out the new party quite quickly since we had to wake up early the next morning because of our trip to Anti Paxos and Paxos. Two friends of mine also joined us.

Toisinaan tuntuu, että bileet seuraavat vaikka koittaisinkin rauhoittua. Luulimme nimittäin saaneemme liput ihan normiristeilylle, mutta sen sijaan hehkuttamani Paxoksen reissu taittui partyboatilla riehakkaiden italialaisten seurassa.  Laivalla tarjoiltiin virvokkeita vesimelonista, oltiin vesi-ilmapallosotaa viereiseen veneeseen ja nakeltiin jäätä muiden niskaan. Kävimme myös luolissa ja pysähdyimme Anti Paxokselle snorklaamaan. Nyt se on todistettu, että kenellekään ei ole niin hankalaa muodostaa jono ja päästä laivasta ulos kuin italialaisilla. Vähän harmi, että itse Paxoksella meillä oli lopulta vain kaksi tuntia aikaa. Käytimme me sen lounaan syömiseen ja jäätelön syömiseen. Söin kalaa, koska se on kuulemma tärkeää aivotoiminnalle, jota ajattelin taas pikkuhiljaa käynnistellä. Oli hauska reissu, muista jutuista lisää myöhemmin!

Sometimes I feel like parties find me everytime I try not to party. We thought we had normal boat tickets but when we got to the harbour, we were told that we’ll travel  by party boat. How nice, the boat was full of crazy Italians, we got free drinks and at one point we also had a water balloon fight against people in the nearby boat. We also visited some caves and snorkled in Anti Paxos. It was a bit lame that we only had two hours to spend in Paxos. So we just had time for a lunch and a quick walk around the village before heading back to the boat to continue the party. A great day trip I would say!

Thanks for the photos: 6 Pau; 3,5,10,11 Vasilis 

Mönkijä, hitaampi mönkijä ja mistä lähtien Rihanna on ollut housea

Heräsin tässä juuri 10h unilta. Takana on neljä yövuoroa ja pari reipasta päivää saarikiertelyä takana. Yksi harkkari kysyinkin, että mitäs kuuluu, kun ei ole näkynyt. Olenkin pääasiassa käynyt asunnolla vain nukkumassa muutaman tunnin ja pakkailemassa tavaroita. Tämä siksi, koska Berliiniläistyneet tyylipoliisit, serkkuni Juho ja hänen kaverinsa Riku, viettivät muutaman päivän Corfulla. Speedot jäivät helpotuksekseni tällä kertaa ostamatta ja muukin shoppailu vähemmälle, koska päivät kuluivat ajelemalla mönkijöillä ympäriinsä. Minulla sattuivat yövuorot tälle viikolle, joten päivät olivat sopivasti vapaata ja sain toimia oppaana.

Four night shifts and a few super active days are now behind. I haven't spent much time at home, I've mostly just gone there to sleep few hours and to pack my things. This is because my cousin Juho and his Friend Riku spent a couple of days in Corfu. These two stylish Berliners rented quads and I joined them to discover the island. My map reading skills seemed to have improved since last week! 

Mönkijöillä pääsikin paljon paremmin vähän syrjäisemmille rannoille, joilla snorklailtiin kirkkaissa vesissä ja väisteltiin ampiaisia. Nyt sujui suunnistaminenkin huomattavasti sujuvammin, kiitos viimeviikkoisen harjoittelun. Kerran vain eksyttiin, kun muistin yhden paikannimen väärin ja Corfu Town on sokkeloinen ja täynnä yksisuuntaisia katuja. Ei siinä muuten mitään, mutta Rikun mönkijä meni paluumatkalla vähän rikki, rollaattorillakin olisi päässyt kiitäen sen ohi, joten turhat mutkat olisi ollut siinä vaiheessa suositeltavaa välttää. Soitettiin matkalta myös vuokrafirmaan, että pääsisikö ne esimeriksi hakemaan tai korjaamaan mönkijän, kun ei ole ihan hirveän kivaa, jos se leviää liikenteen sekaan keskelle rinnettä. Sieltä kehotettiin ostamaan köysi ja hinaamaan. Kiitimme erinomaisesta asiakaspalvelusta. 

By quads it was easier to go to remote beaches where we snorkeled and enjoyed the sun. There were wasps everywhere which was annoying! We got lost only once because I recalled one place name wrong and Corfu Town is tricky to drive around due to one-way streets. Otherwise getting lost wouldn't have mattered but the engine of the other quad was coughing a lot and the quad was moving very slow. We called to the rental company if they could come fix it or pick us up but they just told us to buy rope and tow the quad. Needless to say how thankful we were for the great customer service.

Minäkin voitin tekniikkapelkoni ja kokeilin vähän ajaa. En kuitenkaan paljoa, koska muutoin oltaisiin varmaan edelleen matkalla takaisin Benitseen takanamme muutama sata autoa. Ajaminen on yksi haaste, kovaa ajaminen on toinen juttu.

Everyone who knows me knows that I'm afraid of driving a car, a scooter or anything. However, I tried driving  a quad yesterday, it wasn't that bad! Anyhow, guys drove most of the way otherwise we would probably still be on the way back to Benitses, two hundred cars behind us. Driving is one thing, driving fast is a whole other challenge!

Pojat lähtivät aamulla ja minulla on nyt kolme vapaapäivää. Aika palata normaaliin päivärutiiniin: urheilu-päikkärit-syöminen-päikkärit  ja aloittaa valmistautumisen uusiin vieraisiin sillä Pauliina ja Sallamaari tulevat tänne 10. päivä! Ihan pian siis! Super kivaa kun täällä käy tuttuja :)

Guys left in the morning to continue their trip and I have the next three days off. It's time to get back to my normal daily routine: sports-nap-eating-nap and start getting ready for the next guests. My dear friends Pauliina and Sallamaari will be here in 10 days, how cool is that! I'm excited!

Spiros on the beach

Eilen oli vapaapäivä. Vapaapäivät on ihan parhautta. Yritin nukkua pitkään, mutta kun yleensä pitää herätä klo 6:20, 11 asti nukkumisesta tuli vain pääkipeä, joten siirryin sohvalle koomaamaan. Sitten tsemppasin ja lähdin lenkille. Nyt olen jo vähän uskaltautunut juoksemaankin vaikka onkin niin kuuma. Tottakai ajoitan juoksuosuuden pääasiassa tuohon rantaraitille, jotta tunnen itseni aktiiviseksi, kun nään rannalla pötkötteleviä lomalaisia. Vähän tuo rannalla makoilu itseä jo kyllästyttää, joten lenkkeilemällä aurinkoiseen aikaan saa niin kuin urheilun ja ruskettumisen samassa. Mahdollisesti myös lämpöhalvauksen, katsoo nyt ehtisikö tässä vielä tippaan. Ei sillä että olisi aussilääkäreitä voittanutta.

I had a day off, I love day offs. I tried to sleep in but it was hard since I usually have to wake up at 6:20am. So I got a headache because of sleeping too much. However, I didn't mind about that and went jogging. I usually walk most of the way but yesterday I wanted to look active when I saw all the tourists laying on the beach and I forced myself to run even though the weather was really warm. We'll see if I get a heatstroke at some point and will be put on a drip once again. It's been a while since my last visit in a hospital. I don't think any doctor can beat the ones in OZ though.

Olen myös kirjoitellut harkkapaikkahakemuksia. Jännää, kun sinänsä voin muuttaa mihin vaan eli se ei ole esteenä. Toisaalta on niin paljon vaikuttavia asioita, joita tulee huomioida esim; Oulussa haisee, mutta siellä olisi kavereita; en muista mikä Turussa on erityisesti vikana, mutta olen kuullut siitä jotain juttuja; Kerava nyt on Kerava jne.. Toisekseen mulla menee yhden hakemuksen laatimiseen ihan järkyttävästi aikaa. 

Skypetin myös äidille meidän hotellin terassilta. Respasta tultiin sanomaan, että viereisestä hotellista oli soitettu, että skypetän liian kovaäänisesti. Herää kysymys millainen ihminen jaksaa nähdä tuollaisen vaivan? 

I Skyped with my mom the other day. Suddenly my colleague came to tell me that she received a phone call from the nearby hotel and was told I'm skyping too loud and disturbing their guests. I wonder what kind of  a person bothers to complain about someone skyping at 2pm. Seriously. What's wrong with humanity these days.

Viiden maissa hyppäsin Corfulaisen Couchsurfing -tyypin auton kyytiin ja lähdettiin rannalle. Nämä lausuu paikkojen nimet jokainen vähän erilailla niin lopulta mentiin Chalikounas-rannalle, jossa olen käynyt aikaisemminkin, kun en tajunnut mistä paikasta puhuttiin. Ajettiin kuitenkin vähän kauemmaksi kuin missä olin viimeksi. Chalikounas on yksi suosikki rantojani, koska se on todella pitkä eikä sitä ole pilattu ravintoloilla vaikka muutama piskuinen beach bar sieltä löytyykin. Aivan lähellä on myös Lake Korission, joka on Corfun suurin laguuni. Alue on suojeltu, joten luonto saa rellestää omillaan, myös muutama asuntoautoilija oli löytänyt sieltä kivan leiripaikan. Minullekin tuli yllättävä mielihalua saada oma campervan.

Around 5pm my couchsuring friend came to pick me up and we drove to Chalikounas -beach which is one of my favorite beaches in Corfu because it's so long and there are no restaurants, only two small beach bars. Next to it is also Lake Korission which is the biggest laguun in Corfu, it's part of a nature reserve so the nature is very beautiful.  A few campervans were parked next to the lagoon, not a bad place for camping. I also want to get a campervan!

    

Tuttuni tekee ammatikseen Bysantin ajan tyylisiä koruja ja taidetta esimerkisi kirkkoihin, jos nyt oikein ymmärsin. Sain myös kuulla juttuja ajoilta, kun Corfu oli todella suosittu turistikohde. Turismi täällä alkoi 1960 ja hiipui -90 –luvulla. Benitseskin oli aiemmin aivan brittituristien valtaama ja täällä on edelleen rauniotaloja, joissa aikaisemmin sijaitsi maailmankuuluja baareja. Kouluttamattomat aikaisemmin maataloudesta eläneet ihmiset niin sanotusti nousivat nopeasti ryysyistä rikkauksiin huomatessaan turismin tuomat mahdollisuudet ja avasivat rannoille ravintoloita ja baareja. 

"Parhaimpina" aikoina rahaa kannettiin jätesäkeissä pankkeihin ja monen oli vaikea ymmärtää, että ne olisi kannattanut esimerkiksi sijoittaa. Osalla menikin vähän yli ja perinteiset arvot unohtuivat, sitä saatettiin lentää aamukahville Pariisiin ja seuraavalle lennolla takaisin Kreikkaan.  Lopulta humalaisia heräili paikallisten puutarhoista ja muutenkin konflikteja syntyi paikallisten ja turistien välille siihen malliin, että turismi alkoi pikkuhiljaa hiipua. Olen muidenkin kanssa jutellut nuista ajoista ja kun nyt katselee ympärilleen, tarinoita on hankala uskoa, koska Benitseä rauhallisempaa paikkaa saa hakea.

My friend is an artist who makes byzantine style jewelry and art. He told me stories from the time Corfu was a very touristic place. In the 80's and 90's, especially British people found the beautiful beaches of Corfu and many travel agencies took people here. Local uneducated people who were working as farmers realized how they could benefit from the tourists and started building new restaurants  and bars like crazy. Suddenly, they had so much money in their hands that it was hard for them to handle the situation; many forgot their values and life was just about parties, shopping and travelling. The party era lasted for a decade until a lot of conflicts aroused between the locals and tourists. Finally the tourism in Corfu  started to decline as fast as it started.

Rannalla loikoilun jälkeen suuntasimme paikalliseen orgaanista ruokaa tarjoavaan ravintolaan. Näissä jutuissa paikalliset tutut on aina hyviä, koska tämäkin ravintola sijaitsi asuinalueella vähän kuin yhden talon takapihalla, terassilla, josta oli hienot näkymät merelle. Tuskin edes vahingossa olisin tuonne itsekseni löytänyt. Syötiin kalaa, minikatkarapuja, kreikkalaista salaattia, kesäkurpitsaa, perunoita ja siemailtiin kotiviiniä. Maksoin väkisin oman osuuteni, koska en usko että käsityöläiset tienaa täällä yhtään paremmin kuin Suomessa ja en tykkää elää siivellä. Hyvä että tuli lähdettyä vaikka päivällä olikin vähän sellainen olo ettei olisi jaksanut sosialisoida. 

After the beach we had a dinner in a nice restaurant that served organic food. It's good to know local people because they always know the best places. The restaurant was kinda hidden behind a house so I never would've found it by myself.  The view form the terrace was super beautiful and the food was delicious. I ate fish, greek salad, courgettes and shrimps with house wine. 

My day off was definitely a success!

Uusi leima passissa ja feikki Ray-Banit kassissa: Albania

Kuten aiemmin kirjoittelin, niin käväisin viime viikolla Albaniassa. Oli tosiaankin pikareissu, koska minulla oli yövuoro vielä samana iltana. Pitihän se lähteä hakemaan uusi leima passiin ja toisekseen kuka yleensäkään ikinä menee Albaniaan? Kyseinen maa tuskin tulee ensimmäisena mieleen lomaa suunniteltaessa, mutta yllätyin positiivisesti. Paikkahan muistutti lähes mitä tahansa rantalomakohdetta, mutta massaturismi ei ole sinne vielä ehtinyt. Paikalliset juttelivat mukavia ja asiakaspalvelu pelasi!

So as I mentioned earlier, I did a day trip to Saranda, Albania last week. When I first heard about the possibility to go to Albania I was pretty excited since who ever goes to Albania? I knew nothing about the country but I was positively surprised because Saranda was almost like any other beach destination. However, it was not ruined by the mass tourism yet which meant that customer service was very good and local people genuinely nice.

Albaniaan pääsee täältä Corfulta enemmän kuin helposti, kunhan nyt on vaan se passi tai eurooppalainen henkilökortti mukana. Sitten ei tarvitsekaan muuta kuin ostaa laivalippu, ilmestyä satamaan oikeaan aikaan ja mennä tullimuodollisuuksien läpi. Itse ostimme laivalippumme juuri ennen lähtöä satamassa olevasta Petrakis-nimisestä liikkeestä. Yksisuuntainen lippu kutisti kukkaroa vaivaiset 19€, koska vielä ei ole high season turismin suhteen. Harmiksemme emme voineet ostaa kuin menoliput tuosta liikkeestä, joten paluulippujen ostaminen olikin ensimmäinen missiomme Albaniaan päästyämme, koska paluukyytejä oli vain yksi samalle päivälle.

Getting to Albania from Corfu Town is pretty simple (assuming that you have a passport or European ID card with you), you just have to buy a ferry ticket which can be bought from the harbor that is located near the New Fortress. We got our tickets from a shop called ”Petrakis”, it’s hard not to notice the shop since there is a huge orange sign above its entrance. We were only able to buy one-way tickets there and each ticket cost us 19€. After getting the tickets we went through the customs, the ferry left at 9am and we arrived in Saranda before 10am. Eeeasy.

Since there was only one ferry going back from Albania to Corfu the same day, buying a return ticket was the first thing we did after the arrival because I needed to work at the hotel the same evening.

Lippuja myyvä matkatoimisto löytyi kuitenkin helposti Albaniaan päästyämme heti tien toiselta puolelta satamasta katsottuna. Samalta alueelta löytyy myös rahavaihtopiste, mutta siitä on turha stressata, jos meinaa pyöriä vaan Sarandassa ja sen lähialueilla, koska kaikki kaupat ja ravintolat näyttivät hyväksyvän euroja. Kannataa vaan tsekata rahanvaihtokurssi etukäteen, koska hinnat on useimmiten ilmoitettu Alabian rahayksikössä, joten voi olla vaikea hahmottaa hintoja ja paljonko vaihtorahaa tulisi saada takaisin. Tämä siis omasta kokemuksesta, meistä kumpikaan ei luonnollisestikaan ollut perehtynyt koko asiaan ennen lähtöä ja menua katsoessa mietittiin, että mitähän nämä numerot meinaa.

Koska aikataulu oli jokseenkin tiivis, meillä oli n. 6h aikaa maissa. Nopean aamiaisen jälkeen löysimme vähän sattumalta bussin, joka oli menossa Butrintiin, jonne halusimme. Butrint on Rooman vallan aikainen vanha kaupunki ja mielenkiintoinen arkeologinen kohde, ainakin näin historiasta innostuvan ihmisen mielestä. Ehdimme kuitenkin iloita hyvästä tuurista ja istumapaikoista täpätäydessä bussissa vain hetken, koska bussi meni rikki 200m matkustamisen jälkeen. Koska emme halunneet hukata aikaa, nappasimme uuden bussin odottelun sijaan taksin ja köyhdyimme siitä 30€. Kuski oli kuitekin mukava ja jutteli kaikkea heikohkolla englannillaan, joten eipä tuo haitannut vaikka bussi olisikin ollut vain muutaman euron. Saavuimme Butrintiin 20 minuutin ajelun jälkeen ja pääsimme ihastelemaan 2000 vuotta vanhoja raunioita ja rakennuksia, kuten teatteria ja kylpylöitä.

The travel agency that sells ferry tickets is located right across the street from the harbor. There’s also a money exchange shop but if you’re only planning to stay in Saranda/nearby areas, there’s no need to exchange money since all the shops & restaurants accept euros. Just make sure you know the exchange rate so you get enough money back every time you pay. Naturally, we had no idea about the local currency, so we just stared at the prices in the menu stupidly wondering what are these numbers.

Because we only had 6 hours to spend, we had a quick breakfast and after that we headed to Butrint which is an angient Greek and Roman city. It’s an interesting archeological site  for a history lover to visit since the monuments and buildings there are over 2000 years old. During the Roman Empire, Butrint was a flourishing Mediterranean city. The influence of Roman culture can be seen for example in the ruins of the theather and baths.

Taksikuski antoi meille 90 minuuttia alueen kiertelyyn, joka oli aivan riittävästi huomioiden, että hillitsin tarpeeni poseerata joka ikistä vanhaa kivikasaa vasten. Butrintissä oli tottakai myös liuta muita turisteja ja minähän en turhaudu mistään niin paljon kuin ryhmämatkailijoiden perässä kävelystä, usein huomaankin suunnittelevani mielessäni seuraavaa ohitusta kuin joku suurempikin strategikko. Myöskin siedettävin valokuvien saaminen ilman sukatsandaaleissa ihmisiä on haastavaa ja stressaavaa. Jotta sain varmistettua, että ehdimme seuraavaan paikkaan ennen muita, huomasinkin jossain vaiheessa hoputtavani Steinia siihen malliin, että saatoin näin jälkeenpäin ajateltuna olla hieman rasittava.

To get to Butrint, we first catched a bus that we actually found by mistake. However, the bus broke after 200 meters and since we didn’t have any time to waste, we took a taxi and paid 30€ to get to Butrint and back. The bus would’ve cost only a few euros but the taxi driver was so nice that I didn’t mind paying and we reached Butrint in 20 minutes. The driver gave us 90 minutes to go around the city which was enough considering that I restrained myself quite well from posing next to every pile of angient stones. 

There were also quite many other tourists and I hate nothing more than walking behind a group. Trying to take decent photos without other people in them is also stressful and at some point it was more like a race for me to get to the next place before the others. Now when I think about it, poor Stein, I might have been slightly annoying.

Laiva takaisin Cofulle lähti neljältä ja meidän piti olla takaisin satamassa puolta tuntia ennen tekemässä check-in. Tämän vuoksi päätimme, että emme kiirehdi enää katsomaan Blue Eye (syri kalter) nimistä luonnonnähtävyyttä, vaan menimme sen sijaan syömään ja testaamaan Albanialaisen rannan. Kaiken kaikkiaan Albania oli suht halpa, pizza maksoi 3-4€ kivassa ravintolassa meren rannalla. Voin suositella ravintolaa, mutta nimeä en tietenkään muista, jossain siinä sataman lähellä se oli!

Paluumatkaan vierähtikin sitten parisen tuntia, mihin en ollut varautunut. Jossain välissä säpsähdin hereille ja päätin herättää torkkuvan Steininkin vain varmistaakseni, että ollaanhan oikeassa laivassa eikä menossa Kreikkaan Kreikkaan. Pian Corfu onneksi jo näkyikin, joten ehdin yövoroon.

Since we needed to be back in the harbor  at 3:30pm to do the check-in, after visiting Butrint we just had a lunch and we chilled out at the beach. I wish I could recommend the restaurant but I can’t remember the name, it was near the harbor anyway :) In general, Albania was cheap: I paid 3-4€ for a pizza and my friend paid 54€ for a 3 star hotel room during high season.

For some reason, the return trip took almost two hours and at some point, I was pretty sure we took a wrong boat and were going to "Greece Greece" instead. I had to wake Stein up just to hear that we’re almost in Corfu. So I made it to the night shift after all.

Jos vaan on enemmän aikaa niin Albaniaan kannattaa uhrata parisen päivää. Kaveri buukkasi sieltä juuri huoneen kolmen tähden hotellista 54€/yö eli siinä olisi vaihtoehto sille ainaiselle Teneriffalle hei! Itse ainakin voisin mennä vaikka heti nyt takaisin.

If we had had more time A Blue Eye (Syri Kalter) would’ve been worth seeing. So, I might have to go back to Albania at some point!