Harrastuksena trekkailu ja tanssiminen

I’m back. Pidin luovaa taukoa. Full Moon -reissun jälkeen piti hankkia sosiaalista asemaa takaisin kipittämällä juhlissa, oli pool partya, synttäreitä sun muuta niin ei tullut koneella oltua.

Eilinen päivä aloitettiin syömällä patonkia ja hanhenmaksaa, koska yhdellä ranskalaisella kaverilla oli synttärit. Illasta suunnattiin Wine Connection nimiseen ravintolaan syömään tapaksia ja juomaan viiniä. Tuota kyllä suosittelen kaikille, 320THB, ja saa syödä överi hyvää ruokaa ja juoda niin paljon viiniä kuin sielu sietää. Hyvin petollinen paikka, mutta kyllä viihtyy.

Koska en pääse lenkkeilemään Jyväsjärvelle, olen löytänyt korvaavan liikuntamuodon tanssimisesta, tai näin olen yöelämäpainotteisen viimeviikon itselleni vakuuttanut ja oikeuttanut. On myös ollut vähän muutoksia ihmissuhteissa ja sen vuoksi pikkasen huono mieli. Mutta kyllä se tästä, jos murjotuttaa muistutan itseäni, että olen sentään Bangkokissa ja mulla on uima-allas, eli kaikki hyvin! 

Mäjäytin myös naamaan mopotaksikuskia, joka yritti tehdä liian läheistä tuttavuutta takamukseni kanssa tässä yhtenä iltana. Kehtasi vielä tönäistä mut melkein nurin tuon jälkeen. Oli huono tuuri, harvemmin tulee käveltyä yksinään, mutta tuolloin lähdin ravintolasta kouluhommien takia aiemmin pois. Sinänsä tuossa tilanteessa ei ollut vaaraa tai mitään, mutta pisti ajattelemaan, että pitänee astua alas kuplasta ja ottaa enemmän tosissaan, että joskus voi oikeasti sattua jotain, jos yksinään haahuilee iltasella. Taksiakaan ei kuulema ole turvallista ottaa yksinään enää puolen yön jälkeen. Mutta toisekseen, ei voi olettaa että aina on joku bodyguardina, vaikka pojat kyllä vannottivat ettei tarvitse enää yksinään kävellä. Sain myös vinkkejä mihin potkia, jos vielä tulee ongelmia. Nyt kun tulee mopotakseja vastaan kaverit aina kyselee, että ”was it that one?!”. Ehkä taksin kannalta siis parempi jos ei täälläpäin huristele.

retkikunta

Nyt pitää hukuttautua koulukirjoihin, ensimmäiset mid term -kokeet on huomenna. Ihan kamalaa koittaa lukea ja opetelle juttuja ulkoa, koska en ole pahemmin joutunut pänttäämään sitten pääsykokeiden. Jotenkin nyt kun mun kahden aivosolun pitäisi aktivoitua, ne tuntuu kimpoilevan tavallistakin hitaammalla ja mahdollisimman eri suunnilla.

Viimeviikkoon mahtui myös retki Erawan-kansallispuistoon. Meitä oli kymmenen tyyppiä, koska pojille tuli Itävallasta kavereita käymään. Ostin tätä reissua varten jopa sporttirepun! Edellinen kansallispuistoreissu kun vedeltiin läpi olkalaukulla ja ei ollut oikein toimivaa. Tämä oli yhden yön reissu ja yövyttiin tosi kivassa hostellissa Kwai-joen rannalla. Ensimmäisenä päivänä käytiin tsekkkaamassa Kwai-joen silta ja Hellfire Pass Memorial, joka on tehty  sotavankien, jotka rakensivat rautatien epäinhimillisissä olosuhteissa Thaimaasta Burmaan, muistolle. Vaikuttava paikka. Käveltiin neljän kilometrin lenkki, joka oli tehty siihen, missä rautatie ennen kulki. Pisti kyllä miettimään, miten pahoja ihmiset voivat olla, koska 100 000 sotilasta ja muita työntekijöitä kuoli rakennustöiden aikana. 

Toinen päivä vierähti vesiputouksilla, kerrankin löytyi vesiputouksia eikä vain jotain säälittäviä liruja. Kaikki seitsemän vesiputousta oli helppo kiertää läpi seuraamalla valmista reittiä ja välillä pulahdettiin uimaan. Miinusta venäläisistä turisteista. Oli hankala löytää kuvia vesiputouksista ilman keskivartalolihavaa miestä liian pienissä speedoissa.

Olin myös mallina yhdelle tytölle, joka opiskelee valokuuvajaksi. Se spottasi mut koulunpihalta ja kysyi voinko auttaa koulujutussa. Mikäpäs siinä. Täällä ihaillaan ihan hulluna vaaleaa ihoa ja harmikseni työllä ja vaivalla hankittu rusketus piti peittää meikkivoiteella ja vauvatalkilla kuvia varten. Voin kertoa, että kun on jalat ja käsivarret meikkivoiteessa ja lämpöä on se +30 niin oli aika nihkeä olo. Mutta tässä tuotoksia!

Nyt takaisin koulujuttujen pariin. Ehkä kun nuo ensimmäiset saa pois alta niin tulee vähän rennompi olo. Äiti ja kummitäti tulevat tänne ensi viikolla jee jee! Meidän asunnossa kävi myös sopivasti siivooja ja ohjeistin kämppistä, että nyt ei saa sotkea, jotta vieraille kehtaa näyttää tämän asunnon. Lupasi yrittää parhaansa!