Huristellen Cairnsis

Cairnsissa kolmatta aamua vietellään. Kun saavuin hostellille iski ekaa kertaa sellanen semi ahdistunut olo. Hostelli tuntui olevan keskellä ei mitään (20 min keskustasta :D) ja mun huoneessakaan ei ollut ketään. Hyvä, jos ne ihmiset, jotka hostellissa jo oli, edes moikkasi. Kyllä joo alkaa puuduttamaan ne samat ”hey where are you from plaa plaa” –keskustelut, mutta on nekin tarpeellisia. Ei ole kivaa olla ilmaa. Se on jännä, että joissain hostelleissa on heti koitoisa fiilis ja toisissa ei. Tämä hostelli on sinänsä ihan kiva (varsinkin henkilökunta) ja vaihdoin eilen parempaan huoneeseenkin, mutta sellainen yhteishenki puuttuu. Saattaahan se tietenkin oma vikakin olla, mutta on se vaan hankalaa lyöttäytyä istumaan jo valmiiseen seurueeseen ilman, että kukaan kysyy mukaan. Ajattelin jo, että voi ei, kun pitää olla täällä kaksi viikkoa.

Matkustuspökät :D

Ekana iltana päätin kuitenkin, etten hautaudu huoneeseeni vaan raahauduin oleskelutilaan tietokone turvanani. Illalla sain lopulta avattua suuni ja tutustuin israelilaiseen tyttöön, joka oli ollut täällä jo muutaman viikon. Rupateltiin ja seuraan liittyi pari ranskalaista poikaa, tai ne on jo kolkyt eli lasketaan varmaan ennemminkin miehiksi. Suunnaton helpotus, kun joku itse asiassa jutteli. Tuon päivän muutamien hiljaisten tuntien aikana, vaivuin jo melkein syvälliseksi ja ajattelin, että tämä on varmaankin sitä itsensä tutkiskelua. Totesin, että olen loppuunsa sosiaalinen henkilö ja on helpompaa viihtyä yksikseen, jos edes tietää, että tarvittaessa on seuraa lähettyvillä. Mutta se, että joutuu monta kertaa viikossa näkemään vaivaa, että tutustuu uusiin ihmisiin on muuten ihan pirun rankkaa.

Mutta sitten meininkeihin! Mulla on australialaisen Bali-tutun antama lista paikoista/asioista, mitä täällä kannattaa tehdä. Ranskikset kertoi illalla, että ovat vuokraamassa autoa, joten lopulta aamulla oltiin kaikki neljä Micran kyydissä. Minä ja Zlil (Israel) otettiin rinkat mukaan siltä varalta, että halutaan jäädä matkanvarrella johonkin. Aamulla ennen lähtöä tehtiin reittisuunnitelma paikoista, joissa halutaan käydä. Päätettiin aloittaa Port Douglasista ja takaisin päin ajaessa tsekata Barron Falls ja Crystal Cascades. Port Douglas on pieni satamakylä noin tunnin matkan päässä Cairnsista pohjoiseen ja sinne vievä tie mutkittelee kallion vierustaa pitkin merenrantaa, kivat maisemat once again. Sinänsä paikka toimii vain kulkureittinä merelle ja on tosi rauhallinen ja nätti mesta. Syötiin lounasta palmujen alla ja vaan relattiin.Hintatasoltaan Port Douglas on selkeästi Cairnsia kalliimpi paikka, sieltä löytyykin paljon hotelleja sun muita. Minä tulin illalla takaisin samalla kyydillä ja Zlil jäi Port Douglasiin.

taas majakkaa..

Barron Falls sen sijaan sijaitsee Kurandan sademetsän alueella ja se on ”maailman perintökohde” tai joku sellainen. Sieltä löytyy luonnonpuisto, jossa on suuri vesiputous. Olin kuullut et retkestä sinne ei kannata maksaa, joten näin omatoimisesti kävi oikein kätevästi. Vesiputous oli hieno, muttei mitenkään iso, nyt on vissiin kuivakausi? Käveltiin myös läpi sademetsään tehty kävelyreitti. Valmista polkua oli hyvä mennä ja samalla vältettiin kohtaamiset ällöttävyyksien, kuten tappohämähäkkien kanssa.

Barron Falls

Crystal Cascades oli mulle ykköskohde, jota olin googlaillut Suomesta käsin, että pakko päästä. Sinne ei kuitenkaan mene mitään julkisia eivätkä puhelinverkot yllä sinne, joten sieltä ei paljon taksiakaan soitella. Sain kuitenkin markkinoitua paikan pojille ”must visit”-kohteena, joten sinne lähdettiin suunnistamaan sitten. Crystal Cascades on pääasiassa paikallisten tiedossa oleva paikka, jota ei haluta täyttää turisteilla, sen vuoksi se ei esim. näy Google Mapsissa. Selvitin kuitenkin, että Redlynchiin suunnistamalla paikka löytyy helposti vain opasteita seuraamalla. Ja olihan se hieno! Saavuttiin sinne puolta tuntia ennen auringon laskua, joten paikalla oli enää vain muutamia ihmisiä. Crystal Cascades on siis lampi?? kallioiden lomassa, johon laskee muutamia vesiputouksia. Paikka on täynnä teräviä kivenlohkareita (myös pinnan alla), joten piti todellakin varoa mihin astuu/ui, mutta kun pääsi pulahtamaan veteen oli aika huippufiilis! Saatiin myös napattua muutamat fotot ihan vain niin ettei näy ketään muita kuvassa. Vesiputouksen vieressä poseeraaminen oli muuten aika haastavaa virtauksen vuoksi, mutta I did it! Rom lähtettää mulle myöhemmin kuvia, koska itse en omista vedenpitävää kameraa. Lähdettiin pois kun alkoi pimetä ja kaikki olivat sitä mieltä, että oli päivän paras kohde.

Mitä Cairnsiin tulee, niin ei ehkä ollut järkevä päätös lentää tänne jo nyt. Täällä on aika hankalaa tehdä mitään ilman autoa ja minähän en aja. On tässä muutaman päivän aikana ruksittu mun to do -listakin aika hyvin läpi.. Aion kuitenkin bookata jotain valmiita retkiä ensi viikolle, joten jospa se tästä!

Tänään koitan vuokrata autoa yhden saksalaisen pojan kanssa, jonka löysin Couchsurfingin kautta.

Tai se kiertelee kaupungilla hoitaen asiaa, minä bloggaan haha.