Krokotiilejä ja luonnonpuistoja missä sattuu

Tokana Cairns päivänä lähdin taas ranskisten matkaan. Ne kysyi illalla oliko suunnitelmia huomiselle ja sanoivat, että jos krokotiilit kiinnostaa aikovat ajella niitä katsomaan aamulla ja autoon kyllä mahtuu. Eli krokotiilejä siis! Tällä kertaa ajeltiin Daintree –sademetsään kohti, joka sijaitsee aika pohjoisessa. Mitähän sinne olisi autolla kestänyt, jotain parisen tuntia. Aika kylläkin kuluu tosi nopeaan vain maisemia katsellessa ja musiikkia kuunnellessa. Se, että tapasin nämä tyypit oli kyllä lottovoitto, koska jos olisin erikseen buukannut retkiä nuihin paikkoihin, joissa käytiin, olisi mennyt satoja dollareita. Pojat oli lopulta niin kivoja, että halusivat multa vaan mun osuuden bensoista, 20 dollaria, eli ei oikeastaan mitään. Olisivat kuulemma vuokranneet auton joka tapauksessa, joten minun ei tarvinnut siksi osallistua niihin kustannuksiin. Sain heiltä apua myös sim-kortin hankinnassa sun muussa, mitä en oikein tajua. Netti ei kuitenkaan toimi mun puhelimessa, ranskikset (tiedemies ja insinööri haha) molemmat koitti selvittää mistä johtuu, mutta ei. Höh.

Daintree villageen päästyämme, jäimme odottamaan risteilyn lähtöä. Hintaa oli vain 25 dollaria ja lisäksi pääsimme sillä hinnalla myös toiselle risteilylle, jei.

Oli kyllä mielenkiintoista bongailla krokoja ja muita eläimiä ja samalla kuulla vähän faktoja. Isoin kroko, jonka näimme oli Barry, 3.7m, en mennyt tekemään lähempää tuttavuutta, mutta siellä se makoili rannassa! Sillä oli viiden kilometrin reviiri, jota se kuulemma vartioi aika äkäisesti. Barry oli muistaakseni siinä viidenkymmenen vuoden iässä, mutta krokot voivat elää jopa 70-100-vuotiaiksi.

Jos Barry syö lehmän, sen ei kuulemma tarvitse syödä muuta viiteen viikkoon, juu u.  Krokotiilit myös kuulevat askeleet 15 metrin päästä, joten rannassa kävelijöiden kannattaa varoa. Ei sillä että kukaan järkevä menisi tuolle rannalle pikniköimään. Mitäs muuta? 1/100 krokotiilinpoikasesta selviytyy aikuiseksi, joten ei ole helppoa niilläkään huomioiden, että krokotiilit tykkäävät mussuttaa myös toisiaan lounaaksi. Krokotiilien lisäksi näimme myös käärmeen ja orange-footed scrubfowl -linnun pesän, tuo laji tekee maailman suurimpia linnunpesiä. Oppaalle kehut siitä, että se bongaili vihreitä käärmeitä vihreistä puista ihan mahdottomista paikoista, en tiedä millä silmillä. Varmaan käynyt asettelemassa ne sinne ennen retkeä :D

bongaa snake

Barry siinä

se linnunpesä

Kahden risteilyn jälkeen pojat halusivat vielä käydä yhdessä luonnonpuistossa. Kello oli neljä mun piti olla takaisin Cairnsissa seitsemältä tapaamassa sveitsiläistä Juliania (ei se ollutkaan Saksasta haha), jonka kanssa vuokraisin auton. Noh, oli kuulemma tarpeeksi aikaa, tunti matkoihin ja tunti luonnonpuistossa. Ajeltiin sitten ainakin tunti, ja ei ollut ihan tarkkaa tietoa mihin suuntaan Cairnsista ajateltuna, mutta pojat oli luottavaisin mielin, koska olihan heillä Googlen navigaattori käytössä. Siinä vaiheessa kun pysähdyttiin jonnekin mangoviljelmän keskelle, keskelle ei mitään ja joka suuntaan näkyi vain mangopuita totesin, että ei kannata aina luottaa navigaattoriin. Ei sillä, nyt kuulemma oltiin navigaattorin mukaan perillä. Sitten se sopivasti sanoikin sopimuksen irti. Onneksi paikalle ajeli mangoviljelijä, joka oli vähän huvittunut, mutta joka osasi ohjata meidät oikeaan suuntaan. 

"luonnonpuisto"

Siinä phditaan missä meni pieleen..

Luonnonpuisto löytyi lopulta vähän ennen puolta seitsemää, mutta koska oli jo niin myöhä ja omistajat eivät olleet enää paikalla, emme saaneet vastaanotosta lupaa lähteä sataa metriä kauemmaksi kiertelemään, koska ei olisi enää siihen aikaan turvallista. Vähän harmi, mutta onneksi päästiin kuitenkin katselemaan wallabeja, sellaisia pieniä kenguruita, jota olivat aika kesyjä ja pomppivat ympäriinsä pitkin kalliota :) 

Perhepotretti. Vuoden luontokuva?

Oltiin siellä puolisen tuntia, kunnes lähdettiin suunnistamaan takaisin päin. Lopulta myöhästyin sovitusta tapaamisesta vain tunnin.. ei sillä, kyllä Julian näytti vähän ärtsyltä, mutta se kyllä saattoi johtua myös, siitä että meidän suunnitelmat autonvuokrauksen suhteen olivat aika auki. Olin päivällä koittanut soittaa muutamaan paikkaan, mutta ne oli täyteen buukattu. Lisäksi, koska kumpikaan meistä ei ole 25-vuotta joudutaan maksamaan melkein tuplahintaa, epäreilua. Saatiin kuitenkin se auto lopulta vuokrattua tänä aamuna ilman lisämaksuja ja lähdettiin Port Douglasia kohti taasen.. näköjään ravaan siellä suunnalla harva se päivä. Eli siis Port Douglasista nyt näpyttelen, mutta aamulla takaisin Cairnsiin, koska saatiin tuo auto vain vuorokaudeksi. Tämä päivä vietettiin sademetsässä, mutta siitä joskus toiste lisää! 

Ps. unohdin eilen kirjoittaa päivän blondihetkestä. Yritin aikana vääntää Micran etupenkkiä alas, jotta pääsen istumaan takapenkille, kunnes muut ystävällisesti huomauttivat, että vaikka auto on pieni, siinä on silti neljä ovea. Sellasta!