Taas eksyin näyttelyyn

Pikaiset kuulumiset ennen kuin huomenna suunnataan Laosia kohti. Juna lähtee ilta kahdeksalta ja saavutaan rajalle aamulla vähän ennen kahdeksaa. Siitä pitäisi saada viisumi ja jatkaa matkaa joko junalla tai bussilla Vientianeen. Jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan..

Tässä on taas ollut kaikkea säätöä, kaksi itävaltalaista perui lähdön muutama päivä sitten, joten sitten oli lähdössä minä ja yksi itävaltalainen. Raheelilla oli myös viisumi menossa umpeen ja hänen alkuperäiset matkasuunnitelmansa menivät menivät pieleen, joten kysäisin hänetkin mukaan. En todellakaan ajatellut, että olisi ongelmaa missään ja toisekseen on kätevää olla mukana joku, joka on ollut kyseisessä maassa ennenkin. Noh, sitten kolmaskin itävaltalainen ilmoitti ettei ehkä ole lähdössä. Sepä kiva uutinen näin vajaa vuorokausi ennen lähtöä. Meni hetki saada kaivettua ulos mikä oli pielessä, mutta sainpas sen ulos. Se luuli että minulla ja Raheelilla on suhde! Sain kuitenkin selitettyä asian oikean laidan, joten enempää peruutuksia ei lopulta tullut. 

Voi hyvänen aika, joskus tämä paikka on niin kuin joku ala-aste. 

Haha Starbucks ja Star Back vierekkäin..

Sinänsä ihan ymmärrettävä huoli, jos pelkää joutuvansa ulkopuoliseksi, mutta kannattaa varmaan tarkistaa faktat ennen kuin vetää suurempia johtopäätöksiä ja meinaa perua koko reissun. Olen sellainen, että hengailen kaikkien kanssa ja tunnen ihmisiä sieltä täältä ilman suurempia klikkiytymisiä, se on kivaa. Toisekseen ystävystyn useimmiten helpommin poikien kuin tyttöjen kanssa, ne muutamat tyttökaverit onkin sitten sitäkin tärkeämpiä, varsinkin täällä. Inhoan draamaa ja koitankin parhaani mukaan pysyä kaikista ihmissuhdesotkuista mahdollisimman kaukana. Sotkuksihan ne kuitenkin tuppaavat päätymään. Kävipä taas mielessä, että olisi voinut olla helpompi lähteä ihan vain itsekseen. Mutta uskon että kyllä tästä vielä  hyvä reissu tulee! Ilman poikaystäviä haha.

Tuosta ihmisten tuntemisesta tulikin mieleen, että kun on avoimin mielin, saattaa päätyä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tämän vuoksi huomasinkin täällä viikolla istuvani thaimaalaisessa kodissa kiittämässä Jumalaa ja kuuntelemassa thainkielisiä ylistyslauluja. Tiesin, että ystäväni on hyvin uskonnollinen, mutta rehellisesti sanottuna luulin, että olemme menossa hänen ystävänsä luokse kahville. Siksi olinkin hivenen järkyttynyt, tai no en järkyttynyt mutta yllättynyt, kun tajusin tilanteen laidan, koska ylenpalttinen ylistäminen ja ”näkyvä” uskonnollisuus tuntuu itsestä aika vieraalta ja jopa vähän ahdistavalta. En vain koe oloani kovin miellyttäväksi kyseisissä tilanteissa. Vaikka tulenkin sinänsä suht uskonnollisesta kodista, se  vuosittainen joulukirkko on itselle jokseenkin ihan riittävä ja muuten saan ”hengellisen ravintoni” muualta. Näissä asioissa koen, että jokaisen tulisi saada tehdä omat valintansa.

Mutta en voi kiistää etteikö olisi ollut hieno kokemus ja en ollenkaan halua vähätellä uskonnollisia miittejä. Uskon, että osa ihmisistä saa niistä paljonkin irti. Ystäväni käänsi sen minkä ehti ja muuten kuuntelin ja taputin tarvittaessa mukana, yhteisöllisyyden tunne oli vahva ja ihmiset näyttivät aidosti välittävän toisistaan. Siellä oli niin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä ja varsinkin 94-vuotias thai mummo oli todella ihana uusi tuttavuus.  Hän raahasi kiikkutulin viereeni ja rupesi rupatteleman englanniksi. Opetin hänelle muutamia sanoja suomeakin. Sain myös vuorollani kertoa kaikille, mistä olin sinä päivänä kiitollinen ja se oli ihan jees. Kieltäydyin kuitenkin laulamasta, en tykkää laulaa julkisesti ja ei muutenkaan tullut kuin ukko Nooa mieleen.. sen väittäminen suomalaiseksi uskonnolliseksi kappaleeksi olisi tuntunut hivenen härskiltä.

Tänään ei ollut koulua, joten suunnittelin vähän reissua ja kävin vaihtamassa US dollareita Laosia varten. Valuuttojen kanssa säätäminen on raastavaa, kun on tottunut että eurojen kanssa kaikki on niin kätevää. Nytkin lojuu laatikossa niin Singaporen, Malesian ja Australinkin valuuttaa. Kun sain nuo hoidettua, kävin Raheelin kanssa Bangkokin Cultural Centerissä taidenäyttelyssä, siitähän onkin jo aikaa kun eksyin mihinkään tuon tapaiseen! Ausseissahan näyttelyitä tuli harrastettua ihan urakalla.

Tämä näyttely oli ilmainen ja siellä oli kuvia mm. eläimistä. Pahoittelen, että eipä taaskaan ole oikein syvempää taideanalyysiä tarjota. Paikassa oli myös useita todella söpöjä kahviloita, joten aikomuksissa on raahata joku kaveri sinne joskus kupilliselle lattea.

Näyttelyn jälkeen kävimme syömässä Bangkokin arabialaisessa kaupunginosassa Nanalla, jossa tilasin hämmästyksekseni ihan jäätävän lihalautasen, jossa oli niin nauta, kana kuin lammasvartaita. Lisäksi oli Naanleipää ja hummusta ja valkosipulilevitettä ja lopuksi minttuteetä. En jaksanut kuin muutaman vartaan vaikka olikin tosi hyvää. Tyrkytin loput Raheelille, saliaddiktit tarvitsevat luonnollisesti paljon proteiinia!

"So wake me up when it's all over, When I'm wiser and I'm older"

Kotimatka alkoi ja tällä kertaa saankin matkustaa vuorokauden ihan yksikseni. Sitä mennään lautallla, bussilla, junalla, metrolla ja mopotaksilla ennen kuin ollaan kotona. Eilen saatiin vihdoin kauan kaivattu bungalowi ja rentoilupäivään rannalla olikin mukava päättää tämä miniloma. Myöskin kohtelu Seagaten henkilokunnan puolelta oli todella hyvää, joten jos alun sähläyksiä ei olisi ollut, tuskin olisi paikasta mitään pahaa sanottavaa. Nyt Annis sai yöpyä meidän bungalowissa ilmaiseksi, saatiin ilmaiset kyydit satamaan ja myös sipsejä haha. Näin ne tytöt leppyy.

Lauttamatkan jälkeen piti mennä bussilla vajaa pari tuntia juna-asemalle, mutta olin ainut, jolle ei riittänyt istumapaikkaa. Koska bussi oli täynnä herrasmiehiä, jouduin istumaan portaikossa taukopaikalle asti, jolloin pääsin ilmoittamaan kuskille, että ei ole reilua. Loppumatka istuttiinkin sitten apukuskin paikalla, apukuski seisoi ja tarjoili minulle välillä Fisherman’s Friendsejä. Niin sanotusti nopea nousu lattiatasosta VIP:ksi.

Juna-asemalla piti päästä lataamaan puhelimen akku, pistokkeita löytyi, mutta yksikään ei tietenkään toiminut. Joku aasialainen poika tarjoutui viemään puhelimen latuuseen johonkin työntekijöiden taukotupaan ja nappasi puhelimen kädestäni. Seurasin perässä ja sitten se vaati lataamisesta rahaa samalla, kun muut ihmiset sisällä naureskeli. Ärsyttää tuollainen muka ystävällisyyteen verhottu kusettaminen. Kun kieltäydyin, en meinannut saada puhelinta takaisin. Onneksi tiukka äänensävy ja murhaava katse toimi. Seuraavaksi yritin viedä puhelimen vessaan latuuseen, mutta sielläkin kuulema maksoi. Lopulta sain sen tyrkättyä infopisteen pistorasiaan ja ilmaiseksi. Joku muu varmaan maksaisikin sen muutaman sentin, mutta ihan periaatteesta en halua maksaa asiasta, joka pitäisi voida tehdä itse sellaisessa julkisessa paikassa kuin juna-asema, ja kuka toisekseen haluaa jätttää puhelinta kymmenen keskenkasvuisen pojannulikan haltuun taukotupaan ja vielä maksaa siitä?

Skobaillessa tyyli ennen kaikkea- liivi mätsätty kypärään 

Juhlat täydenkuun loisteessa täyttivät myös odotukset. Verrattuna aikaisemmin käymiini Full Moon Partyihin, nämä karkelot  olivat paremmin organisoitu ja ympäristöasioihinkin oli onneksi vähän alettu kiinnittää huomiota. Juhla-alue oli rajattu ja 100THB:n sisäänpääsymaksua vastaan sai rannekkeen. Aikaisemmin pääsymaksua ei ollut, mutta muutaman euron maksaa kyllä mielellään, koska rahat käytetään rannan siivoukseen. Vähän teki pahaa katsoa aamun valjetessa pullo/tölkki/roska läjiä, joista osa varmasti huuhtoutuu mereen ennen kuin niitä ehditään siivota pois. Tulevaisuudessa sukellellaan bucketteja ja Chang-pulloja sitten varmaan.

Mitä itse juhlakostyymiin tuli niin varustauduttiin asianmukaisesti topein ja hohtavin vartalomaalauksin kuten uhkasinkin. Lähiruokapaikassa ruokaa odotellessa olikin hyvin aikaa taiteilla iholle kaikkea kilpikonnista ja lumihiutaleista laulunsanoihin ja omaa käsivartta koristikin luonnollisesti ”salil eka salil vika”-teksti. Mukaan rannalle en ottanut muuta kuin rahat ja kännykän pieneen kaulakukkaroon. Tea onneksi uskalsi ottaa myös kameran niin saatiin jotain kuvamateriaaliakin!

Juhlapaikalle Haad Rinin rannalle napattiin taxi ja ranta oli täpötäysi puoleenyöhön mennessä. Jengi ei ollut jokseenkaan läheskään niin sekaisin mitä oletin ja mekin jaksettiin tanssia viiteen asti. Mikäs siellä ollessa, kun merituuli mukavasti puhalteli ja enemmän tuli juotua vettä kuin bucketteja. Viimeksi Full Mooneissa hävitin kaverit ensimmäisen 10 min aikana, joten nyt pidin huolta että ei käy samoin, koska kavereita on aika mahdotonta löytää uudestaan ihmismeren keskeltä. Tuolla ei myöskään ole kovin kiva jäädä yksikseen. Ei sillä että olisi niinkään turvaton olo vaan ennemminkin sen vuoksi, että huomiota saa ihan järjettömät määrät. Todettiinkin ettei ikinä olla jouduttu antamaan niin paljon pakkeja kuin tuon illan aikana. Ei siinä, hauska tutustua ihmisiin, mutta parasta on bilettää omien kavereiden kanssa rauhassa ilman, että joku tulee hinkkaamaan tai yrittää kiinnittää huomion esim. työntämällä sormea kainaloon. Juu, tyylejä on erilaisia. 

Iltaan mahtui myös monia hämmentäviä hetkiä. Oli hankala pitää pokkaa kun yhtenä hetkenä vieressä pomppii viisi aasialaista, jotka nyt ovat liekeissä ihan kaikesta ja toisena samassa ringissä tanssii sekä kaksi metrinen musta mies että kääpiö. Vähän niin kuin että toista ei uskaltanut pyytää poistumaan ja toiselle ei kehdannut sanoa ei..

 Pakko myös todeta että ruotsalaiset ovat valtaamassa maailman. Aivan järjetön invaasio. Jos ei tietäisi olevansa Aasiassa, voisi hyvinkin luulla olevansa Ruotsissa. Itse en haluaisi lomalle paikkaan, joka on täynnä oman maan kansalaisia, mutta mitä vielä, ruotsalaiset oikein hakeutuvat toistensa seuraan. Siinä sitä sitten liikutaan sinikeltaisina laumoina ympäriinsä. Hyvä puoli tässä on se, että kohta on varmaan helpompi löytää ravintoloita, jotka tarjoavat lihapullia. Minuakin luullaan usein ruotsalaiseksi. Tämän vuoksi Full Mooneihin piirrettiinkin suomenliput käteen, niitä oli helppo vilautella, kun joku kysyi mistä ollaan. Siltinkin arvaus oli yleensä joko Sweden tai England.

YOLO

Täten vetoankin Suomen nuorisoon, jättäkää pelikonsolit ja lähtekää reissuun ennen kuin kansakuntamme häviää kartalta. Täällä Aasiassa on esim. parempaa ruokaa ja halvempaa olutta kuin Suomessa ja ilmastokin huomattavasti suopeampi. Ja kuten olen aiemminkin maininnut onnellisuuden olevan suoraan verrannollinen rusketuksen määrään, niin elämä hymyilee ainakin tällä suunnalla! 

(Vaikka nyt vähän väsyttääkin, koska junaa piti odottaa 5h. Surat Thanista meni jotain miljoona junaa Bangkokiin, mutta minulla oli tottakai lippu siihen joka oli kaksi tuntia myöhässä)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

All the parties come to end. I was travelling with my Finnish friend who was visiting me in Thailand for ten days. We went to Koh Tao and Koh Phangan and had such a great time together. It was so nice to see her!

Now I’m on my way back to Bkk, this train trip is gonna last 10 hours.. I already travelled by bus and ferry.There were no free seats in the bus (or gentlemen to offer me a seat) so I had to sit on the floor. I was the only one without a seat so I was really annoyed and when the bus stopped for the first time, I went talk to the drivers. They were really sorry and the other one offered me his seat next to the driver haha. They also gave me some Fisherman’s Friend-candies, so I started to feel a bit happier. This is how you become a VIP!

The biggest reason to skip school and go travelling now was the legendary Full Moon Party that was held in Koh Phangan. This was my second time there and gotta say that the whole thing is a lot more organized now than earlier. Everyone has to pay 100THB entrance fee to get in and the money will be used for cleaning the beach which I find great since the mess after the party is huuuge. I really don’t wanna see beer bottles etc. when scuba diving.

We decided to be real tourists and bought Full Moon Party -tops and some glowing body paint before the party. After an artistic session, I had pictures of seaturtles, snowflakes and skulls all over my body, I think those looked pretty good! We partied till 5AM, the sea breeze was so nice and I was clever enough to drink more water than buckets. The funny thing to notice was that there were SO MANY Swedish people. I mean, where are all the other nationalities, do they travel at all? I wish Finnish kids would also forget their PlayStations and leave their home country even once. I can really recommend Asia, food and weather are better than in Finland and also beer is cheaper (not that I really care about that one)!

Kiinalainen uusivuosi ja taxissa ja taas taxissa

Niin se vain on, että päivät valuu ohi yhtä nopsaan kuin puuro pitkin mikroa, varsinkin nämä vapaat!

Olin tuossa pari päivää eräilemässä Khao Yain kansallispuistossa, mutta kuvia tuli sellainen
määrä, että isken niitä ihan omaan postaukseen. Täällä on juhlittu nyt parisen viikkoa Kiinalaista uuttavuotta ja käytiin katsastamassa pirskeet Heidin kanssa Chitownissa viime perjantaina. Nyt on hevosen vuosi, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Porukkaa oli paljon, ja päädyttiin kulkueeseen marssimaan rumpalipoikien ja lohikäärme "tanssijoiden"perään. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kuitenkin hienoinen pettymys huomioiden, että tuota on hehkutettu niin paljon. Oli kuitenkin kiva nähdä vähän erilaista meininkiä kuin Suomessa. Täällä on kuitenkin tuo henkimaailma paljon enemmän läsnä ja pahoja henkiä karkotettiin paukuttamala siihen malliin rumpuja, että korvissa soi vieläkin.

Koska tarkkavaisimmat varmaan miettiin, että kuka Heidi, niin kerrottakoon, että Heidi on täällä työharjoittelussa ja meillä on muutama yhteinen tuttu. Eli sitä kautta siis tunnetaan! Tutuistuin samalla myös muutamaan Heidin kaveriin, huippua saada vähän lisää suomi seuraa taas vaihteeksi! Törmättiin myös muutamiin mun vaihtarituttuihin Chinatownissa niin siinä olikin sitten kiva porukka kasassa sille illalle.

lapsetkin oli puettu asianmukaisesti

Koska Chinatown oli aika nopeasti nähty, lähdettiin sitten Route 66:seen jatkamaan juhlimista, kokemus sekin mennä tuktukilla baariin. Harmi vain, että Janilla oli släbärit ja ovimies ei ollut sisäänpääsystä ihan samaa mieltä. Onneksi Bangkokissa on kuitenkin kaikki mahdollista niin ei muuta kuin vuokraamaan kengät. Naureskelin tuolle kojulle aiemmin, mutta itseasissa ei ollenkaan hullumpi bisnesidea!

nämä kengät takasivat onnistuneen bileillan

THE baari 

Muutaman kerran olenkin kiroillut sitä, että taxikuskien kanssa saa aina sählätä. Tämä keikka veti kuitenkin pohjat. Heidi lähti kyydistä aiemmin ja jäin yksikseni taxiin. Jonkin ajan kuluttua tajusin, että kuski kuitenkin ajaa ihan minne sattuu. Yritin siis muutaman avainsanan voimin saada perille, että ei sinne ja tietääko se kuitenkaan osoitetta. Kuski peri aasialaisittain ei tietenkään halunnut myötää ettei tiedä, joten päätti olla vastaamatta mitään ja jatkaa vain ajamista. Sitten alkoi jo vähän ahdistaa ja kännykästäkin oli aikku loppu. Lopulta piti korottaa ääntä ja vaatia pysäyttämään. 

Jäin sitten tienlaitaan kello 5 aamulla eikä hajuakaan missä olin. Oli vain sellainen "ei näin"-fiilis. Hipsin sitten läheiseen 7/11 -kauppaan (miksei näitä ole Suomessa?), kysymään apua. Siellähän ei puhuttu englantia, onneksi oli kuitenkin osoite lapulla joten parin ihmisen voimin saatiin minulle uusi taksi, joka kuulema osasi asuntoni läheiselle metroasemalle. Ajoi kuitenkin silti väärin ja piti pyytää kääntymään. Lopulta löytyi asema, mutta olin jossain ihme puolella ja ei huvittanut lähteä hortoilemaan ees taas. Eikun siis kolmas taxi ja tappelu siitä, että se laittaa mittarin päälle eikä vaadi maksamaan ihan mitä sattuu. Nyt sentään pääsin kotiin asti, aika monta kirosanaa myöhemmin ja kiitollisena siitä, että en ollut humalassa. 

Olen langennut viime päivinä

Kävin myös muutama päivä sitten Ramkhamhaengin Night Marketilla eli kuvissa saattaa pian esiintyä uusia vaatekappaleita! Tykkäsin enemmän kuin Chatuchakin viikonloppumarkkinoista, koska tuolla käy enimmäkseen paikallisia ja kojut ovat sekä ulkona että sisätiloissa ja niin väljästi, että mahtuu jopa hengittämään. Myöskin myyjät ovat hyvällä tuulella, hinnat sellaisia ettei tarvitse pahemmin edes tinkiä ja vaatteet oikeasti hienoja. Löysin taas uuden farkkuliivin jee! Tuonne pitää päästä taas joskus uudestaan. Huomenna kouluun, ehdin nukkua 5h, nyyh.

Brisbane 48h

Onni on muffinssi ja toimiva nettiyhteys. Kamat on taas kutakuinkin kasassa, kello ei ole vielä edes yhtätoista ja minä makoilen jo sängyssä. Lento Cairnsiin lähtee aamulla ysin maissa ja lentokenttäjunan kyydissä pitäisi olla jo ennen seitsemää. Tässä on takana muutama aika kävelypitoinen päivä, joten ajatus bilettämisestä ennemminkin kauhistuttaa. Eihän tässä ole taidettu viikkoon kunnolla juhliakaan, osaisikohan tuota enää edes? Lokaatio on tällä hetkellä Brisbane siis eli kavereiden kesken Brissie. Tulomatkalla ei ollut suurempia kommervenkkejä ja hostelliinkin sain kyydin soittamalla hostelliin ja pyytämään jonkun hakemaan bussiasemalta. Nyt on jotenkin mennyt niin smoothisti, että parempi etten sählää huomenna lentokentällä :DD Ensifiilis tästä hostellista (Bunk backpackers) oli semi vankilamainen, monta kerrosta ja ei mitenkään nättiä, mutta loppujenlopuksi on tämä ihan jees, koska omaa rauhaa on enemmän kuin yleensä vaikka asunkin dormihuoneessa. Kaikki alasängyt oli vallattu, joten joudun nukkumaan yläsängyssä (taas). Ei oikein kehtaa pomppia keskellä yötä eestaas etsimässä nenäsumutetta..

Brisbane kaupunkina vaikuttaa aikapas mukavalta! Aina kun saapuu uuteen paikkaan on pieni kynnys lähteä hortoilemaan itsekseen ympäriinsä, varsinkaan kun en oikein luota omaan suuntavaistooni. Pitänee kylläkin kehaista, että havaitsen pientä kehittymistä suunnistustaitojen suhteen! Tämä on eka hostelli, jossa en oikein ole tutustunut kehenkään, tässä huoneessa on ainakin muutama tosi äänekäs saksalaistyttö. Eilen illasta osallistuin kuitenkin ”uusin asukkaiden” tervetuliaisdrinkille ja kas kummaa, siellähän napotti mun entinen huonetoveri Matt Byron Bayn hostellista. Siinä sitten oltiin molemmat yllättyneitä vaikka jos ihan rehellinen olen, niin en jotenkin usko, että oli ihan sattumaa, koska muistan kertoneeni mihin hostelliin täällä Brisbanessa olin varannut huoneen.. mutta mikäs siinä voihan sitä hengailla! Lähdettiin sitten illasta etsimään jotain kahvilaa/baaria missä istuskella. Matt oli ollut täällä aiemmin, joten laiskana annoin hänen hoitaa suunnistamisen ja hipsin perässä. Oli mukava nähdä Brisbane iltavalaistuksessa ja  keskustassa oli jos jonkinmoista ohjelmaa, koska joulu ja the City Sounds –tapahtuma. Pitkin katuja oli ripoteltu esiintymislavoja, joissa musisoi tyyppejä ja jäätiinkin kuuntelemaan yhtä jazz-bändiä aika pitkäksi aikaa. Näkyipä tuolla joulupukkikin olevan, mulle tuli hirveä tarve mennä kertomaan, että se on valepukki ja oikea asuu suomessa, mutta en sitten mennyt.

Tänään oltiin pistetty vielä paremmaksi ja kadulla oli Maria, Joosef, tietäjiä ja kameleita haha.

Story Bridge ja vähän lähempänä hostellia jo

Lopulta käveltiin sillan yli ihan South Bankiin asti. Siellä oli menossa ulkoilmaleffailta rannassa, joten jäätiin istumaan läheiseen baariin yksille ja tiiraamaaan elokuvaa hetkeksi. Kun oli aika lähteä suunnistamaan takaisinpäin, olisin halunnut mennä samaa reittiä, jota tultiin, mutta Matt vakuutti, että toinen reitti on suorempi. Mitäs siihen paluumatkaan sitten menikään.. puolitoista tuntia? Ehti myös tulla sadekuuro välissä. Niin siinä käy, kun antaa miehelle kartan. Käveltiin muuten kartan ulkopuolellekin!

Tänään aamusta lähdin tutkimaan kaupunkia ihan omin voimin, johan tuota oli eilen kävelty ristiin rastiin siihen malliin, että ajattelin osaavani. Olin sitä paitsi eilen nähnyt muutaman kivan kaupan, joihin sitten teinkin muutaman täsmäiskun. Lisäksi löysi itseni taidegalleriasta. Toinen kerta parin viikon sisään, minustahan on tullut kulturelli! Siellä olisi ollut ilmaispuoli, mutta en tajunnut ennen kuin olin maksanut 15 dollaria. Näyttely oli ”California Design 1930-1965: Living in a Modern Way”  ja näin taidekriitikkona ei ole suuremmin muuta sanottavaa kuin että "kyllähän tuon läpi käveli". Kävin myös ilmaispuolella, joka oli huomattavasti kiinnostavampi. Siellä oli voinut viihtyä kauemminkin, jollei museo olisi mennyt kiinni.  Samasta kompleksista löytyi myös State Library of Queensland, jossa kävin tulostamassa boarding passini. Paikka oli selvästi matkailijoiden maanpäällinen taivas, koska wifi.

Juuh, tuoli ja pöytä

Ossihan se siinä

Mutta nyt jos nukkuisi niin herääpi lennolle :) Sain varattua sukelluksen valliriutalle 27.12, en uskaltanut tämän flunssan takia ottaa aiemmaksi. Meinasin myös varata kaikkea muuta, mutta kerrankin oli reilu reissumyyjä, joka totesi, että olisi järkevämpi vasta Cairnsista käsin varailla juttuja vähän fiiliksen mukaan eli teen sitten niin!