Who needs so many temples.

Tähän päivään on mahtunut naurua. Käytiin Raheelin kanssa Ayutthayassa pyörimässä ja harrastamassa hivenen kulttuuria näin vaihteeksi. Oli aivan järkyttävän kuuma! Sitä oikein tuntee miten energia valuu pois sitä mukaa, kun aurinko alkaa porottaa. Ayutthaya oli meille kummallekin sellainen kohde, että ei oikein kehtaa olla käymättäkään, kun se sijaitsee vain tunnin matkan päässä Bangkokista.

Aamulla sain taas huomata, että minulla tahtoo olla aina paljon ideoita, mutta suunnittelupuoli toisinaan mättää.. on tapana luottaa, että kyllä ne asiat sujuu. Tämän vuoksi ei sitten tullut tsekattua etukäteen mistä bussi lähtee aamulla. Olin vain ilmoittanut Raheelille, että nähdään Ekamain bussiasemalla klo 8 ja eihän se bussi sitten sieltä lähtenytkään. Saatiin kuitenkin hypättyä mini vanin kyytiin Victory Monumentilta ja päästiin matkaan kohti Ayutthayaa vain hippasen aikataulusta myöhässä.

Ayutthayaan päästyämme piti löytää aamiaista ja kahvia. Perinteisen kahvilan löytäminen osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, joten päädyimme seikkailemaan paikallisilla markkinoilla ja syömään aamiaiseksi kanavartaita pähkinäkastikkeella ja nuudelisoppaa kalalihapullilla katukeittiöstä. Oli hyvää! Itse markkinoilta luonnollisesti löytyi kaikenlaisia herkkuja nyljetyistä kanoista sammakoihin, joten tuoksujen sekamelska nyt oli sanomattakin aika eteerinen. Aina mietityttää, että kuka nämä kaikki ruoat syö, koska Thaimaa on täynnä katukeittiöitä ja ruokakojuja. Vahvasti uskon, että ruokamyrkytyksiäkin olisi vähemmän, jos niitä +35 lämpöasteessa lojuvia lihatuotteita ei myytäisi niin paljon.

Vatsat täynnä hyppäsimme tuktukiin, joka vei meidät lähemmäksi temppeleitä, jotka on ripoteltu sinne tänne vanhaa kaupunkia kuitenkin kävelyetäisyyden päähän toisistaan. Yllätys yllätys, kuitenkin jo kahden temppelin jälkeen meillä molemmilla oli vähän sellainen olo että riittää. Pientä temppeliyliannostusta selkeästi havaittavissa. Loputa kuitenkin tsempattiin ja käytiin tsekkaamassa kaikki neljä temppeliä, joita infopisteen mies suositteli.

Odotin tuolta paikalta vähän enemmän, olisi ollut niin kiva päästä nuiden rakennelmien sisään seikkailemaan jne. mutta perinteisesti kakki kivahan on kiellettyä. Yksi turisti näkyi vastustavan sääntöjä ja kiipeilevän yhden temppelin päällä. Muuten hyvä, mutta kirkkaan siniset shortsit vähän pilasi sen suunnitelmat. So busted. Temppelihin piti myös maksaa jokaiseen erikseen, jotta pääsi sisään temppelialueelle. Yhdestä onnistuin saamaan opiskelijakortilla alennusta, toisessa oli himo nihkeä lipunmyyjä, joka ei suostunut. Siihen tui myös joku thaimies päivittelemään viereen ja hokemaan kovaäänisesti ”impossible”, kun edes kehtasin kysyä alennusta.  Sinänsä typerää, koska yleensä tällaisista ”museokohteista”  ja myös kansallispuistoista tulisi saada opiskelijakortilla alennusta.

Oltiin myös onnekkaita ja päästiin näkemään thainyrkkeilyä, temppelialueella järjestetyssä ilmaistapahtumassa. Vähänkö olin mielissäni, koska kyseisen lajin katsomaan meneminen Bangkokissa on ihan kamalaa rahastusta, jos sattuu olemana länsimaalainen.

Takaisin Bangkokiin suunnattuamme tehtiin pieni ruokaturnee. Hamppari yhdessä paikassa, jätskiä toisessa ja lopuksi kahvit ja väsynyttä läppää. Sitten oli kiva raahautua kotiin. Eilen kävin muutes katsomassa LEGO-leffan, joka oli ihan todella hauska! Makoilin poolilla ja muutamat tämän talon asukkaat kysyivät mukaan leffaan. Bangkokissa on kiva käydä leffassa, kun hintaa lipulla on 3-5€ ja elokuvateatterit ovat oikein mainioita.

Huomenna on tiedossa kahvittelua yhden thaitutun kanssa, jonka tunnen sukulaisten kautta. Hän myös vie minut moikkaamassa hammaslääkäriä. Tuskin mitään ihmeitä on pielessä, mutta ajattelin hankkia nopean diagnoosin, kun vähän on kipuja ja en todellakaan halua raahautua Laosissa hammashoitoon.. Laosin suunnitelmat muuttuivat sen verran, että tajuttiin ettei oikein ole aikaa suunnata etelää kohti, kerta meillä on vain viikko aikaa ja matkustamiseen menee aina vuorokausi. Eli luultavimmin Pohjois -ja Keski-Laosissa tullaan pyörimään!

Ei tippa tapa, mut Bangkokiin voi hukkuu

Perjantai-iltaa Bangkokissa vietellään ihan kotosalla. Mukava olla kotona, kun viime viikonloppu vierähti Koh Sametilla ja eilen illalla olin mukana keilaamassa. Voitin, ja sehän oli mieluisaa. Tämän päivän hämmensin ympäri kaupunkia ja varmaan vähän nestehukka, kun päässä hivenen pökkelö olo. Päivän agendaan kuului mm. junalippujen osto Laosiin itselle ja yhdelle kaverille. Mulla ja muutamalla muulla menee visat tämän kuun lopussa umpeen, joten päätettiin lähteä visa runille naapurimaahan ensi viikon sunnuntaina. Luultavimmin lennetään sieltä takaisin Bangkokiin, täytyy vielä vähän suunnitella. Se on ainakin varmaa, että aloitetaan Vientianesta ja luultavasti vuokrataan sieltä moottoripyörät ja ajellaan etelä Laosia kohti. Itse en tietenkään aja, mutta elättelen toiveita, että joku pojista ottaa mut kyytiin. Parempi olisi, koska vähän tuntuu, että olen vastuussa reissun suunnittelupuolesta. Kielitaito on myös ottanut askeleen eteenpäin viime aikoina. Pidettiin miitti tuosta reissusta ja ehdotin, että eikö  olisi mukava mennä “tenting” johonkin leirintäalueelle. Yep, tenting is the new camping.

Varasin lennon suomeen 18.5, joten tässä on enää pari kuukautta aikaa häseltää menemään. Hassu olo, kirjoitin kolme vuotta sitte CV: hen, että tulevaisuuden suunnitelmana on päästä Aasiaan vaihtoon ja kohtahan tämä on jo ohi! Unelmien toteuttaminen on siistiä puuhaa, siihen jää aika pahasti koukkuun. Voi myös ilmoittaa, että mid term -kokeet ovat menneet läpi. Hiketin kahdesta kokeesta luokan parhaat tulokset, kolmaskin meni ilmeisesti hyvin, koska ope sanoi, että turha stressata, koska kaikki tulevat joka tapauksessa saamaan hyvän numeron haha. Koe johon luin varmaan eniten menikin sitten suht kehnosti. Mutta tärkeintä että läpi!

Junalippujen oston jälkeen suuntasin thaikahville Raahelin kanssa, joka on vuosien takainen Kuala Lumpur tuttu. Tavattiin Terminal 21 ostarilla ja kahvihetki venähti kolmetuntiseksi. Reissututut on siinä mielessä mainio juttu, että sitä vaan törmää jossain vaiheessa elämää uudestaan (jos törmää), ja sitten mennään kahville päivittämään kuulumiset. Mulle just sopivaa, koska olen niitä ihmisiä, jotka pitää aika huonosti yhteyttä lähimpiinkin kavereihin. Olen yksinkertaisesti turhan laiska whatsappaamaan kuulumisia sinne tänne vaikka suomikaverit ovatkin mielessä päivittäin. Koin myös ostarin  naistenvessassa hämmentävän hetken itseäni älykkäämmän wc-pöntön kanssa. Sieltä löytyi hirveästi nappeja, muun muassa dry ja shower vaihtoehdot. Minulle olisi riittänyt pelkkä flush ja painelinkin nappeja hetken katsoen mitähän tapahtuu, ennen kuin tajusin, että flush nappi oli seinässä.

Raheel on reissaillut ihan hulluna ja oli myös kiva jutella fiiliksistä jollekin, joka ei ole vaihdossa. Sain myös noottia siitä etten selvästikään juo tarpeeksi vettä “yleensä mulla on yksi pikku pullo ja sitten saatan ostaa toisen”.  Taisinkin joskus vitsailla jollekin, että nopeampaa vain käydä tiputuksessa kuin huolehtia riittävästä veden saannista haha. Olen myös huomannut, että tuskin saan näistä ravinnerikkaista nuudeli/riisi kanalla sapuskoista tarpeeksi vitamiineja, joten pitää tehdä reissu apteekkiin ja napata mukaan muutama purnukka B:tä ja C:tä ja mitänäitänyton koristamaan keittiönpöytää.

Kahvittelun lopuksi käytiin pizzalla ja koska oli kaksi yhden hinnalla –tarjous, annettin toinen pizza kotimatkalla kerjäläiselle. Kerjäläinen otti ruoan niin kiitollisena vastaan, että tuli kyllä hyvä mieli. Sovittiin Raheelin kanssa, että tehdään päivä reissu Ayutthayaan nyt maanantaina. Ayutthaya on sellainen vanha kaupunki tässä Bangkokin lähellä, missä on paljon temppeleitä. Temppeleiden kuvia tiedossa siis! Nämä buddha kuvat on What Po-temppelistä, joka on tällä Bangkokissa.

Viimeviikkoon mahtui myös yksi ikävämpi juttu ja ensin meinasin, etten mainitse täällä mutta miksipä ei, koska tämä on vähän niin kuin päiväkirja. Eli tällaistakin voi sattua ja otetaanpa varoittavana esimerkkinä. Viime keskiviikkona vietin iltaa kavereiden ja äidin ja kummitädin kanssa Wine Connectionissa, koska oli kiva, että hekin tapasivat kavereitani. Pojat olivat suuntaamassa baariin, ja koska koulua oli vasta kolmelta seuraavana päivänä, ajattelin myös pyörähtää mukana ilman sen suurempia aikomuksia juhlia. Noh, jaoin bucketin katubaarissa, menin klubille muiden mukana ja sain drinkin, josta muistan maistaneeni, mutta pitäneeni sitä liian vahvana. Siihen loppuvatkin muistikuvat. 

Aamulla heräsin omasta sängystä, vaatteet päällä, vasen kylki siihen malliin kipeä ja polvi auki, että olin ilmeisesti mylyttänyt jossain ja kännykkäkin olin kadoksissa. Oli tosi epätodellinen olo. Avasin koneen ja kavereilta oli tullut viestiä, että olenko ok, kun olin hävinnyt ja niille oli soitettu, että olin ollut todella sekaisin. Yksi thaimaalainen tyttö, joka on meidän kaveriporukassa oli huomannut mut klubilla  ja roudannut yöllä kotiin, kun olin sanonut, että haluan kotiin ja etten tunne tyyppiä kenen seurassa hengaan. Se tyypi oli kottanut tulla mukaan taxiin, mutta onneksi kaveri oli tajunnut olla päästämättä. Voitte vaan arvata, miten kiitollinen olin sille, joka oli tuonut mut kotiin.

Jos mokaa niin on helppo sanoa, että juomassa oli varmaan jotain ja onhan sitä hankala todistaa. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että jotain epämääräistä on täytynyt käydä, koska ei ole ollenkaan itseni tapaista toimintaa. Kaveritkaan eivät muista nähneensä minun juoneen kovin paljon. Aloin vasta myöhemmin miettiä, että kamalaa jos joku tuntematon olisi käyttänyt mun tilaa hyväksi ja oli onni, että tuttu oli ollut valppaana ja vienyt mut kotiin. Se on kuitenkin vähän ahdistavaa, että iso osa tuosta illasta on täysin pimeän peitossa. Säikähdyksellä onneksi kuitenkin selvittiin ja puhelimiakin saa aina uusia. Kävinkin muutama päivä sitten tinkimässä itselleni MBK-ostoskeskusessa uuden iphone 4:sen n. 160€ hintaan.  Suht tekniikasta tietämättömänä ihmisenä olen tyytyväinen diiliin. Eihän tuo mikään uusin malli ole, mutta ei tarvitsekaan.

Näin surullinen olin aamulla 

Koska täällä on joka toisella mun kavereista hävinnyt puhelin, sain ohjeet mennä poliisiasemalle tekemään ilmoituksen, jotta saan haettua uuden sim kortin ilmaiseksi samalla numerolla. Siispä menin epäonnisen illan jälkeisena aamuna ennen koululle lähtöä mopotaksilla poliisiasemalle. Siellä oli kiva alkujaan amerikkalainen poliisisetä, joka sanoi, että ilmoitus täytyy tehdä siellä päin missä puhelin on kadonnut, mutta kerta hänellä on aikaa niin ei ole niin justiinsa. Siispä hän nappasi mut moottoripyörän kyytiin ja kurvailtiin liikenneruuhkassa sille poliisiasemalle, jossa hänellä on pöytä. Hän selitti asiani sihteerille ja 5 minuutissa minulla oli confirmaton paperi kourassa, jonka avulla sain haettua uuden sim-kortin. Jos jotain hauskaa pitää tästä episodista keksiä niin poliisi kysyi aivan tosissaan, että haluanko heidän aloittavan puhelimeni suhteen INVESTIGATIONS! Olin vähän silleen, että puhelin oli jo aika vanha ja eiköhän täällä Bangkokissa ole tärkeämpääkin tutkittavaa. 

Vai onko sittenkään? Asiaa tarkemmin pohdittuani olisi kyllä pitänyt ottaa tarjous vastaan huomioiden, että puhelimen mukana meni kaikki yhteystidot ja paljon valokuvia. Vähän huono omatunto, vaihdoinkohan lapseni liian nopeasti uuteen.

Telttailemassa Khao Yailla

Täällä lekotellaan pari päivää Koh Sametin saarella ja naputtelen rantaravintolasta. Meillä on super rauhallinen hotelli ja kerrankin ei ole hirveästi suunnitelmia tutkia saarta läpikotaisin. Tajusin, että on ihan jäänyt julkaisematta yksin mun lempireissuista tähän mennessä, kun oltiin neljän ihmisen voimin Khao Yain kansallispuistossa pari päivää helmikuun alussa.

En ikinä Suomessa ole perustanut minkäänlaisesta eräilystä, mutta ajattelin luopua ennakkoluuloista kun kaverit kysyivät mukaan parin päivän reissulle kansallispuistoon. Mahdollisuus nähdä tiikereitä ja norsuja oli hyvä houkutin! Yksi norsu näkyi, mutta tiikerit pysyivät visusti piilossa. Khao Yain kansallispuisto on myös ihan siedettävän matkan päässä Bangkokista, joten tuollainen minireissu oli helppo tehdä koulupäivien välissä. Siispä hypättiin Mo Chin bussiasemalta aamulla bussiin ja kolmen tunnin päästä oltiin kylässä, josta saatiin vuokrattua skootterit vuorokaudeksi, joilla sitten ajeltiin noin puolisen tuntia kansallispuiston porteille. Siitä oli vielä n.20 min matka leirintäalueelle, josta vuokrattiin teltat varusteineen.

Bookattiin illalle myös night safari, josta ei kyllä ollut kovin korkeita odotuksia. Matka taitettiin lava-autolla ja nainen osoitteli taskulampulla ympäriinsä. Olisin toivonut että oltaisiin käyty enemmän sivuteillä,  niin olisi ehkä voinut näkyä enemmän eläimiä, mutta aika pitkälti pääteitä mentiin. Lyötiin vetoa montako eläintä nähdään ja veikkasin viittä. Se oli liikaa toivottu, mutta nähtiin kuitenkin piikkisika, joku fretin näköinen otus, peuroja ja hiiri. JES! Myöskin näin retkeilyä suuresti harrastava ihmisenä vaatetuspuoli oli aika puutteellinen ja odotin vain että safari loppuu, koska paleli niin paljon. Illalliseksi nautin nuudeleita ja otin kylmän suihkun. 

Ei ehkä uskoisi, mutta olin ihan fiilareissa, että pääsin telttailemaan ja en edes kaivannut mitään hienouksia. Ollut monena kesänä Suomessakin mielessä, että keräisi porukan ja lähtisi telttailemaan, mutta jostain syystä ei ole tullut toteutettua. Sen kyllä huomasi, että en ole paljon telttoja kasaillut. Tuolla leirintäalueella oli myös thaimaalainen vanha nainen telttailemassa sellaisessa 1m x1m miniteltassa ja hänellä oli Nokian vanha puhelin, jolla hän otti valokuvia meistä ja naureskeli, kun koitettiin saada telttoja kasaan. Meni hetki tajuta mikä keppi pitä sujauttaa mihinkin, mutta lopulta tuli valmista! Yöllä oli tosi kylmä, onneksi olin osannut vähän ennakoida ja olin vuokrannut extra viltin. Tuolla telttojen välissä myöskin hiippaili apinoita ja peuroja niin mitään ruokaa ei uskaltanut jättää telttaan, jottei tulisi kutsumattomia vieraita.

Aamulla haluttiin lähteä katsomaan auringonnousua ja mahdollisesti myös bongailemaan eläimiä näköalatornille. Siispä viriteltiin herätyskellot jo viideksi. Kellon soidessa toimin aurinkovastaavana, kurkkasin teltasta ja totesin, että oli vielä aivan liian pimeää ja sumuista lähteä huristelemaan skoottereilla mihinkään. Taidettiin torkuttaa yli kuuteen ja lopulta kun päästiin liikkeelle, aurinko oli jo aika ylhäällä. Mutta ei se mitään, oli silti hienoa huristella niin aikaisin aamusta kansallispuistossa, kun ketään muita ei tullut vastaan. Tuolla mieli lepäsi. Kerrankin, yleensä se ei oikein lepäile missään!

Ennen kotimatkaa tehtiin vielä vajaan parin tunnin vaellus vesiputouksille. Bongattiin muutama vesiputous, mutta aika perinteisen lirujahan nuo oli. Khao Yailla olisi helposti viettänyt toisenkin yön eli voi olla, että pitää vielä mennä joku kerta takaisin. Mun eräilyvietti on selvästi löytynyt. Mikä parasta, kukkaroakaan tämä reissu ei verottanut paljoa ja alle 20€selvittiin:

skootteri 400THB, teltta 200THB, maakuupussi, alusta tyynyt ym. 30-50THB/kpl. Bussiliput maksoivat 180THB/suunta ja night safari 60 THB/henkilö.