Sometimes there's things a man cannot know, gears won't turn and the leaves won't grow. There's no place to run and no gasoline, engine won't turn and the train won't leave

Täällä on hakattu päätä seinään motivaation suhteen ja katsottu peiliin, että onko se vika itsessä vai ympäristössä. Kun olen kuukauden katsellut meininkiä täällä, voin todeta, että olen oppinut hoitamaan aamiaisbuffettia ja käärimään ruokailuvälineet siististi servettiin. Jos en halua olla maailman nopein ruokailuvälineidenservetteihinkäärijä, en oikein näe miten tämä harjoittelu edistää minua ammatillisesti. Jos puhuisin venäjää asia olisi toisin. Vaikka koen osaavani asiakaspalvelun, en osaa auttaa vaikka kuinka haluaisin, koska ei ole yhteistä kieltä.  Nyt se menee niin, että tarjoan asiakkaalle teetä, kun hän haluaakin tietää bussiaikataulusta.

Tänään tiskejä kuivatessani mietin, että tarvitaanko tähän todellakin joku tutkinto. Lisäksi täällä on suht kova kontrolli asioiden suhteen, tuntuu että oikein uskalla yrittää mitään ettei vain tekisi mitään virhettä. Jos ei ole varaa virheille niin miten sitä ikinä oppii mistään mitään? Oikeastaan voisin verrata oloni tuntuvan vähän siltä kuin minun pitäisi käyttää kellukkeita uidessa vaikka osaankin uida. Ihan vain siltä varalta, että jos yllättäen hämmennyn ja unohdan miten uidaan vaikka olen osannut asian viimeiset 18 vuotta. Tänään minulle opetettiin kädestä pitäen miten käytetään printteriä.

Turhauttaa. Omaa asennetta voi aina tietenkin fiksata, ja tiedän että ainaisella valittamisella vain lietsoo omaa huonoa fiilistä, joten koitan tsempata, olla vähemmän passiivinen ja suunnitella vapaa-ajalle kivaa tekemistä. Mutta kaipa siinä ympäristössäkin on jotain pielessä, jos kokee harjoittelun aiheuttavan pääasiassa äyllistä kuolemaa ja omien taitojen epäilyä. Olen myös alkanut kyseenalaistaa teoriani siitä, että ruskettuneena ihminen on onnellisempi. Itseasissa se meneekin niin, että ruskettuneena näyttää alakuloisuuskin paremmalta.

Tämän vuoksi pyysinkin eilen saada keskustella pomoni kanssa, jotta saatoin todeta että motivaationi on nollissa ja eipä kiinnosta, jos jatkuu tällaisenaan. Tuloksena on, että minulle ja muille harkkareille järjestetään 2h/vk treenausta asioista. Minun tehtäväkseni ilmeisesti jää suunnitella mitä meidän tulee oppia, ehdotin että muun muassa respajuttuja voisi katsoa, koska onhan tämä hotelli.

Mielenkiintoinen lähestymistapa, että minun tulee suunnitella oma harjoitteluni. Olen kuulema myös ensimmäinen, joka on maininnut tilanteesta. Kaiken kaikkian minun olisi kuulema pitänyt olla itse aktiivisempi ja mennä pyytämään opetusta sen sijaan olen kuulema näyttänyt masentuneelta. Niinno, ärsyttäähän se lentää toiseen maahan omilla rahoillani täyttelemään sokerikkoja. Myöskin kulttuuri vaikuttaa, oikeasti luulin että harjoittelijoille olisi jonkinmoinen selkeä aikataulu/suunnitelma mitä asioita käydään milloinkin läpi ja ohjeistus tulisi työnantajan puolelta.

Saatiin sitten uudet työvuorot ja siihen on pistetty aikaa treeenaukselle eli ehkäpä mun jutussa oli pointtia! Muut harkkarit nyt eivät olleet kovin innoissaan, koska monelle tämä meininki on ihan fine, moni tykkää olla lomalla ja toisille taas on mielekästä tekemistä. En sitten tiedä kääntyykö tämä avautuminen itseäni vastaan, puhuin pääasiassa omasta puolestani, että kaipaan muutosta. Itsellä kun tuota “lomaa” on ollut tässä viimeiset puoli vuotta aika paljon niin kaipaan mielekästä tekemistä. Siispä päätin myös että lähden kuukautta aikaisemmin pois, otan tästä irti mitä saan ja koitan löytää toiseksi harkkapaikaksi jotain luonteelleni sopivampaa. Olenpahan ainakin yrittänyt vaikuttaa tilanteeseeni. 

Tämän tekstin tarkoitus ei ole millään tapaa kritisoida pomoani, jokaisella on tapansa hoitaa asiat ja ne tavat eivät välttämättä sovi kaikille, todella moni on varmasti viihtynyt täällä mainiosti ja ollut tyytyväinen. Itsekin toivon voivani sanoa samaa kahden seuraavan kuukauden jälkeen. Eri kulttuureista ja taustoista tulevilla ihmisillä on myös luonnollisesti erilaiset toimintatavat. Pääasia varmaan, että tulemme toimeen. Nähtävästi olen vain liian särmä ja en jaksa innostua, jos käytän aikani asioihin, joista en koe saavani sen suurempaa hyötyä.

Fiilistä on myös laskenut se, että jouduin luopumaan käytännön syistä Jyväskylän asunnostani. Kun on niin monta kuukautta halunnut vain omaan kotiin niin harmittaahan se, että näin ei tule käymään ja asiat pitää taas sumplia uudestaan. Mutta ei siinä, näillä mennään ja toivottavasti positiivisempaan suuntaan! Se on plussaa et puitteet on täällä hetkellä jees ja uimapatjakin löytyy! 

ps. saan tehtyä ainakin neljä ruokailuvälinesettiä minuutissa. 

This time only in Finnish. Just wondering about my personality and how to find the motivation to do stuff that doesn't seem to build up my professional expertise. It hasn't been easy for me to adjust to a new culture and different kinds of working methods than I'm used to. I'm trying though!