Etsitään sohvaa Roomasta tosi tarkoituksella

Varasin lennon Roomaan syyskuun 3. päivä. Toinen harkkari palasi juuri viikon Rooman reissulta niin inspiroivien tarinoioiden kera, että päätin, että minäkin haluan syödä gelatoa Piazzalla ja haahuilla päämäärättömästi pitkin kaupungin kujia. Ja kukapa nyt ei haluaisi napsaista selfietä Colosseumilla. Toivottavasti siitä tulee vähän laadukkaampi kuin alla oleva yritykseni Angkor Watilla saada edes osa temppelistä samaan kuvaan naamani kanssa. En muuten tainnut ikinä laittaa Angkor Watista kuvia, wuups.

Järkeilin Rooma -mutkan niin, että se on synttärilahja itselleni. Joka tapauksessa olisin joutunut tekemään välilaskun jossain ja toisekseen on mukava saada hengähtää ihan itsekseen ennen Suomeen paluuta. Tarkoitus on couchsurffata, jottei majoitukseen tarvitse budjetoida. Tähän asti olen käyttänyt sivustoa vain hengailutarkoitukseen, joten tuleepa kokeiltua tuota toistakin puolta. Viimeksi tällä viikolla liityin mitä mukavimman suomalaisen pariskunnan seuraan, joka oli Corfulla lomalla ja vuokrasi auton. Pääsin vihdoin näkemään saaren etelä puoltakin ja oli mukava saada höpötellä suomeksi.

I’ll fly to Rome on 3^rd of September! I’ve been thinking about going to Rome for a while but haven’t been able to make any decisions. However, two of my friends just came back from there with so inspiring stories that I felt that I also need to eat gelato on Piazza Navona and walk aimlessly around the city. So Rome it is! And because I’m so addicted to social media, I have to take a selfie at Colosseum. Hopefully, it’ll look better than this one I took when visiting Angkor Wat..

A trip to Rome is also a birthday present to myself because I’ll turn 23 on September, 1. Hence, I will have to make a stop-over anyway on my way back to Finland, so this way I can make the best out of the situation. I'm going to couchsurf, so I don't have to budget for accommodation and hopefully I'll meet some cool people. This week I met a super nice Finnish couple, who was on a holiday here in Corfu. They rented a car and asked me to join them, we drove to the southern parts of the island which was cool because I hadn’t been there yet. It was also nice to speak Finnish!

Viime postauksessa mainitsemani keskustelu pomoni kanssa näyttää vaikuttaneen positiivisesti ja meillä onkin nyt ollut porukalla tosi hyviä keskustelu sessioita mitä tämän yrityksen historiaan ja pyörittämiseen tulee. Yhden päivän myös napotin itsepintaisesti respassa. Tästä huolimatta lasken päiviä kotiin paluuseen. Ikinä en ole joutunut tappelemaan mielialan pirteänä pysymisen suhteen niin paljon kuin täällä ja enkä oikein itsekään tiedä mistä se johtuu. Ihmiset on mukavia ja aurinko paistaa.  Mutta eikai se ole huono juttu, että haluaa takaisin Suomeen perheen ja ystävien luo, töihin ja normijuttujen pariin. Tiedän ainakin, että tämä oli tällä erää tässä ja vihdoinkin voin palata hyvillä mielin takaisin maahan, josta olen viimeiset vuodet pyrkinyt niin kovasti muualle. Itseni tuntien voin sitten parin Paltamo päivän jälkeen alkaa taas pyrkiä muualle.

I've probably mentioned already earlier about my motivation problems concerning this internship. However, it’s been more interesting here lately and we’ve had good conversations with our boss. I’m also about to learn more practical things such as bookings etc, not just how to prepare breakfast. So, I’m sure I’ll get something out of this experience anyway! For the first time in a long time, I’m also excited about going back to Finland. That's nice considering that I’ve tried to get away from there for the last few years haha. Now I cannot wait to see my friends, family and just do normal stuff. However, I’m pretty sure that after spending a few days there, I’ll start planning where to go next. I’m always like that.

 

Olen myös törmännyt kulttuurieroihin. Pomoni totesi yksi päivä että ”Ella, halaa ja suukota vieraita heidän lähtiessään samoin kuin kotonakin halaat ja suukotat kavereitasi ja perheen jäseniäsi”. Totesin, että olen Suomesta eli eipä paljon kotipuolessa suukotella. 

No sain kuitenkin hyvästeltyä italialaisen pariskunnan jokseenkin ohjeiden mukaan eli onnistuin aloittamaan oikealta puolelta poskea ja tekemään ujohkon”suukotusäänen”. Näissäkin kun on niitä maakohtaisia eroja, joihin en ole aiemmin kokenut tarvetta tutustua. Mutta eipä siinä, suukotellaanpa sitten kerta Kreikassa ollaan. Odotan sitä päivää kun aloitan väärältä puolelta ja moiskautan vahingossa suoraan suulle. Toivottavasti on edes joku komea uhri.

I’ve also encountered some cultural differences this week. My boss told me to hug and kiss guest when they leave, just like I hug and kiss my family and friends at home. I was like “I’m Finnish, we don’t really hug and kiss our friends and family members”.  But I do understand this culture is different, so I guess I have to become more “affectionate”. I actually said goodbye to some guests and managed not to fail the kissing part; would be awkward to start from on the wrong side and kiss on the lips. In case that happens, I hope the victim is hot.

Viime päivinä olen myös nauttinut lenkkeilystä ja keitellyt puuroa. Joka ilta joku muistaa mainita, että ”toivottavasti tuo maistuu paremmalta kuin näyttää”. Voi kyllä. Suomesta roudaamani Elovena-kaurahiutaleet ovat jo päässeet loppumaan, mutta onnistuin löytämään kaupasta suklaapuuroa. Ehkä kun porukat tulevat pian käymään pyydän heitä tuomaan lisää kaurahiutaleita—jotta se oudon suomalaisen puurotytön maine on aivan varmasti taattu. 

Kuvat ovat pääasiassa Janisin ottamia, joka raahasi kameran mukana lenkille, kun sporttasimme läheiselle vuorelle, jonka päällä on kappeli.

I’ve also been enjoying jogging and eating porridge, as always. Every evening the porridge I've cooked receives skeptical looks and someone mentiones “hopefully that tastes better than it looks”. Well of course. I might have to ask my parents to bring me some high-class oatmeals from Finland when they visit me, just to guarantee my reputation as a weird Finnish porridge girl.

The pics are mostly taken by Janis when we went jogging to the nearby mountain.

Sometimes there's things a man cannot know, gears won't turn and the leaves won't grow. There's no place to run and no gasoline, engine won't turn and the train won't leave

Täällä on hakattu päätä seinään motivaation suhteen ja katsottu peiliin, että onko se vika itsessä vai ympäristössä. Kun olen kuukauden katsellut meininkiä täällä, voin todeta, että olen oppinut hoitamaan aamiaisbuffettia ja käärimään ruokailuvälineet siististi servettiin. Jos en halua olla maailman nopein ruokailuvälineidenservetteihinkäärijä, en oikein näe miten tämä harjoittelu edistää minua ammatillisesti. Jos puhuisin venäjää asia olisi toisin. Vaikka koen osaavani asiakaspalvelun, en osaa auttaa vaikka kuinka haluaisin, koska ei ole yhteistä kieltä.  Nyt se menee niin, että tarjoan asiakkaalle teetä, kun hän haluaakin tietää bussiaikataulusta.

Tänään tiskejä kuivatessani mietin, että tarvitaanko tähän todellakin joku tutkinto. Lisäksi täällä on suht kova kontrolli asioiden suhteen, tuntuu että oikein uskalla yrittää mitään ettei vain tekisi mitään virhettä. Jos ei ole varaa virheille niin miten sitä ikinä oppii mistään mitään? Oikeastaan voisin verrata oloni tuntuvan vähän siltä kuin minun pitäisi käyttää kellukkeita uidessa vaikka osaankin uida. Ihan vain siltä varalta, että jos yllättäen hämmennyn ja unohdan miten uidaan vaikka olen osannut asian viimeiset 18 vuotta. Tänään minulle opetettiin kädestä pitäen miten käytetään printteriä.

Turhauttaa. Omaa asennetta voi aina tietenkin fiksata, ja tiedän että ainaisella valittamisella vain lietsoo omaa huonoa fiilistä, joten koitan tsempata, olla vähemmän passiivinen ja suunnitella vapaa-ajalle kivaa tekemistä. Mutta kaipa siinä ympäristössäkin on jotain pielessä, jos kokee harjoittelun aiheuttavan pääasiassa äyllistä kuolemaa ja omien taitojen epäilyä. Olen myös alkanut kyseenalaistaa teoriani siitä, että ruskettuneena ihminen on onnellisempi. Itseasissa se meneekin niin, että ruskettuneena näyttää alakuloisuuskin paremmalta.

Tämän vuoksi pyysinkin eilen saada keskustella pomoni kanssa, jotta saatoin todeta että motivaationi on nollissa ja eipä kiinnosta, jos jatkuu tällaisenaan. Tuloksena on, että minulle ja muille harkkareille järjestetään 2h/vk treenausta asioista. Minun tehtäväkseni ilmeisesti jää suunnitella mitä meidän tulee oppia, ehdotin että muun muassa respajuttuja voisi katsoa, koska onhan tämä hotelli.

Mielenkiintoinen lähestymistapa, että minun tulee suunnitella oma harjoitteluni. Olen kuulema myös ensimmäinen, joka on maininnut tilanteesta. Kaiken kaikkian minun olisi kuulema pitänyt olla itse aktiivisempi ja mennä pyytämään opetusta sen sijaan olen kuulema näyttänyt masentuneelta. Niinno, ärsyttäähän se lentää toiseen maahan omilla rahoillani täyttelemään sokerikkoja. Myöskin kulttuuri vaikuttaa, oikeasti luulin että harjoittelijoille olisi jonkinmoinen selkeä aikataulu/suunnitelma mitä asioita käydään milloinkin läpi ja ohjeistus tulisi työnantajan puolelta.

Saatiin sitten uudet työvuorot ja siihen on pistetty aikaa treeenaukselle eli ehkäpä mun jutussa oli pointtia! Muut harkkarit nyt eivät olleet kovin innoissaan, koska monelle tämä meininki on ihan fine, moni tykkää olla lomalla ja toisille taas on mielekästä tekemistä. En sitten tiedä kääntyykö tämä avautuminen itseäni vastaan, puhuin pääasiassa omasta puolestani, että kaipaan muutosta. Itsellä kun tuota “lomaa” on ollut tässä viimeiset puoli vuotta aika paljon niin kaipaan mielekästä tekemistä. Siispä päätin myös että lähden kuukautta aikaisemmin pois, otan tästä irti mitä saan ja koitan löytää toiseksi harkkapaikaksi jotain luonteelleni sopivampaa. Olenpahan ainakin yrittänyt vaikuttaa tilanteeseeni. 

Tämän tekstin tarkoitus ei ole millään tapaa kritisoida pomoani, jokaisella on tapansa hoitaa asiat ja ne tavat eivät välttämättä sovi kaikille, todella moni on varmasti viihtynyt täällä mainiosti ja ollut tyytyväinen. Itsekin toivon voivani sanoa samaa kahden seuraavan kuukauden jälkeen. Eri kulttuureista ja taustoista tulevilla ihmisillä on myös luonnollisesti erilaiset toimintatavat. Pääasia varmaan, että tulemme toimeen. Nähtävästi olen vain liian särmä ja en jaksa innostua, jos käytän aikani asioihin, joista en koe saavani sen suurempaa hyötyä.

Fiilistä on myös laskenut se, että jouduin luopumaan käytännön syistä Jyväskylän asunnostani. Kun on niin monta kuukautta halunnut vain omaan kotiin niin harmittaahan se, että näin ei tule käymään ja asiat pitää taas sumplia uudestaan. Mutta ei siinä, näillä mennään ja toivottavasti positiivisempaan suuntaan! Se on plussaa et puitteet on täällä hetkellä jees ja uimapatjakin löytyy! 

ps. saan tehtyä ainakin neljä ruokailuvälinesettiä minuutissa. 

This time only in Finnish. Just wondering about my personality and how to find the motivation to do stuff that doesn't seem to build up my professional expertise. It hasn't been easy for me to adjust to a new culture and different kinds of working methods than I'm used to. I'm trying though!

Uusi leima passissa ja feikki Ray-Banit kassissa: Albania

Kuten aiemmin kirjoittelin, niin käväisin viime viikolla Albaniassa. Oli tosiaankin pikareissu, koska minulla oli yövuoro vielä samana iltana. Pitihän se lähteä hakemaan uusi leima passiin ja toisekseen kuka yleensäkään ikinä menee Albaniaan? Kyseinen maa tuskin tulee ensimmäisena mieleen lomaa suunniteltaessa, mutta yllätyin positiivisesti. Paikkahan muistutti lähes mitä tahansa rantalomakohdetta, mutta massaturismi ei ole sinne vielä ehtinyt. Paikalliset juttelivat mukavia ja asiakaspalvelu pelasi!

So as I mentioned earlier, I did a day trip to Saranda, Albania last week. When I first heard about the possibility to go to Albania I was pretty excited since who ever goes to Albania? I knew nothing about the country but I was positively surprised because Saranda was almost like any other beach destination. However, it was not ruined by the mass tourism yet which meant that customer service was very good and local people genuinely nice.

Albaniaan pääsee täältä Corfulta enemmän kuin helposti, kunhan nyt on vaan se passi tai eurooppalainen henkilökortti mukana. Sitten ei tarvitsekaan muuta kuin ostaa laivalippu, ilmestyä satamaan oikeaan aikaan ja mennä tullimuodollisuuksien läpi. Itse ostimme laivalippumme juuri ennen lähtöä satamassa olevasta Petrakis-nimisestä liikkeestä. Yksisuuntainen lippu kutisti kukkaroa vaivaiset 19€, koska vielä ei ole high season turismin suhteen. Harmiksemme emme voineet ostaa kuin menoliput tuosta liikkeestä, joten paluulippujen ostaminen olikin ensimmäinen missiomme Albaniaan päästyämme, koska paluukyytejä oli vain yksi samalle päivälle.

Getting to Albania from Corfu Town is pretty simple (assuming that you have a passport or European ID card with you), you just have to buy a ferry ticket which can be bought from the harbor that is located near the New Fortress. We got our tickets from a shop called ”Petrakis”, it’s hard not to notice the shop since there is a huge orange sign above its entrance. We were only able to buy one-way tickets there and each ticket cost us 19€. After getting the tickets we went through the customs, the ferry left at 9am and we arrived in Saranda before 10am. Eeeasy.

Since there was only one ferry going back from Albania to Corfu the same day, buying a return ticket was the first thing we did after the arrival because I needed to work at the hotel the same evening.

Lippuja myyvä matkatoimisto löytyi kuitenkin helposti Albaniaan päästyämme heti tien toiselta puolelta satamasta katsottuna. Samalta alueelta löytyy myös rahavaihtopiste, mutta siitä on turha stressata, jos meinaa pyöriä vaan Sarandassa ja sen lähialueilla, koska kaikki kaupat ja ravintolat näyttivät hyväksyvän euroja. Kannataa vaan tsekata rahanvaihtokurssi etukäteen, koska hinnat on useimmiten ilmoitettu Alabian rahayksikössä, joten voi olla vaikea hahmottaa hintoja ja paljonko vaihtorahaa tulisi saada takaisin. Tämä siis omasta kokemuksesta, meistä kumpikaan ei luonnollisestikaan ollut perehtynyt koko asiaan ennen lähtöä ja menua katsoessa mietittiin, että mitähän nämä numerot meinaa.

Koska aikataulu oli jokseenkin tiivis, meillä oli n. 6h aikaa maissa. Nopean aamiaisen jälkeen löysimme vähän sattumalta bussin, joka oli menossa Butrintiin, jonne halusimme. Butrint on Rooman vallan aikainen vanha kaupunki ja mielenkiintoinen arkeologinen kohde, ainakin näin historiasta innostuvan ihmisen mielestä. Ehdimme kuitenkin iloita hyvästä tuurista ja istumapaikoista täpätäydessä bussissa vain hetken, koska bussi meni rikki 200m matkustamisen jälkeen. Koska emme halunneet hukata aikaa, nappasimme uuden bussin odottelun sijaan taksin ja köyhdyimme siitä 30€. Kuski oli kuitekin mukava ja jutteli kaikkea heikohkolla englannillaan, joten eipä tuo haitannut vaikka bussi olisikin ollut vain muutaman euron. Saavuimme Butrintiin 20 minuutin ajelun jälkeen ja pääsimme ihastelemaan 2000 vuotta vanhoja raunioita ja rakennuksia, kuten teatteria ja kylpylöitä.

The travel agency that sells ferry tickets is located right across the street from the harbor. There’s also a money exchange shop but if you’re only planning to stay in Saranda/nearby areas, there’s no need to exchange money since all the shops & restaurants accept euros. Just make sure you know the exchange rate so you get enough money back every time you pay. Naturally, we had no idea about the local currency, so we just stared at the prices in the menu stupidly wondering what are these numbers.

Because we only had 6 hours to spend, we had a quick breakfast and after that we headed to Butrint which is an angient Greek and Roman city. It’s an interesting archeological site  for a history lover to visit since the monuments and buildings there are over 2000 years old. During the Roman Empire, Butrint was a flourishing Mediterranean city. The influence of Roman culture can be seen for example in the ruins of the theather and baths.

Taksikuski antoi meille 90 minuuttia alueen kiertelyyn, joka oli aivan riittävästi huomioiden, että hillitsin tarpeeni poseerata joka ikistä vanhaa kivikasaa vasten. Butrintissä oli tottakai myös liuta muita turisteja ja minähän en turhaudu mistään niin paljon kuin ryhmämatkailijoiden perässä kävelystä, usein huomaankin suunnittelevani mielessäni seuraavaa ohitusta kuin joku suurempikin strategikko. Myöskin siedettävin valokuvien saaminen ilman sukatsandaaleissa ihmisiä on haastavaa ja stressaavaa. Jotta sain varmistettua, että ehdimme seuraavaan paikkaan ennen muita, huomasinkin jossain vaiheessa hoputtavani Steinia siihen malliin, että saatoin näin jälkeenpäin ajateltuna olla hieman rasittava.

To get to Butrint, we first catched a bus that we actually found by mistake. However, the bus broke after 200 meters and since we didn’t have any time to waste, we took a taxi and paid 30€ to get to Butrint and back. The bus would’ve cost only a few euros but the taxi driver was so nice that I didn’t mind paying and we reached Butrint in 20 minutes. The driver gave us 90 minutes to go around the city which was enough considering that I restrained myself quite well from posing next to every pile of angient stones. 

There were also quite many other tourists and I hate nothing more than walking behind a group. Trying to take decent photos without other people in them is also stressful and at some point it was more like a race for me to get to the next place before the others. Now when I think about it, poor Stein, I might have been slightly annoying.

Laiva takaisin Cofulle lähti neljältä ja meidän piti olla takaisin satamassa puolta tuntia ennen tekemässä check-in. Tämän vuoksi päätimme, että emme kiirehdi enää katsomaan Blue Eye (syri kalter) nimistä luonnonnähtävyyttä, vaan menimme sen sijaan syömään ja testaamaan Albanialaisen rannan. Kaiken kaikkiaan Albania oli suht halpa, pizza maksoi 3-4€ kivassa ravintolassa meren rannalla. Voin suositella ravintolaa, mutta nimeä en tietenkään muista, jossain siinä sataman lähellä se oli!

Paluumatkaan vierähtikin sitten parisen tuntia, mihin en ollut varautunut. Jossain välissä säpsähdin hereille ja päätin herättää torkkuvan Steininkin vain varmistaakseni, että ollaanhan oikeassa laivassa eikä menossa Kreikkaan Kreikkaan. Pian Corfu onneksi jo näkyikin, joten ehdin yövoroon.

Since we needed to be back in the harbor  at 3:30pm to do the check-in, after visiting Butrint we just had a lunch and we chilled out at the beach. I wish I could recommend the restaurant but I can’t remember the name, it was near the harbor anyway :) In general, Albania was cheap: I paid 3-4€ for a pizza and my friend paid 54€ for a 3 star hotel room during high season.

For some reason, the return trip took almost two hours and at some point, I was pretty sure we took a wrong boat and were going to "Greece Greece" instead. I had to wake Stein up just to hear that we’re almost in Corfu. So I made it to the night shift after all.

Jos vaan on enemmän aikaa niin Albaniaan kannattaa uhrata parisen päivää. Kaveri buukkasi sieltä juuri huoneen kolmen tähden hotellista 54€/yö eli siinä olisi vaihtoehto sille ainaiselle Teneriffalle hei! Itse ainakin voisin mennä vaikka heti nyt takaisin.

If we had had more time A Blue Eye (Syri Kalter) would’ve been worth seeing. So, I might have to go back to Albania at some point!

Oh, it's Ilaria's birthday! Or not.

Muut lähtivät juhlimaan Kavokseen Steinin läksiäisiä ja itse istun onnekkaana yövuorossa. Aikaisemmin tänään syötiin porukalla läksiäisillallinen.

Mulla on mukavasti neljä yövuoroa putkeen eli luultavasti olen aikamoinen ihmisraunio loppuviikosta. Otin päivällä parit päikkärit, mutta silti tuntuu että pitänee halailla kahvikuppia aika tiiviisti nämä seuraavat tunnit. Mutta kahvikuppi ei suinkaan ole ainoa seuralainen, äsken vastaanotin mitä märimmän poskisuukon venäläiseltä keski-ikäiseltä turistilta ennen kuin sain hänet menemään nukkumaan. Kävimme myös lyhyehkön keskustelun englanniksi ja venäjäksi; en usko että kummallekaan oikein aukesi keskustelun pointti.

It’s Stein's last evening so the other interns went to Kavos to party and before that we had a dinner together. I’m the lucky one so I have a night shift.. two more nights to go after this! Yay. My system is already messed up. I’ve been hugging the coffee mug for the last two hours since I’m pretty tired. I also received a wet kiss on the cheek from our lovely middle-aged Russian guest before I managed to tell him to go to sleep. We also had a conversation. However, I’m not quite sure that neither of us understood what was the point of it since I still don’t speak any Russian and he didn’t speak any English.

Toissapäivänä tein pikareissun Albaniaan kaverini kanssa, sinne kun pääsee täältä Corfulta laivalla puolessa tunnissa. Alunperin piti mennä sohvasurffajien kanssa jo aikaisemmin tällä viikolla, mutta en saanut ajoissa passiani pomoltani takaisin. Kävin kuitenkin kokeilemassa jos passikopiolla ja ajokortilla olisi onnistanut, koska Albaniaan pääsee myös henkilökorttia näyttämällä. No ei käynyt, kun ei ollut mikään ”virallinen” henkilökortti. Ei sillä, eihän sitä ajokortin avulla ennenkään ole matkustettu maasta toiseen :D 

A few days ago, I did a day-trip to Albania with my friend because Albania is only a 30-minute boat trip away from Corfu. I’ll write more about it later. At first, I was supposed to go with two couchsurfers who I met earlier this week, but I didn’t get my passport back from my boss early enough. It wasn’t really a surprise to anyone that I wasn’t allowed to enter Albania with a copy of a passport and a driver’s lisence.. However, I decided to give it a try anyway since people are allowed to enter Albania without a passport if they happen to own a right kind of an ID card. Well I didn't own that.

Tähän viikkoon on myös mahtunut yhdet synttärit. Kenelläkään ei ollut oikeasti synttäreitä, mutta ostettiin väärinymmärryksen vuoksi pari viikkoa sitten koristeita niin päätettiin sitten pitää synttärit joka tapauksessa! Koristeltiin asunto ja jokainen kokkaili pientä purtavaa. Samalla pidimme myös baarimme avajaiset, koska olohuoneessamme on vanha baaritiski ja jääkaappi. 

We also threw a birthday party this week. No one actually had a birthday but since there was a small misunderstanding and we had bought all the decorations, we decided to throw a party anyway. After decorating the flat and having a tapas dinner, we also opened the bar that we have in our living room. 

Oikeastaan ihmisten pitäisi juhlia synttäreitä ihan muuten vaan useammin kuin kerran vuodessa.

Kuka niitä vuosia laskee, mutta toisinaan on mukava puhallella ilmapalloja ja pitää hassuja hattuja. 

People should throw birthday parties more often than once a year, just for fun!