Bussilla olisit jo perillä

Jes, täällä ollaan Singaporessa ja illalla lento Ausseihin J Teen Singaporesta ihan oman postauksen, kun tätä ennen on ehtinyt sattua yhtä sun toista vaikka reissua on vasta muutama päivä takana. Lensin siis Singaporeen Amsterdamin ja Kuala Lumpurin kautta. Damin vaihto meni ongelmitta (mitä nyt kentällä piti kävellä muutama 5 km, kun portti oli jossain jeerassa) ja rinkkakin tsekattiin jo Helsingissä Singaporeen asti. Kuala Lumpurissa sen sijaan oli tiedossa pitkä vuorokauden mittainen vaihto, joka oli myös merkattu nettilippuun, että ”yöpyminen kentällä”. Olinkin suunnitellut, että käyn nähtävyyksissä sinä aikana ja tulen hyvissä ajoin aamusta kentälle.

Tässä ei ole kiva liukastua

Kuala Lumpuriin päästyäni vetäisin kahvit naamaat ja lähdin selvittelemään, miten löydän Batu Cavesille, joka on kallion sisään tehty hindutemppeli ja tunnettu 172 askelmaisista portaistaan. Temppeliin oli helppo löytää. Kentällä hyppäsin KLIA Express-junaan, joka kulkee keskustan ja lentokentän väliä. Super kätevä! Keskustassa vaihdoin paikallisjunaan, jonka viimeiseksi pysäkiksi olikin merkattu Batu Caves. Päätepysäkillä tutustuin Tsekkiläiseen Veronikaan, joka reissaili myös yksikseen, joten päätimme kierrellä temppelialueella yhdessä. Totesimme kummatkin, että nyt ei tarvitse pyytää tuntemattomia ottamaan kuvia! Sitä tulikin sitten varmaan poseerattua koko loppu reissun edestä.

Itse temppeli ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta. Kalliot olivat kylläkin hienot, mutta muutamaa pienempää ”palvontapaikkaa” lukuun ottamatta paikasta oli sellainen temppelifiilis aika kaukana. Mutta tulipa käytyä ja opittua käyttämään KL:n junayhteyksiä! Siitä olikin hyötyä, sillä ollessa temppelissä Tea laittoi viestin, että odottelee minua Singaporen lentokentän terminaalissa. Vastasin ihmeissäni tulevani vasta 3. 12 kuten sovittiin. Mainitsin asiasta Veronikalle, joka totesi että nythän on 3.12. jolloin näytin hänelle kännykän kalenterista, että eipäs ole. Kysäistiin sitten ohikulkijalta. Joo kyllähän se 3. päivä oli eli lento oli lähtenyt heti saapumislentoni jälkeen. Kiva. Nettilipussa oli väärä päivämäärä ja harhaanjohtava teksti, kännykän kalenteri ei ollut päivittynyt ja itse olin sekoillut aikaeroissa enkä ollut ollut tarpeeksi tarkkana. Oli kyllä tyhmä olo, koska tosissani olin yrittänyt olla huolellinen :D

Harjun portaat

Noh ei kait siinä, onneksi Singaporeen on Kuala Lumpurista suht lyhyt matka, joten päätin, että menen sinne bussilla. Uutta lentoa ei oikein raaskinut ostaa ja se olisi ollut aikaavievää, koska lentokentällä oli niin ruuhkaista. Totesimme Veronikan kanssa, että turha stressata, mutta rinkan kohtalo kyllä huoletti.

Siispä hyvästelin Veronikan ja lähdin takaisin kentälle. Ymmärrän kyllä, että lentokentän henkilökuntaa ei suuremmin kiinnosta, jos joku on missannut lennon, mutta ihmettelin, miten epäauttavaista asiakaspalvelua sain. Ei muka voi selvittää, missä laukku on, ellen bookkaa uutta lentoa, ei vaikka minulla oli laukun tiedot sun muut. Sitten pompoteltiin aina eri tiskille jonottamaan. Kyllästyin ja menin kysymään joltain miespuoliselta vartijalta ja jätin tiskitädit ”palvelemaan” muita asiakkaita. Sai taas todeta, että jos apua tarvitsee niin kannattaa kysyä joltain miespuoliselta. Tietenkin lisänä tulee yleensä kysymyksiä poikaystävästä ja kihlasormuksesta sun muusta, mutta tämäpä olikin oikein asiallinen. Hän rupesi soittelemaan ympäriinsä ja sanoi, ettei laukkuja lähetetä eteenpäin ellei omistaja saavu lennolle, joten laukun pitäisi olla vielä kentällä löytötavaroiden joukossa. Kävi kuitenkin lopulta ilmi, että rinkka oli jo Singaporessa, koska se oli jos Suomen päässä hoidettu sinne asti. Sain sitten koodin, jonka avulla kysellä laukkua Singaporessa. Jes! Vartija oli vielä niin ystävällinen, että neuvoi millä junalla pääsen bussiasemalle, missä jäädä pois ja mistä ostaa lippu Singaporeen. Hän kertasi asiat niin moneen kertaan, että ilmiselvästi piti minua vähän vajaana. Toisaalta en kyllä ihmettele kaiken tuon jälkeen.

Veronika

Tällä mentiin!

Pääsin bussiasemalle ongelmitta ja sainkin lipun bussiin, joka lähti melkein heti Singaporea kohti. Bussi oli täynnä paikallisia ja sain osakseni aika paljon katseita, mutta eipä kiinnostanut. Olin niin väsynyt, että nukahdin heti. Matkaan kului noin 6h kaikkine tulli-/rajatarkistuksineen. Oltiin sovittu Tean kanssa paikka johon pyysin kuskin jättämään minut ja asian piti olla ok. Päästyämme Singaporeen, kuski kuitenkin ilmoitti jossain oudossa paikassa, että se on viimeinen pysäkki ja voin jatkaa junalla eteenpäin. Mikäs siinä, ei vaan ollut paikallista valuuttaa saatika tietoa missä ihmeessä olin. Tekstasin Tealle paikan tuntomerkkejä, mutta  koska ei ollut varmuutta paikasta, päätettiin että otan taxin yhdelle metroasemalle, johon hän tulee vastaan. Siispä etsin pankkiautomaatin, hain McDonaldista ruokaa, koska en ollut ehtinyt syödä koko päivänä, ja etsin taxin. Söin taxissa. Myöhemmin kävi ilmi, että se on Singaporessa lainvastaista toimintaa, josta kuuluisi saada sakot. Onneksi oli mukava pappa kuskina :) Lopulta se Teakin löytyi ja lähdettiin siitä lentokentälle etsimään seuraavaksi rinkkaa! Lentokentällä piti täytellä infossa muutamia kaavakkeita ja sain visitor –passin, joka oikeutti minua liikkumaan kentällä. Sitten minut vietiin huoneeseen, jossa piti täytellä taas uusi kaavake ja sitten rinkka palautui omistajalleen. Jipii! En olisi uskonut, että asia hoituu nuinkin sujuvasti. Nyt ollaan rinkan kanssa taas yhdessä ja sovittiin, ettei vaihdeta maata ilman toista <3

Tästä opimme, että bookkaussivustojen tulostettavat liput voi olla virheellisiä, päivämäärien ja aikaerojen kanssa tulee olla super tarkkana (varsinkin kun lentää pitkiä matkoja) ja myös tekniikka voi pettää.

Kokemuksena sinänsä aika jännä.