Hei hei mitä kuuluu

Vielä on Kambodza kuvia käymättä läpi niin postaan siitä joskus toiste. Kotiuduttiin viime tiistaina, ei ollut bussi kuin kolme tuntia aikataulusta myöhässä. Thaimaan ja Kambodzan rajalla jouduttiin jonottamaan 1,5h, mulle uusi juttu, yleensä rajan ylitykset maateitse ovat menneet sutjakasti. Rajalla oli ihan järkyttävän kuuma, huono ilmastointi ja loputon jono ihmisiä. Onneksi olin kuitenkin valmistautunut; repusta löytyi kirja, naposteltavaa ja kosteuspyyhkeitä. Toisin sanoen siis chillasin jonossa, kun muut huokailivat tuskastuneena että olisi pitänyt lentää Thaimaahan.

I haven't gone through all the Cambodia pictures yet, so I'll post them later. We came home last Tuesday, surprisingly the bus was only 3 hours late. We had to stand 1,5h in the queue at the border, the A/C wasn't working too well and there were soooo many people. Everyone around me was swearing and saying they'll never travel by buss again. However, I didn't care about waiting (hahaha) because I was well prepared; I had snacks, a book and refreshing wipes, so I was mostly just chilling :)

Muuten olen tässä koittanut nauttia viimeisistä päivistä, pitää muuttaa tästä asunnosta ensikuun 9. päivä pois. Ei vielä tietoa minne, lento Suomeen lähtee vasta 18.5. Harmittaa jättää tämä asunto ja kaverit tänne, niin koitan siirtää päätöksen tekoa ihan viime tippaan. Nyyh. Täällä on kyllä ihan järkyttävä sotku koko ajan, onneksi sain pakotettua kämppiksen tiskaamaan omat sotkunsa, kun se tuli vähän hiprakassa kotiin. Itsehän en toisten sotkuja suostu siivoamaan.

I've tried to enjoy my last days in Thailand and Nonsi. I gotta move out from my flat on May, 9. I have no idea where I should go because my flight back to Finland will leave on 18th.. I hate leaving this place since most of my friends live here, so I try to postpone the decision making as long as I can. Even though our flat is super messy all the time, I still like it. Luckily my roommate was a little bit tipsy a few days ago and agreed to do his part of the dishes hahah.

Kreikastakin tuli viestiä, että pukukoodina työpaikalla on casual, joten lähdettiin Nikon kanssa eilen viikonloppumarkkinoille etsimään työvaatteita haha. Löytyi myös muutamat tuliaiset. Ostin myös matkalaukun huoneen nurkkaan muistuttamaan tulevasta pakkaamisesta, mukanani tuomaani rinkkaan kun ei paljoa mahdu.  Uusi laukku on aika suuri, joten viimeisten päivien tavoitteena onkin sitten täyttää se ja näin ollen oikeuttaa shoppailu. Tässä se elämän kiertokulku taas näkyy.

I got a message from my internship place which said that the dress code is casual. I was so happy to get a good reason to go shopping. That's why, I and Niko spend yesterday walking around Chatuchak Weekend Market. I bought a new luggage since I cannot fit all my stuff in the backpack that I brought with me. The new luggage is pretty big, so I gotta do some more shopping to make it full. There's no idea to travel with a half-empty luggage right?

Find the tourist

Viimeviikkoon mahtui myös vähän juhlia. Kaverin piti kouluprojektin merkeissä järkätä yritys, joka tuottaa voittoa. Pojillahan ei luonnollisesti ole ollut kuin koko kevät aikaa kehittää jotain, mutta kun Songkran, reissuja ja sun muuta niin kiirehän siinä lopulta iski. Ratkaisuksi löytyi reissu Tescoon, läjä juomia ja etkot yhden pojan asunnolla. Siellä sitten porukka sai ostaa juomista vähän päälle markettihinnoin, jotta ”yritykselle” kertyi vähän voittoakin. Sieltä suunnattiin Khao San Roadille, jossa toinen ryhmä järkkäsi juhlat baarissa.

I also partied a bit last week, I had to since I didn't party at all in Cambodia. Luckily I had a lot of options since some of my friends threw parties because of their school projects. At first I visited a house party and then I hit the Khao San Road. Needless to say, I had a blast.

Kyseinen otos on osa "voitolla yöhön"-kuvasarjaa, jota olemma Nikon kanssa julkaisseet sosiaalisessa mediassa vaihtoaikanamme.

Tänään suuntaan leffaan, yhden tyypin kanssa, jonka tapasin kyseisissä tsembaloissa. Kun brittiaksentti nyt on vaan niin kiva aljdjlAHDJGSHDHS. Pitää muuten pitää pientä sensuuria, siinä mitä tänne kirjoittelee, kun monet kaveritkin täällä lukee tätä. Huvittavaa kun saan toisinaan kuulla miespuolisilta kavereilta, että ”tästä tulis kiva kuva sun blogiin”, ”otetaanko kuva sun vaatteista sun blogiin?” Haha.

This great pic is part of "voitolla yöhön"-series that I and Niko have published in social media during our stay in Asia. I don't know a good translation for "voitolla yöhön" but I guess it's something like  "we're gonna have a hella good night ahead of us"

Now I'm heading to movies. I've also realized that since I started to translate my texts I gotta think about more what I write, Finnish is such a good secret language. It's so fun that even my male friends are like "this pic would look good in your blog" haha.

Sellast.

That's all.

Cambodia in pictures

Kaikkea voi kuljettaa skootterilla. Viisihenkinen perhe ja piano, perus.

How much stuff can you fit on a scooter? There are no limits in Asia

Laiheliini lehmiä ja ylpeä omistaja

"Just chillin' with my skinny cows"

Vasemmanpuolimmainen oli kunnon linssilude ja oikeanpuolimmainen on varmasti maailman iloisin mukula. Hän ei osannut sanoa muuta kuin "hello" ja kuulinkin sen valehtelematta ainakin 40 kertaa. Ihana.

The one on the left knew how to pose and the other one.. he's definitely the happiest kid on earth. All he was able to say to me was "hello" and he kept repeating it. So cute.

Heilahtaneet kaverukset

Blurry friends

S21, Tuol Sleng

Katuparturi

A street barber working

Kapusimme viisisataa askelta Chiso Mountainille nähdäksemme tämän temppelin ja nauttiaksemme maisemista

We walked 500 steps to Chiso Mountain to see this temple and enjoy the view

ja tapasimme tämän iloisen kaksikon siellä

And we met this happy family there

Cambodia: The Killing Fields

Vietämme kolmatta kokonaista päivää Kambodzassa. Jätimme Phnom Penhin taaksemme aamu seitsemältä ja jälleen kerran jumitamme huonosti ilmastoidussa paikallisbussissa ainoina turisteina, päämääränämme Siam Reap.

This is our fourth day in Cambodia and we left Phnom Penh behind us early in the morning. We’re are the only tourists in this local bus and the A/C isn’t working but that’s fine since we are supposed to reach Siem Reap in couple of hours.

Phnom Penh  tuntui aika likaiselta ja pieneltä kaupungilta. Pystyimme laskemaan katuvalot kahden käden sormin ja auringonlaskun jälkeen kadut olivat pimeinä, mitä nyt valotaulut valaisivat hieman. Roskat nakattiin suoraan kaduille ja suuria roskakasoja lojuikin siellä täällä. Liikennevaloja ei ollut ja mitäpä virkaa niillä olisikaan paikassa, jossa ei ole liikennesääntöjä. Kaikesta tästä huolimatta tai ehkä juuri tuon erilaisuutensa vuoksi Phnom Penh tuntuikin niin mielenkiintoiselta.

In my opinion, Phnom Penh was quite a small and dirty city. We were able to count the street lights on two hands so after the sunset, the streets were pitch dark. Only the advertisements gave some light.  People threw all their trash in the streets so the amount of litter was unbelievable. There were no traffic lights either because nobody needs those in a place where traffic rules don’t exist. In spite of all this or maybe because the city differs from the other cities I’ve visited before, I found Phnom Penh very interesting.  

Koska Kambodzan historia on verinen, käytimme ensimmäisen päivämme vierailemalla the Killing Fieldseillä ja S21 (Tuol Sleng) vankilassa. Heti Killing Fieldsin sisäänkäynnillä meille annettiin kuulokkeet, joten pystyimme kävelemään alueella omaan tahtiimme ja kuuntelemaan tarinoita alueella tapahtuneista kauheuksista. Keskellä aluetta oli suuri monumentti, joka oli täynnä uhrien pääkalloja, jotka oli jaoteltu ikäryhmittäin. Sen alaosassa oli myös uhrien vaatteita ja tappovälineinä käytettyjä työkaluja. Vaikka monumentti oli todella vaikuttava, varsinkin lasten pääkallojen ja vaatteiden näkeminen teki pahaa.

Since the history of Cambodia is so bloody, we visited the Killing Fields and S21 (Tuol Sleng). At the entrance of the Killing Fields, we were given headsets so we were able to walk around the area and listen to stories about the horrific things that happened there 40 years ago. The huge monument filled with skulls of the victims was very impressive, the skulls were divided by age groups and there were also clothes of the victims. Watching skulls and clothes of small children just made me sick.

Itse alue ei ole kovin suuri ja vierailijat voivatkin kiertää sen seuraamalla merkattua polkua, joka kulkee joukkohautojen ja muiden tärkeiden paikkojen vierellä, samalla kuunnellen kuulokkeista mitä missäkin tapahtui. Järkyttävin paikka oli ehdottomasti ”a Killing tree”,  jota vasten teloittajat hakkasivat pieniä lapsia. Sen viereltä löytyi joukkohauta, johon oli haudattu yli sata alastonta naista ja lasta.

The area itself isn’t too big, visitors are supposed to follow the marked path, stop at the mass graves and other important places and listen what happened there. At least for me the worst part was seeing ”a Killing tree”, against which executioners beat small children. There was also a mass grave next to it, in which more than a hundred  naked women and children were buried.

 Mielestäni the Killing Fields oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, joka herätti paljon ajatuksia.

I think the Killing Fields was definitely worth seeing and it really made me think of all those people who died there.

Songkran 2014// That was a great battle!

Thaimaassa juhlitaan uutta vuotta eli Songkrania, mikä käytännössä tarkoittaa massiivisia vesisotia ympäri kaupunkia muutaman päivän ajan. Kuin siistiä. Aikuiset saavat ihan luvalla olla lapsia. Nyt on tarjota vain tärähtäneitä muovipussin läpi otettuja kännykkäkuvia, kun kameraa ei ole uskaltanut raahata mukana. Kunnon kuvia luvassa joskus kun saan niitä kaverilta. Mutta eiköhän näistäkin se fiilis välity!

Otin vahingossa varaslähdön meininkeihin jo perjantai-iltana, kun lähdettiin suomityttöjen kanssa ulos. Ei oltu ollenkaan varauduttu vesileikkeihin, koska virallisesti Songkran alkaa vasta sunnuntaina. Onneksi saatiin ostettua kadulta vedenpitävät pussukat, joiden sisään sai iskettyä kännykän ja rahat. Tuo pussi onkin ollut ihan vakiovaruste viimepäivät.

// I’ve been enjoying Songkrang festivities for the last few days. Songkran is a traditional New Year’s celebration and basically it means massive water fights all around the city  and a permission to throw water at other people. It does’t matter if you don’t feel like joining the party, you’ll get wet anyway. I find Songkrang great, it’s for everyone and also adults are allowed to buy super soakers and behave like kids. So cool. Pics are taken with the phone, I didn't want to carry a proper camera with me.. 

Songkran was supposed to start on last Sunday, so my Finnish friends and I were surprised to meet all these people throwing water upon us already on Friday night when we were heading to bar. Luckily we managed to buy waterproof bags for our mobile phones and wallets so we were able to join the party! That little bag is definitely my best purchase of the week.

Baariin sisäpiha oli täynnä saaveja, joista sai lappoa vettä sankkoihin ja ihmiset ampuivat toisiaan vesipyssyillä. Ei mennyt kauaa kun itsekin kipitin saavilta toiselle ja nakkelin vettä muiden niskaan. Huomasin jopa yhdessä vaiheessa manaavani että ”I need a gun!”. Onkin ollut hauska seurata asevarustelua, täällä on ihan pikkulapsillakin kunnon pyssysetit. En tietenkään halunnut jäädä huonommaksi, joten korjasin asian sunnuntaina, kun iskimme porukalla Khao San Roadille, joka on yksi Bangkokin Songkran juhlien pääalueista. Katukojusta tarttui mukaan todella katu-uskottava Stitch-hahmon muotoinen supersoukkeri, joka kourassa olin valmis tarttumaan haasteeseen. Se oli kovaa valuuttaa eilen myös Route66:ssa, jossa naapurini kanssa pistettiin hanttiin laumalle aasialaisia. Lopuksi iskettiin vielä päälavalle katselemaan ihmismassaa haha.

// The outside area of Route 66 was full of big pails filled with water so people were able to refill their water pistols and buckets. It didn't take long until I was in the middle of the battle too. That evening, I realized that I must buy a water pistol too, just to be able to survive for the next few days. My wish came true the next day, when I hit the Khao San Road with my friends and found a super cute Stitch-super soaker from a street store. I felt I was finally well prepared for the becoming challenges. Actually, Stitch turned out to be a very good investment because I really needed it last night when my neighbor and I had a battle against some asian guys haha.

Täällä on myös tapana valella naama veteen sekoitetulla talkkimössöllä, eli jatkuvasti on joku taputtelemassa poskiin jotain möhnää. En oikein tykkää tuosta perinteestä ja koenkin sen vähän epämukavaksi sillä jotkut aasialaiset pojat tuntuivat käyttävän sitä hyödyksi ja koskettelevat vähän liikaakin. Pakkoko sitä mutaa on tunkea vieraan ihmisen silmiin ja suuhun neljän henkilön voimin? Enhän minäkään suomessa yritä hukuttaa ketään ulkomaalaista lumihankeen vaikka kuinka olisi uusi vuosi.

// Thai people also have a habit to mix talc with water, smear it on the faces of other people and wish a happy New Year. To be honest, I didn't really like that tradition because some Thai boys were using it wrong and touching me too much which was nasty. I really didn't appreciate getting talc in my ears, nose and mouth. Just to compare, I don't throw snow balls at foreigners in Finland only because it's New Year..

We took some selfies on the main stage of Route 66

I looked like this when I came home from Khao San Road

 Mutta kaiken kaikkiaan superhauska tapahtuma. Paikalliset ovat ihan messissä ja ihanaa, että Songkran on kaikenikäisille. Jäimmekin yhdessä vaiheessa yhden perheen luokse tanssimaan kadunvarteen, johon he olivat roudanneet pöydän ja musalaitteet ja ruiskuttelivat ohikulkijoita vesiletkulla. Näitä lisää! Kunhan vain en vilustuisi kun olen rellestänyt märissä vaatteissa ympäriinsä. Ei nimittäin ehdi olla kipeä, sillä lennän huomenna Nikon kanssa Kambodzaan, jossa ollaan n. viikko. Aloitamme Phnom Phenistä  ja menemme sieltä Siam Reapiin, josta löytyy ylläri ylläri kuuluisa temppeli eli Angkor Wat.

En alun perin suunnittelut käyväni Kambodzassa, mutta maahan paremmin tutustuttuani alkoi kiinnostaa kovasti, varsinkin sen historian vuoksi. 1970-luvulla punaiset Khmerit päättivät puhdistaa maan koulutetusta väestöstä ja luoda maatalousyhteiskunnan. Tämän vuoksi yli miljoona Kambodzalaista sai surmansa. Kambodzan väestö onkin todella nuorta moniin muihin maihin verrattuna, koska kokonaisia perhekuntia tapettiin tuolloin. Phnom Phenissä  haluankin vierailla Killing Fieldseillä ja Toul Slengin vankilamuseossa, joka on koulu, jota punakhmerit käyttivät kidutuskammiona ja vankilana. Se on kuulemma todella karu paikka. En tajua, miten olen ollut Kambodzan historian suhteen niin ulalla etten ole näistäkään tapahtumista kuullut kuin vasta täällä vaikka tuohan on ihan lähihistoriaa.

// All in all, I really liked Songkran, it was so much fun. At one point, a local thai family invited us to dance on a table with them while they were playing music haha. However, after wearing wet clothes for four days, I'm a little bit afraid of getting a cold. I don't have time to be sick now since I'm flying to Cambodia tomorrow with my Finnish friend Niko. We'll stay there for one week. At first we fly to Phnom Penh and at the end of the trip we'll catch a bus to Siem Reap since we want to see the famous temple Angkor Wat.

I wasn't planning to go to Cambodia but after talking with people and making some research about the country's history, I became very interested. In 1970, millions of Cambodians died when the Khmer Rouge ruled the country and decided to kill all the educated people. That's why, I want to visit some historical places related to Cambodian Holocaust such as Killing Fields and the Tuol Sleng Genocide Museum.

Jaaaa jotta ei nyt vain tulisi mielikuvaa että vain reissaan ja olen vesisotaa… niin mainittakoon että olen myös puurtanut muutamien koulujuttujen parissa viimeviikon. Meillä on yhdellä kurssilla aiheena tehdä ryhmätyö eri kulttuurien vaikutuksesta yrityksissä, ja meidän aiheemme oli Norja ja sitä varten piti löytää kaksi norjalaista yritysjohtajaa, joita haastatella. Otin asiakseni hoitaa haastattelut, jotka onneksi menivät mukavasti. Huomasin kuitenkin, että thaimaalaiset ovat tosi huolettomia. Oli tarkoitus hoitaa haastattelut yhdessä toisen tytön kanssa, mutta ensimmäisestä ryhmäläiseni oli 45 minuuttia myöhässä ja toisesta 15 minuuttia. Toisen haastiksen aikana hän myös tekstasi jollekin kaverilleen, itse koen tuollaisen käytöksen olevan todella epäkohteliasta. Noh, tyrkkäsin läppärini hänelle  ja pyysin kysymään loput kysymykset. Ei siinä, muuten ihan kiva tyttö, mutta ei vaan voi ymmärtää.

// Because I don't want people to think that I just travel around and play with my super soaker...I need to mention that I've also done some school work last week. wow. For one course, I was assigned to make a group work about the cultural differences and values between the countries and companies. Our subject was Norway and we had to find and have a interview with two Norwegian managers. I took care of the interviews with two other girls and I actually found it quite fun! Also the managers were super nice even though it was quite hard to get in touch with them at first.

Group work about Finland by Ella, Antti and Niko. We are very proud of this :D

On myös vähän terveys reistaillut joten kävin eilen lääkärissä. Tosi vetämätön olo ihan jatkuvasti, vatsa temppuaa ja pääkipua monesti viikossa. En vaan ole ollut ollenkaan perinteisen pirteä itseni viime aikoina. Diagnoosi oli niinkin valaiseva, että näytän selkeästi kaipaavan vitamiineja, joita tuskin saan thaimaalaisesta ruoasta ja muuten pitää vain olla huolellinen ja katsoa mitä syö niin jospa se vatsa siitä lähtisi toimimaan. Pääkivuista ei osannut sanoa mitään, koska kaipaisi lisätutkimuksia. Lopuksi lämmintä kättä, ei mitään reseptiä mihinkään, edes vitamiineihin, ja toivotus että eiköhän se olo siitä parane kun pääsen takaisin Suomeen, voi moro. Tuntui hassulta, koska yleensä Aasiassa määrätään liikaakin lääkkeitä. Koska lääkäri ei osannut auttaa, keksin kuitenkin ratkaisun ja tilasin Tescosta kotiinkuljetuksena läjän mysliä. 

Yksi syy tykätä Bangkokista vielä hippasen lisää, täällä ei tarvitse edes kauppaan vaivautua, jos ei huvita.

// I've been feeling a little bit sick lately. I just haven't been  the normal happy me because  I'm constantly feeling tired, I've got stomach problems and headaches. That's why I went to see a doctor yesterday and he gave me the worst diagnose ever; I seem like I need vitamins that I don't get from thai food (surprise) and I just need to be careful with what I eat. He couldn't help with the headaches because that would've required more tests. The conclusion was that I should get better when I get back to Finland. He didn't prescribe me anything, not even vitamins which is funny since usually Asian doctors give you medicines even if you don't need any. Because the doctor couldn't help me, I went home and ordered a lot of mysli from Tesco home delivery.

One more reason to love Bangkok, you don't even have to go to a supermarket if you don't feel like doing that.

Coffee, cycling and Chiang Mai

Laosista selvittiin takaisin viikko sitten, mutta en viihtynyt Bangkokissa kuin muutaman päivän, mitä nyt koulussa kävin. Nappasin nimittäin yöjunan Chiang Maihin, pohjois Thaimaahan, jossa vietin aikaa perjantaista maanantai aamuun. Laskin tässä, että kahden viikon aikana olen viettänyt busseissa, junissa ja taxeissa 54h.. Laosista takaisin tullessa otettiin rajalta paikallisbussi Bangkokiin ja kaikkiaan paluumatka venähti 26 tuntiseksi. Bussi pysähteli puolen tunnin välein ja ilmastointikaan ei toiminut kunnolla. Itsellä ei sinänsä ollut kiire mihinkään niin ei haitannut, mitä nyt oli tukahduttava ilma, ja  kävinkin aina stopeilla ostamassa tuoreita hedelmiä mitä napostella. Heinz parka kuitenkin päätti alkaa mököttää ja kävi ostamassa yhdellä pysäkillä kaljaa, kun matka vain venyi ja venyi. Minun positiivinen suhtautumiseni ei myöskään ollut omiaan auttamaan asiaa eli ei paljon juteltu haha.

I came back from Laos last week but I didn’t feel like staying in Bangkok more than three days. I catched a night train to Chiang Mai and spent the weekend hanging out with my bro Raheel instead. Yes, his bicep is bigger than my head and I don’t care about going to gym but for some reason we get a long super well!

I counted that during the last two weeks I’ve spent 54hours in public transports, that’s alot but I kinda like long bus and train rides. On our way back from Laos,  my friend and I sat 26 hours in a bus. Taking  a local bus from the border turned out to be a mistake, the bus made a stop every 30 minutes and AC didn’t work either. However, I didn’t mind about that too much but my friend was very annoyed..I found that quite entertaining haha

Tässä on enää vähän päälle kuukausi aikaa, joten pitää nyt iskeä näitä reissuja vähän tiheämpään tahtiin, koska kun kuun lopusta alkavat loppukokeet ja on kaikkien ryhmätöiden deadlinet. Olisihan sitä Bangkokissakin tekemistä, mutta on kiva nähdä uusia paikkoja. Tykkään asuintalostanikin tosi paljon ja ihmisetkin oli varsinkin alkuun ihan jees, mutta pikkuhiljaa alkaa ottaa päähän siellä valloilla oleva yläaste meininki ja ihmisten suunnaton kiinnostus muiden asioita kohtaan. Vähän kuin Paltamo.

My time in Asia is almost over, only five weeks left so I gotta use my time wisely.

This means that I try to travel as much as I can before the group work deadlines and final exams. Bangkok is a cool city but I don’t like staying there for the whole time. I also like the place where I live but sometimes it’s quite tiring that people there are too interested in other people’s lives. Reminds me of  the small town I used to live. No good, I’m done with high school.

Siispä suuntasin vaihteeksi Chiang Maihin, jossa vietin muutaman päivän ystäväni Raheelin seurassa. Kyllä, sen hauis on isompi kuin minun pää enkä välitä käydä kuntosalilla, mutta jokseenkin vaan tullaan super hyvin juttuun vaikka ei ehkä uskoisi. 

Chiang Mai kaupunkina ei herättynyt suurempia tunteita, mutta myönnettäköön, että ilta-aikaan se tuntuu heräävän paremmin eloon ja silloin on mukava pyöriä markkinoilla ja pyöräillä pitkin katuja. Olenkin jo aika haka polkemaan liikenteen seassa ja väistelemään tuk tukeja. Chiang Mai on myös täynnä persoonallisia kahviloita ja voisikin sanoa, että viikonlopun agenda oli lyllertää kahvilasta toiseen. Pyöräiltiin esimerkiksi kaupungin toiseen päähän siksi, koska Raheel oli googlannut että sieltä löytyy kahvila, josta saa Thaimaan parhaat rommisuklaapallot.  Toissa iltana puolestaan testattiin Tischaa-teehuone, jossa sai nautiskella erikoisempia teelaatuja. Taas annoin Mulberry- teelle mahdollisuuden ja petyin, koska se ei maistunut oikein miltään. Oli siis pientä teekateutta ilmassa, kun Raheel onnistui lottoamaan listalta parempaa juomista kuin minä.

Chiang Mai was okay, I liked it better at night time when it was possible to shop at the night markets. It is easy to explore the city by bike and our agenda for the weekend was to cycle around and hunt cool cafes. Haha. Chiang Mai seems to be full of well decorated small cafes. There are also a lot of activities offered in Chiang Mai but I wasn’t interested in  visiting jungle tripes and  going to elefant safaris. However, I kinda wanted to attend to a cooking class but it was full. Now when I think about it, I don’t really see a point for me to attend to a cooking class in Thailand considering that I’m allergic to most of the ingredients anyway. I also visited some temples. Only to get some nice pics, I don’t really care about temples and most of the time I’m not even allowed to go inside because my clothing.

Last night we checked out a tea room called Tischaa which was a very nice experience. It’s good to travel with someone who likes to google where to find the best tea and coffee. However,  I was a little bit jealous because Raheel’s tea was a lot more tasty than mine.

Kiertelimme myös temppeleitä, mutta ennemminkin siksi että voin sanoa tehneeni tuolla jotain muutakin kuin juoneeni kahvia. Oli kyllä aikomus käydä kokkauskurssi, mutta en ilmoittautunut tarpeeksi ajoissa. Ehkä kuitenkin loppuunsa ihan hyvä etten mahtunut mukaan, koska näin tarkemmin ajateltuna kaltaiseni mausteallergikko ei oikeastaan tee mitään chilitahnanvalmistustaidolla ja varmaan puolet muistakin raaka-aineista olisivat olleet kiellettyjen listalla.

Mutta mitäs sitä turhaan suunnittelemaan Lonely Planet kourassa viikonloppua täyteen ohjelmaa kun ilmankin päätyy erikoisiin paikkoihin. Esimerkiksi toissailtana löysimme itsemme keskeltä Burmalaista ulkoilmatapahtumaa yhden temppelin ympärillä, jossa esitettiin burmalaisia tansseja ja tarjoiltiin burmalaista ruokaa. 

I’m not too good at planning and I most of the time I just prefer to see what happens. Lonely Planet is useful but by making too detailed plans one usually misses the coolest things. For example, last Saturday night we were just cyckling around the city and ended up in the middle of Burmese outdoor happening which was organized around one temple. There were a lot Burmese people following traditional performances and eating Burmese food. It was so fun to stare at people and how they were dressed up. 

Koska Thaimaa on hyvin tunnettu ladyboysta, kävimme katsastamassa ladyboyden cabaree shown. Ei ollut korkeat odotukset, joten show yllätti positiivisesti! Thaimaan ladyboykulttuuri on muutenkin todella mielenkiintoinen. Varsinkin ilta-aikaan on hauska katsoa kun ladyboyt ajelevat skoottereilla ympäriinsä ja metsästävät huono onnisia turisteja. Osa ladyboysta on tosi kauniita, ei ihme jos toisinaan menee joku länsimaalainen miekkonen halpaan.

Since Thailand is well-known for ladyboys we also decided to check out a Ladyboy cabaree show in one of the restaurants...I didn’t have high expectations but the show was actually pretty good! Some of the ladyboys were really pretty, I’m starting to understand sex tourists who have a hard time noticing who’s girl and who’s not..

This one was absolutely fabulous.