Vientiane 2

Vilkutin aamulla heipat Vientianelle ja otimme sunnaksi Vang Viengin. Bussin piti lähteä yhdeksältä, mutta vasta yhdentoista aikoihin päästiin matkaan. Todettiin matkakavereiden kanssa yhteen ääneen, että tässä voi kestää. Onneksi matkaan meni kuitenkin lopulta vain neljä tuntia, joten jäi tämä päivä aikaa tutkailla Vang Viengiä. Huomenna lähdemme jo Luang Prabangiin, koska on niin tiukka aikataulu. Minun pitää olla takaisiin Thaimaan rajojen sisäpuolella viimeistään 1.4 ettei mene hommat viisumin suhteen ihan sekaisin.

Saimme omaksikin yllätykseksemme kolmeen päivään Vientianessa mahtumaan yllättävän paljon puuhaa. Heti sinne saavuttuamme vierailimme Buddha -puistossa, joka sijaitsee tunnin matkan päässä kaupungin keskustasta. Käytännössä puisto on täynnä erilaisia Buddha-patsaita, jotka pälyilevät eri suuntiin.

Eilen Heinz vuokrasi skootterin ja kävimme ajelemassa Vientianen keskustan ulkopuolella. Jo viiden kilometrin jälkeen huomasi hyvin, miksi Laos mielletään vielä kehitysmaaksi; punamulta tiet pöllysivät ja ihmiset asuivat hökkeleissä. Melkein jokainen vastaantulija kuitenkin tervehti iloisesti ja vilkutti, joten ei jäänyt sellainen surkea fiilis. Ennemminkin taas pisti miettimään, että voisi lopettaa sen oman valittamisen asioista, kun toisilla ei oikeasti ole oikein mitään. 

Skootteriajelun jälkeen tyhjensin silmät hiekasta ja suuntasimme Raheelin paikallisten ystävien kanssa katsomaan temppeliä iltavalaistuksessa ja illalliselle.

Oli todella hauska tutustua paikallisiin, he edustivat Laosin varakkaampaa väestöä ja liikuimmekin autolla paikasta toiseen. Uudet ystäväni myös halusivat meidän kokeilevan Laosilaista ruokaa, joten ravintolassa tilasimmekin pöydän täyteen paikallisia herkkuja.Koitimme selittää heille, että olen allerginen tomaatille ja mausteille, joten voisiko ne jättää ruoista pois. Hetken jo luulin, että olin saanut asiani perille, mutta ei nyt sentään. Minulle tarjoiltiin ”only for you”-meiningillä iso kipollinen tomaattiviipaleita jääpalojen seassa ja höysteeksi pieni kipollinen pippuria. Oli vähän hankala pidätellä naurua tuon kuolemankulhon saapuessa eteeni, mutta esitin iloista ja nakkelin tomaatin palaset sopivan hetken saapuessa poikien lautasille. 

Ruoka oli pääasiassa kasvispitoista ja tarjolla oli monenlaisia kevätkääryleitä. Kokeilimme myös salaatinlehtinyyttejä, joihin tuli täytteeksi erilaisia mintunlehtiä, riisiä, porsaanlihaa ja banaaninlehtiä. Erilaista mutta hyvää!

Uudet ystävät toivottivat tervetulleeksi uudestaankin ja mikäs siinä, koska Vientiane oli mitä mukavin paikka!