Thaimaassa juhlitaan uutta vuotta eli Songkrania, mikä
käytännössä tarkoittaa massiivisia vesisotia ympäri kaupunkia muutaman päivän
ajan. Kuin siistiä. Aikuiset saavat ihan luvalla olla lapsia. Nyt on tarjota
vain tärähtäneitä muovipussin läpi otettuja kännykkäkuvia, kun kameraa ei ole uskaltanut raahata mukana. Kunnon kuvia luvassa joskus kun saan niitä kaverilta. Mutta eiköhän näistäkin
se fiilis välity!
Otin vahingossa varaslähdön meininkeihin jo
perjantai-iltana, kun lähdettiin suomityttöjen kanssa ulos. Ei oltu ollenkaan
varauduttu vesileikkeihin, koska virallisesti Songkran alkaa vasta sunnuntaina.
Onneksi saatiin ostettua kadulta vedenpitävät pussukat, joiden sisään sai
iskettyä kännykän ja rahat. Tuo pussi onkin ollut ihan vakiovaruste
viimepäivät.
// I’ve been enjoying Songkrang festivities for the last few days. Songkran
is a traditional New Year’s celebration and basically it means massive water
fights all around the city and a permission to throw water
at other people. It does’t matter if you don’t feel like joining the party, you’ll
get wet anyway. I find Songkrang great, it’s for everyone and also adults are allowed to buy super soakers and behave like kids. So cool. Pics are taken with the phone, I didn't want to carry a proper camera with me..
Songkran was supposed to start on last Sunday, so my Finnish friends and I were surprised to meet all these people throwing water upon us already on Friday night when we were heading to bar. Luckily we managed to buy waterproof bags for our mobile phones and wallets so we were able to join the party! That little bag is definitely my best purchase of the week.
Baariin sisäpiha oli täynnä saaveja, joista sai lappoa vettä
sankkoihin ja ihmiset ampuivat toisiaan vesipyssyillä. Ei mennyt kauaa kun
itsekin kipitin saavilta toiselle ja nakkelin vettä muiden niskaan. Huomasin
jopa yhdessä vaiheessa manaavani että ”I need a gun!”. Onkin ollut hauska
seurata asevarustelua, täällä on ihan pikkulapsillakin kunnon pyssysetit. En tietenkään
halunnut jäädä huonommaksi, joten korjasin asian sunnuntaina, kun iskimme
porukalla Khao San Roadille, joka on yksi Bangkokin Songkran juhlien pääalueista.
Katukojusta tarttui mukaan todella katu-uskottava Stitch-hahmon muotoinen
supersoukkeri, joka kourassa olin valmis tarttumaan haasteeseen. Se oli kovaa
valuuttaa eilen myös Route66:ssa, jossa naapurini kanssa pistettiin hanttiin
laumalle aasialaisia. Lopuksi iskettiin vielä päälavalle katselemaan
ihmismassaa haha.
// The outside area of Route 66 was full of big pails filled with water so people were able to refill their water pistols and buckets. It didn't take long until I was in the middle of the battle too. That evening, I realized that I must buy a water pistol too, just to be able to survive for the next few days. My wish came true the next day, when I hit the Khao San Road with my friends and found a super cute Stitch-super soaker from a street store. I felt I was finally well prepared for the becoming challenges. Actually, Stitch turned out to be a very good investment because I really needed it last night when my neighbor and I had a battle against some asian guys haha.
Täällä on myös tapana valella naama veteen sekoitetulla talkkimössöllä, eli jatkuvasti on joku taputtelemassa poskiin jotain möhnää. En oikein tykkää tuosta perinteestä ja koenkin sen vähän epämukavaksi sillä jotkut aasialaiset pojat
tuntuivat käyttävän sitä hyödyksi ja koskettelevat vähän liikaakin. Pakkoko
sitä mutaa on tunkea vieraan ihmisen silmiin ja suuhun neljän henkilön voimin? Enhän
minäkään suomessa yritä hukuttaa ketään ulkomaalaista lumihankeen vaikka kuinka
olisi uusi vuosi.
// Thai people also have a habit to mix talc with water, smear it on the faces of other people and wish a happy New Year. To be honest, I didn't really like that tradition because some Thai boys were using it wrong and touching me too much which was nasty. I really didn't appreciate getting talc in my ears, nose and mouth. Just to compare, I don't throw snow balls at foreigners in Finland only because it's New Year..
We took some selfies on the main stage of Route 66 |
I looked like this when I came home from Khao San Road |
En alun perin suunnittelut käyväni Kambodzassa, mutta maahan
paremmin tutustuttuani alkoi kiinnostaa kovasti, varsinkin sen historian vuoksi.
1970-luvulla punaiset Khmerit päättivät puhdistaa maan koulutetusta väestöstä
ja luoda maatalousyhteiskunnan. Tämän vuoksi yli miljoona Kambodzalaista sai surmansa.
Kambodzan väestö onkin todella nuorta moniin muihin maihin verrattuna, koska
kokonaisia perhekuntia tapettiin tuolloin. Phnom Phenissä haluankin vierailla Killing Fieldseillä ja
Toul Slengin vankilamuseossa, joka on koulu, jota punakhmerit käyttivät
kidutuskammiona ja vankilana. Se on kuulemma todella karu paikka. En tajua,
miten olen ollut Kambodzan historian suhteen niin ulalla etten ole näistäkään
tapahtumista kuullut kuin vasta täällä vaikka tuohan on ihan lähihistoriaa.
// All in all, I really liked Songkran, it was so much fun. At one point, a local thai family invited us to dance on a table with them while they were playing music haha. However, after wearing wet clothes for four days, I'm a little bit afraid of getting a cold. I don't have time to be sick now since I'm flying to Cambodia tomorrow with my Finnish friend Niko. We'll stay there for one week. At first we fly to Phnom Penh and at the end of the trip we'll catch a bus to Siem Reap since we want to see the famous temple Angkor Wat.
I wasn't planning to go to Cambodia but after talking with people and making some research about the country's history, I became very interested. In 1970, millions of Cambodians died when the Khmer Rouge ruled the country and decided to kill all the educated people. That's why, I want to visit some historical places related to Cambodian Holocaust such as Killing Fields and the Tuol Sleng Genocide Museum.
Jaaaa jotta ei nyt vain tulisi mielikuvaa että vain reissaan
ja olen vesisotaa… niin mainittakoon että olen myös puurtanut muutamien
koulujuttujen parissa viimeviikon. Meillä on yhdellä kurssilla aiheena tehdä
ryhmätyö eri kulttuurien vaikutuksesta yrityksissä, ja meidän aiheemme oli
Norja ja sitä varten piti löytää kaksi norjalaista yritysjohtajaa, joita
haastatella. Otin asiakseni hoitaa haastattelut, jotka onneksi menivät
mukavasti. Huomasin kuitenkin, että thaimaalaiset ovat tosi huolettomia. Oli tarkoitus
hoitaa haastattelut yhdessä toisen tytön kanssa, mutta ensimmäisestä
ryhmäläiseni oli 45 minuuttia myöhässä ja toisesta 15 minuuttia. Toisen
haastiksen aikana hän myös tekstasi jollekin kaverilleen, itse koen tuollaisen
käytöksen olevan todella epäkohteliasta. Noh, tyrkkäsin läppärini hänelle ja pyysin kysymään loput kysymykset. Ei siinä,
muuten ihan kiva tyttö, mutta ei vaan voi ymmärtää.
// Because I don't want people to think that I just travel around and play with my super soaker...I need to mention that I've also done some school work last week. wow. For one course, I was assigned to make a group work about the cultural differences and values between the countries and companies. Our subject was Norway and we had to find and have a interview with two Norwegian managers. I took care of the interviews with two other girls and I actually found it quite fun! Also the managers were super nice even though it was quite hard to get in touch with them at first.
Group work about Finland by Ella, Antti and Niko. We are very proud of this :D |
On myös vähän terveys reistaillut joten kävin eilen
lääkärissä. Tosi vetämätön olo ihan jatkuvasti, vatsa temppuaa ja pääkipua
monesti viikossa. En vaan ole ollut ollenkaan perinteisen pirteä itseni viime
aikoina. Diagnoosi oli niinkin valaiseva, että näytän selkeästi kaipaavan
vitamiineja, joita tuskin saan thaimaalaisesta ruoasta ja muuten pitää vain
olla huolellinen ja katsoa mitä syö niin jospa se vatsa siitä lähtisi
toimimaan. Pääkivuista ei osannut sanoa mitään, koska kaipaisi lisätutkimuksia.
Lopuksi lämmintä kättä, ei mitään reseptiä mihinkään, edes vitamiineihin, ja toivotus
että eiköhän se olo siitä parane kun pääsen takaisin Suomeen, voi moro. Tuntui hassulta, koska yleensä Aasiassa määrätään liikaakin lääkkeitä. Koska lääkäri ei osannut
auttaa, keksin kuitenkin ratkaisun ja tilasin Tescosta kotiinkuljetuksena läjän
mysliä.
Yksi syy tykätä Bangkokista vielä hippasen lisää, täällä ei tarvitse
edes kauppaan vaivautua, jos ei huvita.
// I've been feeling a little bit sick lately. I just haven't been the normal happy me because I'm constantly feeling tired, I've got stomach problems and headaches. That's why I went to see a doctor yesterday and he gave me the worst diagnose ever; I seem like I need vitamins that I don't get from thai food (surprise) and I just need to be careful with what I eat. He couldn't help with the headaches because that would've required more tests. The conclusion was that I should get better when I get back to Finland. He didn't prescribe me anything, not even vitamins which is funny since usually Asian doctors give you medicines even if you don't need any. Because the doctor couldn't help me, I went home and ordered a lot of mysli from Tesco home delivery.
One more reason to love Bangkok, you don't even have to go to a supermarket if you don't feel like doing that.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti