Taas eksyin näyttelyyn

Pikaiset kuulumiset ennen kuin huomenna suunnataan Laosia kohti. Juna lähtee ilta kahdeksalta ja saavutaan rajalle aamulla vähän ennen kahdeksaa. Siitä pitäisi saada viisumi ja jatkaa matkaa joko junalla tai bussilla Vientianeen. Jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan..

Tässä on taas ollut kaikkea säätöä, kaksi itävaltalaista perui lähdön muutama päivä sitten, joten sitten oli lähdössä minä ja yksi itävaltalainen. Raheelilla oli myös viisumi menossa umpeen ja hänen alkuperäiset matkasuunnitelmansa menivät menivät pieleen, joten kysäisin hänetkin mukaan. En todellakaan ajatellut, että olisi ongelmaa missään ja toisekseen on kätevää olla mukana joku, joka on ollut kyseisessä maassa ennenkin. Noh, sitten kolmaskin itävaltalainen ilmoitti ettei ehkä ole lähdössä. Sepä kiva uutinen näin vajaa vuorokausi ennen lähtöä. Meni hetki saada kaivettua ulos mikä oli pielessä, mutta sainpas sen ulos. Se luuli että minulla ja Raheelilla on suhde! Sain kuitenkin selitettyä asian oikean laidan, joten enempää peruutuksia ei lopulta tullut. 

Voi hyvänen aika, joskus tämä paikka on niin kuin joku ala-aste. 

Haha Starbucks ja Star Back vierekkäin..

Sinänsä ihan ymmärrettävä huoli, jos pelkää joutuvansa ulkopuoliseksi, mutta kannattaa varmaan tarkistaa faktat ennen kuin vetää suurempia johtopäätöksiä ja meinaa perua koko reissun. Olen sellainen, että hengailen kaikkien kanssa ja tunnen ihmisiä sieltä täältä ilman suurempia klikkiytymisiä, se on kivaa. Toisekseen ystävystyn useimmiten helpommin poikien kuin tyttöjen kanssa, ne muutamat tyttökaverit onkin sitten sitäkin tärkeämpiä, varsinkin täällä. Inhoan draamaa ja koitankin parhaani mukaan pysyä kaikista ihmissuhdesotkuista mahdollisimman kaukana. Sotkuksihan ne kuitenkin tuppaavat päätymään. Kävipä taas mielessä, että olisi voinut olla helpompi lähteä ihan vain itsekseen. Mutta uskon että kyllä tästä vielä  hyvä reissu tulee! Ilman poikaystäviä haha.

Tuosta ihmisten tuntemisesta tulikin mieleen, että kun on avoimin mielin, saattaa päätyä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tämän vuoksi huomasinkin täällä viikolla istuvani thaimaalaisessa kodissa kiittämässä Jumalaa ja kuuntelemassa thainkielisiä ylistyslauluja. Tiesin, että ystäväni on hyvin uskonnollinen, mutta rehellisesti sanottuna luulin, että olemme menossa hänen ystävänsä luokse kahville. Siksi olinkin hivenen järkyttynyt, tai no en järkyttynyt mutta yllättynyt, kun tajusin tilanteen laidan, koska ylenpalttinen ylistäminen ja ”näkyvä” uskonnollisuus tuntuu itsestä aika vieraalta ja jopa vähän ahdistavalta. En vain koe oloani kovin miellyttäväksi kyseisissä tilanteissa. Vaikka tulenkin sinänsä suht uskonnollisesta kodista, se  vuosittainen joulukirkko on itselle jokseenkin ihan riittävä ja muuten saan ”hengellisen ravintoni” muualta. Näissä asioissa koen, että jokaisen tulisi saada tehdä omat valintansa.

Mutta en voi kiistää etteikö olisi ollut hieno kokemus ja en ollenkaan halua vähätellä uskonnollisia miittejä. Uskon, että osa ihmisistä saa niistä paljonkin irti. Ystäväni käänsi sen minkä ehti ja muuten kuuntelin ja taputin tarvittaessa mukana, yhteisöllisyyden tunne oli vahva ja ihmiset näyttivät aidosti välittävän toisistaan. Siellä oli niin nuoria kuin vanhojakin ihmisiä ja varsinkin 94-vuotias thai mummo oli todella ihana uusi tuttavuus.  Hän raahasi kiikkutulin viereeni ja rupesi rupatteleman englanniksi. Opetin hänelle muutamia sanoja suomeakin. Sain myös vuorollani kertoa kaikille, mistä olin sinä päivänä kiitollinen ja se oli ihan jees. Kieltäydyin kuitenkin laulamasta, en tykkää laulaa julkisesti ja ei muutenkaan tullut kuin ukko Nooa mieleen.. sen väittäminen suomalaiseksi uskonnolliseksi kappaleeksi olisi tuntunut hivenen härskiltä.

Tänään ei ollut koulua, joten suunnittelin vähän reissua ja kävin vaihtamassa US dollareita Laosia varten. Valuuttojen kanssa säätäminen on raastavaa, kun on tottunut että eurojen kanssa kaikki on niin kätevää. Nytkin lojuu laatikossa niin Singaporen, Malesian ja Australinkin valuuttaa. Kun sain nuo hoidettua, kävin Raheelin kanssa Bangkokin Cultural Centerissä taidenäyttelyssä, siitähän onkin jo aikaa kun eksyin mihinkään tuon tapaiseen! Ausseissahan näyttelyitä tuli harrastettua ihan urakalla.

Tämä näyttely oli ilmainen ja siellä oli kuvia mm. eläimistä. Pahoittelen, että eipä taaskaan ole oikein syvempää taideanalyysiä tarjota. Paikassa oli myös useita todella söpöjä kahviloita, joten aikomuksissa on raahata joku kaveri sinne joskus kupilliselle lattea.

Näyttelyn jälkeen kävimme syömässä Bangkokin arabialaisessa kaupunginosassa Nanalla, jossa tilasin hämmästyksekseni ihan jäätävän lihalautasen, jossa oli niin nauta, kana kuin lammasvartaita. Lisäksi oli Naanleipää ja hummusta ja valkosipulilevitettä ja lopuksi minttuteetä. En jaksanut kuin muutaman vartaan vaikka olikin tosi hyvää. Tyrkytin loput Raheelille, saliaddiktit tarvitsevat luonnollisesti paljon proteiinia!