Melkein ihan oikea tarjoilija

Nyt on pari työvuoroa takana aamiaisen parissa. Meni hyvin huomioiden, että minulla ei ole sitten minkäänlaista keittö-/tarjoilukokemusta, onnekseni en kuitenkaan onnistunut tiputtamaan yhtään tarjotinta. Täällä on suomalaisvenäläinen tyttö, joka on opastanut miten toimitaan ja muutenkin olen vaan kysellyt tarvittaessa muilta. Olen huomannut, että pitää olla aika omatoiminen. Täällä ei aamiaisen lisäksi tarjota muuta ruokaa, joten eiköhän tämä tästä lähde sujumaan. Suurin osa hotellin asiakkaista on venäläisiä, nyt olisi ollut venäjän opinnoista huomattavasti hyötyä. Luulen kuitenkin, että eiköhän täällä pakolla jotain alkeita opi.

Meidän kahden lisäksi täällä on kaksi tyyppiä Espanjasta, yksi Itävallasta, Hollannista, Ukrainasta, Ranskasta ja Kreikasta. Hauskaa, että kaikilla on niin omat tapansa toimia. Eilen kun itse suunnittelin iltatoimia ilta kymmenen jälkeen, espanjalainen laittoi musat soimaan ja alkoi kokkailla illallista. Muut myöskin tuntuvat olevan aika kovaäänisiä ainakin itseeni verrattuna. Menee aikansa, että osaan itsekin olla ihan normaalisti. Lisäksi töissä vaaditaan asiakkaille jutustelua, mutta kyllä se small talk vaan juuttuu aika sujuvasti kurkkuun. En muutenkaan nää pointtia tehdä lusikasta asiaa.. tuntuu yksinkertaisesti vähän tyhmältä.

Tuli myös käväistyä siellä Corfun kaupingissa, aika pieni ja nätti kaupunkihan se. Kävimme linnoituksen päällä ihailemassa maisemia ja kiertelimme ympäriinsä. Hommasin prepaidin, jotta saisin netin tänne asuntoon, mutta tämä on nähtävästi nettiä hylkivää aluetta, joten eipä toimi asunnon sisällä. Aloin siis netissä surffailun sijaan lukea kirjaa. Kaupungilla harjoitin myös keräilykulttuuria ja  napsin lounaisainekset markkinoilta ja lihakaupasta. Sain viitottua lihamestarille että kaksi kanan koipireittä kiitos! Täällä on suht halpaa syödä ravintolassa, mutta tuntuu että ennemmin vaikka kokkailen itse pastaa ja tonnikalaa ravintolaruoan sijaan, koska pakko vaan saada tehdä itsekin jotain.

On myös jotenkin on nyt iskostunut tajuntaan tämän paikan pienuus. Olen periaatteessa ”jumissa” yhdellä rannalla, koska ei ole pyörää tai autoa. Voitte kuvitella, että Bangkokin jälkeen vähän erilaista, toisaalta säästyypähän rahaa. Eilenkin esimerkiksi taas kipusin saman lenkin kun viimeksi, muutaman mutkan kautta tietenkin.. Niinhän se menee, että jos reittiin kuuluu kolme risteystä, on kolminkertainen mahdollisuus eksyä. Noh, tapoinpa vajaa kolme tuntia aikaa ja aikaahan täällä ainakin tällä hetkellä riittää. 

Tänään on lisäksi myös iltavuoro, mutta saan aloittaa kaksi tuntia myöhemmin, koska lähdemme muiden harjoittelijoiden kanssa käymään vesipuitossa. Kiva vähän vaihtaa maisemaa, toivottavasti vain ehdin ajoissa takaisin!