Tämä ilta kuluu Luang Prabangissa naukkaillen vihreää teetä.
Tilasin kokeilun vuoksi Mulberry-teetä, mutta vihreää tuli.
Ennen Luang Prabangia vietimme yhden yön Vang Viengissä,
joka vielä muuta vuosi sitten oli tunnettu backpackerien rellestysmestana, jossa
he laskivat sisärenkailla pitkin Mekong-jokea mahdollisimman sekaisin (tubing). Siinä
vaiheessa kun kuolinluvut olivat yli 20henkeä vuosi, Laosin hallitus puuttui
asiaan ja sittemmin Vang Vieng on hieman rauhoittunut. Nyt paikalla oli ehkä 60
turistia, jokainen enemmän ja vähemmän pilvessä. Juteltiin ruotsalaiselle
19-vuotiaalle pojalle, joka ylpeänä selitti mitä kaikkia huumeita on ehtinyt vetää parin
viikon aikana. Teki mieli kehottaa laittamaan valoja tauluun ja miettimään
kannattaako ottaa sitä riskiä, että viettää seuraavat kolmekymmentä vuotta
vankilassa Aasiassa, täällä kun vankilat eivät ole mitään täysihoitoloita.
Tuomiot ovat ihan älyttömiä ja usein huolimattomat turistit houkutellaan
ansaan. Mutta eipä ole minun asiani valistaa.
Koska meitä ei tubeilu Mekongilla pahemmin kiinnostanut, päätimme
lähteä vaeltamaan läheisille kaivoksille. Koska pimeä tulee jo kuuden jälkeen,
ehdimme talsia muutaman riisiviljelmän läpi ja käydä yhden kaivoksen sisällä
oppaanamme pari paikallista poikaa, jotka asuivat majassa kaivoksen vierellä.
Vang Viengin jälkeen suuntasimme Luang Prabangiin. Viimeksi
tuli jaettua muutamia ylistyssanoja Vientianelle, mutta ei vitsi, Luang Prabang
on sekin oikein idyllinen paikka ja on tunnettu myös UNESCO:n maailman perintökohteena. Luang Prabang on erityisesti
maineikas temppeleistään, joita onkin siellä täällä ympäri kaupunkia. Melkeinpä
jokaiseen on kuitekin 20 000 kipin pääsymaksu, joten olenkin tyytynyt
ihastelemaan niitä pääasiassa ulkoapäin. Eilen kuitenkin tsemppasin ja kiipesin
ainakin 300 porrasta kukkulan päälle rakennettuun temppeliin. Nyt on sitten
pohkeet kipeät. Noloa.
Vuokrattiin myös polkupyörät ja olenkin nauttinut, kun pääsen pitkästä aikaa pyöräilemään. Mikä mukavinta, täällä voi myös painella yksisuuntaista
tietä väärään suuntaan ilman että kukaan valittaa. Jyväskylässä olisi joku
autoilija ajanut yli jo pelkästään sillä oikeudella ja siitä ilosta, että
pyöräilijä rikkoo sääntöjä.
Tänään Heinz vuokrasi moottoripyörän ja lähti
tutkailemaan lähiseutuja. Itse päätin chillailla ilman kummempia suunnitelmia
sillä eilen illalla kävimme muutamien tuttujen kanssa ulkona. Tai no täällä ei
hirveästi baareja ole ja ne ainoatkin sulkevat ovensa jo klo 23. Turistien
näkökulmastahan tuo on tosi aikaisin ja sääntöjä kierretäänkin roudaamalla
porukka tuktukien kyydissä lähellä sijaitsevaan keilahalliin, joka ilmeisesti
saa tarjoilla alkoholia kahteen asti. Ihmettelinkin ensimmäisenä iltana täällä,
kun kadulla kävellessä kaikki kuskit kyselivät kiinnostaisiko ”bowling”, mutta
nytpä sitten tuokin selvisi. Sattui myös
”maailma on pieni” -hetki, kun pari poikaa, joihin olen kerran törmännyt
kaverin kautta Bangkokissa, sattuivat samaan tuktukiin matkalla keilahallille.
Vaikka tuolta tulikin lähdettyä suht aikaisin pois, tuli
vähän huonot unet, koska naapurin kukko kiekui aamu kuudesta aamu kahdeksaan. Jossain välissä sitä säesti
myös toinen kukko.. Tämän vuoksi raahauduinkin aamiaiselle vasta kahden aikaan.
Edellä mainittu eläinlaji päätyikin aamuisen toimintansa seurauksena inhokki eläinteni
listan kärkipäähän ja teki mieli nakata sitä ikkunasta jollain.
Jottei koko päivä olisi mennyt löhöilyksi, päätimme illasta
Raheelin kanssa käydä katsastamassa paikallisen saunan. Oli ihana päästä
saunaan ja oli erilainen kokemus. Minulle annettiin saronki, saippua ja pyyhe.
Siellä sitten istuskelin saronki päälläni paikallisten naisten kanssa 2,5m x2 m
ikkunattomassa kuumassa kopissa, joka oli täynnä höyryä. Oveen piti koputtaa,
kun halusi sisään ja vilvoittelutauoilla sai nautiskella teetä.
Huomenna nappaamme Heinzin kanssa yöbussin Vientianeen ja sieltä jatkamme joko bussilla tai yöjunalla Bangkokiin. Paaaljon istumista tiedossa siis, mutta sitähän se reissailu on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti