"Avaan ikkunan, hengitän sisään maisemaa, niin täydellistä, että pelottaa. Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen. Mitä sitten teen, mitä sitten teen"

Paluu aikataulutettuun elämään ja siihen, että päivien nimillä on väliä, on tuskallisen lähellä. Mutta ei kyllä haittaa yhtään! Rooman reissu pitää nyt kuitenkin jättää väliin, koska tämä aikataulutettu stressipallero sai työharjoittelupaikan Logomosta. Eli muutan Turkuhun. Siellä pitää olla 10.9 joten olenkin lähetellyt asuntohakemuksia ja miettinyt mikä ihme on sähkösopimus. Totesin myös, että vaikka tässä on sosialisoitu urakalla ympäri planeettaa, en tunne yhtään niin sitten ketään Turusta. Aikamoinen muutos näin 10 kämppäkaverin jälkeen. Huonekaluni ovat Paltamossa, joten minimalistisella linjalla tullaan menemään asunnon sisustuksen suhteen. Oikeastaan olen sitä mieltä että eihän sitä ihminen paljon muuta kaipaa kuin patjan ja blenderin, jotta työaamut voi hyvien unien jälkeen aloittaa smoothiella.

After two weeks I'll get back to my normal super scheduled life. It's gonna be a huge change since here I don't even care about what day it is and  I haven't used a calendar in ages! However,  I have to skip my trip to Rome because I got an internship place from Logomo and I'll start working almost right away after my arrival in Finland. I'm so happy about that internship! Now I just try to find a flat from Turku and figure out how to get all my stuff there. Actually I don't think I'll need much more than a mattress and a blender, just to get a good sleep at night and a healthy smoothie every morning! I also realized that even though I know heaps of people from all over the world, I don't know anyone from Turku. So after having 10 roommates, I'll suddenly be totally alone. How weird.

Koska tämä blogi juoksee jossain viikon jäljessä niin tässä kuvia minun ja tyttöjen venereissulta. Vuokrasimme auton ja ajoimme rannalle, josta lähdimme punaisella polkuveneellä vesille ja poljimme toiselle rannalle. Mukana oli myös kreikkalainen harkkakaverini Vasilis, jonka kanssa sain tapella suunnistamisesta. Koen olevani jo niin hyvä lukemaan epäselvää karttaa, että ihminen gps-kourassa eriävän mielipiteensä kanssa aiheutti paikoittain hienoista ärsytystä. Muutoin reissu meni oikein seesteisesti. Meillä oli mukana myös snorkkelit ja soittolista täynnä suomiklassikoita Karri Koirasta ja Eppu Normaalista Gimmeliin. Mielestämme Vasi sai oikein hyvän läpileikkauksen suomalaiseen populäärimusiikkiin.

Since I don't update my blog daily, these pics were taken a week ago. I rented a car with my girl friends from Finland and my Greek buddy Vasilis with who I had differing opinions about which roads we should drive. I wanted to read the map and he had a gps, life's so hard sometimes. Anyhow, we managed to find a beach from where we rented a paddle boat which was super fun. We paddled to another beach, snorkeled and listened to Finnish music. I think we introduced all the "good" Finnish bands to Vasilis.

Kivaa että tytöt keksivät ehdottaa polkuveneilyä, ei olisi tullut itsellä mieleen. Saan varmaan vihaisia tekstareita tuon snorklauskuvan suhteen, mutta meni jo. Yritin kovasti ladata tänne pikkuvideon, mutta ei onnistunut. Siitä olisi kuulunut miten rasittavaa ääntä polkuvene piti. 

Tällä viikolla en ole oikeastaan tehnyt mitään ihmeitä. Eilen löysin kaupasta jauhelihaa, se oli ensimmäinen kohtaamiseni jauhelihan kanssa viimeiseen kuuteen kuukauteen. Koin hienoista ilon tunnetta, toisinaan huomaan kaipaavani yllättäviä asioita. Jauhelihasta inspiroituneena päätin tänään tehdä täytettyjä munakoisoja lounaaksi ja jätin valmiit tekeleet pöydälle. Kun asunnossamme asuva siivooja tuli kotiin, hän ilmeisesti luuli että olin kokannut kaikille ja pyysi saada yhden..mutta kun tilanne on se, että kokkaan aina suurperheen annoksia ainoastaan itselleni ja en tykkää jakaa. Se on varmana tämä kainuulainen opiskelijan ajattelutapa, että nälkään voi kuolla ensi viikolla, jos ei varaudu. Annoin sille sitten puolikkaasta puolikkaan, oli kuulema hyvää. Vastedes en kyllä jätä mitään pöydälle :D

It was such a great idea to rent a paddle boat. Girls will probably kill me because of the snorkeling picture, but what's done is done! I also wanted to upload a video here but it didn't work out. I wanted to show how annoying noise the paddle boat was making all the time. 

During this week I haven't really done anything special. However, I was so happy yesterday when I found minced meat from a super market. Sometimes I realize how random things I have missed.. So! I decided to cook and make stuffed eggplants. When I was finished with cooking, I left the food on a table for a minute. After a while our cleaning lady came in and thought I had cooked for everyone.. no, actually I love cooking huge amounts of food only for myself and I don't like sharing. Maybe it's the Finnish way of thinking that it's good to be prepared for the worst because I might not have money to buy food next week. However, I let her taste a bit and she liked it. Next time I won't leave anything on a table :)

"I’m searching for a paradise that I just can’t seem to find. I’m searching for a paradise, gonna go where the spirit guides"

Toisinaan ihmiset kysyvät miltä tuntuu asua paratiisissa. Onko se vain auringonpaistetta eikä töitä ollenkaan. Sanotaanko että töistä en jaksa enää stressata, teen pakolliset asiat ja se riittää. Aurinkohan täällä paistaa, mutta kyllä sitä odottaa että pääsee lenkille ilman vesipulloa. Lisäksi tämän paratiisin vessojen ovissa ei ole ikinä lukkoja ja kivoimman näköiset pojat eivät puhu englantia. Myöskin jokaisen miehen nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Samoin jokaisen ravintolan ja autovuokraamon nimi on Nikos, Spiros tai Kostas. Että sellainen pyhä kolminaisuus täällä.

Sometimes people ask me how does it feel like to live in a paradise. Is life just constant sunshine and no work at all. Let’s say that I don’t stress about work anymore, I do what I have to and that’s enough. The sun is also shining but I’m already waiting for being able to go running without taking a water bottle with me. Hence, in this paradise, there’re no locks on the bathroom doors, the best looking guys cannot speak English and every guy's name is either Nikos, Spiros or Kostas. Also every restaurant or car rental is called Nikos, Spiros or Kostas.

Ehkä hankalimmalta on tuntunut yksityisyyden puute, täällä tapahtuu niin vähän asioita että niistä kaikista yksityisimmistäkin asioista tulee kaikkien asioita. Toisena tulee se, että lähipiiri koostuu niin suuresta joukosta erilaisia persoonallisuuksia ja kansallisuuksia. Se on kyllä hauskaa, mutta lopulta vain muutama tyyppi tällä on sellainen, jonka kanssa uskoisin olevani ystävystynyt ns. normaaleissa olosuhteissakin. Toisinaan myöskin ärsyttää, että jos joku ottaa päähän, siitä ei kannata kehittää ongelmaa, koska kyseistä ihmistä joutuu sietämään vielä kuukauden eteenpäin ja asumaan samassa asunnossa hänen kanssaan. Siispä paistinpannujen nakkelun sijaan joutuu laskemaan päässään minuutteja siihen, että on lentokoneessa ja tietää ettei tarvitse enää ikinä tavata.

Maybe the hardest thing for me here has been the lack of privacy. There are not a lot of things happening here so even your personal things become everybody’s business. Hence, it's not always easy to live with people from so many different nationalities each having their own personalities. I’ve made great friends here but the downside it’s that I have to spend so much time also with people with who I don't have much in common and I might not hang out with in other circumstances. Hence if someone annoyis me really bad, I cannot really do much about it in order not to create bigger problems because we still have to live together. I just have to stay calm and hope we won’t cross paths ever again later in life.

Mitä persoonaan tulee niin perus olettamus tuntuu olevan, että jos ei hymyile jatkuvasti, jonkin täytyy olla pielessä. Toisinaan sitä saa olla selittämässä, että tämä minun naama nyt vain on tällainen. Sekin tuli huomattua, että jos ei vietä suurinta osaa ajastaan muiden harkkareiden kanssa, jää myös helposti vähän ulkopuolelle porukasta. Muutama ilta sitten minut jätettiin kutsumatta tyttöjen illanviettoon, koska auto oli jo täynnä. No mahduin lopulta mukaan kun huomautin, että tiivistäminen on keksitty. Tarvitsi myös juoda muutama shotti, jotta pääsin ärsytyksestä eroon. Ilta sinänsä oli erittäin onnistunut, mutta seuraava vapaapäivä kuluikin sängyn pohjalla ja kännykkäkin oli ottanut vähän osumaa. Eli siirrettäköön aikuistumista vielä vähän sitä kuuluisaa hamaa tulevaisuutta kohti.

When it comes to personality, not smiling all the time doesn’t necessarily mean that something is wrong. I always find myself explaining to people that ”this is my normal facial expression..”.  It is also easy to be left out in case you spent a lot of time doing other stuff than hanging out with the fellow interns. I noticed that last week when the girls were heading out. I had been away for the whole day and by the time I came back, the car was already full and no one actually told me what was going on.

Finally, I did join them but not before I mentioned that it sucks to be the only one left out. However, I had to drink a few shots to get over the irritation caused by the incident. The rest of the night was nice though; a little bit broken phone and a need to spent the following day in bed can definitely prove that. So, I don’t think I’m ready to grow up just yet.

Nyt on enää kuukausi jäljellä, parhaani mukaan olen koittanut tutustua ihmisiin myöskin tämän paikan ulkopuolella ja yrittänyt keksiä tekemistä. Muutaman päivän hengailinkin aika tiiviisti Kalifornialaisen tytön kanssa, joka oli täällä lomalla. Eniten nautin täällä lunnosta ja kivoista maisemista, mutta ehdottomasti olen enemmän kaupunkilaistyttö ja viihdyn suuremmassa paikassa. Tulipa muuten saatua uusi stalkkerikin! Hän oli perinteen mukaan kotoisin mistäkäs muultakaan kuin rakkaasta itänaapuristamme. Tällä kertaa kohtasimme uimassa, ensin hän kiersi ympyrää lähelläni ja lopulta seisoi niin takana, että astuin varpaille ja se vain tuijotti. Mikä parasta se asuu meidän hotellissa. Hyi.

One month left! My way to cope with things here has been getting to know a lot of people and going out of Benitses time to time. The best things here is the great nature, otherwise I think I'm more like a city girl and I need a bigger place to live. The last few days I hanged out with a girl from California who was travelling in Corfu. I also have a Russian stalker. Again! This time I was swimming when we met. At first he swam a circle around me and after that he came to stand so close behind me that I stepped on his foot and he was just staring. How creepy. And the best thing is that he's living in my hotel.

Etsitään sohvaa Roomasta tosi tarkoituksella

Varasin lennon Roomaan syyskuun 3. päivä. Toinen harkkari palasi juuri viikon Rooman reissulta niin inspiroivien tarinoioiden kera, että päätin, että minäkin haluan syödä gelatoa Piazzalla ja haahuilla päämäärättömästi pitkin kaupungin kujia. Ja kukapa nyt ei haluaisi napsaista selfietä Colosseumilla. Toivottavasti siitä tulee vähän laadukkaampi kuin alla oleva yritykseni Angkor Watilla saada edes osa temppelistä samaan kuvaan naamani kanssa. En muuten tainnut ikinä laittaa Angkor Watista kuvia, wuups.

Järkeilin Rooma -mutkan niin, että se on synttärilahja itselleni. Joka tapauksessa olisin joutunut tekemään välilaskun jossain ja toisekseen on mukava saada hengähtää ihan itsekseen ennen Suomeen paluuta. Tarkoitus on couchsurffata, jottei majoitukseen tarvitse budjetoida. Tähän asti olen käyttänyt sivustoa vain hengailutarkoitukseen, joten tuleepa kokeiltua tuota toistakin puolta. Viimeksi tällä viikolla liityin mitä mukavimman suomalaisen pariskunnan seuraan, joka oli Corfulla lomalla ja vuokrasi auton. Pääsin vihdoin näkemään saaren etelä puoltakin ja oli mukava saada höpötellä suomeksi.

I’ll fly to Rome on 3^rd of September! I’ve been thinking about going to Rome for a while but haven’t been able to make any decisions. However, two of my friends just came back from there with so inspiring stories that I felt that I also need to eat gelato on Piazza Navona and walk aimlessly around the city. So Rome it is! And because I’m so addicted to social media, I have to take a selfie at Colosseum. Hopefully, it’ll look better than this one I took when visiting Angkor Wat..

A trip to Rome is also a birthday present to myself because I’ll turn 23 on September, 1. Hence, I will have to make a stop-over anyway on my way back to Finland, so this way I can make the best out of the situation. I'm going to couchsurf, so I don't have to budget for accommodation and hopefully I'll meet some cool people. This week I met a super nice Finnish couple, who was on a holiday here in Corfu. They rented a car and asked me to join them, we drove to the southern parts of the island which was cool because I hadn’t been there yet. It was also nice to speak Finnish!

Viime postauksessa mainitsemani keskustelu pomoni kanssa näyttää vaikuttaneen positiivisesti ja meillä onkin nyt ollut porukalla tosi hyviä keskustelu sessioita mitä tämän yrityksen historiaan ja pyörittämiseen tulee. Yhden päivän myös napotin itsepintaisesti respassa. Tästä huolimatta lasken päiviä kotiin paluuseen. Ikinä en ole joutunut tappelemaan mielialan pirteänä pysymisen suhteen niin paljon kuin täällä ja enkä oikein itsekään tiedä mistä se johtuu. Ihmiset on mukavia ja aurinko paistaa.  Mutta eikai se ole huono juttu, että haluaa takaisin Suomeen perheen ja ystävien luo, töihin ja normijuttujen pariin. Tiedän ainakin, että tämä oli tällä erää tässä ja vihdoinkin voin palata hyvillä mielin takaisin maahan, josta olen viimeiset vuodet pyrkinyt niin kovasti muualle. Itseni tuntien voin sitten parin Paltamo päivän jälkeen alkaa taas pyrkiä muualle.

I've probably mentioned already earlier about my motivation problems concerning this internship. However, it’s been more interesting here lately and we’ve had good conversations with our boss. I’m also about to learn more practical things such as bookings etc, not just how to prepare breakfast. So, I’m sure I’ll get something out of this experience anyway! For the first time in a long time, I’m also excited about going back to Finland. That's nice considering that I’ve tried to get away from there for the last few years haha. Now I cannot wait to see my friends, family and just do normal stuff. However, I’m pretty sure that after spending a few days there, I’ll start planning where to go next. I’m always like that.

 

Olen myös törmännyt kulttuurieroihin. Pomoni totesi yksi päivä että ”Ella, halaa ja suukota vieraita heidän lähtiessään samoin kuin kotonakin halaat ja suukotat kavereitasi ja perheen jäseniäsi”. Totesin, että olen Suomesta eli eipä paljon kotipuolessa suukotella. 

No sain kuitenkin hyvästeltyä italialaisen pariskunnan jokseenkin ohjeiden mukaan eli onnistuin aloittamaan oikealta puolelta poskea ja tekemään ujohkon”suukotusäänen”. Näissäkin kun on niitä maakohtaisia eroja, joihin en ole aiemmin kokenut tarvetta tutustua. Mutta eipä siinä, suukotellaanpa sitten kerta Kreikassa ollaan. Odotan sitä päivää kun aloitan väärältä puolelta ja moiskautan vahingossa suoraan suulle. Toivottavasti on edes joku komea uhri.

I’ve also encountered some cultural differences this week. My boss told me to hug and kiss guest when they leave, just like I hug and kiss my family and friends at home. I was like “I’m Finnish, we don’t really hug and kiss our friends and family members”.  But I do understand this culture is different, so I guess I have to become more “affectionate”. I actually said goodbye to some guests and managed not to fail the kissing part; would be awkward to start from on the wrong side and kiss on the lips. In case that happens, I hope the victim is hot.

Viime päivinä olen myös nauttinut lenkkeilystä ja keitellyt puuroa. Joka ilta joku muistaa mainita, että ”toivottavasti tuo maistuu paremmalta kuin näyttää”. Voi kyllä. Suomesta roudaamani Elovena-kaurahiutaleet ovat jo päässeet loppumaan, mutta onnistuin löytämään kaupasta suklaapuuroa. Ehkä kun porukat tulevat pian käymään pyydän heitä tuomaan lisää kaurahiutaleita—jotta se oudon suomalaisen puurotytön maine on aivan varmasti taattu. 

Kuvat ovat pääasiassa Janisin ottamia, joka raahasi kameran mukana lenkille, kun sporttasimme läheiselle vuorelle, jonka päällä on kappeli.

I’ve also been enjoying jogging and eating porridge, as always. Every evening the porridge I've cooked receives skeptical looks and someone mentiones “hopefully that tastes better than it looks”. Well of course. I might have to ask my parents to bring me some high-class oatmeals from Finland when they visit me, just to guarantee my reputation as a weird Finnish porridge girl.

The pics are mostly taken by Janis when we went jogging to the nearby mountain.